Rock, pop, alternative ›

Ööö, onks se joskus muka naurattanu? Ei mua vaan.
 
Eipä kyllä oikeestaan minuakaan.
 
Ei kai semmosta ookaan ku naisten Purple.
 
Ehkä Hughesin munaton kiljunta ja neitimäinen olemus on semmoista. Kenties musiikkiin pelkkänä teknisenä suorituksena suhtautuvat tämän takia heebosta diggaavat...
 
Ikuisuuskysymys, johon ei yhteisymmärrystä löydy.

Eipä kyllä oikeestaan minuakaan.
 

 
Ehkä Hughesin munaton kiljunta ja neitimäinen olemus on semmoista. Kenties musiikkiin pelkkänä teknisenä suorituksena suhtautuvat tämän takia heebosta diggaavat...
 
Ikuisuuskysymys, johon ei yhteisymmärrystä löydy.
 
Kyllä löytyy; dynamiitilla ja miesylivoimalla! Se toimii aina.

Ei Morsesta koskaan pitänyt tulla Ritchien identtinen kopio, vaan häneltä odotettiinkin että lisää oman tatsinsa biiseihin.
 
Ja samaan syssyyn oli tarkoitus saada Purple viiden jäsenen tasavertaiseksi bändiksi.Ilman liideriä.Luulisin.

Nää on taas näitä mielipidejuttuja. Ei musta Morsen tyylissä mitään vikaa ole, ei se tietenkään ole yhtä omaperäistä kuin esimerkiksi RB:n, mutta on siinä jotain omaa.
 
Aika paljonkin.Morse kuuluu siihen harvalukuiseen persoonallisen soundin omaavien kitaristien joukkoon.Diggailin miestä kovasti jo ennen Purplea ja ihmeen hyvin mies DP:hen sopii vaikka tausta on alunperin ihan toisenlaisessa musassa.Samanlainen vaikuttaja ja tyyli-ikoni mies ei toki ole kuin Ritchie.
 
Mies soittaa myös kautta aikain hienoimmalla AOR-lätyllä:Kansasin Power-levyllä.

Steve Morse on tyyliltään kyllä vähän sellainen "one-trick pony". Tarkoituksena lienee mennä kitaran kaulaa mahdollisimman nopeasti ylös ja alas... Morsen takia en suostu enää menemään Purplen keikoille. Sitä tilulilua ei vaan kertakaikkiaan jaksa kuunnella kovin pitkään. Hetken aikaa se voi olla ihan makeetakin.

Steve Morse on tyyliltään kyllä vähän sellainen "one-trick pony". Tarkoituksena lienee mennä kitaran kaulaa mahdollisimman nopeasti ylös ja alas...
 
No eikä ole.Eipäs ole.Morse on h-tin monipuolinen äijä kitaristina.Jos ei sitä DP-lätyiltä tajua niin vaikkapa miehen soolo High tension wires voi valaista asiaa.
 
Morsen takia en suostu enää menemään Purplen keikoille. Sitä tilulilua ei vaan kertakaikkiaan jaksa kuunnella kovin pitkään. Hetken aikaa se voi olla ihan makeetakin.
 
Siis Morsehan vetää paremmalla tekniikalla kuin RB.Ja jos kuuntelee vaikka Made In Japan -levyä niin rutkasti enemmän on vinkua ja tilulilua siellä kuin nykyään (ei kylläkään paha asia - minusta)

Siis Morsehan vetää paremmalla tekniikalla kuin RB.Ja jos kuuntelee vaikka Made In Japan -levyä niin rutkasti enemmän on vinkua ja tilulilua siellä kuin nykyään (ei kylläkään paha asia - minusta)
 
Jaa-a, kyllä Ritchie on aina Ritchie, vaikka ei aina niin arvostettu tekniikkansa puolesta olekkaan. Jos kuuntelee esimerkiksi Blackmore's Nightia, niin huomaa kuinka hemmetin monimutkaisia ja hankalia kuvioita hän soittaa, ja vieläpä akkarilla. Että en allekirjoittaisi tuota, vaikka Morsekin hyvä kitaristi omassa lajissaan onkin, mutta ei mun mielestä sovi niin hyvin Purpleen kun Blackmore, tai Bolin.

Ritchie Blackmore=Deep Purple. Morse kyllä varmaankin on teknisesti taitavampi kuin Ritchie, mutta tekniikka ei ole tietenkään kaikki kaikessa. Morsen ollessa mukana Purple on tehnyt keskinkertaisia levyjä, muutamia välähdyksiä lukuun ottamatta. Ritchien aikana ns. 'huippuhetkiä' oli rutkasti. Ja jokin siinä saundissa ja soitossa viehättää niin kovin paljon. Btw, tätä Blackmore vs. Morse taistelua on mielenkiintoista seurata Deep Purple-foorumilla...

Ritchie Blackmore=Deep Purple. Morse kyllä varmaankin on teknisesti taitavampi kuin Ritchie, mutta tekniikka ei ole tietenkään kaikki kaikessa. Morsen ollessa mukana Purple on tehnyt keskinkertaisia levyjä, muutamia välähdyksiä lukuun ottamatta. Ritchien aikana ns. 'huippuhetkiä' oli rutkasti. Ja jokin siinä saundissa ja soitossa viehättää niin kovin paljon. Btw, tätä Blackmore vs. Morse taistelua on mielenkiintoista seurata Deep Purple-foorumilla...
 
Liittyyhän tuo väittely kitaristien paremmuudesta kuitenkin jollain tavalla tähän bändiin. Se on sitten eri juttu miksi itsestään selvästä asiasta pitää kinata.

Toisinaan ihmettelen, että mitä ihmiset tarkoittavat tällä rinnakkain asettelulla Morse teknillisesti taitavampi, kuin Blackmore? Onko kitaristi silloin teknisesti taitavampi, jos sen soolot pääasiassa muodostuvat todella tarkasti soitetuista skaalojen sahauksesta edestakaisin? Tässä tapauksessa voisi asia ollakkin totta, mutta itse näkisin, että hyvä tekniikka edellyttää muutakin. Erityisesti kannattaa ottaa huomioon Blackmoren käyttämä hyvin cleani soundi lähes koko uran ajan. Pieni särömäärä vaatii tarkempaa soittamista, kuin täysin yliohjattu sirinä. Kannattaa myös kuunnella oikeasti Blackmoren akustista soittamista Blackmore's nightissa. Jos tuon jälkeen voi yhtään epäillä, että herran tekniikka on aivan käsittämätön, niin jotain on kyllä kuulossa vikaa. Livenä todella tarkkoja, nopeitakin juoksutuksia.
 
Jos sitten otetaan tämän nykyajan vastineeksi toinen ääripää, eli vaikka tuolla 70 luvun alkupuoli, niin voi hyvin kuulla livenä, että Blackmore pystyi todellakin soittamaan nopeitakin juttuja todella tarkasti ja puhtaasti. Esimerkkinä vaikka masters of vault dvd ja wring that neck. Myöhemmin mukaan tuli sitten tämä economic -tyylinen pickailu (nyt en puhu sweeppailusta). Blackmoren soittoa seuratessa tämäkin tekniikka sekä muutenkin pickaus on hyvin rentoa, liike lähtee ranteesta. Otelautakäden ranneliike myös vibraatossa! Myös yksi perusasia, joka oli myös Blackmorella oli pikkurillin käyttö (paljon näkee soittajia, joilla sormet loppuu nimettömään).
 
En ala sanomaan, että jommalla kummalla Blackmore/Morse olisi parempi tekniikka. En pystyisi vastaamaan tuohon. Pakko on myös sanoa, että Morsekin on tehnyt ihan hyviä juttuja mm. kansasissa, kuitenkaan purplen tyyliin en pysty häntä jotenkin sisäistämään. Tässä kirjoituksessa en ala myöskään enempää ottaa kantaa siihen, kumpi soittaa paremmalla tunteella, tai kummalla on paremmat ideat. Itse pidän Blackmorea todellakin parhaana kitaristina ja merkittävimpänä esikuvana itselleni. Kuitenkin joku toinen pitää varmasti Morsea parempana, ja mielipiteitä on hyvä olla.

Toisinaan ihmettelen, että mitä ihmiset tarkoittavat tällä rinnakkain asettelulla Morse teknillisesti taitavampi, kuin Blackmore? Onko kitaristi silloin teknisesti taitavampi, jos sen soolot pääasiassa muodostuvat todella tarkasti soitetuista skaalojen sahauksesta edestakaisin?
 
Morsen tapauksessa kyse on mielestäni plekutekniikasta.Jokainen nuotti soi hyvin ja jokaisesta nuotista saa selvää.
 
Ja Morsen kohdalla soolot eivät kyllä ole "skaalojen sahausta" sen enempää kuin Ritchielläkään.
 
Tässä tapauksessa voisi asia ollakkin totta, mutta itse näkisin, että hyvä tekniikka edellyttää muutakin. Erityisesti kannattaa ottaa huomioon Blackmoren käyttämä hyvin cleani soundi lähes koko uran ajan. Pieni särömäärä vaatii tarkempaa soittamista, kuin täysin yliohjattu sirinä. Kannattaa myös kuunnella oikeasti Blackmoren akustista soittamista Blackmore's nightissa. Jos tuon jälkeen voi yhtään epäillä, että herran tekniikka on aivan käsittämätön, niin jotain on kyllä kuulossa vikaa. Livenä todella tarkkoja, nopeitakin juoksutuksia.
 
Totta.Ritchie soundissa ja kammen käytössä on muuten yllättävän paljon tollasta Shadows-tyylistä rautalankaa joka toimii hyvin IMO.Mutta toisaalta RB on livenä äärettömän "tuulella käyvä".Jos menee hyvin menee todella loistavasti.Jos taas ei niin sitten menee todella huonosti.Tämä arvioni perustuu herran livekunnon tarkistamiseen kolmeen otteeseen + livelevyihin.Slaves and masters -kiertueen Hesan ilta ei ollut niitä parhaimpia kun taas DP MkII -93 ja Rainbow -95 toimivat todella hyvin.Jos Ritchien soitosta puhutaan niin ehkä toi Rainbow jopa hiukka paremmin.
 
Blackmore's night -levyillä (omistan kaikki studiolevyt) Ritchien akustinen soitto on kyllä loistavaa.Toisaalta Morsen akustinen/cleani soitto on myös loistavaa - esimerkkinä vaikkapa tuo High tension wires -levy.
 
Pointtini on se ,että oikeasti hyvän ja monipuolisen kitaristin haukkuminen täysin perusteettomasti "tiluttajaksi" vain siitä syystä ettei hän ole Ritchie Blackmore on aivan persiistä.Siksi tuohon tekniikka -kommenttiin liittyi kärjistys.

Katselin YouTubesta Blackmore's Night -pätkiä, koska en ole sen levyjä ostanut enää Fires at midnightin jälkeen (en ole koskaan pitänyt Candicen äänestä ja kyllästyin musiikin tasapaksuuteen) ja yllätyin vähän, sillä bändihän soitteli livenä Child in timea ja jopa Black nightia ihan heviversiona. Alkaakos Rikulla veri vetää rokin pariin taas, vai onko bändi esittänyt keikalla näitä aina?

Katselin YouTubesta Blackmore's Night -pätkiä, koska en ole sen levyjä ostanut enää Fires at midnightin jälkeen (en ole koskaan pitänyt Candicen äänestä ja kyllästyin musiikin tasapaksuuteen) ja yllätyin vähän, sillä bändihän soitteli livenä Child in timea ja jopa Black nightia ihan heviversiona. Alkaakos Rikulla veri vetää rokin pariin taas, vai onko bändi esittänyt keikalla näitä aina?
 
Ei kai aina.Rokimpaan ja sähköisempään suuntaanhan tuo BN -matsku on ollut menossa.Child in Time -versiointi löytyy myös uusimmalta Village lantern -levyltä.

Child in Time -versiointi löytyy myös uusimmalta Village lantern -levyltä.
 
Aha, kiitoksia tiedosta. Taisihan Blackmores Nightin toisella levyllä jo olla joku sähkökitarasoolo mukana, jos en väärin muista. Vai olikohan jo ekallakin, en muista. Nyt sitten vain odotellaan, että minkälaisen version Still I'm sadista tämä kokoonpano levyttää. Vai liekö jo levyttänyt...?

Pointtini on se ,että oikeasti hyvän ja monipuolisen kitaristin haukkuminen täysin perusteettomasti "tiluttajaksi" siitä syystä ettei hän ole Ritchie Blackmore on aivan persiistä.Siksi tuohon tekniikka -kommenttiin liittyi kärjistys.
 
Kun nyt itse taisin tämän vastakkainasettelun aloittaa tällä kertaa niin mainittakoon etten pahemmin edes välitä siitä että "tiluttaako" Morse vai ei. Omien suosikkien joukoon mahtuu mm. John Petrucci Dream Theaterista joka varmasti tiluttelee enemmän kuin Morse. Se minkätakia itse olen sitä mieltä ettei Morse sovi Purpleen on vain ja ainoastaan soittotyylin takia. Morse ei yksinkertaisesti ole hard rock kitaristi eikä sellaiseen touhuun sovi. Omilla levyillään soittelee ihan mukiinmeneviä fuusio juttuja ei siinä mitään. Purplessa taas hemmon soitto on aika yksipuolista ja suoraan sanoen tylsää. Tähän lisää vielä hänen käyttämänsä karmeat soundit ja avot, ei kiitos. Osittain syynä siihen tylsyyteen on varmasti se että koko bändi vetää aika varman päälle nykyään, mutta jopa omissa soolospoteissaan Morse vetää sitä iänikuista Well Dressed Guitar touhuaan joka omasta mielestäni soveltuisi paremmin vaikkapa Euroviisujen tunnariksi.
 
Tästä on nyt noin 25 vuotta kun Purpleen naperona tutustuin, ja vuosien varrella ei ole tullut vastaan yhtäkään bändiä joka sen edelle menisi. Frank Marino & Mahogany Rush ainoana joka pistää edes vähän haastetta omalla "suosikkilistallani". Koko magia Purplessa itselleni on aina ollut ja tulee aina olemaankin se kemia ja soundimaailma mitä Blackmore ja Lord sai aikaan lavalla. Itselleni he olivat Deep Purple, nykyään pidän yhtyettä lähinnä Ian Gillan Bandina. Kun Morse korvasi Satrianin 1994 lopussa, toivoin todella että Lord ja Morse saisivat aikaan jotain samankaltaista. 6 vuotta myöhemmin siitä ei ollut jälkeäkään ja Lord jäi hyvin ansaitulle eläkkeelleen Purplesta. Airey astui remmiin ja touhu meni vielä enemmän rutiininomaiseksi lavalla.
 
Ennen vanhaan hyvinä iltoina Purple oli paras livebändi mitä löytyi ja huonoina silti parempi kuin useimmat heidän hyvinä iltoinaan. Nykyään ei noiden hyvien ja huonojen iltojen välillä näe mitään eroa, ellei tekniikan pettäminen ole syynä siihen huonoon iltaan. Ei hyvä, ei näin

Aha, kiitoksia tiedosta. Taisihan Blackmores Nightin toisella levyllä jo olla joku sähkökitarasoolo mukana, jos en väärin muista. Vai olikohan jo ekallakin, en muista. Nyt sitten vain odotellaan, että minkälaisen version Still I'm sadista tämä kokoonpano levyttää. Vai liekö jo levyttänyt...?
 
On siellä sähkökitarasooloja.Muistaakseni alusta lähtien on ollut.Mutta oikeastaan Fires at midnight -levystä lähtien mukaan on tullut särökomppia jne.Eihän se nyt heviä ole ,mutta Ritchie on ottanut mukaan enemmän sähkökitaraa oikeastaan levy levyltä.Tiedä sitten kaipaakö äijä hieman rokimpaa kamaa.Rainbow esmes Dion kanssa olis aika herkkua vielä nähdä.Toisaalta itse diggaan BN:stäkin.Eritoten Ghost of a rose on hieno levy.
 
Sitten tuohon Purpleen.Kyllä sinne Mark II:n 70-luvun aikaankin sopii sitä hiukka tylsempää kamaa.Minusta esmes Perfect Strangers on parempi kokonaisuus kuin vaikkapa WDYTWA.Ja In rockille mahtuu myös muistaakseni muutama veto joita ei niin hyvä veto.Machine head on kauttaaltaan hyvä levy ,mutta sen biiseistä niin moni on niin puhkikelattu klassikko ,että siihen on kyllästynyt levyn eittämättömästä hienoudesta huolimatta.

En ota kantaa tuohon soittajien tekniseen taitavuuteen, koska se ei minun maailmassani ole mikään kriteeri musiikin hyvyydelle. Vaikka Purple tekeekin hyviä levyjä aikuiseen makuun (Rapture ja Bananas ovat ihmeen täysipainoisia ja vetereitä kokonaisuuksia, kuten olen miljoonaan kertaan maininnut) ja varmaan hyviä keikkojakin, niin kaikenlainen "maagisuus" bändistä on kaikonnut jo parikymmentä vuotta sitten, joidenkin mielestä varmaan jo 35 vuotta sitten. Nyt Purple on vain just another rock'n'roll band, jonka tekemisiä tulee seurattua ja levyjä osteltua lähinnä kerää koko sarja -tyylillä. Mitään suuria tunteita orkesteri ei enää herätä, paitsi joskus kun YouTubesta löytää jurakauden aikaisia livepätkiä...
 
Toisaalta eipä keski-ikäisten ukkojen tarvitse mitään palvottuja mystisiä idoleita ollakaan, heidän työtänsä on rokin soittaminen ja se siitä.

Turhaa vääntöä munsta tuo Morse vs Blackmore. Jos ukko on niin hankala persoona kuin Blackmore niin ei ihme että vaihdetaan.
Marko

En ota kantaa tuohon soittajien tekniseen taitavuuteen, koska se ei minun maailmassani ole mikään kriteeri musiikin hyvyydelle.
 
Ei minunkaan.Se on yksi soittajan ominaisuus - ei sen kummempaa.
 
Vaikka Purple tekeekin hyviä levyjä aikuiseen makuun (Rapture ja Bananas ovat ihmeen täysipainoisia ja vetereitä kokonaisuuksia, kuten olen miljoonaan kertaan maininnut) ja varmaan hyviä keikkojakin, niin kaikenlainen "maagisuus" bändistä on kaikonnut jo parikymmentä vuotta sitten, joidenkin mielestä varmaan jo 35 vuotta sitten. Nyt Purple on vain just another rock'n'roll band, jonka tekemisiä tulee seurattua ja levyjä osteltua lähinnä kerää koko sarja -tyylillä. Mitään suuria tunteita orkesteri ei enää herätä, paitsi joskus kun YouTubesta löytää jurakauden aikaisia livepätkiä...
 
Tota "maagisuutta" meitsi ei oikein ymmärrä.Ei niissä 70-luvun levyissä mulle ole mitään "maagisuutta".Hyviä levyjä - hyviä biisejä.Osalla levyistä on itselle nostalgia-arvoa: Made in Japan,Machine head,In Rock,Perfect Strangers jopa House of blue light.