Kitarat: kitarakamat ›

Heitänpä tähän täydennettäväksi ja keskustelun pohjaksi koontini aiheesta LP ja sen replikat (on myös J&D -threadissa, mutta hukkui siellä massaan):
 
Les Paul tarkoittaa tässä mahonkirunkoista, single-cut leikkauksella tehtyä solid-bodya, mahdollisesti/oletusarvoisesti vaahterakannella. 24,75 tuuman skaala ja tune-o-matic -talla. Liimattu kaula mahonkia tai vaahteraa, otelaudassa 22 nauhaa, virittimet lavassa kahdessa rivissä. 2 humbucker-mikkiä, joille molemmille erilliset vol ja tone säädöt.
 
RYHMITTELYÄ
 
1. Aidot Gibsonit (tehty aina U.S.A:ssa)
a) Luxusmallit (hinnat uutena n. 4000 e ja ylöspäin):
- Custom Shop (V.O.S: ja signature mallit)
- Supreme (valikoidut materiaalit ja blingblingiä)
 
b) Työjuhdat (hinnat uutena n. 2000-4000 e):
- Custom
- Standard
- Classic
- erikoismallit (Goddess, GT, Menace, New century, Vixen..)
 
c) Riisutut peruskitarat (hinnat uutena n. 1400-2000 e):
- Studio
- Special
- Faded
 
2. Vintage-laatureplikat (hinnat käytettyinä n. 600-1600 e)
- alussa mainitut LP-tuntomerkit täyttyvät enemmän tai vähemmän täydellisesti
- usein japanilaisia, mm. Orville, Greco, Burny, Tokai, Fenix (kaikilla useita, autenttisuusasteeltaan erilaisia malleja), myös mm. Ibanez, Aria, joiden laadukkuudesta käsitykset hajoavat enemmän
- tähän luokkaan voidaan lukea myös monien yksittäisten pajojen custom-kitarat ja vaikkapa Hagström Swede/Super Swede -kitarat, jotka on tehty Ruotsissa tai U.S.A:ssa
- usein etsiskeltävä ulkomailta tai nettikaupasta
 
3. Auktorisoidut replikat (hinnat n. 230-950 e uutena)
- alussa mainitut LP -tuntomerkit eivät täyty esim. materiaalien osalta
- Epiphone (made in Korea/Kiina), jonka mallisto noudattelee Gibsonin logiikkaa (Custom, Standard, Studio, Special..)
- Epiphone Elitist (Japanissa oikeista LP-materiaaleista tehty luxus-epi, hinnat uutena n. 1500 e)
- Epiphone Heritage (Pohjoismaiden markkinoita varten Tshekeissä tehty erikoiserä perusepejä paremmilla osilla, hinta n. 800 e, jos sattuu löytymään)
 
4. Modernit laatureplikat (hinnat n. 1000 e ja ylöspäin)
- alussa mainitut LP -tuntomerkit täyttyvät enemmän tai vähemmän täydellisesti
- erityisesti japanilaisia merkkejä (esim. Edwards, ESP, Fernandes, Tokai, Signature..), joilla kaikilla mallistossa erilaisia LP -johdannaisia
- myös alkuperäisellä Gibson-tehtaalla tehty The Heritage
- ja myös tähän luokkaan menee yksittäisten pajojen custom-kitaroita
 
5. Budjettiluokan replikat (laaja hintahaitari, alle 200 eurosta tonnin pintaan)
- tehty halvempien työkustannusten maissa (esim. Korea, Kiina, Indonesia, Vietnam), edullisemmista materiaaleista
- alussa mainitut LP -tuntomerkit täyttyvät vaihtelevasti, usein materiaalien tai rakenteellisten ratkaisujen kohdalla poikkeamia
- merkkejä esim. Tokai (made in Korea), eräät Yamahan mallit, LTD, Grassroots, Stagg/Alliance, J&D, Samick, Eko, Coxx, Kona..
- ulkomailta nettikaupan kautta ja jenkeistä esim. Agile, Tanglewood, Roxbury, Dillion, Xaviere, Vintage, SX jne. (moni näistä Aasian isoilla tehtailla tehtyjä geneerisiä malleja, joilla erilaisia markkinanimiä)
 
Kukin sitten miettii mitä tahtoo ja mitä siitä on valmis maksamaan..

Aika paljon Gibson-lisää nuissa joissain hinnoissa.
 
Oikeasti noita joitain malleja saa suht. halvalla:
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=c494e2
 
Vixenikin tais olla 1000-1100 euroa.

Aika paljon Gibson-lisää nuissa joissain hinnoissa.
 
Oikeasti noita joitain malleja saa suht. halvalla:
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=c494e2
 
Vixenikin tais olla 1000-1100 euroa.
 
Jep, ei oikein mahdu ne hinnat mitä itse suostun maksamaan noihin rajausiin. Pitääkö tässä jälleen kerran paheksua hintoja vai? Tietysti jos lurkmannin kataloogista uusia katselee niin.......
Eurooppa on täynnä Gibsoneita, etsivä löytää halvallakin.

...tämmösen vintage-replican hommasin hiljattain >
 
Greco Super Real EGF-1200
Honeyburst
by Fugi-gen Gakki factory
1981
Nitro
Fret binding
Dry Z Pickups
All Original + Orig. Super Real case
Condition EXC
 
mmm ... niin mahottoman hywä ettei sanotuksi saa ...
pähkinänkuoressa > ... plenty of mojoa ...
 
>>
http://s34.photobucket.com/albums/d … =GrecoEGF-1200Honeyburst1981001.jpg
http://s34.photobucket.com/albums/d … =GrecoEGF-1200Honeyburst1981008.jpg
http://s34.photobucket.com/albums/d … ction=view&current=DSC00192.jpg
http://s34.photobucket.com/albums/d … ction=view&current=DSC00168.jpg
http://s34.photobucket.com/albums/d … ction=view&current=DSC00210.jpg
 
>Greco Super Real Series EGF.
 
Made in Japan by Fugi-gen Gakki factory 1980 and 1981 only.
Model EGF-850, EGF-1000, EGF-1200, all feature flametops, fret binding
and nitro finish, with a long tenon, the necks on these are of the fatter 59 kind.
As these were only produced for 2 years they are rare.
 
The rarest are the EGF-1200 which feature the fabled 'DRY Z' pickups (DRY-Z ~> PAF)
and are amongst the best regarded of all LP replicas.
 
The Greco Super Reals have the fattest neck of all the LP replica's
 
>> tässä mun muut lepakot ... >>
 
http://s34.photobucket.com/albums/d … ction=view&current=DSC00178.jpg
 
ylärivi > Epiphone Japan Les Paul Std.'04 >> Orville by Gibson LPC-W/3PU '91
alarivi > Greco EG58-120 MintCollection LP '83 >> Greco Super Real EGF-1200 LP '81 >>> Edwards E-LP-105LTS/RE '06

Itse olen omistanut Tokain (Ls-70) reilun puoli vuotta ja tykkään aivan sikana.
 
Kitaran ostin sukulaiselta pois ja vuosimallista ei ole tietoa, mutta veikkaisin 1995->2000 ajalta tuon olevan. Virittimet on vaihtunut ajan saatossa ja tallaan on ilmestynyt SD Full Shred.
 
Kitara on nähnyt maailmaa paljon, ainakin ulkonäön perusteella, sillä kolhuja ja lommoja on vaikka muille jakaa, mutta ne ovat mielestäni vain plussaa ja tuovat asennetta jo valmiiseenkin asennekeppiin. Viime viikolla innostuin leikkimään teräsvillan kanssa ja kitara sai hyväntuntuisen satiiniviimeistelyn ylleen.
 
Tulevaisuudessa täytyisi nauhat vaihtaa jumboihin, jolloin kepistä tulisi lähes täydellinen.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/7744.jpg

Hieno on Texas oilin kokoelma, taitaa olla emäntä tyytyväinen kun on nurkat täynnä lespaulia:)

hehe ... tänks ... Joo emäntäkin on ollut kovasti "tyytyväinen" ...

Korjaisin tuohon vielä sen verran, että Gibsonin LP Customit kuuluvat tuonne luxus-osastoon, sillä ne tehdään nykyään Custom Shopissa. Vanhat ei-Custom Shop Customit voisi ehkä mainita erikseen.

...mä korjaisin kanssa jonkun verran noita "markkinoita" seuranneena kohtaa 2. Vintage-laatureplikat > hintahaarukka nykyään n.600-2600eukkoo < ... ebayssä maksettiin hiljattain 3500USD!? yhdestä vintage/laatu-replicasta (...tosin melkein mint kuntoisena), mikä kertonee hintatason kehityksen suunnasta lähivuosina, arvostuksen noususta ja siitä, että korkealaatuisia replicoita on tarjolla todella vähän nykyään ... niin ja lisäisin vielä sen, että mehän ei täällä pohjolan sivistyksen kehdossa tiedetä noista laatu-replikoista juurikan mitään ... sääli sinänsä ... heh

Kohtaan kolme voisi vielä lisätä Epin Japanissa valmistamat Japanin markkinoille tarkoitetut LP:t, joita täällä koti-Suomessakin pyörii, eli ns. "oikeista" materiaaleista valmistetut, ja oikean mallisella lavallakin vielä.

MTM taisi päivittää tuota listaa jo siinä toisessa ketjussa mihin sen pisti...

1. Aidot Gibsonit (tehty aina U.S.A:ssa)
a) Luxusmallit (hinnat uutena n. 4000 e ja ylöspäin):
- Custom Shop (V.O.S: ja signature mallit)
- Supreme (valikoidut materiaalit ja blingblingiä)
 
Listasta näyttäisi puuttuvan Custom Shopin tekemä Historic Reissuet. VOShan on historikki jossa mm. ei ole loppuun asti kiilloitettua lakkaa ja osat ovat kevyesti relicoituja.

Custom Shopin listaan voi tietty lisätä Cloud 9 -sarjan superkevyet (selvästi alle 3,5kg) Les Paulit sekä Bantam/Florentine-mallit, jotka ovat F-aukoilla varustettuja puoliakustisia Les Pauleja: käytännössä 335:n ja Les Paulin parhaat puolet samassa soittimessa.
 
http://www.thegearpage.net/board/showthread.php?p=2131874
http://home.nownuri.net/~gibson71/guitars/florent.html
 
Lisäksihän on näitä "prehistoric"-malleja, jotka tehtiin ennen nykyistä Historic-sarjaa, mutta jotka ovat laadultaan täysin nykyisiä Historiceja vastaavia (niitä ei vaan nimetty "R6", "R7" jne) ja nimen omaan Custom Shopin re-issueita legendaarisimmista malleista.
 
Kärkipään Les Pauleihin voitaneen laskea myös Heritage- ja Heritage Elite -sarjan Standardit, joita valmistettiin 1980-1982. Näidenkin hinnat alkavat olla jo aika suolaisia. Näitä löytyi Suomesta ainakin Albert Järviseltä, BigPapalta ja Kolmannen Naisen Sakari Pesolalta. :)

Niin ja, Classicin kyllä siirtäisin ehdottomasti "Riisutut peruskitarat"-otsikon alle, sillä kovin huono sitä on luokitella 2000-4000e työjuhdaksi, kun ainoastaan Into-Luthman kehtaa siitä pyytää kakkosella alkavia summia: käytettynä saa mistä tahansa yleensä alle 1500 euronkin.

yep...nostaisin vielä mukaan näistä uudemmista merkeistä erikoisemmat Zemaitis-kitarat ( > "hiukan modernimpi versio LP:sta?!"), joita nykyään tehdään ainakin Japanissa nimellä Greco-Licensed By ZEMAITIS...
 
edit;
NO ENKÄ NOSTA enää ...

yep...nostaisin vielä mukaan näistä uudemmista merkeistä erikoisemmat Zemaitis-kitarat ( > "hiukan modernimpi versio LP:sta?!"), joita nykyään tehdään ainakin Japanissa nimellä Greco-Licensed By ZEMAITIS...
 
> http://www.zemaitis.net/
> http://www.ishibashi.co.jp/webshop/guitar/zemaitis/index.htm
 
Ei Zemaitikset ole LP-Replicoita tai kovin modernejakaan tai uusia. Alkuperäisissä Tony Zemaitisken kitaroissa (näitä on jostain 60-luvulta aina 90-luvun puolivälin tienoille) on huomattavia eroja Les Pauliin olkoonkin, että muoto on joissain malleissa hieman saman tapainen ja ilmeisesti nuo uudetkin on tehty aika tarkasti alkuperäisten speksien mukaan, osa perustunee suunnittelun asteella olleisiin malleihin.
 
Japanissa tehdään sekä custom shop kitaroita nimellä Zemaitis ja sarjatuotanto versiot nimellä Greco-Zemaitis (GZ), molemmat ovat lisenssivalmisteita ja fyrkkaa menee herra Z:n perikunnalle kuten pitääkin. Näin ollen nämä voisi lukea auktorisoiduiksi Zemaitis replikoiksi, eikä LP-replikoiksi, IMHO.
 
Edit: tosin pelkillä rungonmuodon perusteella ehkä voisi noita joitain malleja pitää LP-replikoina, mikäli määritelmät ovat niin löyhät, mutta jos mietitään historiallista aspektia niin on noissa kyseessä ihan muu kuin LP:n replikointi.

dear mr.fox & mr.Artist,
 
> myönnän ... menin metsään (...mahonkiseen vielä) ja toivottavasti en löydä sieltä ikinä pois ...

dear mr.fox & mr.Artist,
 
> myönnän ... menin metsään (...mahonkiseen vielä) ja toivottavasti en löydä sieltä ikinä pois ...
 
Nääh, ei se oo ollenkaan "vakava juttu", hyvähän se on noita kaikkia tuoda julkisuuteen.. joku Washburn Falcon vaikka ihan tosi upee keppi, ja saa vielä(kin) sentää alle joittenkin, jaa, jätän sanomatta. Kas ei oo kiva jos ketju menee soseeks.
Mutta varmaan hintaluokassansa kilpailukykyisimpiä. Noista "oikeista" replikoista toki poikkee esim. tuo Falcon hirveesti, muttei se yritäkään olla mikään nätinnäkönen näköispainos, vaan oikein omanlaisensa kitara.

E: vai onko noissa edes kannessa mitään?
 
On siel solid maple-kantisia mutta ne on plaintoppeja?? Käsittääkseni nuo on kaikki kuviovaahteralliset (njän njää, onhan niitä Limited Edition 200000 jenin, ja moisia poikkeuksia toki) T:t tehty joko loimu- tai quilttiviilu 3-6 -palaisen kannen päällä, joissain on sykomoriviilu, ja joissain fotoflame-tapetti. Nykyään eivät niitä kansipuun (varsinaisen) saumojakaan brittikeräilijä-sedän kirjoituksen mukaan edes pyri piilottelemaan, toisin kuin ennen niissä vanhemmissa, sanotaan vaikka Reborneissa. Eli "maple on maple top".