Kitarat: soittaminen ›

Ohkasia kannattaa ainakin kokeilla kun aksutisella soittaa
 
En alkuunkaan ymmärrä miksi akustista pitäisi soittaa ohuella plekulla. No 'teräsharja'-komppaus tietysti jos sitä voi vahvistaa tai miksata ylemmäs.
 
Jos akustisen haluaa saada kuulumaan muidenkin soittimien kanssa ja jos haluaa saada akustiseen soundiin myös alapäätä, kannattaa opetella soittamaan jäykemmällä plektralla.
 
Ohut on helpompi tuon 'tarttumisefektin' kannalta, se antaa anteeksi jäykemmän otteen, mutta otteesta oikean käden kontrolli varsinaisesti lähtee. Ehkä siksi/silti kannattaa lähteä ohuesta ja vaihtaa pikku hiljaa jäykempään plekuun,
 
Sähköillähän kai sitten voi soittaa ohuellakin, muistelen että Pat Metheny käytti ainakin joskus hyvin ohutta plekua.
 
Esim. tuolla on videoita kitaralle ja mandoliinille, periaatteessa kummallakin on kyse samasta plekukäden tekniikasta.
http://www.musicmoose.org/component/option,com_alphacontent/Itemid,32/
 
E: Käytän yleensä sormiplektrojen ohella dunlopin delrin-plekuja 1.14-2.0 mm, volumea niillä ainakin saa mutta äänen laadusta en sano mitään :-)

omasta tatsistahan se on kiinni,kuinka sen dynamiikan plekulla hallitsee...mutta ätäkki lähtee paremmin millin tienoilla olevilla pläyröillä. Soittajakohtaisia mieltymyksiähän nämä,joten mitä tästä itkemään. Tähän asiaan on olemassa niin monta variaabelia,ettei yleispätevää kaavaa saa aikaan edes väkisin,lukuunottamatta sitä että;paksumpi pleku,isompi ääni. Mutta sekin on yleisluontoista. En tiedä,eli oluen pariin totuutta etsimään.

Heviin varsinkin mua ihmetyttää JazzIII:n valinta.... Tiluissa se on tietenkin helpompi, kun sitä plärää ei joudu hetkeäkään varoa, että se painuisi liian syvään (niinkö mä tietäisin, kun en osaa).
 
no kato onhan se ihan selvää että jazz III on paras hevipleku, kun sillä soittaa itse A. Laihokin... tuosta "raskaudesta" oon muuten ihan samaa mieltä, kyllähän se kitara paremmin murisee kun sitä hakkaa vähän kovemmalla kädellä ja ikäänkuin "kaivaa" niitä ääniä sieltä. mulle ei vaan tuo raskaus ole koskaan ollu mikään itseisarvo, niin pärjään tuommosella "hiplausplekulla" vallan hyvin.

no kato onhan se ihan selvää että jazz III on paras hevipleku, kun sillä soittaa itse A. Laihokin...
 
Joo tämä on kyllä ehdottomasti ykköskriteeri, vaikka käyttäähän niitä tzääs kolmosii aika moni muukin hevipelle. Mutta anyways, pienen totuttelun jälkeen kyseinen pleku alkoi tuntumaan ainakin omalla kohdallani mukavammalta kuin oikeastaan mikään kokeilemani isompi plärä.

Jazz III on aika kaukana hiplausplekusta. Ei sen pieni koko vaikuta pikkauksen aggressiivisuuteen mitenkään, jos siitä saa tukevan otteen, mikä onnistuu viimeistään raastamalla siihen parit karhennusviillot.

Dunlop Gator Grip on kokeilemisen arvoinen pleku. Kysykää Härskiltä jos ette usko.

Jazz III on aika kaukana hiplausplekusta. Ei sen pieni koko vaikuta pikkauksen aggressiivisuuteen mitenkään, jos siitä saa tukevan otteen, mikä onnistuu viimeistään raastamalla siihen parit karhennusviillot.
 
no joo, kyllähän sillä paistaa vaikka leipää jos nikseensä tulee. lähinnä tuohon kielten "rouhimiseen" viittasin, se onnistunee helpommin semmosella plärällä jossa on mahdollisuus käyttää suurempaa osaa plekusta kielten hakkaamiseen. ehkä.

no joo, kyllähän sillä paistaa vaikka leipää jos nikseensä tulee. lähinnä tuohon kielten "rouhimiseen" viittasin, se onnistunee helpommin semmosella plärällä jossa on mahdollisuus käyttää suurempaa osaa plekusta kielten hakkaamiseen. ehkä.
 
Kyllä se näin on. "Normaalin" kokoisella plekulla on helpompi kouhia niitä kieliä voimalla.

Ostin kokeeksi Ibanezin Paul Gilbert -plekuja, kesti vähän aikaa tottua kun ovat jonkin verran vanhoja Tortexeja pienempiä, mutta nyt ei oikein noilla isommilla osaa soittaakaan. Tosin nää plektrat taitaa olla rikki, en kuulosta vielä yhtään Gilbertiltä...

Valitsin jazz III:n sen takia, että siinä on terävä kärki. Hyvä sahailla ja ohuita kieliä on helppo niplata.

Valitsin jazz III:n sen takia, että siinä on terävä kärki. Hyvä sahailla ja ohuita kieliä on helppo niplata.
 
joo, se pysyy hyvin kourassa röpelöisen pintansa ansiosta!!!!!!

paksuudesta en osaa sanoa mitään muuta kuin "medium". Se vaan aina jotenkin "tarttuu" tai "jää kiinni" kieliin ettei pysty soittamaan jotain riffiä nopeasti.. Esim. oon nyt koittanut soittaa tota Nirvanan Smells like teen spiritin alkuriffiä, ja esim näiden "kuolleiden nuottien" soittaminen tuottaa suuria ongelmia.
 
Mulla on ihan sama ongelma noiden "medium" -plekujen kanssa. Aina ne tavallaan tarttuu niihin kieliin, eikä esin Slayerin nopeita riffejä pysty soittaan vaikka miten yrittäs.
 
Ongelma ratkes kun vaihoin Fenderin plektraan, jossa luki "heavy". Se ei tartu kieliin ja sillä on helppo soittaa nopeita riffejä ja muita vikkeliä juttuja. Mediumeja käytän nykyään vaan akustisella rämpyttelyyn.
 
ED: Ei kai kukaan helvetissä maksa noin paljon plektrasta??! Päälle 17 dollarii?http://www.fqms.com/1_2_Gross_Black_Wedge_C2085.cfm

Olenko outo, kun tykkään akustisella tosi paljon nimenomaan paksuista plekuista? Pelkkään sointurämpyttelyyn kyllä toimii joku ohut iso kolmio, mutta jos pitää soittaa vähänkin jotain muuta, niin paksu on minusta parempi. Siis normaalisti käytän 2mm paksuisia akustisella. Tosin Djangohan taisi vedellä jollain melkein 5mm plektralla, että sikäli.
 
ED: Ei kai kukaan helvetissä maksa noin paljon plektrasta??! Päälle 17 dollarii?http://www.fqms.com/1_2_Gross_Black_Wedge_C2085.cfm
 
Tossa on puoli grossia, eli on noita vähän useampi. Yksi grossi on vissiin jotain 144kpl vai kuinka?

Olenko outo, kun tykkään akustisella tosi paljon nimenomaan paksuista plekuista? Pelkkään sointurämpyttelyyn kyllä toimii joku ohut iso kolmio, mutta jos pitää soittaa vähänkin jotain muuta, niin paksu on minusta parempi. Siis normaalisti käytän 2mm paksuisia akustisella. Tosin Djangohan taisi vedellä jollain melkein 5mm plektralla, että sikäli.
 
Et ole ollenkaan outo. Minusta on tosi outoa, että ihmiset soittavat akustista alle millin plekuilla. Sointuharjaus on tietysti eri juttu. Akustisella kitaralla voi kuitenkin tehdä muutakin kuin harjata sointuja.
 
Käytän nykyään n. 2 millin Dawg-plektraa sekä kitaran että mandoliinin soitossa. Plekträ on David Grismanin signature plektra, se sellainen on iso tylppäpäinen molisko. Soundi miellyttää suuresti korvaani.
 
Claytonin plektrat ovat kanssa hyviä.
 
MLL

Käytän nykyään n. 2 millin Dawg-plektraa sekä kitaran että mandoliinin soitossa. Plekträ on David Grismanin signature plektra, se sellainen on iso tylppäpäinen molisko. Soundi miellyttää suuresti korvaani.
 
Mistähän noita löytäisi? Kokeilin tuollaista joskus eikä ollut ollenkaan hassumman tuntuinen.

Itse tykkään näistä.
 
http://www.george-music-shop.de/web … hopneu/media/Pick_dunlop_nylon1.jpg
 
Noissa on kiva karhea pinta ja tarpeeks jäykkäkin. Ainoo vika on väri, keikalla kun on varaplekuja nupin päällä niin ei niitä näe siitä kun mustaa mustaa vasten.

Itsellä jäänyt käyttöplekuksi D'andrean cool plec. Joku kuva kai tuossa on joskus ollut, kulunut pois ajat sitten. Hyvän muotoinen, tykkään.

Mistähän noita löytäisi? Kokeilin tuollaista joskus eikä ollut ollenkaan hassumman tuntuinen.
 
Olen tilannut niitä Dawgeja Amerikasta. www.elderly.com tai sitten www.fqms.com
 
Tarvitset sitten jonkin sortin luottokortin, jotta voit tilata noista paikoista.
 
MLL

Suurin osa teistä on taas väärässä!
Oikeanlainen pleku on tietysti Dunlopin 1.14 Gator Grip.