Kitarat: soittaminen ›

Jos hartiat ovat kipeänä, niin ei todellakaan kannata nostella painoja, vaan mennä hierojalle tai lääkäriin pyytämään Sirdaludia.
 
Tässä kohtaa olen erimieltä, mutta kuitenkin taas toisaalta myös samaa mieltä...
 
Jos hartiat ovat kipeänä, niin oikealla tavalla suoritettu punttijumppa auttaa takuuvarmasti.
 
Hieronta on myös hyvä vaihtoehto, mutta ainakin allekirjoittanut saa puntilla nopeamman tuloksen...

Kyllähän nyt kaiken järjen mukaan se olkapää lerpahtaa, jos siinä roikkuu joka päivä joku Les Pauli.

Jos hartiat ovat kipeänä, niin ei todellakaan kannata nostella painoja, vaan mennä hierojalle tai lääkäriin pyytämään Sirdaludia.
 
Ehkei ihan sama asia, en tiedä hartioiden ja alaselän lihaksien erosta, mutta itselläni on joskus siis alaselkä mennyt himputin kipeäksi, ihan vain siitä syystä että lihakset on niin huonot. Eikä siihen muu ole auttanut, kuin vähitellen ruveta voimistamaan niitä lihaksia. Ei nyt tietysti ihan miten sattuu kannata alkaa repäisemään, ja tietysti ennaltaehkäisy on aina paras...

Itellä sama ongelma kun viestin alottajalla, eli vasen käsi ja hartia roikkuu sen 10 cm alempana kun oikea puoli. Tästähän on seurannut ties mitä vittumaista kivaa selkä- ja käsikipujen muodossa, soittamatta olen joutunut olemaan jo periaatteessa pari kuukautta ja sirdaludia, buranaa ja ties mitä vedelty. Kerran käväsin jo keskussairaalan yöpäivystyksessä lavan alueella olevan lhermopinteen vuoksi. Nyt sitten viimeaikoina on vasemmassa kädessä ollut verenkierto-ongelmia ja lihasjäykkyyttä sekä rinnassa, että lavan lihaksissa. Ts. vituttaa kokoajan :) Noh, maanantaina taas fysioterapeutille...
 
En tiedä, mitkä kaikkin noista vaivoista johtuu tuosta huonosta ryhdistä, mutta kiinnittäkää tosiaan huomiota siihen soittoasentoon ennenkuin hommat rupee kusemaan totaalisesti niinkuin mulla.

Miten ihmeessä te porukka retkoratte? Itse seison selkä suorassa, mutta monesti tulee pidetytä reppua yhdellä olalla. Ei ola kiero selkä ei mitään, suvussa kuitenkin on paljon selkävikaisia. Juokaa maitoa.

Notta näitä varoittavia esimerkkejähän lienee jo ihan liiankin kanssa, kannattanee varmaan ottaa neuvosta vaari ja katsoa sitä soittoasentoa ihan silmästä silmään vaikka peilin edessä että mikäpä se siinä mättääkään jos alkaa tuota selkäruotoa tai näitä evoluution meille suomia kätösiä vaivaamaan. Sanoisin vain että huonohkolla tuurilla jää mukava harrastus harrastamatta kun ei enää fyysiset puitteet sitä salli. Höh.

Urheiluihmisenä ja asiantuntijana voin kertoa että käyttäkää niitä kipeitä lihaksia enemmän ja hoitakaa lihaskuntoa (venyttely ym)! Niinkuin joku sanoi, selkävaiva poistui kun alkoi liikkumaan, sama voi päteä muuhunkin lihasryhmään. Rappeutuminen tuo tullessaan kivun ennemmin tai myöhemmin. Itselläni on ollut aina aika huono ryhti, mutta siihenkin voi vaikuttaa yllättävän paljon. Punttitreeni, lihasten tasapaino on yksi tärkeimmistä seikoista. Ja rupeaa oikeasti katsomaan vaikka peilistä itseään ja muotoilee itsensä semmoseen asentoon mikä näyttää oikealta, ja pyrkii aina siihen asentoon, mitä ikinä teetkin. Se on aika iso juttu muistaa aluksi kun ei tahdo aina muistaa sitä seikkaa, mutta kun se tulee elämän tavaksi, olla ryhdissä, ongelma on ratkaistu. Kun aloin urheilemaan, kaikki lihasvaivat poistui heti. Vaikka kuinka soitan kitaraa huonossa asennossa, ei minulla tule kipeeksi paikat. Lihasten hyvinvointi on tärkeä ei pelkästään instrumentin soitossa, vaan jokapäiväisessä elämässä.
Joten ei muuta kun liikkumaan!

Niinkuin joku sanoi, selkävaiva poistui kun alkoi liikkumaan, sama voi päteä muuhunkin lihasryhmään.
 
Näin juuri, selkä kun yhtään vihloo niin muutamakymmentä selkälihasta niin ei enää tunnu missään. Liikkuminenkin on niin pirun helppoa kun sen viitsi aloittaa.
Plussat.

Kyllähän nyt kaiken järjen mukaan se olkapää lerpahtaa, jos siinä roikkuu joka päivä joku Les Pauli.
 
Riippuu onko se Florentine vai 80-luvun lopun Customi. :)

Kyllähän nyt kaiken järjen mukaan se olkapää lerpahtaa, jos siinä roikkuu joka päivä joku Les Pauli.
 
Eli mitä tästä opimme: Soittakaamme siis ainoastaan stratoilla!

Kyllähän nyt kaiken järjen mukaan se olkapää lerpahtaa, jos siinä roikkuu joka päivä joku Les Pauli.
 
Heh, minulla onpi Les Paul, mutta ei se ole sen painavampi kuin ESP Series 400 -stratoni. Mutta minä olenkin niitä onnekkaita, joitten Les Pauli on piiiitkälle alta nelikiloinen.

joo o, mulla on vasen jalka 1cm toista lyhyempi. joskus alaasteella sano terkkari että toinen olkapää on matalemmalla siitä johtuen että kannan reppua jotakin kassia yms vain tuolla toisella olkapäällä. tällöin en kyllä vielä soittanut kitaraakaan. nyt olen ysillä ja terkkari tais jo vuos sitten sanoa että on toinen jalka toista lyhyempi ja kitaraa siis nyt soitettu 2vuotta.
 
Emmää sillä että se jalka siitä kitaransoitosta olis lyhyemmäks jääny. Eikä sitäkään tiiä onko se koipi sitten ollu pidemmän aikaa lyhyt vai oliko se sitten aiemmin ollu vaan se olkapää toista alemmalla. luulen että jälkimmäinen.
 
Onhan mulla huono ryhtikin ja väillä oli kädet aika paskana huonojen soittoasentojen vuoksi esim soittaessa jännitin vasempaa olkapäätä ja nostin sitä ylöspäin ja siitä tuli sitten kovia kipuja kun sitä oli pidemmän aikaa harrastanu. tajusin sitten pitää sitä rentona ku kitaramaikka sano. ja on toi oikeen käden barre-asentokin ollu mulla aiemmin päin pebaa, eli peukala ihan suorassa jämptinä. sekin rupesi sitten sattumaan ajan myötä. näihin aikoihin oli myös selkäkipuja. ne on nyt mennyt kyllä ohi, voi olla että just noitten soittoasentojen muokkausten takia. tiiä häntä