Kitarat: akustinen ›

Kuinka soitatte näppäillen, sormenpäillä vaiko plektralla? Luonnollisesti riippuu kappaleen tulkinnasta, mitä käyttää.
Entä komppaus, plekulla vai sormilla?
 
Entä plektrana ohutta vai paksua? Valinta tietenkin kappaleen mukaan, hakeeko paksumpaa vai ohuempaa - heleämpää saundia.

Eikö sulla tullut jo vastaus kaikkiin kysymyksiin, mitä hait? ;)

Eikö sulla tullut jo vastaus kaikkiin kysymyksiin, mitä hait? ;)
 
Heh, joskus se vaan auttaa kun saa puhua jollekin :)

Jos komppaan sointuja ja lauleskelen, niin yleensä tulee ihan peukulla kompattua sen takia ettei kitara soi liian kovaa lauluun nähden, varsinkin jos soinnut on pääosin avoimia. On tietty aika paljo pehmeämpi saundi plekuun verrattuna, mutta omat kikkansahan noissa molemmissa tavoissa on mitä voi käyttää.
 
Ja ihan kotona siis vaan soittelen, sisätiloissa varsinkin näin talvella. :)

Akustisella valintani on muovinen sormipleku, pelekät sormet tai 1.5mm pleku. Ohuet plekut ei oikein toimi, toisin kuin sähkökitaralla.

Akustisella valintani on muovinen sormipleku, plekät sormet tai 1.5mm pleku. Ohuet plekut ei oikein toimi, toisin kuin sähkökitaralla.
 
Kiinnostaisi tietää miksi ei toimi? Itse kun käytän mieluiten 0.6mm plekua ja tietääkseni monet ammatikseenkin soittavat käyttää.

Kiinnostaisi tietää miksi ei toimi?
 
Paksummalla plektralla ja tarkemmalla alas (ja ylös) lyönnilla tulee huomattavasti parempi soundi. Ohuella pletralla siitä tulee semmoista rämpytystä ja plektran ääni kuuluu häiritsevän paljon. On tullut itsenikin siirryttyä yhä paksumpaan plektraan kun taidot ovat vuosien myötä kasvaneet. Samalla pystyy laskemaan kielten korkeutta ja soittomukavuus parantuu, kun ei tarvitse ohuen plektran kanssa jättää särinävaraa. Jostain syystä kun soittaa ohuemmalla plektralla, niin kielten pitää olla korkeamalla tai muuten tulee särinöitä soittaessa...

Näiden lisäksi paksummalla plektralla on huomattavasti parempi kontrolli nopeassa soitossa.

Paksummalla plektralla ja tarkemmalla alas (ja ylös) lyönnilla tulee huomattavasti parempi soundi. Ohuella pletralla siitä tulee semmoista rämpytystä ja plektran ääni kuuluu häiritsevän paljon.
 
Hmm.. ihan hyvä että tuli asia puheeksi, koska olen jotenkin ajatellut, että paksu plektra on yksinkertaisesti jotenkin liian kankea soittotyylilleni, enkä ole niitä pahemmin edes kokeillut. Paksuin mitä löysin kämpästäni on millin paksuinen, ja nyt kun vähän testailin niin onhan se saundi kyllä tummempi ja joissakin asioissa ainakin puhtaampi. Sellaisten juttujen soittoon, missä on kuoletettuja kieliä soivien kielien välillä ei kyllä soveltunut ollenkaan, ainakaan minun taidoilla.
 
Ja tuli sekin mieleen, että ehkäpä mulle on ohuen plekun myötä kehittynyt aika voimakas komppaustyyli, kun koittaa peittää kitaran äänellä plekun napsahdukset. Mielenkiintonen pointti kyllä toi, että ohuemmalla plekulla tarttis korkeemman actionin.

Tuohon soundin tummuuteen vaikuttaa mielestäni enemmän plektran materiaali ja reunojen muoto kuin paksuus, tai oikeastaan paksuus toki vaikuttaa mutta ei ole suinkaan ainut tekijä.
Minulla on tuollainen tortis c heavy speed beweled pick joka siis on yli 1,4mm sekä useita ohuempia n.1mm muoviläpyköitä ja mielestäni tuolla tortiksella saa paljon kirkkaamman äänen aikaan.

No joo, ei se paksuus eikä se eikä tämä liene ainoa merkitsevä asia. Itse haluaisin joskus kokeilla niitä Wegen (et al) mustalaisjatsi plekuja, jotak on 3.5 - 5 mm.
 
Mun paksut on pääasiassa mallia vihreä Dunlop Gator Grip, ja itseasiassa kai 1.4mm, että taisin liioitella tuossa (kovat jätkät pistää aina vähän omiaan). Jotain Stubbyjä mulla on jotka on paksumpia (2-3mm), mutta ne taas ei kuullosta mielestä yhtä hyvältä.
 
Paksulla plekulla melodian soittoon saa äänen syvyyttä (soittamalla "kielen läpi"), kuullostaa siltä kuin kitara soisi eikä vain ne kielet. Rämpytyksessä taas paksut voi joskus kuullostaa liian "kovilta" (en tarkoita volyymiä, vaan äänen väriä) mutta otetta voi löysätä tms. Ohuet plekut (Dunlop Ultex, Dunlop Shell... yleensä medium ja joskus heavy) joita mulla on kuullostaa akustisessa sellaiselta läpsymiseltä (joku on verrannut siihen kun skidinä laittoi pyörän pinnoihin tarroja :) ). Sormilla soittaessa äänen väriä on helppo säätää, ja saundi on maanläheisempi.
 
Soitan parlorkitaraani joskus myös sormiplekuilla (mallia FingerTone) ja peukkuplekulla, silloin kun haluaa enemmän (blues)meteliä aikaiseksi.

tuohon paksulla rämpyttämiseen kannattaa kokeilla plektran kulman muuttamista. voi toki vaatia vähän totuttelua että rämpytys tuolla tavoin onnistuu, mutta ainakin kannattaa kokeilla. Tuolloin voi paksulla plektralla ns. harjata noita kieliä josta syntyy suhteellisen kirkas soundi.
Itse en noilla ohuilla osaa soittaa ollenkaan, joskaan en mikään virtuuosi tms. ole paksuillakaan plektroilla.

Kyllä akustisella komppaamisessa, varsinkin nopealla tempolla 0.6 mm on hyvä. Paksulla pletralla tripletit ym. nopeat kuviot on selvästi vaikeampia. Irkkupuolella DADGBE guru John Doyle suosittelee DVD:llään juuri tuota paksuutta. Totta kuitenkin on, että jos soittaa melodiaa, paksumpi kuulostaa paremmalta. Minusta tässä ei ole yhtä totuutta vaan jokainen käyttäköön mikä itselle sopii. Itse käytän kahta paksuutta juuri tapauksesta riippuen.

Komppaus plektralla. Sormethan siinä menee, siis kun komppaa teräskielisellä sormin. Aina ihan verillä. En ole kauheasti huomannut eroja eripaksuisten plekujen välillä, en ole tosiaan kauheesti kokeillutkaan. Tykkään plekulla muutenkin, sormisoiton haluisin oppia, ja eihän se auta muuta kuin treenata..

Lapset soittaa plekuilla.
 
Mut jos pakottava tarve iskee, eli biisi sitä vaatii niin suositan hankkimaan vaikka 10 erilaista ja -paksuista plekua ja kokeilemaan mikä toimii parhaiten. Kaikki riippuu niin kaikesta, et jonkun hahmon julistus tietyn plektran (tai minkä tahansa asian for that matter) parhaudesta on lähinnä surkuhupaisaa.
 
Sama pätee kieliin, ja kitaroihin, ja...

Paksummalla plektralla ja tarkemmalla alas (ja ylös) lyönnilla tulee huomattavasti parempi soundi. Ohuella pletralla siitä tulee semmoista rämpytystä ja plektran ääni kuuluu häiritsevän paljon.
 
Mut eiköhän sekin ole musiikkityyli- ja tilannekysymys, että minkälaista soundia haetaan. Mulle on yksi studiokitaristi oikein opettanut, että teräsharjat vedetään yleensä ohuilla plekuilla että saadaan tasaisempi rämpytys. Ja se läpsy kuuluu silloin asiaan, onhan skeba silloin enemmänkin rytmisoittimen roolissa (vrt. haitsu / shaker).

Kitaraa kun alotin soittamaan konservatorion akustisen linjalla niin sieltähän sitä on opittu näppäilyn salat, eikä kyllä plektralla näppäily oikein vieläkään suju. Nylonkielistä soitellessa kyllä mielestäni ihan sormilla soitettuna saapi parhaan saundin irti mutta metallikielistä kitaraa tulee sellasella keskipaksulla komppailtua.

Nylonkielinen kuulostaa minusta paremmalta sormilla soitettuna, toisin kuin teräskielinen jota on mukava soittaa ohuella prektalla että saa sellaisen terävän särähdyksen siihen soittoon! Makuasioita nämä on ja niistä voi aina kiistellä.