Etno, proge, latin ›

"Afraid Of Sunlight". "Bravea" ne muut suosittelee kuitenkin, mutta usko minua.:)
 
Juu, en minäkään ole pystynyt kuin hetkittäin Hogarthia kuuntelemaan, mutta hetkensä sillä on, kieltämättä.
Mutta älä tosiaankaan aloita Bravesta. Minä pistin ko. levyn kiertoon aika pian.
 
E: Tämä "Out of this world" on komea biisi ja (epävirallinen?) video varsin pysäyttävä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=IjbRzSguQIc
 
Ja toinen versio joka just nyt ei pelittänyt: http://www.youtube.com/watch?v=n3ftZfB-VNQ
 
Mechanizm tämän alunperin linkitti tuohon videoketjuun, kiitos.

Mutta älä tosiaankaan aloita Bravesta. Minä pistin ko. levyn kiertoon aika pian.
 
No minä en taas tarkoittanut, että "Brave" olisi huono, päinvastoin. Se olkoon seuraava valinta, jos "AoS" kolahtaa.

Toisaalta Season's End olisi tyylillisesti lähimpänä fishin aikaista materiaalia.

Toisaalta Season's End olisi tyylillisesti lähimpänä fishin aikaista materiaalia.
 
Totta tuokin. "Clutching At Strawsin" tuplaversion kakkoslevyllähän on muutama biisi, mitkä päätyivät "Season's Endille". Sanat päätyivät sitten Fishin esikoissoololle.

Mielipiteitä on monia. Minun mielestäni Brave on aivan loistava levy ja ehdottomasti Marillionin parhaimpia saavutuksia, vaikka en kaikkia levyjä tunnekaan. Kyllä minä Bravea mieluummin kuuntelen kuin vaikkapa debyyttiä.

Itse sain tuossa käsiini uuden Somewhere Else levyn näytekappaleen(siis ne muminat siinä päällä). En tiedä, mutta parin biisin jälkeen tuli mieleen että kuuntelenko Musea vai Marillionia? En myöskään tiedä onko tämä hyvä vai huono asia. Mutta ainakin erillaista se on aikaisempaan materiaaliin verrattuna.
 
Keikkaa odotellessa. Minä olen taas kuullut huhua että sekä Ruisrock että Tavastia olisivat ohjelmistossa. Saa nähdä.

Fish-kauden Marillionista Misplaced Childhood on ihan ykkönen. Clutching at Straws toimii myös, mutta Fugazi ja Script ovat jääneet etäisiksi. Hogartin ajasta en tunne kuin Marblesin, joka on myös mainio levy, vaikken kappaleiden nimiäkään muista kuin loistavan Neverlandin.
 
Mull on aika sama kuvio. Misplaced on aivan huippu ja Clutching tulee sitten kakkosena. Herra Hoon aikaiseen en ole tutustunut. Mistähän kandeisi aloittaa H-aika, jos viehättää se eeppisempi malailevampi ja progempi "misplaced" osasto? Yhtyeen MySpacesta kuulin yhden näytteen Marplesilta eli Neverland ja se kuulosti aika messevältä. Lieneekö Marples tuota tyylia laajemminkin?
 
E:Ja vielä. Millaiset on vaikutelmat tuosta Live At Loreley -DVDstä. Muistan keikan 80-luvulla nähneeni muutaman kerran... Eli toimiiko niin musiikillisesti kuin kuvaäänilaadullisestikin?

Äh, kyllä iskee Misplaced Childhood kovaa. Varmaan viimeks tullu samanlainen reaktio Operation : Mindcrimessä. Tää levy jyrää. Kävin tänää realisoimassa lähidivarista Clutching at Strawsin. Saas nähdä miten se toimii. Debyyttialbumi on ihan jees. Onhan se tunnelma vähän vedetty yli mutta hyvä levy silti.
 
E: En tajuu miten tää Misplaced Childhood voi olla näin kova. Pariin päivään kuunnellut mitään muuta. Ihan mahtavat biisit, loistava laulaja, hyvät saundit (basso + basari samaan aikaan, ah!) yms. Tää vaikuttaa pahalta :)

Itselle jäi aikoinaan sellainen maku, että kyseessä on köyhän miehen genesis ryyditettynä rasittavilla kasarivaikutteilla. Warm Wet Circles oli ja on edelleenkin hyvä biisi. Vakavalta ja osittain väkinäiseltäkin tuntui meininki. Tuoreemmasta tuotannosta ei ole tarkkaa havaintoa - täytynee tutkiskella, josko se antaisi aihetta jatkotoimiin...

Tolta Misplaced Childhoodilta en kyllä väkinäisyyttä löydä tippaakkaa :) Debyytiltä kyllä vähäsen. Vakavuuskin on tässä tapauksessa vaan plussaa, toimii mahtavasti.

Olen kuunnellut tuon Somewhere Else-levyn nyt about 15 kertaa ja uskallan jotain siitä sanoakin...
 
Onpas taas hieno teos! Vaikka tämä lätty varmaan jakaa mielipiteitä rajustikin ja yhtyeen "uudesta tyylistä" on paljon höpisty eri foorumeilla, on tämä mielestäni edelleen vain ja ainoastaan Marillionin kuuloista musaa! Täytyy kuitenkin sanoa, että tällä kertaa otti tavallista kauemmin päästä sisään levyn musiikilliseen maailmaan..
Jos jotain on muuttunut, se on se, että nyt Marillion piilottaa ne progeilut taitavasti piisien sisään. Kappaleet ovat aivan täynnä pieniä koukkuja, joita ei vain tuoda esiin neo-progeen yleensä kuuluvilla massiivisilla hehkutuskohdilla.. Introverttia, kaunista ja vähäeleistä poppia! Kuulokkeilla ja lujaa, pääset Somewhere Else!
 
Rotheryn soolot ovat levyn huippukohtia; ne osuvat kaikki maaliin! H:n laulua on kritisoitu; miksiköhän? Mies laulaa äärimmäisen hyvin! Ja muu bändi taustoittaa piisit komeasti..
 
Pakollinen paska piisi (Most Toys) on tällä kertaa uskomattoman huono, mutta onneks lyhyt! Ei tajua miksi näitä on pakko joka levylle tehdä ;-)
 
Mutta muuten.. Erinomainen levy, palkitsee sitkeän kuuntelijan!

Perhana, mulle on taas käynyt vähän vanhanaikaisesti - olen diggaillut H-ajan Marillionia melkein kymmenen vuotta mutta tänä keväänä tutustuin Fishin 'Return to Childhood' -liveen ja sen jälkeen muuhun DWD:n soolotuotantoon ja lyriikkapuoleen...
 
Ja täytyy todeta että on se vaan sääli ettei aikuiset miehet pysty tekemään duunia keskenään.
 
Toi Return to... on muuten oikein loistava uusintaveto, mutta Frank Usher vaan on niin huono toiseen Steveen verrattuna että melkein kokee myötähäpeää... (soundit, sävelvalinnat.. yöks)
 
H on tosiaan laulajana ihan toista tasoa kuin Dick/Fish, mutta ne sanoitukset, ne sanoitukset! (taustatietoa: luen vapaa-ehtoisesti Yeatsia JA Keatsia alkuperäiskielellä ;) )
 
Mnetin miitti Turun keikan tiimoilta?
 
--Q

Muutaman kerran on Somewhere Else pyöräytetty ja minusta yllättävän hyvän levynhän Hogarth ja kumppanit tekivät. Tuo parjattu Most Toys on aivan mahtava "rokkibiisi";). Kulkee livenäkin hyvin mitä juutuupista tuli tsekattua. Tuo vaihtelua "perus-seesteiseen" Marillion-ilmaisuun. Pari muutakin vauhdikkaampaakin raitaa olisi ollut poikaa mutta näillä mennään;)...

Hienoa, että en ole ainoa joka tästä tykkää! Vaikka Most Toysista en edellenkään.... ;-)
 
Kummallisen yksimielisesti on muilla foorumeilla Somewhere Else tylysti tuomittu kuraksi; mielestäni tämä ei paljonkaan häviä Marblesille, ainakaan sille 1 cd-versiolle! Okei, ei tässä ole pitkiä Neverland-tyylisiä piisejä, mutta tasalaatuisia ja hyviä Marillion-veisujahan nämä ovat lähes kaikki! Nämä menevät salakavalasti syvälle sisään ja jotain Thankyou Whoever You Are-kertsiä hyräilee huomaamattaan useinkin.. Ja tuo The Other Half-avauspiisihän on sikahyvä ja Steve R:n kitarasoolo kruunaa sen vielä komiasti!!

Mulla on vielä uusin ostamatta, mutta toistaiseksi H:n aikainen tuotanto ei ole juuri Season's Endiä lukuunottamatta puraissut. Clutching at straws on ihan ehtaa parhautta, joten ehkäpä samankaltainen SE on siksi kuulostanut hyvältä. Pahasti näyttää siltä, että vielä on kohta nelikymppisenä mentävä festareille jotta bändin kuulisi ja näkisi.
Marko

Ei tartte vestareille vaivautua. Samaa ulinaa tämä uusin kuin niin monta edellistäkin. Ei ole H mun mieleinen laulaja, ei voi mitään.
...menee kuuntelemaan Clutching at Strawsia...
Marko

Ois se marillion vielä kuunneltavaa mättöö jos fish olis kuvioissa vielä!

Onks tää vanha juttu:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/entertainment/6966603.stm
Eli Fish ja Marillion yhdessä...

Onks tää vanha juttu...
 
Eipä kovin vanhalta vaikuttanut. ;-) Voi juma mikä mätisäkki Rotherysta on tullut!
 
Fishin uutta sooloa (13th star) odotellessa.
 
E: Kiitos kenkkunen, tämän ansiosta tilasin sitten ennakkoon tuon Fishin uuden levyn. Rajoitettu cd/dvd-painos saatavilla vain Fisun sivuilta.
 
The album is released as a 10,000 limited edition CD in a 3 panel digipak together with a bonus DVD of "The Making of 13th Star" (64 mins).
The digipak is provided in a slipcase packaging with a spot varnished Fish logo and a 20 page full colour booklet all featuring original artwork by Mark Wilkinson. 3D graphics of the packaging can be seen on the main web site.
 
This limited edition album is only available on our mail order service and at the merchandising stalls on the forthcoming "Clutching at Stars" tour.It will not be available at retail outlets.