Rock, pop, alternative ›

Siis mä puhuin siitä dvd:stä. Onko sekin siis uudelleenäänitetyillä lauluilla? (ei nyt aivot toimi)

Itse tarkoitin lähinnä sitä livenä tapahtuvaa pelleilyä. Burnin levyversiossa hänen laulu on mainiota, taidan pitää siitä paljon enemmän kuin Coverdalesta. Nähtyäni California Jam DVD:n en voi kuunnella enää Burnia, enkä hankkia mitään Mark3 matskua. Coverdale olis voinu olla vähän vähemmän elvis ja ottaa perunamuusit pois suusta. Olisivat hankkineet James Devarin. Toisaalta, eipä sitä Blackmoren live-elehdintää voi ottaa kun huumorilla.
 
Coverdale on tuossa DVD:llä vasta-alkaja, Hughes on jo valmis stara ja pitää hommaa läjässä show-mielessä. Ja soittaa ja laulaa komeesti, mutta kiljuu tosiaan liikaa.
 
Mark 111= miesten Purple.

Itseasiassa näin se jokseenkin menikin. Glover aisti pahat vibat ja sai painostettua manageri Tony Edwardsin paljastamaan,että Blackmore oli antanut ultimaattumin: joko hän tai Glover. Ei mitään persoonallista kuulemma, Ritchie halusi vaan uutta verta bändiin.
 
EDIT: mokailua
 
...mutta kumminkin, paradoksaalisesti, Glover liittyi myöhemmin Rainbow:n basistiksi. Jonkun stoorin mukaan Blackmore halus toisenlaisen soittajan Purpleen, mikä taas osui omaan nilkkaan, koska tilalle tuli päällikkö-Hughes, joka toi mukanaan Blackmoren inhoamat funk- ja soul-vaikutteet. Ja tekiväthän nuo sitten kovimman levynsä, Stormbringerin, siinä sivussa.

Jonkun stoorin mukaan Blackmore halus toisenlaisen soittajan Purpleen, mikä taas osui omaan nilkkaan, koska tilalle tuli päällikkö-Hughes, joka toi mukanaan Blackmoren inhoamat funk- ja soul-vaikutteet. Ja tekiväthän nuo sitten kovimman levynsä, Stormbringerin, siinä sivussa.
 
Mielenkiintoista on se, että Blackmore piti paljon Tommy Bolinin soitosta ja tituleerasi tätä yhdeksi parhaimmista kitaristeista. Ja Bolinin soitossa oli esiintynyt funk-vaikutteita jo 70- luvun alusta asti.

...mutta kumminkin, paradoksaalisesti, Glover liittyi myöhemmin Rainbow:n basistiksi. Jonkun stoorin mukaan Blackmore halus tuottajakseen Down To Earth levylle vanhan tutun eli Gloverin joka purplesta lähtönsä jälkeen oli tuottanut levyjä. Ainakin MSG:tä ja Judas Priestiä.
 
Edit: näköjään jotain muutakin Glover on ehtinyt tuottaa:
http://www.thehighwaystar.com/rosas/discog/RGProd.html
 
No, Bob Daisley lähti menemään siinä jossain välissä ja Glover huomas yhtäkkiä olevansa Rainbown basisti, helppoa eikö vaan.
 
Ja tekiväthän nuo sitten kovimman levynsä, Stormbringerin, siinä sivussa.
 
Joo, taitaa olla lasten purplen, eli MKIII:n parhaimmistoa

Kuitenkin eri juttu ihailla toisen soittoa toisessa bändissä kun se että uusi jäsen tulee ja koittaa muuttaa bändisi tyyliä kokonaan ;)

Mielenkiintoista on se, että Blackmore piti paljon Tommy Bolinin soitosta ja tituleerasi tätä yhdeksi parhaimmista kitaristeista. Ja Bolinin soitossa oli esiintynyt funk-vaikutteita jo 70- luvun alusta asti.
 
Blackmorehan kertoili jossain haastattelussa Bolinista, että Bolin oli kutsunut Rtichien vieraaksi, ja kun Blackmore sitten meni talolle, niin ketään ei ollut ottamassa vsataan. Sitten Bolin oli vasta myöhemmin ilmaantunut paikalle, ja jammaillessa Blackmore oli ihmetellyt, miksi Bolinin kitaran kielet olivat niin vanhat, ja milloin hän oli ne viimeksi vaihtanut. Bolin oli todennut "ai pitääkö noita kieliä vaihtaakin?" ^^
 
Luulen, että tuossa stormbringerin aikaan Blackmore saattoi olla melko kyllästynyt Hughesiin, ja tämän takia myös kiinnostus koko kokoonpanoon laantui. Blackmore on sanonut, ettei funk ole koskaan ollut mitenkään suuresti hänen juttu ja stormbringerille Blackmorella olisi ollut ehkä jopa enemmän omiakin ajatuksia. Blackmorella oli ajatuksia rock-biiseihin ja niitä hän olisi halunnut jatkaa Burn -levyn linjoilla. Jäsenten erilaiset vaikutteet johtivat sitten Blackmoren lähtöön, ja varmasti yksi syy oli myös siinä, ettei Blackmore halunnut bändissään olevan ketään toista "leaderia", joka vaikuttaisi niin paljon sävellystyössä ja sen ideoissa.

Kuitenkin eri juttu ihailla toisen soittoa toisessa bändissä kun se että uusi jäsen tulee ja koittaa muuttaa bändisi tyyliä kokonaan ;)
 
Viittaatko Boliniin? Joo, onhan se eri juttu.
 
Bolin ei kyllä sopinut staililtaan Purpleen, jos tavoitteena oli soittaa Purple-tyylistä musaa. Aika surullisia ne yritykset on niillä liveillä.

Poika,
 
Niin, isukki?
 
Mark III:lla ei ole kuin parhaimmistoa. Ei yhtään huonoa biisiä.
 
Eikö. No sehän on hyvä juttu.

Ei Bolinin soittotyylissä mitään vikaa ollut, päinvastoin. Se missä homma mätti oli kyllä ihan muualla. Eli Hughes ja Bolin veti turhan paljon kamaa joka sitten sekoitti pakan totaalisesti. Ellen väärin muista niin erään yliannostuksen seurauksena Bolinilla meni tunto koko kädestä, ja tuo keikka on myöskin julkaistu levyllä, mistä taitaa tuo mainekin tulla.

Ei Bolinin soittotyylissä mitään vikaa ollut, päinvastoin. Se missä homma mätti oli kyllä ihan muualla. Eli Hughes ja Bolin veti turhan paljon kamaa joka sitten sekoitti pakan totaalisesti. Ellen väärin muista niin erään yliannostuksen seurauksena Bolinilla meni tunto koko kädestä, ja tuo keikka on myöskin julkaistu levyllä, mistä taitaa tuo mainekin tulla.
 
Niin...noin mäkin toivoin sen asian olevan, mutta eihän se ole. "In the wings of russian foxbat" sisältää ihan samaa turakointia Bolinin osalta, ja surullista on huomata, että se "Last concert in Japan" sekoilu on vieläpä mietitty homma, koska se ihme turakaissooloo on ihan sama tuolla toisellakin livellä. Tai siis lähes sama, eli aivan kamala. Siis Highway satr:in soolo.

Coverdale on tuossa DVD:llä vasta-alkaja, Hughes on jo valmis stara ja pitää hommaa läjässä show-mielessä. Ja soittaa ja laulaa komeesti, mutta kiljuu tosiaan liikaa.
 
Joo, Hughesi on tekijämies.
 
Mark 111= miesten Purple.
 
Ei mahda mitään, Coverdale on liian ärsyttävä.

Foxbattia en tähän hätään muista, pitääpi kuunnella levy. Silti, en kyllä yhden soolon perusteella miestä tuomitsisi suuntaan enkä toiseen. Ei Bolinista koskaan pitänyt tulla Ritchien identtinen kopio, vaan häneltä odotettiinkin että lisää oman tatsinsa biiseihin.
 
Ja jos joku ei sovi Purpleen niin se on kyllä tämä nykyinen "kitarasankari", eli Morse.

Foxbattia en tähän hätään muista, pitääpi kuunnella levy. Silti, en kyllä yhden soolon perusteella miestä tuomitsisi suuntaan enkä toiseen. Ei Bolinista koskaan pitänyt tulla Ritchien identtinen kopio, vaan häneltä odotettiinkin että lisää oman tatsinsa biiseihin.
 
Se oma tatsi oli jees, kun tekivät uutta musaa. Vanhoihin biiseihin ei sopinut, IMO.
 
Ja jos joku ei sovi Purpleen niin se on kyllä tämä nykyinen "kitarasankari", eli Morse.
 
Ei Morsesta koskaan pitänyt tulla Ritchien identtinen kopio, vaan häneltä odotettiinkin että lisää oman tatsinsa biiseihin.

Ei Morsesta koskaan pitänyt tulla Ritchien identtinen kopio, vaan häneltä odotettiinkin että lisää oman tatsinsa biiseihin.
 
No muttakun se oma tatsi ei ollut jees edes niissä uusissa biiseissä, saatika sitten vanhoissa...

No muttakun se oma tatsi ei ollut jees edes niissä uusissa biiseissä, saatika sitten vanhoissa...
 
Nää on taas näitä mielipidejuttuja. Ei musta Morsen tyylissä mitään vikaa ole, ei se tietenkään ole yhtä omaperäistä kuin esimerkiksi RB:n, mutta on siinä jotain omaa. Sopii se Purpleen, sen voin sanoa vilpittömästi. Tietty kun näin vähän olen musaa vielä kerinnyt kuunteleen, ei ole kovin laajaa näkökulmaa asioihin.

Mark 111= miesten Purple.
 
Vaikka pidänkin jollain tapaa kaikista Purplen kokoonpanoista, niin tuo vitsi ei jaksa enää naurattaa.

Vaikka pidänkin jollain tapaa kaikista Purplen kokoonpanoista, niin tuo vitsi ei jaksa enää naurattaa.
 
Ööö, onks se joskus muka naurattanu? Ei mua vaan. Ei kai semmosta ookaan ku naisten Purple. Eli ei se oo mikään vitsi.

Ei musta Morsen tyylissä mitään vikaa ole, ei se tietenkään ole yhtä omaperäistä kuin esimerkiksi RB:n, mutta on siinä jotain omaa.
 
Minusta Morsella on ihan yhtä omaperäinen tyyli kuin Blackmorellakin, molempien soiton tunnistaa helposti. Morsen perussoundikin on säilynyt aika samana vanhoista Dixie Dregs -levyistä asti. Sopiiko se tyyli ja soundi Purpleen onkin sitten makuasia.
 
Sama juttu Bolinin kanssa, kyllä sen perussoundin kuulee esim. Cobhamin "Spectrumilta", kaikki ne Echoplex -kikkailut ynnä muut. Livenä Purplen kanssa oli tosiaan aika hakemista välillä ja juuri varsinkin vanhoissa biiseissä.