Bänditoiminta ›

Siis onkelma ollos tämän näköinens:
Niins. Asun pienellä paikkakunnalla ja ku olis tota bändi touhua nii ei löydy RUMPALIA!
Kyllähän niitäki oli mutta 1. yks on Jeesus,joka on mielestäni aivan homo,molokorva, pallopää ja hintti.
On kunnon vapaakirkkolaista eikä voi soittaa esim. Black Sabbathia,kotiteollisuutta tai niskalaukausta.
2.Toinen on vitun hyvä rumpali mutta minua 4-5 vuotta vanhempi ja soittaa jo ikäistensä bändissä.
3.Yks on mua vuotta vanhempi(entinen bestit) ja joka on vähä tulinen tempperamentti ja äkkipikanen, harjotteleminen ei motivoi ja harjotuksiin tulo on vaivalloista( hänen mielestään).
Lisäksi tällä hepulla ei ole kunnon rumpuja.
4.Ja ne loput rumpalit mitä on nii on sit jotain 20-40 vuotiaita opiskelijoita, töissä käyviä tai muuten kiireellisiä ja jossain muussa bändissä soittamassa!
 
Eli miten saisin esim tuon 3. rumpalin motivoitumaan ja ostamaan rummut??
Ostanko itse?

Sanot sille että kuulehan jannu, jos haluut soittaa nii lopeta toi itkeminen ja ulina! Soittamiseen kuuluu reeneissä käyminen ja kaikenlainen joustavuus, myös rahallinen. Osti ne rummut kuka tahansa. Teet sille heti aluks selväks, että bändissä tapahtuvat negatiiviset asiat eivät saa vaikuttaa kaverisuhteeseen. Siis jos se tosiaan on semmonen mököttäjäluonne.

rumpukone kun olis, eikö?
 
minulla alkoi juuri projekti: pikkuveljestä rumpali. itseä 12 vuotta nuorempi broidi innostui keväällä ihan törkeesti rummuista ja rokista noin yleensäkin. nyt ostin sille rummut ja vein tunneille.
 
kymmenen vuotta eteenpäin ja vot! siinäpä loistorumpali.

Niin.. bändihommiin oppii vain bändihommissa. Kyllähän se on karu totuus. Itse aloitin joskus 7-vuotiaana paukuttelun, ja paremmin sitten vielä tuossa yläasteen lopulla. Itse olen siis oppinut, ja olen siitä seikasta myös varsin ylpeä. Pianoa soitin ala-asteaikana Lapin Musiikkiopistossa 5 vuotta. Se oli kuitenkin melkoista tuskaa. Ei jotenkin klassinen oikein iske. Jos olisi kuitenkin jaksanut, niin siellä sitä olisi oppinut. Kitaratunneilla kävin vuoden verran yläasteella, muttakun opettaja oli tyyliin: "Soita sinä tuo biisi, niin minä syön tässä kinkkua - tuleepa päivän kasvisannos täyteen.. hoh, hoh!" Ei oikein iskenyt. Kitaran olen siis oppinut myös itse. Nyt meni kuitenkin vähän ohi aiheesta, pahoitteluni.
 
Rumpalit ovat yleensä vähän kovapäisiä. Siksihän ne ovatkin rumpaleita. Niille pitää tehdä muutamia asioita selväksi, mutta kyllä se homma sitten alkaa luistamaan. Kyllä paskallakin setillä voi saada paljon kivaa aikaiseksi. Pääasiahan on vain että homma toimii. Keikoilla minä en ole kertaakaan soittanut omalla setillä - että siihen malliin. Sitten kun kokemusta karttuu ja kyvyt kasvavat, on ehkä jo varaakin siirtyä parempaan kalustoon. Asioista pitää vain päästä yhteisymmärrykseen.
 
Jos tyyppi ei sitten taas kestä kritiikkiä tai järkipuhetta, niin ei sellaista kannata edes bändissä pitää - vaikka olisi kuinka bestis. Enhän minä sitä sano, etteikö kestäisi. Enhän minä sitä kaveriasi tunne. Sanon vain kaiken varalta. Osa ihmisistä on nimittäin sellaisia, että he suuttuvat silmittömästi, jos heille sanoo jotain järkevää päin naamaa. Näin on näreet.

rumpukone kun olis, eikö?
 
minulla alkoi juuri projekti: pikkuveljestä rumpali. itseä 12 vuotta nuorempi broidi innostui keväällä ihan törkeesti rummuista ja rokista noin yleensäkin. nyt ostin sille rummut ja vein tunneille.
 
kymmenen vuotta eteenpäin ja vot! siinäpä loistorumpali.
 
Mullaki alko vastaavanlainen projekti. Koulutan 6-vuotiaasta broidista kitaristin. Heti vaan käteen lespauli ja putki-marhalli niin ei ainakaan inise. Sitku se on joku 20 vuotta niin se on jo super,

Voi kun se olisikin yhtä helppoa kuin vain sanoa. Jos ei pikkuveljesi ole jotain extra special -kansaa, niin voin taata että tulet vähiintäänkin tutuksi toteamuksen: "en minä jaksa", kanssa. Noh, toivon että mielenkiintoa riittää veljelläsi. Hyviä kitaristeja ei ole ikinä liikaa.

Voi kun se olisikin yhtä helppoa kuin vain sanoa. Jos ei pikkuveljesi ole jotain extra special -kansaa, niin voin taata että tulet vähiintäänkin tutuksi toteamuksen: "en minä jaksa", kanssa. Noh, toivon että mielenkiintoa riittää veljelläsi. Hyviä kitaristeja ei ole ikinä liikaa.
 
tästä syystä vein sen tunneille. ei itse pysty opettamaan, varsinkaan "vierasta" soitinta.

Aika veto kyllä.
 
Minä en jaksanut opistoissa. Se oli vähän sellaista, että kunan nyt kuljen mieliksi. En minä oikein mitään siellä opetellut. Ajanhukkaa.
 
Jotkut ilmeisesti kuitenkin oikeasti haluavatkin oppia. Toivottavasti veljesi on tällainen henkilö. Inspiraatio on oppimisen ehkä tärkein elementti.

Voi kun se olisikin yhtä helppoa kuin vain sanoa. Jos ei pikkuveljesi ole jotain extra special -kansaa, niin voin taata että tulet vähiintäänkin tutuksi toteamuksen: "en minä jaksa", kanssa. Noh, toivon että mielenkiintoa riittää veljelläsi. Hyviä kitaristeja ei ole ikinä liikaa.
 
Mun broidi on aika ihme. Se opetteli lukemaan nuotteja jo viisi vuotiaana ja soittaa suht sujuvasti pianoakin. Rumpujakin se paukuttelee vallan miehekkäästi.

No se.
 
Varmaan intoa löytyy sitten opiskella itsekin. Painostaa ei saa liikaa. Muuten tulee elinikäisiä traumoja, ja tulevilla Death Metal -bändin livekeikoilla poltetaan olkinukkeja.. hmm.. mahdollisesti..

Hyvä että jossain on pulaa rumpaleista. Täällä ei ole, ite en oo löytäny oikeen minkäännäköstä bändiä. Rumpaleita tulee joka paikassa vastaan.
Toivottavasti ensi syksynä tapahtuva muutto opiskelujen takia auttaa asiaan eli siis pääsisin johonki bändiin mikä kiinnostaisi.

rumpukone kun olis, eikö?
 
minulla alkoi juuri projekti: pikkuveljestä rumpali. itseä 12 vuotta nuorempi broidi innostui keväällä ihan törkeesti rummuista ja rokista noin yleensäkin. nyt ostin sille rummut ja vein tunneille.
 
kymmenen vuotta eteenpäin ja vot! siinäpä loistorumpali.
 
Meidän bändi tarvi rumpalia joku aika sitten. Pikkuveli sai paikan. Ihan kiva harjoitella kun soitan ite kitaraa. On se aina mukavampaa soittaa kun soittaa rumpalin kanssa kuin yksin tuskassa rämpyttää.

Hei Urpo!, jätkä pölli mun otsikon. Vain basistit on vaihtunu rumpalit;tekstiksi!!! Älä kehtoo

Hei Urpo!, jätkä pölli mun otsikon. Vain basistit on vaihtunu rumpalit;tekstiksi!!! Älä kehtoo
 
totta helevtissä pööin sun HYVÄN- otsikon!

Hyvä että jossain on pulaa rumpaleista. Täällä ei ole, ite en oo löytäny oikeen minkäännäköstä bändiä. Rumpaleita tulee joka paikassa vastaan.
Toivottavasti ensi syksynä tapahtuva muutto opiskelujen takia auttaa asiaan eli siis pääsisin johonki bändiin mikä kiinnostaisi.
 
Missä H*lvetissä rumpaleita kasvaa ?
Siis mistä tulet ?
Voitasiin loppu bändin kanssa käydä nappaan takakonttiin yksi sellanen mieluusti.
 
Tosiaan miellä tuo rumpalin puuttumien ajoit formaatin muuttamiseen ainakin valiajaksi.
 
pääseepähän treenaaman ja harjoittaan yhteiseloa kunees jostakin moinen kapulan heiluttja löytyy.

hiii.... mähän asun paikassa jossa on koulus (ylä asteella) noin 50 oppilasta, ja tian kaksi rumpalia itteni lisäks, toinen on vielä pirun hyväkin....

Mihin helvettiin ovat kaikki rumpalit hävinneet?
 
Spinal Tapillakin ne vaihtui koko ajan ja yksi jopa räjähti kesken keikan. Minnehän sekin raukka joutui? Tavallaan ikävää bändien kannalta, mutta Spinal Tap -dokumentin ansiosta nykyään kaikki tietävät miten rumpaleiden käy. Sen takia rumpuja ei aleta soittaa.