Kitarat: kitarakamat ›

Tuohon kierokaulaisuuteen voin sanoa että mun kaverilla on ainakin RAN jossa oli kaula kierona. Lähetti Ranille, he korjasivat ja lähettivät kai nyt takaisin, suosittelivat ilmankostutinta huoneeseen jossa kitaraa säilytetään. Hän saa tulla itse kertomaan tarkemmin jos haluaa.

Eikös tuohon kaulan kestävyyteen vaikuta myös rakenne? Eli esim. 5-palainen kaula ei mene yhtä helposti propellille kuin 1-palainen?

Eikös tuohon kaulan kestävyyteen vaikuta myös rakenne? Eli esim. 5-palainen kaula ei mene yhtä helposti propellille kuin 1-palainen?
 
Tottakai. Jos yks pala haluaa mennä mutkalle, niin muut palat sanoo "älä edes yritä!":)

Tottakai. Jos yks pala haluaa mennä mutkalle, niin muut palat sanoo "älä edes yritä!":)
 
Eikös useamman palan puut ole myös hiukan kuolleempia? Eli sustain lyhyempi.

No ei kaulassa välttämättä ainakaan. Jos kaula on yhdestä puusta, mutta kova resonoimaan ym niin kielen liike-energiaa tuhlautuu siihen, mutta jos on esim. kolmesta palasta laminoimalla tehty jäykkä kaula niin sustaini on paljon parempi.
 
Edit
 
Siis itseasiassa yleensäkin (jos nyt voi yleistää) juuri resonointi ja sustaini ovat toistensa vastakohtia (vrt akustinen kitara). "kuolleeksi" taas yleensä kuvataan juuri resonoimatonta, joten tavallaan mitä resonoimattomampi puu sitä parempi sustaini - esim painava vaahtera. Soundi yleensä vaan alkaa olemaan "kylmä" taas tuollaisissa...

Itse otin kaulan viidestä palasta mahonkia/vaahteraa, luulisi ainakin rakenteellisen jäykkyyden puolesta pysyvän suorana.

Mulla tullee kolmipalanen mahonkikaula.

Siis itseasiassa yleensäkin (jos nyt voi yleistää) juuri resonointi ja sustaini ovat toistensa vastakohtia (vrt akustinen kitara). "
 
Eikös se mene juuri toisinpäin? Jos systeemissä on täydellinen resonanssitilanne, niin värähtely ei vaimene ollenkaan, jolloin sustain on ääretön?

Eikös se mene juuri toisinpäin? Jos systeemissä on täydellinen resonanssitilanne, niin värähtely ei vaimene ollenkaan, jolloin sustain on ääretön?
 
Eiku kato se kieli luovuttaa värähtelyenergiaa rungolle, kun se saattaa sen resonoimaan. Tällöin kielen värähtely vähenee pikkuhiljaa.

Eikös se mene juuri toisinpäin? Jos systeemissä on täydellinen resonanssitilanne, niin värähtely ei vaimene ollenkaan, jolloin sustain on ääretön?
 
Tota - Suomen patenttivirasto muistaakseni ei hyväksy enää ikiliikkujien kehitelmiä, mutta kannattaa yrittää...
 
Nyt taisin hieman piruilla...sorry - mutta niin se on, että kun kieli läpsäistään liikkeeseen, niin se on se liike-energia ainoa, joka määrittelee sen soinnin pituuden. Mitä enemmän sitä välittyy mihin tahansa, sitä vähemmän aikaa se soi.
 
Kun mietit banjoa (liike siirtyy mahdollisimman tehokkaasti ohueen rumpukalvoon), akustista (resonoiva kansi) tai lankkuskittaa ja ko soitinten sustainia huomaat viimeistään miten homma kulkee.

Eiku kato se kieli luovuttaa värähtelyenergiaa rungolle, kun se saattaa sen resonoimaan. Tällöin kielen värähtely vähenee pikkuhiljaa.
 
Täydellinen resonanssi tarkoittaa sitä, että runko luovuttaa sen edelleen takaisin kielelle, joka taas luovuttaa sen rungolle jne. eli kieli ja runko ikäänkuin pallottelevat energialla ja sitä ei katoa mihinkään. Resononinti ei siis suinkaan vähennä kielen sustainia, vaan lisää sitä.
 
Tuolla yllämainitulla "sustain vs. resonointi"- periaatteella kieli soisi pisimpään kiinnitettynä betoniseinään (joka siis ei herkästi lähde värähtelemään sen tahtiin). Voit kokeilla soiko se pidempään siinä, vai honduras-mahonkisessa rungossa.

Heh..Dariuksen mukaan mun skeban valmistuminen "early March"...lienee tarkoittaa vuotta 2008 :) Samapa toi...tulee kun tulee.

Täydellinen resonanssi tarkoittaa sitä, että runko luovuttaa sen edelleen takaisin kielelle, joka taas luovuttaa sen rungolle jne. eli kieli ja runko ikäänkuin pallottelevat energialla ja sitä ei katoa mihinkään. Resononinti ei siis suinkaan vähennä kielen sustainia, vaan lisää sitä.
 
Tuossa nyt menee Newtonin fysiikan lait häränpyllyä, mutta periaatteessa feedback toimii kyllä noin - siinä vaan otetaan se tarvittu lisäenergia seinästä sähkön muodossa. Energian häviättömyyden laki määrä sen, että jos kielen värähtely tuottaa ääntä, ko ääni vähentää kielen värähtelyaikaa suhteessa äänen energiaan. Fysiikanopiskelijat voivat jatkaa kaavoilla jos haluavat - minä en osaa ;)

Tuossa nyt menee Newtonin fysiikan lait häränpyllyä
 
Lähestyn tätä nyt sähköisen resonanssi-ilmiön kautta. Resonanssipiiri syntyy kapasitiivisen ja induktiivisen reaktanssin pallotellessa energiaa keskenään. (jolloin niiden impedanssi on resonanssityypistä riippuen ääretön tai nolla, OT)
 
Aivan samalla tavalla kieli ja runko voivat luovuttaa toisilleen alunperin kieleen liike-energiana pikkauksesta syntynyttä energiaa. Oletetaan päistään kiinnitetyn kielen olevan keskellä tyhjyyttä. Kun pikkaat sitä, energia singahtaa ääniaaltoina pitkin ympäristöä. Oletetaan viereen runko, johon osa näistä ääniaalloista osuu, ja se alkaa värähdellä. Runko on kiinni kielessä, jolloin osa värähtelystä siirtyy väistämättä takaisin kieleen. Lisää energiaa ei syntynyt mistään "häränpyllystä" kuten mainitsit, se vaan vaihtaa olomuotoaan vielä ääniaallon jälkeenkin.
 
Fysiikanopiskelijat voivat jatkaa kaavoilla jos haluavat - minä en osaa ;)
 
Mekaniikka on kaukana meikeläisen vahvuuksista, mutta sen verran fysiikkaa on kuitenkin tullut luettua että päätin lusikkani soppaan heittää. Voi hyvin olla että joku osaavampi nämä vielä todistaa tyhjäksi, mutta se tehdään esimerkein eikä "häränpylly"-kommentein.

Vau - okei. Luulin kyseessä olevan puhtaan väärinkäsityksen tai urbaanilegendan (kun usein kovin kehutaan "akustisesti soivia" lankkuskittoja, niin moni saattaa kuvitella että se automaattisesti tarkoittaa myös hyvää sustainia).
 
Mutta tuommoinen palautekytkentä akustisessa resonanssissa ei toimi vaan ollaan ihan mekaniikan ja energian häviättömyyden lakien vankeina ja esimerkinkin jo annoin (banjo, akustinen, lankkuskitta).
 
Kuvailemassasi sähkökytkennässä (sähköstä mie en tajuu juuri mittää) kuitenkin kai syötetään kokoajan virtaa ulkopuolelta? Kielellehän näin ei tehdä vaan annettu energia (pikkaus) on aina kertaluonteinen ja siten mitä enemmän sitä välittyy johonkin - nyt vaikkapa akustisena energiana - sitä nopeammin ko liike-energia on kulutettu.
 
Betoni ei ole hyvä esimerkki (liian höttöä materiaalia), mutta tukevilla kielenkiinnikkeillä rauta-alasin saattaisi olla sustainiltaan aika kingi.

Mutta tuommoinen palautekytkentä akustisessa resonanssissa ei toimi vaan ollaan ihan mekaniikan ja energian häviättömyyden lakien vankeina ja esimerkinkin jo annoin (banjo, akustinen, lankkuskitta).
 
Niinhän me aina ollaan, mutta miksi kertaalleen liike-energiasta ääniaalloksi muuttunut energia ei voisi palata jälleen liike-energiaksi? Eivät ääniaallot ole häviöenergiaa, kuten annat tuolla ylempänä ymmärtää. Resonanssihan on "suomennettuna" värähtelytasapainotila. Missä kohtaa tuossa antamassani esimerkissä on aukko?
 
Kuvailemassasi sähkökytkennässä (sähköstä mie en tajuu juuri mittää) kuitenkin kai syötetään kokoajan virtaa ulkopuolelta? Kielellehän näin ei tehdä vaan annettu energia (pikkaus) on aina kertaluonteinen ja siten mitä enemmän sitä välittyy johonkin - nyt vaikkapa akustisena energiana - sitä nopeammin ko liike-energia on kulutettu.
 
Siihen ei syötetä energiaa ulkopuolelta, vaan energia on vuoroin kelan magneettikentässä ja kondensaattorin sähkökentässä. Alkusysäyksen antava energia on tietysti tarvinnut sylkeä jostain, kuten pikkauksenkin tapauksessa.
 
Betoni ei ole hyvä esimerkki (liian höttöä materiaalia), mutta tukevilla kielenkiinnikkeillä rauta-alasin saattaisi olla sustainiltaan aika kingi.
 
Kyllä, epäilisin sen resonoivan pirun hyvin, eli sustainia olisi todella pitkään ;)
 
Tuo betoni-heitto oli minulta huono, sillä sinun periaatteellasi kieli soisi pisimpään keskellä tyhjyyttä, eikä suinkaan betoniseinässä.

Alasin on valurautaa joka tunnetusti on hyvä absorboimaan vibraatiota. Parempi vaihtoehto olisi teräslevy. Tämä on nyt vain materiaaliopillinen viittaus=)

Joo - okei. Myönnän (osittaisen) kykenemättömyyteni käymään kylmän tieteellistä keskustelua asiasta...kuvailen kuitenkin asiaa nyt lähinnä kitaran rakenteen näkökulmasta (tuttu soitinrakentaja) ja terminologisestikin käytän epäkelpoa sekakieltä jossa on teknisiä termejä ja sitten kitara-slangia. Mea maxima culpa!
 
Tosiasiahan kuitenkin on, että mitä kovempaa (siis ihan desibeleissä) akustinen kieli soi, sitä vähemmän aikaa se soi (juuri se banjo tai vaikkapa resonaattorikitara) - eikö? Samaten kitaran materiaali vaikuttaa kovin (minulla on koko vaahterainen Gibson ja sustainia piisaa ihan toiseen malliin kuin leppärunkoisessa Telessä).
 
Lisäksi muistuttaisin, että Leo Fender totesi Stratoa suunnitellessaan jouvansa laittamaan tallaan sen metallimötikän (sustain-blockin itseasiassa) juuri parantamaan tätä sustainia - näillä haparoivilla selityksen yrityksillä koetan puollustaa omaa näkökulmaani siitä miten eri asiat vaikuttavat ikävässä todellisuudessa kitaran sointiin.
 
Alkaa mennä aika sivuun RAN-kitaroista, joten jätän sinulle kentän vapaaksi ja poistun takavasemmalle ;)
 
EDIT
 
Sitä paitsi minun ymmärryksen mukaan ääni ON hukkaenergiaa kielen liike-energian näkökulmasta. Mikäli tavoitteena on mahdollisen pitkään värisevä kieli pyritään tällöin kaikki resonointi minimoimaan.

Jos tälle linjalle lähdetään niin ainoa oikea Jackson on "Made In USA"...RR24 ei ole. Väittäisin, että Ranit ovat pääpiirteittäin samaa tasoa kuin USA Jacksonit.
 
Kuinka moni on muuten edes testannut RR24:sta?
 
Tuskinpa kukaan on testannut... Ja oikeassa olet. Ainoa oikea on U.S.A-jackson... Mutta kyllä kunnon japsi kelpaa. Kunhan ei vain ole Koreasta. Nää on näitä köyhän periaatteita. Sitten ku on varaa jenkkiin, niin ei enää kelpaa japsikaan... Mutta sama se on muidenkin merkkien kans. Silti kaikki nuo RAN:t on kopsuja jostain... (vaikkakin ihan perkeleen hyviä)