| Aihe: Kitarasaundeista | |
|---|
|
Miten kannattaa studiossa kitarat äänittää, jotta saataisiin, vahva, metallimusiikkiin sopiva saundi? Viimeksi käytettiin valmiita plugineja mitä koneelta sattu löytymään ja kitarasaundi jäi sanalla sanoen laihaksi. Lisäksi kun lead kitara oli panoroitu lähes kokonaan oikealle ja kakkoskitara vasemmalle (vai olikohan toisteppäin, nomutta kuitenkin) oli melko hämäävän kuulosta soitto niissä kohdin missä tuli pelkästään toista kitaraa.
Onko kitaroiden nauhoittamisessa suora putkivahvareitten mikitys kaiken a ja o, vai pitäisikö kitaraosuudet nauhoittaa useaan kertaan eri raidoille jotta niistä saisi "potkua" irti? Muutenkin kaivattais vähän vahvuutta yleissaundiin, olisko kellään antaa vinkkejä ongelmaan? Kokoonpanoon kuuluu 2 kitaraa, basso, rummut ja koskettimet. | |
Hevikitaroista en osaa sanoa, mutta tuolta tietokonepuolelta löytyy tällainen;
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=33&t=84416
jossa käydään läpi aihepiiriä perusteellisesti.
rjnswnd |  Niq
06.03.2007 13:25:02 (muokattu 06.03.2007 13:25:56) | |
|
Viimeksi käytettiin valmiita plugineja mitä koneelta sattu löytymään ja kitarasaundi jäi sanalla sanoen laihaksi.
Hevijyristelyssä ison osan kitarasoundista tekee basson soundi. Basso siis tuo sen munan siihen kitarasoundiin. Bassoon voi kokeilla vähän säröä ja kitaroista kaivelette oleelliset taajuudet esiin (eli käytännössä bassotaajuudet pois).
Lisäksi kun lead kitara oli panoroitu lähes kokonaan oikealle ja kakkoskitara vasemmalle (vai olikohan toisteppäin, nomutta kuitenkin) oli melko hämäävän kuulosta soitto niissä kohdin missä tuli pelkästään toista kitaraa.
Leadin pannaisin suht keskelle ja kompit laidoille.
Onko kitaroiden nauhoittamisessa suora putkivahvareitten mikitys kaiken a ja o
Ainakin näin on helpompi saada hyvää soundia kuin millään plugareilla säätämällä. Nupit kaakkoon, vähän mikkiasettelua ja kitaristi viereen vetämään fiiliksellä lahkeet lepattaen.
pitäisikö kitaraosuudet nauhoittaa useaan kertaan eri raidoille jotta niistä saisi "potkua" irti?.
Kyllä, komppikitarat ainakin kahteen kertaan äänittäen ja sitten levitys laidoille, leadejakin voi kokeilla tuplata jos kitaristi on tarpeeksi tarkka. :)
"I have a cunning plan" -Baldrick |  CryptoFib
06.03.2007 15:10:15 (muokattu 06.03.2007 15:17:26) | |
|
no nehän äänitetään, siten, miten mikä tahansa muukin, eli hyvin. Oikeat mikit, oikeaan paikkaan ja ollaan jo pitkällä. Yks juttu, minun mielestä, mitä kannattaa varoa on liika särö. Eli ei ihan joka numikkaa 11.sta mitä kaapista löytyy. Kun on kaks kitaraa, niin olis hyvä, mikäli vahvari ja kitara olis vähän erilaiset. Jo pelkän kitaran mikkivalinta (kaula, talla) auttaa paljon.
Mikäli em. biisissä lead-kitara esiintyy harvakseltaan biisissä, niin kannattaa ottaa se huomioon miksausta rakennellessa. Eli biisin olis hyvä olla täyteläinen jo pelkällä kompilla = älä anna liikaa tilaa leadille.
Kitaran lopullinen ääni voidaan tehdä putkivahvareilla, trankuilla, mikittämällä tai ilman, pelkillä plugareilla. Joka metodilla päästään varmasti makoisiin tuloksiin _kun tiedetään mitä tehdään_.
"potku" mitä kaipaat koostuu monesta asiasta, josta tärkein on mielestäni soitto. Kun kitarat (tai mikä istrumentti hyvänsä) on soitettu loistavasti, niitä on vaikeaa saada kuulostamaan huonoilta. Toinen asia on oikeaoppinen ekvalisointi. kolmas panorointi. Älä kuulostele kitaran soundia miksatessa liiaksi 'soolona'. Massiivinen kitarasoundi yksikseen ei 10 tapauksessa 10stä istu miksaukseen.
tästä vois kirjotella muutamanki novellin tähän, mutta olkoot tässä nyt alkuun.
E: Itsekin korostaisin sitä, että suuri osa kitaravallin täyteläisyydestä tulee bassokitarasta: Leikkaa rohkeasti kitaroiden alataajuuksia. Korvat päättää, mikä on hyvä. Miksaamisessa ei ole sääntöjä.
EE: Rivien välistä voi huomata, että olet saanut osasi putkisaarnasta. Vaikka itekki putkivahvistimia suosin, niin se ei tarkota, etteikö muilla tavoin päästä "samoihin" tuloksiin. Putkivahvistimet ei ole niin maagisia, kuin monesti oletetaan, IMHO.
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua. | |
Joo tässä tulikin esille jo monia mielenkiintoisia pointteja, joita varmasti tullaan kokeileen seuraavalla studiosessiolla. Putkivahvareitten mikityksellä nyt lähetään seuraavaks hakeen sitä "maagista" saundia, kaiken uhallakin. :)
Kitaristeilla on edelliseen studiokertaan nähden laitteiden laatu parantunut ja vahvareissa on sopivasti erilaiset säröt, (toinen tumma ja muriseva ja toisessa terävämpi moderni särö) joten luulisin että plugareita ei ole tarvetta käyttää, paitsi ehkä basson kanssa, vai lieneekö sekään viisasta?
Sitten olis vielä yksi kysymys koskien laulujen nauhoittamista. Lähinnä powermetallista tuttujen kertosäekuorojen tekemisestä. Onko normaali demostudiosession aikana mahdollista saada kertosäkeet kuulostamaan hyvältä? Tarvitaanko siihen koko kirkkokuoro vierailemaan studiolla, vai miten nämä "kuorolaulu" osuudet toteutetaan yleensä? Viimeksi kertolauluosuudet nauhoitettiin kolmella eri laulajalla ja tulos oli taas hieman "vaisu". Tarkoituksena ei ole hakea mitään blind guardian, freedom call mahtipontisuutta, vaan saada siihen edes jonkinlaista "sisältöä", jos tiiätte mitä tarkoitan? :) | CryptoFib
07.03.2007 00:43:21 (muokattu 07.03.2007 00:58:35) | |
|
Joo tässä tulikin esille jo monia mielenkiintoisia pointteja, joita varmasti tullaan kokeileen seuraavalla studiosessiolla. Putkivahvareitten mikityksellä nyt lähetään seuraavaks hakeen sitä "maagista" saundia, kaiken uhallakin. :)
Kitaristeilla on edelliseen studiokertaan nähden laitteiden laatu parantunut ja vahvareissa on sopivasti erilaiset säröt, (toinen tumma ja muriseva ja toisessa terävämpi moderni särö) joten luulisin että plugareita ei ole tarvetta käyttää, paitsi ehkä basson kanssa, vai lieneekö sekään viisasta?
Sitten olis vielä yksi kysymys koskien laulujen nauhoittamista. Lähinnä powermetallista tuttujen kertosäekuorojen tekemisestä. Onko normaali demostudiosession aikana mahdollista saada kertosäkeet kuulostamaan hyvältä? Tarvitaanko siihen koko kirkkokuoro vierailemaan studiolla, vai miten nämä "kuorolaulu" osuudet toteutetaan yleensä? Viimeksi kertolauluosuudet nauhoitettiin kolmella eri laulajalla ja tulos oli taas hieman "vaisu". Tarkoituksena ei ole hakea mitään blind guardian, freedom call mahtipontisuutta, vaan saada siihen edes jonkinlaista "sisältöä", jos tiiätte mitä tarkoitan? :)
Kokeilkaa mikittää esim niin, että konkkamikki ois suoraan kartion edessä kutakuinki tarkoin 30cm päässä dynaamisen mikin takana joka on mahd. lähellä kartiota (suojaverkkosta pari milliä ulos). suoraan kaappia kohden osoittaen kartion keskellä olevan pallukan saumaa. Siinä kokeilla sitte eri kulmia dynaamisella (57 hyvä verme tuohon hommaan). konkka 30cm etäisyydelle siksi, että vaihe-ero olis mahdollisimman pieni. toinen vaihtoehto on tuoda se yhtäkauas kartiosta kuin dynaaminenki... putkipelit päästelee paremmat höngät ulos, ku niitä jonku verran luukuttaa - älkää hajottako sitä konkkamikkiä. ;)
Bassoon kannattanee käyttää plugaria. kompressoria nimittäin. Ja "kaikkia" muitakin tarpeen mukaan. (EQ:tahan käytetään luonnolisesti joka raidalla)
tuosta kuorohommasta. En tiiä miten ne 'yleensä' hoidetaan, mutta yks tapa vois olla seuraava. Mikäli ne kolme heppua edelleenki laulaa. konkka keskelle lattiaa, hlöt sen ympärille kuulokkeet päässä, narulle kaikki 3 (esimerkiksi näin) laulajaa kerralla. Tehkää useampi onnistunut otto. esim.. ööö... 4. Mikäli osaatte laulaa, niin vaihtakaa aksenttia eri otoille. Tehkää vaikka semmosta oopperabaritonihommaa, mikäli se ei ei oo kovin nolon kuulosta. 1 otto vois olla semmonen tooosi hento, korkea, muttei falsetti.
Sitte ku ne on narulla, niin kokeilemaan. Eli tuplauksia, viivästyksiä, kaikuja pitch-shiftauksia jne.. yks, mikä _PITÄÄ_ kokeilla on clone ensemble. ( http://www.cloneensemble.com/ ) Ne kuorohommat sitte kompressoitte täysin lyttyyn. :) ne toimii padeina eikä tarvi yleensä dynamiikkaa. Kuorosoundia hakiessa luovuutta peliin pirusti. Kokeilemista ja kokeilemista. luovaa delayden käyttöä jne. ..eiköhän se siitä.
E: Ettei jäis väärä käsitys: Kyllä parhaaseen tulokseen päästään mikitetyllä putkivahvarilla kitarahommissa, mutta yhtä lämpöisiin soundeihin pääsee muutenki. ;)
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua. | Niq
07.03.2007 08:08:10 | |
|
(EQ:tahan käytetään luonnolisesti joka raidalla)
En mä ainakaan käytä jos ei oo pakko.
"I have a cunning plan" -Baldrick | |
konkka 30cm etäisyydelle siksi, että vaihe-ero olis mahdollisimman pieni.
Kerrot varmaan tähän hyvän perustelun.
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | |
Kerrot varmaan tähän hyvän perustelun.
Kaipa tässä ajateltiin sitä, että 30cm = 1 millisekunti äänelle.. Joten 30cm alueen sisäpuolella saa maalaisjärjellä roiskia miten haluaa koska eihän ne vaiheet siitä enää muutu.. :D
Ei mut juu.. Lähdenpä ulos.. :/
Lisää middleä. |  mhelin
07.03.2007 13:21:55 (muokattu 07.03.2007 13:25:15) | |
|
Kaipa tässä ajateltiin sitä, että 30cm = 1 millisekunti äänelle.. Joten 30cm alueen sisäpuolella saa maalaisjärjellä roiskia miten haluaa koska eihän ne vaiheet siitä enää muutu.. :D
Riippuu taajuudesta. Esim. 1 kHz taajuisen äänen aallonpituus on ~34 cm (riippuu ilman tiheydestä, lämpötilasta, kosteusprosentista etc. kts. http://en.wikipedia.org/wiki/Speed_of_sound ) ja vastaa siis 1 ms viivettä. Samalla etäisyydellä 500 Hz taajuisen äänen jonka aallonpituus on puolet pidempi vaihe on muuttunut 180 astetta eli on vastakkaisvaiheinen. Summautuessaan 500 Hz taajuus vaimenee rankasti mikä voi olla ok jos niin on tarkoituskin. Mutta yleisesti ottaen tuollainen suoran ja viivästetyn äänen summaus aiheuttaa ns. kampasuodinilmiön, jolle löytyy selitystä esim. Wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Comb_filter | |
Menee saivarteluksi, taas kerran. Kaikki varmaan tajusi pointin 30cm:lle? Ja tuo Eq-homma kans... voi teitä.
Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua. | |
tärkeintä että särökompit tulee, iskee munille ja lähtee pois, muulla ei ole väliä kiitos | HFE
07.03.2007 21:21:34 | |
|
Metallisoundia ajatellen, kitara on onneksi se helpoin äänitettävä, jos kysymyksessä on tarkka kitaristi ja kelvolliset kamat.
Itse olen oppinut siihen, että kaikki saundi tulee styrkkarista ja soittajan sormista itsestään. EQ, kompressorit, kaiut sun muut on vasta miksauksen äärimmäistä hienosäätöä. Kaikki EQ vahvarista (preesensiä voi miksausvaiheessa kattella lisää 6-8 khz:n kohdalta, jos tuntuu ettei jymise tarpeeksi ja bassopäätä ehkä vähän pois maun mukaan) ja kompressoinnin hoitaa särö itsessään. Leadejen kanssa mennään parhaalla delaylla mitä käytössä ja kaiut (masterkaikua lukuunottamatta) yleensä jätän kokonaan pois.
Ne perinteiset vinkit on vissiin tässäkin lueteltu eli vähemmän säröä kuin treeniksellä ja erisaundiset tarkasti soitetut komppiraidat eli puolelle stereokuvaa. Bassosaundin kanssa tulee tosiaan olla tarkka: perinteisesti metallimusiikissa basso seuraa hyvin orjallisesti komppikitaroita ja tällöin yleensä särö tulee lopullisessa miksauksessa kitaroista ja sointi bassosta.
Mikeistä kattelisin Shuren SM57:aa ja, jos täytyy lesoilla niin kaveriksi esim MD-421, C-411, tai joku kelvollinen laajakalvokonkka. Erittäin tarkkana vaiheiden kanssa.
Summa summarum: Huonoa kitaristia ei äänitä hyvin pirukaan, mutta onneksi tämä aikamme vastaa siitä, että varsinkin metallimusiikissa muita ei löydykään ko kitaristeja - hyviä ja huonoja. | |
Menee saivarteluksi, taas kerran. Kaikki varmaan tajusi pointin 30cm:lle?
Ei kyllä auennut mulle yhtään.
CU
--
Eki | |
Ei kyllä auennut mulle yhtään.
eikä mulle. jos mä haluun vaihekoherenttia matskua, koetan linjata kapselit yhtä kauas kartiosta... muussa tapauksessa vaihetta käytetään eq:na.
muuta mitä tulee nopeeta mieleen...:
-älä äänitä liian läheltä, ambienssi tekee ääneen kokoa...
-jätä tilaa alapäähän bassolle
-vaiheet!
-ei liikaa säröä, varsinkin jos kitaroita tulee biisiin useampi
-kaikkea ei tarvitse tuplata
-soundin pitää tukea biisiä
-soundien tulee erottua toisistaan ilman suurta eq-kikkailua jo äänitysvaiheessa (vaihda kitara-vahvistin-mikitys -komboja mahd.usein...)
-tarkkaa soittoa
-vire kunnolla kohdilleen (myös hienovireet!)
-muista middle, potku on siellä
-ei liikaa kamaa samalle taajuusalueelle (eli asiallinen taajuussovitus)
muutakin on, mut aamulla on aivo jäässä. | |
Kaipa tässä ajateltiin sitä, että 30cm = 1 millisekunti äänelle.. Joten 30cm alueen sisäpuolella saa maalaisjärjellä roiskia miten haluaa koska eihän ne vaiheet siitä enää muutu.. :D
Höpö höpö. Senttikin vaikuttaa. Kokeile vaikka.
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | |
Höpö höpö. Senttikin vaikuttaa. Kokeile vaikka.
Niin, alle 1 sekuntia alueellakin tapahtuu taajuuskaistan limittytmistä !
Tuo "yksi jalka (="30"cm) = 1ms"-nyrkkisääntö soveltuu ehkä parhaiten siihen että jos on stereomikitys (esim. rumpuoverheadit) jotka molemmat kuulevat saman äänilähteen (snare) ja ovat eri puolella settiä symbaalien sanelemissa sijainneeissaan. 30cm = 1ms kaavalla voidaan laskea kuinka paljon toista (kauempana snaresta olevaa) overheadia pitää siirtää, että snare tulee kutakuinkin vaiheessa. | |
Ei kyllä auennut mulle yhtään.
Luulen, että tässä ei tarkoitettu vaihe-, vaan aikaeroa (?). Taitaa kyllä olla, että tarvitaan yli 30cm etäisyys ennen kuin aikaeron oikeasti kuulee....
"Kato bassoa soitetaan, muijaa hiplaillaan." -Sam Other |  PIM
08.03.2007 11:22:47 (muokattu 08.03.2007 11:27:08) | |
|
Niin, alle 1 sekuntia alueellakin tapahtuu taajuuskaistan limittytmistä !
Käytännössä kaikki aikaerot 0,05 ms:sta aina siihen asti, kun ihmiskorva tajuaa signaalit erillisiksi signaaleiksi, aiheuttaa taajuusvasteeseen kuoppia kuuloalueella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kampasuodinilmiön voimakkuuteen ja vaikutukseen vaikuttaa tasan kaksi asiaa, eli A) aikaero, joka määrittää sen kuinka taajaan taajuusvasteeseen syntyy näitä kuoppia eli "kammanpiikkejä" siten, että mitä suurempi aikaero sitä taajemmat piikit, ja B) summattavien signaalien suhteellinen voimakkuus, eli mitä lähempänä signaalit ovat voimakkuudeltaan toisiaan sitä suurempia taajuusvasteen poikkeamat on. Eli jos näitä asioita ei ota huomioon niin ei kannata myöskään ihmetellä rumpuja miksatessa miksei se sinällään hyvänkuuloinen basariraita kuulostakaan välttämättä enää niin hyvältä kun sen miksaa yhteen overiraidan kanssa, jossa basari kuuluu 5ms myöhemmin, koska basarin ääntä värittää silloin siihen 200 hertsin välein syntyvät syvät taajuuskuopat.
Tuo "yksi jalka (="30"cm) = 1ms"-nyrkkisääntö soveltuu ehkä parhaiten siihen että jos on stereomikitys (esim. rumpuoverheadit) jotka molemmat kuulevat saman äänilähteen (snare) ja ovat eri puolella settiä symbaalien sanelemissa sijainneeissaan. 30cm = 1ms kaavalla voidaan laskea kuinka paljon toista (kauempana snaresta olevaa) overheadia pitää siirtää, että snare tulee kutakuinkin vaiheessa.
Tai paremminkin kuinka paljon lähimikitettyä snare-, basari tai tomiraitaa tulee siirtää että se on samassa vaiheessa overheadien kanssa. | PIM
08.03.2007 11:39:00 | |
|
Luulen, että tässä ei tarkoitettu vaihe-, vaan aikaeroa (?). Taitaa kyllä olla, että tarvitaan yli 30cm etäisyys ennen kuin aikaeron oikeasti kuulee....
Olet kyllä oikeassa, tarvitaa useamman kymmenen millisekunnin aikaero ennenkuin ihmiskorva erottaa äänet eri ääniksi ja tämäkin vaihtelee vielä äänen luonteen mukaan, sillä lyhyet transsientit erottuu pienemmällä aikaerolla kuin hitaammin syttyvät äänet. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
