Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Annetaan kaikkien kukkien kukkia...
se on kuitenkin vaan ne hyvät jotka menestyy...
 
Ei vaan pidä paikkaansa lainkaan eli kyllä aina huonotkin menestyneet eli myyvä tai suosittu musiikki ei tarkoita että se olisi hyvää.

Ei vaan pidä paikkaansa lainkaan eli kyllä aina huonotkin menestyneet eli myyvä tai suosittu musiikki ei tarkoita että se olisi hyvää.
 
Ehkä tässä haettiin jotain tällaista:
http://en.wikipedia.org/wiki/Survival_of_the_fittest
 
Eli jos yrittäjiä on monia, niin edes joku onnistuu. Ehkä Erkin sinfonia on kolmen sadan vuoden päästä kauneinta mitä kukaan voi kuvitellakaan.
 
Kuuntelin eilen tuosta viimeisimmästä korjatusta versiosta (?), niin paljon kuin jaksoin, mutten kommentoinut, koska en ole asiantuntija. Mutta kommentoinpa nyt sitten lyhyesti.
 
I Osa.
Tänään en enää muista siitä muuta kuin sen, että kuuntelin siitä 2/3. Ehkei sillä enää sen jälkeen ollut lisää annettavaa tai en jaksanut odottaa.
 
II ja III osa.
Näitä en kuunnellut edes puoleen väliin asti, anteeksi. Jotenkin vain ehkä tuntui siltä, että se anjovis oli liikaa yhdeksäntoista täytteen pizzassa. En oikein löytänyt yhteyttä aiheisiin: lapsuus, nuoruus, aikuisuus. Olisiko sinulla Erkki lapsuuden ajatusmaailma jo vähän kadonnut?
 
IV osa.
Ilmeisesti paras näistä. Kuvaa mielestäni vanhuutta osittain sellaisena kuin sen tulevaisuudessa näen - hitaana kuihtumisena ja elonmerkkien häviämisenä, kalkkeutumisena, jne. Mutta voisihan tuossa olla jotain muutakin?
 
Minusta vain tuntuu, että sinfonia saattaa olla ehkä sopiva pala, mutta koko elämän kaaren sisällyttäminen on liian iso pala kakkua jopa mestareille.
 
Valitettavasti en osaa olla spesifisempi, koska en osaa termejä ja toisaalta teos on niin pitkä, etten jaksa osoittaa kohtia, jotka kuullostivat pahoilta tai hyviltä - molempia siellä oli paljon.
 
Säästä parhaat palat ykkösestä ja nelosesta ja keksi yhteinen nimittäjä niille (muu kuin "koko elämä") ja jatka siitä, olisi minun ehdotus. Toivottavasti auttoi yhtään, onnea jatkoon!

Sellainen asia tuli vielä mieleen, että kuuntele, Erkki, klassisia kappaleita siten, että hankit niistä sekä audio-, että midiversiot. Kun kuuntelet niillä samoilla midisaundeilla, joilla sävellät, musiikkia ja vertaat sitä oikeaan orkesteriin, opit miltä musiikin pitää kuulostaa säveltäessäsi, jotta se kuulostaa oikealla orkesterilla halutunlaiselta. Opit myös orkestroimisesta samalla.
 
Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
http://www.scena.org/midi/music/scheh3.mid

Sellainen asia tuli vielä mieleen, että kuuntele, Erkki, klassisia kappaleita siten, että hankit niistä sekä audio-, että midiversiot. Kun kuuntelet niillä samoilla midisaundeilla, joilla sävellät, musiikkia ja vertaat sitä oikeaan orkesteriin, opit miltä musiikin pitää kuulostaa säveltäessäsi, jotta se kuulostaa oikealla orkesterilla halutunlaiselta. Opit myös orkestroimisesta samalla.
 
Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
http://www.scena.org/midi/music/scheh3.mid
 
Midi soundeista vieläpä että joskus ne optimoitu joillekkin kappaleille suorastaan eli joku toimii paremmin kun toinen.

Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
Ei kyllä minkään maailman midit tai samplekirjastot kerro mitään orkesterin oikeista balanssiasioista.. jos noita käyttää oppimisvälineenä soitintamisessa niin ottaa riskin. toisaalta uudet orkesterikirjastot kuten vaikka vienna symphonic library (http://www.vsl.co.at) kuulostavat aika kivalta, mutta eivät siltikään kerro totuutta.

Midi soundeista vieläpä että joskus ne optimoitu joillekkin kappaleille suorastaan eli joku toimii paremmin kun toinen.
 
Niiin. Jotenkin sun kirjoituksistasi joutuu välillä etsimään pointtia oikein taskulampun kanssa.
 
Ei kyllä minkään maailman midit tai samplekirjastot kerro mitään orkesterin oikeista balanssiasioista.. jos noita käyttää oppimisvälineenä soitintamisessa niin ottaa riskin. toisaalta uudet orkesterikirjastot kuten vaikka vienna symphonic library (http://www.vsl.co.at) kuulostavat aika kivalta, mutta eivät siltikään kerro totuutta.
 
Kerro että minkä riskin ottaa? Onko sulla parempia oppimisvälineitä, jos lasketaan pois musiikkinsa soitattaminen oikealla orkesterilla, siihen kun monella ei ole mahdollisuutta?
 
A) ovat ne huomattavasti lähempänä totuutta kuin Sound Blaster, ja B) täytyy käyttää järkeä. Jos samplerista säätää volyymit jollekin tasolle, ja huomaa että jotkut instrumentit ovat selkeästi hiljaisempia samalla dynamiikalla, ts. viulun p on huomattavasti hiljaisempi kuin trumpetin p, tai päinvastoin, toisista löytyy ruutia selkeästi enemmän, pitäisi kellojen alkaa soida jos koko ajan vääntää yksittäisen kanavan volyyminappia isommalle, tai jos hiljainen soitin kuuluu läpi dynamiikalla pp kovempien tuutatessa kolmea f:ää.
 
Garritanissa (ja olettaisin että muissakin) on näppärä ratkaisu ongelmaan, jos sen tajuaa. Koska jokaiselle kanavalle määritetään oma volyymi ja sen lisäksi volumeasetuksen sisällä dynamiikkaa voidaan hallita modulaatiopyörällä, voi soittimet määrittää 3 f:n mukaan näppärästi siten kuin tietää niiden oikeasti soivan. Kun ensin määrittää sektioiden sisäisen volyymin kuntoon, ja tietää että täysiä tuutatessa vasket ja perkussiot peittävät kaiken alleen, niin balanssin saa kuntoon kun suhteuttaa muut sektiot niihin. Kun volyymi on määritetty niin, että täysiä soidessa puut ja jouset jäävät alle, pitäisi dynamiikkaskaalan olla aika lähellä oikeaa, ja vaskia joutuu oikeasti säästelemään. Sitten vaan malttaa olla koskematta niihin volyymeihin niin menee lujaa;)
 
Totta kai tämä on vaan poppakonsti, oikeaan orkesteriin tutustumista ei voita mikään, mutta valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai edes halua saada orkestereita soittamaan kappaleitaan livenä. Elokuva/pelimusiikkiakin tehdessä on tarpeen ymmärtää miten orkesteri soi, ja niissäkin voi käyttää orkesterimusiikkia vaikka oikeita soittajia ei olisi käytössä. Tähän tarkoitukseen samplekirjastot ovat varsin paikallaan,

Aloittaessani sinfonian säveltämisen, en tiennyt mitä tyyliä toiset säveltäjät nykyään harrastavat.
Kun sain eteeni Kalevi Ahon artikkelin 1900-luvun länsimaisen taidemusiikin kehityksestä, huomasin vahingossa toimineeni valinnassa hyvin samankaltaisesti.
 
http://www.tsv.fi/ttapaht/997/aho.htm
 
Lue aivan artikkelin lopusta.
 
Olen kyllä eri mieltä. Kappaleidesi edustama tyyli on jotain 1800-lukua, jonka satsissa esiintyy sille kuulumattomia asioita. Postmodernismiin ja tämän vuosituhannen vaihteen musiikkiin joka haluaa irtautua modernismista sarjallisuuden, yms. vaikeasti lähestyttävyyden vuoksi, josta tuon jutun lopussa puhutaan on todella pitkä matka. Kuuntele vaikkapa Luciano Berio:ta, Eino-Juhani Rautavaaran uudempaa tuotantoa ja Steve Reichia, niin saat hyvän kuvan, mistä tuossa puhuttiin.

Sellainen asia tuli vielä mieleen, että kuuntele, Erkki, klassisia kappaleita siten, että hankit niistä sekä audio-, että midiversiot. Kun kuuntelet niillä samoilla midisaundeilla, joilla sävellät, musiikkia ja vertaat sitä oikeaan orkesteriin, opit miltä musiikin pitää kuulostaa säveltäessäsi, jotta se kuulostaa oikealla orkesterilla halutunlaiselta. Opit myös orkestroimisesta samalla.
Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
Joo, minulla on joitakin sinfonioita sekä midi- että CD-levy versiona.
Olen myös kirjoittanut itse midi-nuotteja joistain, kuten Sibeliuksen toisen sinfonian aivan alusta.
Siinä tenutossa soivia viuluja ei saa sitten millään soimaan mideinä, ne kuulostavat aivan kauheilta.
Tämä johtuu minulla Sound Blasterista ja sen vakio äänipankista.
Parantaakseni soitinääniä, olen vaihtanut pankissa niistä joitain, kuten oboe, klarinetti, fagotti, käyrätorvi, trumpetti.
Kun sain soittimet mieleisekseni ja olen tehnyt niillä äänillä paljon musiikkia, ei tunnu mahdolliselta vaihtaa aivan erilaista pankkia.
Vaihtamisen seurauksena joutuisin tekemään midi-nuotteihin kauttaaltaan äänenvoimakkuuksien muutoksia.
Hyvät korvakuulokkeet auttavat, niistä sointi kuuluu pehmeämpänä ja sointi muistuttaa paljon oikeata orkesteria.
Ongelmaksi jää tietenkin se, jos toiset kuuntelijat käyttävät jotain muuta laitetta.
Midi-äänet ovat todella harmillisia, kun soitan samaa midiä tietokoneen pöytäkaiuttimilla tai kunnon stereoilla, ne kuulostavat aivan eri tasoisilta, toinen on aina aivan pilalla.
 
Olen kyllä eri mieltä. Kappaleidesi edustama tyyli on jotain 1800-lukua, jonka satsissa esiintyy sille kuulumattomia asioita. Postmodernismiin ja tämän vuosituhannen vaihteen musiikkiin joka haluaa irtautua modernismista sarjallisuuden, yms. vaikeasti lähestyttävyyden vuoksi, josta tuon jutun lopussa puhutaan on todella pitkä matka. Kuuntele vaikkapa Luciano Berio:ta, Eino-Juhani Rautavaaran uudempaa tuotantoa ja Steve Reichia, niin saat hyvän kuvan, mistä tuossa puhuttiin.
 
Tarkoitin lähinnä mainintaa yleisön suhtautumista nykymusiikkiin, sekä tyylien, käytetyn materiaalin ja sävellystekniikan merkityksen toissijaisuutta.

Siinä tenutossa soivia viuluja ei saa sitten millään soimaan mideinä, ne kuulostavat aivan kauheilta.
Tämä johtuu minulla Sound Blasterista ja sen vakio äänipankista.
Parantaakseni soitinääniä, olen vaihtanut pankissa niistä joitain, kuten oboe, klarinetti, fagotti, käyrätorvi, trumpetti.
 
Suosittelisin edelleen harkitsemaan jonkin orkesterisamplekirjaston hankintaa... Midiääniä käyttäessä melkein joka instrumentti kun tuppaa kuulostamaan jonkin sortin urulta. Tosin silloin tarvitset jo todennäköisesti myös sekvensserin.

Vaihtamisen seurauksena joutuisin tekemään midi-nuotteihin kauttaaltaan äänenvoimakkuuksien muutoksia.
 
Eiköhän kaikki järkevät softat mahdollista että säädetään midiraidan voluumia kerralla. Vähän isompi ongelma lienee jos samplet reagoivat kovin eri lailla velocityyn. Ainakin sekvenssereissä voi myös velocityä kompensoida raitakohtaisella asetuksella.
 
Ja mitä pikemmin vaihtaa kunnon äänipankkiin, sen vähemmällä työllä siitä luulisi selviävän.

Mikä on tenuto ? (englanninkielinen selitys jonka löysin meni hieman yli tukkani)
 
ja toisekseen sinfoniaan josta puhumme säveltäjälle sanon jos en ole joskus sanonutkin jotkut pätkät ovat minustakin (kuten nähtävästi joistakin muistakin) parempia kuin toiset tosin midi versiosta on tosiaan paha sanoa. Koska osa midi soundeista on todella huonoja esim. yamaha cs1x jousista pidin ja kuoro ja synasoundit,pianot,malletit,sähköurut,epianot sitten taas alesis qs6.1 siinä taas soolo vasket ja puhaltimet toimi paremmin (varsinkin huilu on cs1xässä niin puisen kuuloinen että hyi siis väärällä tapaa puinen),alesis s4+ siinä pätee edellinen aikalailla puhaltimien osalta tarkemmin en ole ehtinyt tutkia sitä vielä nämä siis synien gm totetuksia johon sanot sb liven jotkin soundit on sanoisin parempia (mitä parilla midi fileellä joskus jotain kuulin) tosin en tiedä klassiseen/orkesteri menoon (johon tämän ja tubular bellsin lasken tosin en rinnasta teoksia vaikka molemmissa on minusta sama juttu jotain tosi hienoja pätkiä ja sitten muu ei niin hienoa samapa se klasisenkin puolella toki ei ne "suuret mestaritkaan" (en tykkää ilmauksista suuri mestari tai vakava/taide musiikki koska musa arvosteltakoon tyylissään (esim. otetaan mahdollsimman kaukaa esimerkki punkin kuuluu olla menevää tietyllä tavalla (siis minusta huom. en kuuntele punkkia jotain olen tietääkseni ohi mennen kuullut) ei niinkään melodiseen puoleen ihmisessä ehkä vetoavaa) ja minulle musiikki vakava asia vaikka poppariksi (olen mielestäni ehkä Proge..) varmaan mut laskettaisiin...) ihan tasalaatuisia säveltäjiä ole) mutta ehkä poppiin. Kylläpä tulikin sekava kirjoitus.

Mikä on tenuto ?
 
Pidättäen, nuotit täyteen arvoon soittaen.

Pidättäen, nuotit täyteen arvoon soittaen.
 
Joopa joo mitens muka muutkaan nuotit soitetaan ? :) (siis ne tavalliset) eli miten tuo käytännössä eroaa. Esimerkinkin voi vääntää joku jos haluaa.

Joopa joo mitens muka muutkaan nuotit soitetaan ? :) (siis ne tavalliset) eli miten tuo käytännössä eroaa. Esimerkinkin voi vääntää joku jos haluaa.
 
Joissakin tyylilajeissa esim. jotain tiettyä aika-arvoa ei tavallisesti soiteta täyteen kestoon. Silloin täyspitkät merkataan tenutoviivoilla. Tai sitten sellaisessa fraasissa missä on staccatoa seassa on kohteliasta merkata täyspitkät äänet tenutoviivalla.
 
Yleensäkin ottaen tulkintamahdollisuuksia on monia, siksi ei koskaan ole pahasta tehdä asiaa niin selväksi kuin se on mahdollista.

Joopa joo mitens muka muutkaan nuotit soitetaan ? :) (siis ne tavalliset) eli miten tuo käytännössä eroaa. Esimerkinkin voi vääntää joku jos haluaa.
 
Tenutoviiva voi myös tarkoittaa että ääniä EI soiteta täyteen mittaan, eli siis arvojärjestys lyhimmästä pisimpään on staccato-marcato-tenuto-detache, jossa detache tarkoittaa sitä, että äänet sidotaan mahdollisimman kiinni toisiinsa ja staccato tarkoittaa että äänet soitetaan lyhyinä. Eli viiva voi tarkoittaa myös sitä, että äänet soitetaan painokkaasti, hiukan irti toisistaan.
 
Tietyissä tilanteissa taasen viivaa voidaan käyttää ilmaisemaan sitä, että tiettyjen äänten halutaan soivan pitkinä, erotuksena esimerkiksi kappaleessa yleisesti vallitsevaan voimakkaaseen staccatolinjaan.
 
Tässä vaiheessa kapellimestarin visio tulee kuvaan;)

Tenutoviiva voi myös tarkoittaa että ääniä EI soiteta täyteen mittaan, eli siis arvojärjestys lyhimmästä pisimpään on staccato-marcato-tenuto-detache, jossa detache tarkoittaa sitä, että äänet sidotaan mahdollisimman kiinni toisiinsa ja staccato tarkoittaa että äänet soitetaan lyhyinä
 
Legato??
 
(liian lyhyt kirjoitus)

Legato??
 
(liian lyhyt kirjoitus)
 
No jjooo, ehkä legato ois voinut olla detachen paikalla tai sitten sen perässä. Detache on yleensä käytössä vaan jousisoittimista puhuttaessa, se kun on myös jousitekniikka. Sovitaan että staccato-marcato-tenuto-(detache)-legato sitten niin ei tuu suru puseroon. Legato vaan tarkoittaa myös tekniikkaa, jossa äänet oikeasti sidotaan yhteen ilman alukkeita, joten käytännössä pianolla legatoa tarkoitettaessa puhutaan vain detachesta, detachessa kun alukkeet ovat olemassa, mutta ne ovat vaan mahdollisimman hiljaisia, paitsi jos on painokasta detacheta:D
 
Kapellimestari kertoo miten soitetaan, sen ei edes tarvitse käyttää italiankielisiä termejä jos ei huvita. Ei nää ole mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä.

Kapellimestari kertoo miten soitetaan, sen ei edes tarvitse käyttää italiankielisiä termejä jos ei huvita. Ei nää ole mitään kiveen kirjoitettuja sääntöjä.
 
Näinpä. 1900-luvulla alkoi käydä niin, että saksalaiset säveltäjät kirjoittivat esiintymismerkinnät saksaksi ja ranskalaiset ranskaksi. Nykyään monet kirjoittavat erikoisemmat jutut englanniksi.

Oikeastaan käytännössä sitä samaa kuin tuolla kromaattisuudellakin eli jos moduloidaan kohdesävellajiin hyvin monen välisoinnun kautta nopeasti, on muistettava että harpisti voi käyttää max kahta poljinta samanaikaisesti.
 
Kannattaa myös muistaa, että harpussa ovat polkimet D C H vasemmalla ja polkimet E F G A oikealla. Jos korotat kaikki oikean jalan pedaalit kerralla, menee aikaa tovi ennen kuin kaikki kielet ovat tulleet ylennettyä.. tämä siis siksi koska harpisti ei pysty käytttämään kuin.. öh, oikeaa jalkaansa :)
Toisaalta jos alennat vaikkapa vasemmalta H:n ja D:n ja oikealta E:n ja ja G:n ei tarvita kuin kaksi yhtäaikaista polkaisua ylemmän neljää tarvitsemaa liikettä vastaan..
 
Nopeat korotukset, kuten vaikkapa C:tä nostettaessa C#:ksi, ääni särähtää, koska kielen edelleen värähdellessä ottaa "viritystappi" kiinni kieleen. Eli jos on mahdollista, kannattaa käyttää mieluummin enharmonisia vaihtoehtoja.
 
Myöskään pikkurilliä ei käytetä, joten 8 (4+4) soinnut / sekvenssit, yms menevät vielä mukavasti mutta laajemmat saattavat vähemmän soittaneelle laittaa sitä pikkurilliä suuhun.
 
Itse olen soittanut harppua vain muutaman vuoden sivuaineisena, joten kovemmat harpistit lienevät osaavan kertoa asiasta enemmän ja ilman mahdollisia asiavirheitä :)
 
- edit - anteeksi offtopic