Bassot ›

OK. Antaudun.
 
Soitinhan on vain väline. Soittaja tekee sen työn/antaa oman panoksensa musikaalisuudellaan. Soittakoon hän sitten vaikka HarleyBentonilla.
 
E: Minun mielisoitin on muuten StingRay. Ähihi.
 
Olet täysin oikeassa. Absolut.

Tarkoitan yleensäkin sellaisia kaksikelaisia joissa kelat ovat rinnakkain(Esim Stingray, Wal, G&L jne). Tämä erotukseksi vaikkapa precisionin kaksikelaisesta. Ero tulee käsittääkseni siitä, että mikki "näkee" rinnakkaiskelaisessa kielen kahdesta eri paikasta, mikä hiukan sotkee yläsävelsarjan soundia. Sen voi kokea tietysti soundin "paksuutena" tms.( Tämä siis täysin neutraalina ajatuksena...)
 
Eli siis normaaleita humbucker-mikrofoneja. Joo tämä on ihan järkevää pohjimmiltaan, mutta eikö esim Jazzbasso, molemmat mikit täysillä tee samaa yläsävelsarjan sotkemista? Siinä soundi poimitaan hyvinkin eri kohdista kieltä. Kyseessä on siis todella leveä humbucker-mikrofoni.
 
Hyviä bassoja on tietysti monenlaisia. Koen kuitenkin monet aktiivielektroniikalla varustetut bassot hiukan liian "paksuiksi" soundiltaan, varsinkin humbucker/aktiiviyhdistelmät."Paksu" ei tässä tarkoita välttämättä pelkästään sitä että bassotaajuudet olisivat korostuneet, vaan sitä, että soundi vie ylipäätään liikaa tilaa äänikuvassa. Tätä ongelmaa ei hyvissä perinnebassoissa ole.
 
Perinnebassolla tarkoitetaan varmaan tässä Jazzbassoa ja Presaria? Riittääkö perinnehenkinen rakennustapa ja osat, vai pitääkö olla ihan 60-luvulta asti soitin?
 
Ymmärrän kyllä tämän aktiiviasian, eli studiohommissa (niissä muutamissa vaivaisissa) soittelen yleensä aina passiivina sisään alla olevan perustelun takia. Jos omiin soittimiini laitan aktiivielektroniikan, teen aina myös kytkimen, jolla sen saa pois päältä.
 
Mutta humbucker/yksikelainen on mielenkiintoinen aihe. Uskon, että tämän asian mieltymyksiin vaikuttaa, tottumus, musatyyli, vahvistikamat, tuottajan sammakko, äänittäjän horoskooppimerkki, sormet ja tietenkin psykoakustiikka. Parhaan soundin saa sillä, mihin on kasvanut. Mutta ymmärrän kyllä myös tuon ensimmäisen kirjoituksen näkökulman, vaikka se hämärtyykin juuri tuossa Jazzbasson kohdalla.
 
Lisäksi täytyy muistaa, että ne esivahvistimet ja EQ:t mitkä löytyvät bassovahvistimista ja varsinkin studioiden etuasteista ovat kyllä yleensä paljon paljon laadukkaampia kuin mitä on järkevää rakentaa bassoon.
 
Joo tämä on aivan totta (paitsi ehkä Alembicin 100000 volttisissa järjestelmissä ja hymiööö), mutta sitä on maailmassa taiottu mainioita soundeja jos minkälaisilla viritelmillä. Vapaus ja luovuus on musiikissa mahtavia asioita, mutta kokemus on kuitenkin se, mikä lopulta vaikuttaa.

Kaveri etsii myös bassoa jonka pitäisi soveltua niin plekusoittoon kuin ilman, joka musiikkityyliin jne...
 
G&L on kyllä hyvä soitin, ei siinä mitään, mutta:
 
Nimeä edes yksi freelancena töitä tekevä ammattilainen joka
1) Soittaa paljon studio/Tv ympäristössä monenlaista musiikkia
2) Käyttää pääasiallisena bassonaan G&L bassoa
 
Jos löysit jonkun, niin tätä varmastikin mainiota soittajaa kohden on kymmeniä ja taas kymmeniä soittajia jotka käyttävät pääsoittimenaan joko jazz-bassoa tai precisionia.
 
90-luvulla perustelut olisivat voineet olla samat, mutta vain soittimien nimet olisi pitänyt vaihtaa sen ajan "kuumimpiin" nimiin. 2020-luvulla perustelu voisi taas olla sama, mutta taas pitäisi vaihtaa hiukan soittimien nimiä. Uskon tosin samalla, että Fenkuilla tulee aina olemaan vankka kannattajajoukkonsa. Siitä ei päästä mihinkään, eikä tarvitsekkaan.
 
Anteeksi suorasukaisuuteni... Eli siis tärkeä kriteeri tänä päivänä oman soittimen hankinnalle määriytyy sen mukaan, mitä suurin osa on valinnut? Entä jos kaikkien samaan päätökseen päätyneiden perustelu on sama? Eikö siinä iso kehä pyörähdä ikävällä tavalla ympäri. Rehellisesti sanottuna musta olisi noloa perustella jokin tuotteen erinomaisuus sillä, että suurin osa ihmisistä on päätynyt samaan ratkaisuun.

...eikö esim Jazzbasso, molemmat mikit täysillä tee samaa yläsävelsarjan sotkemista? Siinä soundi poimitaan hyvinkin eri kohdista kieltä. Kyseessä on siis todella leveä humbucker-mikrofoni.
 
Perinnebassolla tarkoitetaan varmaan tässä Jazzbassoa ja Presaria? Riittääkö perinnehenkinen rakennustapa ja osat, vai pitääkö olla ihan 60-luvulta asti soitin?
 
... kokemus on kuitenkin se, mikä lopulta vaikuttaa.
 
Aika monestihan jazzbasson mikit ovatkin sitten niin, että toinen mikki on kokonaan auki ja toinen vain hiukan mukana tukemassa. Tällöin soundi pysyy "avoimena".
 
Eihän sen soittimen tarvitse välttämättä vanha olla, jos se on tehty hyvin ja soi vireessä. Mutta kun puulla on muisti, niin jos sitä lankkua rapsutellaan 40 vuotta muutama tunti päivässä, niin soihan se paremmin kuin uusi ja soittamaton. (No Sinä tiedätkin taitavana rakentajana kyllä...)
 
Kyllä tosiaan sitten lopulta melkein millä hyvänsä voi tehdä sen soundin mitä haluaa toteuttaa. Noiden jazzin ja presarin ylivoima vaan tulee siitä, että ne on niin tavattoman helppoja ja varmoja, ja myös äänimiehet/äänittäjät ovat tottuneita siihen, että basso istuu miksaukseen ilman ihmeellisempää hieromista.

Aika monestihan jazzbasson mikit ovatkin sitten niin, että toinen mikki on kokonaan auki ja toinen vain hiukan mukana tukemassa. Tällöin soundi pysyy "avoimena".
 
Onko muka noin?

90-luvulla perustelut olisivat voineet olla samat, mutta vain soittimien nimet olisi pitänyt vaihtaa sen ajan "kuumimpiin" nimiin...
 
...Entä jos kaikkien samaan päätökseen päätyneiden perustelu on sama? Eikö siinä iso kehä pyörähdä ikävällä tavalla ympäri. Rehellisesti sanottuna musta olisi noloa perustella jokin tuotteen erinomaisuus sillä, että suurin osa ihmisistä on päätynyt samaan ratkaisuun.
 
Vaihtoivatko paljon sessioita tekevät soittajat ympäri maailman tosiaan varvikkeihin ym? Enpä usko kuitenkaan, vaikka se saattoi täällä siltä hetken vaikuttaakin.
 
Kyllä itselläni, kuten varmasti kaikilla jotka ovat soittaneet paljon erilaisissa kokoonpanoissa,
se matka sitä mystistä "soundia" kohti on ollut pitkä ja monivaiheinen.
Aria, Warwick(3kpl; 2 streameriä ja 6-kielinen thumb), Tune, Wal(5-kieltä), Blade(5kieltä), JAK(5-kieltä), Squier, Tokai, Hybridifendereitä...
Ehdottomasti paras soitin mitä olen omistanut on kuitenkin 1966 vuoden jazzbasso joka on ollut minulla vuodesta 1998. Tasainen joka puolelta, vireessä ylös asti, paljon soitettu hieno soitin.
 
Itse kuitenkin tehdään se päätös mikä omaa korvaa miellyttää ja mikä tuntuu palvelevan parhaiten musiikin tekemistä.

Onko muka noin?
Kyllä, näin on.

Nimeä edes yksi freelancena töitä tekevä ammattilainen joka
1) Soittaa paljon studio/Tv ympäristössä monenlaista musiikkia
2) Käyttää pääasiallisena bassonaan G&L bassoa
 
Käyks Jaan Wessman?

Anteeksi suorasukaisuuteni... Eli siis tärkeä kriteeri tänä päivänä oman soittimen hankinnalle määriytyy sen mukaan, mitä suurin osa on valinnut? Entä jos kaikkien samaan päätökseen päätyneiden perustelu on sama? Eikö siinä iso kehä pyörähdä ikävällä tavalla ympäri. Rehellisesti sanottuna musta olisi noloa perustella jokin tuotteen erinomaisuus sillä, että suurin osa ihmisistä on päätynyt samaan ratkaisuun.
 
Suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta valita näitä parhaimmiksi todettuja vehkeitä niiden hintojen takia.

Suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta valita näitä parhaimmiksi todettuja vehkeitä niiden hintojen takia.
 
Näin on, Habakin tykkäilee jenkki Laklandista, semmonen maksaa 4000e, ei mulla ainakaan riitä fyrkat millään.

Jatketaan vielä. Kiva, että tästä aiheesta voi keskustella ilman, että kummankaan osapuolen itsetunto on naulattuna aiheen alttarille.
 
Aika monestihan jazzbasson mikit ovatkin sitten niin, että toinen mikki on kokonaan auki ja toinen vain hiukan mukana tukemassa. Tällöin soundi pysyy "avoimena".
 
Ja aika monesti kuuluu jazzbassoa soitettavan molemmat mikit täysillä, eli taas
mennään tottumusten rajamaastossa. Ja taas on kyse siitä, miten löytää oman soundin.
 
Vaihtoivatko paljon sessioita tekevät soittajat ympäri maailman tosiaan varvikkeihin ym? Enpä usko kuitenkaan, vaikka se saattoi täällä siltä hetken vaikuttaakin.
 
Warre taisi olla kuuma tuote lähinnä valtavirtasoittajien keskuudessa. Mutta tarkoitan Neusereita, Alembickkejä, Moduluksia, Ken Smithejä ym. ym. Eli siis bassoja, jotka tänä päivänä eivät liikahda kaupoista kovinkaan helposti. Torilla nälkee ajoittain myynti-ilmoituksia, että vaihdetaan Neuser vintage jatsariin. Kaveripiirissäkin on tapahtunut tätä Hifi-bassojen realisointia jatsareihin ja presareihin. En ole nähnyt yhtään viestiä, jossa vintage jatsari vaihdettaisiin Hifiin. Eikä taaskaa tässä ole mitään pahaa. On vain mielenkiinoitsta tarkkailla ajan merkkejä.
 
Historiaa kirjoitetaan enimmäkseen jälkikäteen ja elämää nähneet osaavat kyllä jaotella aikakausia eri ilmiöiden perusteella. Raakaa yksinkertaistamistahan tämäkin on.
 
Noiden jazzin ja presarin ylivoima vaan tulee siitä, että ne on niin tavattoman helppoja ja varmoja, ja myös äänimiehet/äänittäjät ovat tottuneita siihen, että basso istuu miksaukseen ilman ihmeellisempää hieromista.
 
Äänimiesten ja miksaajien asenne saattaa myös olla yksi tekijä, joka ruokkii presarin ja jatsarin ylivoimaisuutta, eikä siltikään välttämättä puhuta totuudesta, vaan opituista mielipiteistä ja tämän hetken soundimieltymyksistä. Olen törmännyt miksaajiin, joille ainoa hyvä soundi lähtee tietyistä kamoista. Tässä on sellaista jännää autismia mukana. Itse olen aina arvostanut avarakatseisia miksaajia ja äänimiehiä, joille soundin hyvyys perustuu korviin tulevan äänen perusteella, eikä soittimen logon perusteella.
 
Ehdottomasti paras soitin mitä olen omistanut on kuitenkin 1966 vuoden jazzbasso joka on ollut minulla vuodesta 1998. Tasainen joka puolelta, vireessä ylös asti, paljon soitettu hieno soitin.
 
40 -vuoden ikään päässyt soitin herättää kovasti kunnioitusta. -98 niitä taisi saada vielä järkevillä hinnoilla.
 
Itse kuitenkin tehdään se päätös mikä omaa korvaa miellyttää ja mikä tuntuu palvelevan parhaiten musiikin tekemistä.
 
Tämä on niin totta kuin olla voi, mutta siltikään ihminen ei tee päätöksiä pelkästään tämän perusteella. Jos tämän mukaan mentäisiin, ei muoti-ilmiöitä tai trendivirtauksia olisi ollenkaan. Ja tämän takia tämä aihe jaksaa vuodesta toiseen kiinnostaa mua. Jonkin laista autismia siinäkin...

Näin on, Habakin tykkäilee jenkki Laklandista, semmonen maksaa 4000e, ei mulla ainakaan riitä fyrkat millään.
 
Itse laittaisin 4k eur mielummin vintaaki Fenderiin kuin uuteen jenkkilakuun. Ei varmaan mikään uutinen, mutta tulipahan ilmoitettua.

Ja aika monesti kuuluu jazzbassoa soitettavan molemmat mikit täysillä, eli taas
mennään tottumusten rajamaastossa. Ja taas on kyse siitä, miten löytää oman soundin.
 
Tota miekin yritin viimeyönä ilmaista, mutta oli vissiin jo aivot nukkumassa.:)

Käyks Jaan Wessman?
 
Jaan käy erinomaisen hyvin. Muita?

Kotiäänittelyyn kun toi basso on tulossa, niin ei vissiin tarvitse miettiä sitä, että useimmat miksaajat/äänittäjät saa helpoimmin hyvän soundin Presarista tai jatsista, kun ovat niiden soundiin tottuneita. Varmasti GL:stä löytyy siihen tottuneelta helposti hienot ja monipuoliset soundit. Se vaan tosiaan vaatii enemmän ruuvailua ja testailua. Ja mikäs sen hienompaa kuin tutkiskella uuden bassonsa saloja ajan kanssa? Yksi juttu mihin tuossa GL:ssa kiinnittäisin huomioita, on muistaakseni hieman normaalia leveämpi kaula. Ilmeisesti liikutaan suunnilleen presarin C-kaulan mitoissa leveyden puolesta?

Kotiäänittelyyn kun toi basso on tulossa, niin ei vissiin tarvitse miettiä sitä, että useimmat miksaajat/äänittäjät saa helpoimmin hyvän soundin Presarista tai jatsista, kun ovat niiden soundiin tottuneita. Varmasti GL:stä löytyy siihen tottuneelta helposti hienot ja monipuoliset soundit. Se vaan tosiaan vaatii enemmän ruuvailua ja testailua. Ja mikäs sen hienompaa kuin tutkiskella uuden bassonsa saloja ajan kanssa? Yksi juttu mihin tuossa GL:ssa kiinnittäisin huomioita, on muistaakseni hieman normaalia leveämpi kaula. Ilmeisesti liikutaan suunnilleen presarin C-kaulan mitoissa leveyden puolesta?
 
En tiiä tuon Korean G&L:n mitoista, mutta omistani voin sanoa seuraavaa kaulan leveydestä ylätallan kohdalta:
Sting-passon kaula 42mm, StingRay 1979 42mm, G&L 1991 42mm, Squier JV Jazz 37,5mm.
 
Sting-passon kaula on kaikkein paksuin, halkomaisin, sitten StingRay ja G&L ohkasin.

Jatketaan vielä. Kiva, että tästä aiheesta voi keskustella ilman, että kummankaan osapuolen itsetunto on naulattuna aiheen alttarille.
 

 
...miten löytää oman soundin?
 

 
Joo kyllähän se tarkoituksenmukaisuus näissä soitinvalinnoissa on se tärkein lähtökohta , ja jokainen valinta mikä palvelee soittajan soundin hakua on oikea. Tietysti ympäröivä maailma ja trendit tähänkin asiaan vaikuttavat. Hakeudutaan joko valtavirran suuntaan tai sieltä poispäin.
 
Mulle se haku on varsinkin viime vuosina tarkoittanut entistä enemmän mahdollisimman neutraalia lähtökohtaa, tyyliin mieluiten suoraan passiivibassosta hyvällä letkulla hyvään preamppiin(tai DI:hin / preamppiin), mieluiten EQ:t kokonaan pois päältä.
 
Sen verran palaisin vielä ketjun alkuun, että jos hyvää, koeteltua yleisbassoa haetaan, niin vaikea on kyllä fendertyyppisiä soittimia ohittaa.
 
Nyt töihin!

Sen verran palaisin vielä ketjun alkuun, että jos hyvää, koeteltua yleisbassoa haetaan, niin vaikea on kyllä fendertyyppisiä soittimia ohittaa.
 
Näin on!
 
Nyt töihin!
 
Toiset pakertaa töissä ja toiset lomalla!

Sen verran palaisin vielä ketjun alkuun, että jos hyvää, koeteltua yleisbassoa haetaan, niin vaikea on kyllä fendertyyppisiä soittimia ohittaa.
 
Ja sitten konkretiaa kehiin! Eli keskustelun aloittaja haluaisi varmasti tietää jotakin konkreettisia esimerkkejä fendertyyppisestä soittimesta, jotka täyttävät em. kriteerit ja joihin saisi tätä tämän ajan mukaista vintage-havinaa mukaan. Alle 600€ on rankka kriteeri.
 
Eli mitä suositellaan fendertyyppiseksi yleisbassoksi keskustelun aloittajalle?