Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Koskaan ennen ei ole Renksen äänikään kuulostanut yhtä hyvältä kuin Justice of Sufferingissa. Bravo ja semmost.
 
Rehellisesti sanottuna en ole Renkseä kovin kummoisena laulajana pitänyt, vaikka Katatoniaa muuten pidän yhtena parhaimmista bändeista. Mutta kylläpä tuo Justicen laulusuoritus herralta on kertakaikkisen upea, ei pääse mihinkään.
 
Taitaapa tämä Hope kiilata kärkeen StS-trilogiassa minunkin mielestäni.

Huh. Veti hiljaiseksi tämä Hope. Ei jumaliste, mahtavaa.
 
Onneksi poikkesin tänään levykaupassa. Oli täysin extempore ostos, totesin vain että rahaa on ja se levy siinä hyllyssä törötti. Nappasin sitten sen suuremmin ajattelematta mukaan ja aloin kuuntelemahan, ja huomasin, että tämä levy tempaa mukaansa kuin jokin hieno kirja konsanaan. Parasta StS:ää koskaan!
Myös Renksen osuus levyllä kuullosti aivan todella hienolta.

Juuh, on nyt tullut pyöräytettyä Hope siinä 5-10 kertaa läpi. Ensivakutelma on mulla tosi laadukas, mutta siltikin tämä vaikuttaa ainakin mulle vaikeimmalta StS levyltä. Jos vertaa esim. Ghosts Of Lossiin joka oli mun ensikuulema StS albumi, niin eri ajatukset on ainakin tällä hetkellä. Edellämainittu plätyskä nappas mulle jo heti ensimmäisellä kuuntelulla, ja se aiheuttti itselle vähän sellaisen "whoaa vittu et on siistin kuulosta kamaa" fiiliksen.
 
Tämä vaikuttaa vähän samalla tavalla aukenevalta lätyltä kuin The Morning Never Came, jota jouduin pureksimaan kans vähän kauemmin, mutta kun se levy alkoi toimimaan, niin se nappasi ja lujaa. Kuitenkin Hope on koottu aivan eri aineksista kuin TMNC, puhtaita vokalisointeja on lisätty ja niissä on mun mielestä hiukkasen enemmän varmuutta edellisiin levyihin verrattuna. Muutenkin Hopella on menty hiukkasen eteenpäin tyylissä. Ei paljon, mutta sen verran että sen kuulee selvästi ja se jaksaa pitää mielenkiinnon yllä, kovin radikaalit muutokset eivät olisi musta edes suotavia.
 
Pitää vielä pähkäillä tämän levyn kanssa jonkin aikaa, mutta heti ensikuulemasta lähtien kyllä kuuli että täysin rahanarvoinen ostos on kyseessä. Reilummalla kuuntelulla ja keskittymisellä uskon, että tämä lätty tarjoaa vielä edellisten tasoisia, helvetin kovia fiiliksiä.

Ylistys jatkukoon: http://www.korroosio.fi/reviews.php?c=cd&id=1918
 
Ei voi mitään. Jos jokin yhtye tekee käsittämättömällä tavalla kuin tilaustyönä meikäläiselle äärimmäisen mieluisaa musiikkia näin laadukkaasti, ei tällaista "hattutemppua" voi oikein välttää. Kolme erinomaista ja toisistaan juuri sopivalla tavalla eroavaista albumia, jotka kuuntelee uudelleen ja uudelleen vaikka kolme levyä putkeen. Hopekin on soinut lähes tauotta jo pari kuukautta, eikä loppua näy.
 
Kyllä sillon 2003 demon kuullessaan saattoi arvailla, että laatua on tulossa, mutta että näin kovaa laatua? Huh.

varmaan noin viikko sitten tutustuin bändiin ja eilen ostin hopen. aissssaatanas ku lyö lujjaa!! empä ole juurikaan muuta popittanut koko aikana. saatoin tuotannon hankkia en niin laillisia reittejä hyväksi käyttäen, mutta niin kovaksi osoittautui, että piti rahat antaa orkesterille. jestas.

http://www.yle.fi/lista/
 
Nonniin, listalla kolmantena. Hieno saavutus, paljon onnea poppoolle!

http://www.yle.fi/lista/

Nonniin, listalla kolmantena. Hieno saavutus, paljon onnea poppoolle!
 
Täysin ansaitulla paikalla. Vähän toissapäivänä repesin kun Swallow The Sunista oli juttua MTVllä :D Siis en nähnyt siitä jutusta kuin jotkut viimeset 2 sekuntia, mutta siitäpä siinä höpötettiin.
 
StS on nykyään liian suosittu paska pänti en kuuntele enää liiän vähän ug.

Kyllä tämän äärellä on aika hiljaiseksi vetänyt. Aikaisemmat levytkin ovat olleet loistavia, mutta nyt ollaan noustu jollekin aivan uudelle ja mahtavalle tasolle. Mitkään aikaisemmat levyt eivät ole niin koukuttaneet kuin tämä. Se tunnelma on jotain, mistä ei vaan halua eroon päästä. Mukana myös yksi ilmiselvä hitti eli tämä Don`t Fall Asleep, joka on kerrasaan upea biisi. Ei tästä nyt mitään järkevää saa sanottua muuta kuin sen, että tässä taitaa olla kovin metallijulkaisu moneen vuoteen.

Suhteellisen vaikea levy ekalla kuuntelulla, mutta muutaman kerran pyöräytettynä olen sitä mieltä, että tämä on myös parasta StS:ää. Kaunista metallia ilman turhaa äijäilyä. Mielestäni biisimateriaali on tasaisemmin hyvää kuin Ghost of Lossilla, jolla taas on muutama todella ässäbiisi mutta muutama vähän ei-niin-ässä. Parhaita biisejä Hopella ovat ehdottomasti sinkkubiisi Don't fall asleep (joka on varmaan bändin paras biisi muutenkin), yltiöhidas Too cold for tears + polveileva The empty skies.
 
Tykkään. Mahtavaa.

Tänään sitten alkais Suomen keikat Tavastialta, joten on jotain erikoisempaa luvassa meidän osalta. Seurana 45 Degree Woman, tulkeehan paikalle.

Tänään sitten alkais Suomen keikat Tavastialta, joten on jotain erikoisempaa luvassa meidän osalta. Seurana 45 Degree Woman, tulkeehan paikalle.
 
Tulossa ollaan :)

Parhaita biisejä Hopella ovat ehdottomasti sinkkubiisi Don't fall asleep (joka on varmaan bändin paras biisi muutenkin), yltiöhidas
 
The Morning Never Camella on kyllä lähes jokainen biisi parempi kuin tuo uusi sinkku. Puhuttiin sitten tunnelmasta tai sävellyksistä. Ja joo, tätä uutta levyä en ole vielä kuullut. Ghosts of Loss oli minun makuuni aikamoinen tylsäke, joten suurempi kiinnostus tätä bändiä kohtaan laski sen sileän tien. Onhan tämä Hope tietenkin niitä levyjä, jotka ovat saalistaneet hyviä pisteitä milloin missäkin, joten pitäisi se kai tsekata. Ei tuo sinkku kuitenkaan vakuuta, jotenkin väsyttävän kuuloista örinää. Sen biisin kyllä haluaisin kuulla, jolla vierailee Jonas Renkse.

Enpä ole vieläkään kyennyt hankkimaan levyä. Muutamia sampleja ja pari kokonaista biisiä olen kuullut, ja hyvältä on kuulostanut. Pakkohankinta heti, kun osuu kohdalle, toivottavasti mahdollisimman pian.

On hyvä levy. Hieno huomata että jopa Suomesta alkaa vihdoin nousta oikeasti hyviä bändejä. Selkeää unimusiikkiahan tämä on mutta menköön. Demosetä suosittelee.

Tavastialle tulossa. Hope on alkanut muutaman kuuntelun jälkeen aukeilemaan. Ghostsilla kesti myös suht pitkään, mutta se nousi sitten debyyttiä paremmaksi. Jotkut aiemmilta levyiltä tutut kuviot häiritsevät vielä, mutta tykästyinhän minä Descending Wintersiinkin, joka tuntui aluksi aika kierrätyskamalta.

The Morning Never Camella on kyllä lähes jokainen biisi parempi kuin tuo uusi sinkku. Puhuttiin sitten tunnelmasta tai sävellyksistä. Ja joo, tätä uutta levyä en ole vielä kuullut. Ghosts of Loss oli minun makuuni aikamoinen tylsäke, joten suurempi kiinnostus tätä bändiä kohtaan laski sen sileän tien. Onhan tämä Hope tietenkin niitä levyjä, jotka ovat saalistaneet hyviä pisteitä milloin missäkin, joten pitäisi se kai tsekata. Ei tuo sinkku kuitenkaan vakuuta, jotenkin väsyttävän kuuloista örinää. Sen biisin kyllä haluaisin kuulla, jolla vierailee Jonas Renkse.
 
Musta Ghosts of Loss on hieno pillunkostutuslevy! Kyllä tytöt siitä ainakin tykkää kovasti. Siispä myös minä. Ainakin siis uppoaa paremmin, kuin joku tekorankka äijäilymättö. Tyylikkäämpää ja parempaa.

Olipas hieno veto. Raivion kitara ja koskettimet eivät aina meinanneet kuulua eturiviin Jämsenin eteen, mutta eipä tuo pahasti päässyt haittaamaan. Huomenna sattuu jos erehtyy yrittämään päänliikutusta.

Kylpä muuten kuulostaakin jyhkeältä tämä uusi levy! Yarr! Jatkan kuuntelua.
 
E: ja lisäyksenä.. Alavilla maillahan ON paras Niskisveisu evör. Kyllä tämä viimeinen veto on aivan herkuttelua...

Kävin viime viikonloppuna katsomassa. Olipas tylsää musaa. :)