Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Siis esim. doom metalli missä on bluesvaikutteita mukana ei sitten ole metallia ollenkaan?

Siis esim. doom metalli missä on bluesvaikutteita mukana ei sitten ole metallia ollenkaan?
 
No siis onhan se. Itse tämän Sabbath/Priest-metallijutskan tajuan sillee, että Sabbath loi niiku musiikillisen perustan hevimetallille, joka sitten kehittyi eteenpäin. Mutta Sabbathin tyypit oli kuitenkin leveälahkeisia hippejä, mikä on siistiä. Judas Priest sitten loi enemmänkin ulkoisesti sitä että miltä metallimusa näyttää nahkakuteineen ja niidesepäin. Ja bändi kanssa hioi metallimusaa siihen suuntaan miltä se suurimmassa osin tulevaisuudessa tulisi kuulostamaan myösssss. Hevi ja metalli ei sinänsä oo ihan sama asia. En osais esim. jotain Black Sabbathin ekan levyn biisejä sanoa niinkään metalliksi kuin heviksi. Joku Wicked World esim.
Aika fiilispohjalta tässä väitellään tästäkin, että tulkinnanvarasiahan nää aina on. Tossa on vaan mun oma tapa mieltää asiija.

Siis esim. doom metalli missä on bluesvaikutteita mukana ei sitten ole metallia ollenkaan?
 
En tiedä kun en tuommoista genreä tunne, mutta varmasti säännön vahvistavia poikkeuksia löytyy. Eiväthän nämä määritelmät todellakaan mitää kiveen hakattuja totuuksia ole, vaan lähinnä kuuntelijan itsensä määrittelemiä asioita oman kokemuspohjansa mukaan. Minun totuuteni on se, että hevi/jytä on ihan eri asia kuin metalli ja hyvä tapa erottaa ne toisistaan on se, että hevibändit ovat imeneet vaikutteensa muusta kuin hevimusiikista, metallibändit lähinnä hevistä ja metallista. Raa'asti yleistettynä noin.

Sabbath bloody sabbath, koska siinä on 1. aito oikea solisti 2. Sabbra cadabra biisi joka on täyttä mahtavuutta.3. Mielestäni ei ole yhtään huonoa kappaletta.
Myös Dehumanizer on kova koska siinäkään ei montaa heikkoa lenkkiä ole ja Computer god nostaa pisteitä huimasti.

raah, Paranoid, samoilla perusteilla kuin joku aikaisemmin jo mainitsi: kovimmat biisit / rihvit ja muut paskat (paranoidit, funeralit ja iron manit) ja niin edesp. blaablaa.

Enpä kyllä parasta levyä arvaa sanoa. Mutta bändin kovin biisihän on Paranoid-levyn War Pigs.
 
Dehumanizer oli kuitenkin ensimmäinen levy, jonka bändiltä ostin, kertakaikkisen toimiva paketti vieläkin, ei yhtään filleriä. Vastataan vaikka se sitten. Synkkää menoa, mahtavia riffejä ja tarttuvia laulumelodioita. Olen aina ollut enemmän Ozzy-miehiä, enkä pidä Heaven&Hell-levystä juurikaan, mutta tää on hieno ja ennenkaikkea raskas plätty. Varsinkin After All, Time Machine (levyn poppibiisi, mutta sitä kertsiä ei vaan voi vastustaa!) ja Master of Insanityn kiero introriffi ovat mahtavuutta.

Debyytti iskee parhaiten meikäläiselle.

Paranoid taikka Heaven and Hell. molemmissa nerokkaat kitara raidat ja molemmissa myös mahtavat vokaalit. mutta kyllä se aito oikea solisti on Ozzy mutta Dio ei yhtään paha myöskään

Joo itsekin kuuntelin tätä pari kuukautta takaperin ja voin sanoa että on kyllä kova levy!
Löytyikö pahalaisen jättämiä viestejä? Eikös takaperin kuuntelulla löytynyt vaikka mitä viestejä kun oikein yritti?
 
Asiaan; Heaven and Hell ja Mob rules. Ozzy ei ole koskaan iskenyt, lisäksi Geezerin bassottelu noilla kahdella lätyllä hivelee minun korvia.
Marko

Löytyikö pahalaisen jättämiä viestejä? Eikös takaperin kuuntelulla löytynyt vaikka mitä viestejä kun oikein yritti
 
Hah hah, aika hyvä. Päivän piristys. Plussa tuli.
 
Asiaan; Heaven and Hell ja Mob rules. Ozzy ei ole koskaan iskenyt, lisäksi Geezerin bassottelu noilla kahdella lätyllä hivelee minun korvia.
Marko
 
Nuo samat ja siitä syystä, että niissä laulaa RJD.

Master of Reality/Vol.4/Sabbath Bloody Sabbath fiiliksen mukaan.
 
Komppaan tätä. Juuri näin.

Tere!
 
Minulla on takana pitkä historia Black Sabbath fanina ja jopa jonkinlaisena keräilijänä. Pientä osviittaa keräilystäni löytyy vaikka tuolta:
http://www.pispala.net/geezer/bootleg.html
 
Monelle tuntuu usein yhtyeen alkuperäinen kokoonpano olevan jotenkin erityisen tärkeä. Tämä ei koske pelkästään Black Sabbathia. Onneksi olen itse tämän suhteen poikkeus ja olen itse aina pitänyt Black Sabbathia Tony Iommin bändinä ja olen voinut ilman mitään sen suurempia "väärä kokoonpano" -asenteita nauttia kaikista levyistä. Black Sabbath on ollut siitä mukava yhtye, että se on julkaissut keskenään hyvinkin erilaisia levyjä ja sieltä löytyy aina jotakin kiinnostavaa. Kahta lukuunottamatta Black Sabbathin jokainen studioalbumi on saanut jossakin vaiheessa kunnian olla minun suosikkilevyni. Nuo kaksi, joille kunniaa ei ole ikinä suotu ovat Technical Ecstacy ja Forbidden, joilla niilläkin on hienoja kappaleita, mutta kokonaisuuksina ne eivät ole ikinä riittävästi innostaneet.
 
Jos minulta kysytään yksinkertaisesti mikä on Black Sabbathin paras levy, vastaan automaattisesti Sabbath Bloody Sabbath, koska yleensä olen sitä mieltä. Toisaalta, jos Sabotage levyltä ottaisi pois Black Sabbathin kaikkien aikojen huonoimman biisin, eli Am I Going Insanen, niin se pyyhkisi SBS:lla lattiaa. Ja joinakin päivinä se tekee sen tuosta biisistä huolimatta!
 
Muutama oma suosikkini tuntuu olevan näissä listauksissa aika unohdetussa asemassa:
 
Never Say Die. Sillä on pari ei-niin-loistavaa vetoa, mutta toisaalta Junior's Eyes, Johnny Blade ja Air Dance ovat kaikki Sabbathin Top10-biisejä. Tai ainakin Top20.
 
Born Again. Ei yhtään huonoa biisiä, paitsi ehkä Hot Line, joka sekin oli livenä ihan hieno ralli. Viimeinen levy, jolla Gillanin ääni oli kunnossa. Todellista ns. tuomiopäivän heviä. Disturbing The Priest on Top5-kamaa, Zero The Hero toimii aina ja nimibiisistä tulee kylmiä väreitä. Ja kaikkihan tietävät, että hevimiehet istuvat joella ja syövät raakaa maksaa:
"Where the heroes sit by the river, with a magic in their music as they eat raw liver!"
 
Headless Cross. Kuten Born Again, ei yhtään huonoa biisiä, mutta monta loistavaa.
 
Kaikkihan ne hyviä on. Aina joskus.
 
j.

Minulla on takana pitkä historia Black Sabbath fanina ja jopa jonkinlaisena keräilijänä. Pientä osviittaa keräilystäni löytyy vaikka tuolta:
http://www.pispala.net/geezer/bootleg.html
 
Se nyt on siinä ja siinä voiko sinua vielä tuolla kokoelmalla fanina pitää.

http://www.pispala.net/geezer/bootleg.html
 
Herranjestas.

Vol4 & Sabotage. Mitenkähän kauan menee ennen kuin "suuri yleisö" löytää uudelleen nämä sapatin alkuajan helmet ...
 
Jälkimmäiseltä kun kuunneltiin "Symptoms Of The Universe"-biisiä ekaa kertaa ei ymmärretty millään, että tollakin sointukululla voi tehdä biisin. Maailma on muuttunut.

Vaikea valinta, mennee Black Sabbathin ja Master of Realityn välille. Molemmilla kiehtoo tämä synkkä tunnelma, mutta kääntyisin ehkä Black Sabbathin suuntaan sen takia, että se sisältää Warning (upea kitara-soolo lopussa) ja N.I.B.

Jees, ekalla levyllä on ihan loistava tunnelma. mutta Sabotagella yhdistyy tuo, ja vieläpä KOKONAISUUDESSAAN hyvät biisit, joissa on ns. ballsseja samaan aikaan.
Myös Mob Rules, Master of reality ja Paranoid, o veen kovia kakkosia.

Ei kyl osaa sittenkään sanoa Debyytti, Sabbath Bloody Sabbath, Paranoid, Mob Rules ja Master Of reality on ne parhaat.
 
Debyytti ehkä kuitenkin se kaikkein kovin.

Master of Reality/Vol.4/Sabbath Bloody Sabbath fiiliksen mukaan.

Komppaan tätä. Juuri näin.
 
I couldnt agree more.