Media ja viihde ›

Green Beret, kyllä. Ei ollut liian helppo ja läpäisy jäi tuon(kin) pelin kohdalla näkemättä. Samoin kuin Ghost 'n' Gobblinsissa, joka oli aivan helvetin vaikea tasoloikka. Koukuttava silti. Jumpmaniin oli kivikautisessa Mikrobitissä oikein läpipeluu-ohje, mutta jäi läpäisemättä ilotikun lennellessä pitkin seiniä.
 
Joku mainitsikin tuossa Winter Gamesin. Voi autuutta, kun kasettiasema latasi iäisyyden ja sitten alettiin hiihtämään. Inhosin reaalimaailmassa hiihtämistä kakarana ja tätä peliä kahta kauheammin. Raivoisaa joystickin onanoimista seurasi vain etanan tavoin liikkuva hiihtäjä jossain korvessa, ja matka oli pitkä kuin nälkävuosi. Ampumahiihdossa taas oli omat momenttinsa, kun tuota jännetuppitulehdusta enteilevää voimaharjoittelua seurasi aina se jännittävä ammuskeluosuus. Mäkihyppy oli niin hämärä osio, etten tainnut koskaan haldata sitä oikein. Summer Gamesista ei tarvinne tässä yhteydessä edes mainita.
 
Ja ettei menisi aivan liikuntapainotteiseksi, niin joku mutanttikameleiden teurastuspeli tuntui vaikealta. Attack Of The Mutant Camels ja The Return Of The Mut... no te arvaatte loput.

Nyt ku aloin muistelemaa ni tuli mielee et Atari ST:llä oli toine itelleni ainaki vaikea peli; Crystal Castles. Nallehahmolla piti keräillä jotai jalokiviä(Atari ST:n versiossa ne näytti lähinnä munkkirinkeleiltä) ja sit siel pyöri kuusipuita/aaveita ja mehiläisä. Vihollisten yli hyppäämällä ne pysty tekemää vaarattomaks siks aikaa et keräs rinkelit niie alta. Aikaa tästäkin pelistä on enkä kaikkea pahemmin muista mut hankala se oli.
 
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/d/d6/ST_Crystal_Castles.png

Tätä listaa selatessa ei voi kun todeta, että aika samanlaisia kokemuksia näyttää väellä olevan näistä peleistä.
 
NESsiltä tulee pari mieleen:
 
-Ninja Gaiden / Shadow Warrior
 
Ne kaikki oli helvetin riivaavia.. Etenkin loppupäässä. Jumaleishön sitä itkeä sai usein. Mutta se euforia kun pääsi läpi. Jösses mikä rush.
 
Juuri tuon ykkösen ja kakkosen emulaattorilla läpi pelasin kaikkine quick saveineen ja ei voinut kuin ihmetellä kuinka jumalattoman taivava sitä on nappulana ollut. Hitonmoista vääntöä oli nyt tuon läpi vetäminen. Noiden pelien läpäisy vaatii todellisia lahjoja.. Zeniläistä mielentyyneyttä ja ninjamaista kehonhallintaa. :)
 
Ja ne musiikit. Niin sairaan hienoja. :)
 
- Metal Gear
 
Ei näin jälkeenpäin ajatellen kovin kinkkinen peli mutta pikkuisenahan oli kielimuuri ehdoton ongelma.
 
Näin ohimennen on todettava, että Metal Gearit ovat ehkä maailmanhistorian hienoin asia.. Niissä on kaikki mitä ihminen voi toivoa.. ja lisäksi vielä uskomatonta yhteiskuntafilosofista tykitystä. Solid / Naked Snake on maailman kaikkien aikojen kovin jäbä. Haluan olla isona juuri kuten hän / he.
 
Ja kuten Ninja Gaidenissakin, ne musiikit. :)
 
- Battletoads
 
Juuri se ykkönen.. Saakelin riipivää. Olo oli kuin jumalalla kun sen oli läpi päässyt. En voi kuin ihmetellä kuinka ihmeessä olen tämän nappulana joskus läpäissyt.
 
- Gradius
 
Jumalauta mitä akrobatiaa tämä vaati. Kerättiin niitä power uppeja läpi pelin. Jos kuolet, peli jatkuu mutta power uppien keräämisen joutui aloittamaan alusta. Ei mitään saumaa.
 
- Gunsmoke
 
Loppupäässä muuttuu melko kinkkiseksi. Hemmetin loistava western-räiskintä.
 
Ja jälleen kerran, mitä upeimmat musiikit.
 
- Double Dragon III
 
Kakkonen oli helppo juttu mutta tämä kolmonen.. Mitä hemmettiä ne tekijät miettivät?! Voiko tuota edes läpäistä? Vikaan tasoon muistaakseni joskus pääsin aikoinaan.
 
- Gargoyle's Quest
 
Hemmetin hauska action-rope. 8-vuotiaalle muodustui kielen takia melko vaikeaksi. Sanakirja kädessä tätä isin kanssa läpi vedettiin.
 
- Turtles I
 
Kakkonen oli helppo tapaus mutta ykkönen sitäkin kinkkisempi. Itku suussa sai tuotakin läpi vetää. Hieno peli kuitenkin yhtä kaikki.
 
- Castlevania II: Simon's Quest
 
Hemmetin upea peli, oma suosikkini NESsin Castlevanioista. Ei niin vaikea loppujen lopuksi mutta en naperona älynnyt kuinka niitä Key Itemeitä käytettiin, enkä kieltäkään tietenkään osannut. Meni pelin kryptiset vihjeet hieman ohi.. :)
 
Ohimennen, haluaisiko joku myydä minulle Playstationin Castlevania : Symphony of the Nightin? Olen sitä kissoin ja koirin koittanut vuosia metsästää. :(
 
Jostakin syystä itselleni eivät ole koskaan tuottaneet nämä Mariot mitään ongelmia. Tuo pelätty Mario II:kin meni melko helposti jo aikoinaan läpi. Ehkä olen vain niin sairaan hyvä. :) Ja Probotector / Contrahan oli ihan naurettavan helppo. :D Jopa ilman legendaarista ylös, alas, ylös, alas, vasen, oikea, vasen, oikea, B, A, Start-koodia. Amatöörien touhua.. SNESsille julkaistu Super Probotector oli myös sangen loistava ja sitä tulikin urakalla mätettyä.
 
Uudemmista peleistä ei tule mitään sairaan vaikeita yksilöitä erityisemmin mieleen. Ehkä ovat taidot niin korkealla nykyään, tai sitten ei ole moderneissa peleissä enää haastetta, kuka tietää.. MGS II: SoLin Extreme taso on hemmetin kinkkinen. sitä en ole vielä läpäissyt mutta ehkä joku päivä.
 
PC:ltä tulee mieleen Commandos joka oli ainakin aikoinaan kun sitä pelasin aivan sairaan kinkkinen ja aikaa vievä peli. Loistava peli kuitenkin yhtä kaikki.
 
E: Ainiin! Ja NESsillä Rivercity Ransom.. Ei vaikea mutta siihen yhteen kohtaan jäi aina jumiin. Kuinka hitossa siitä ihme kartanosta jossa on korkeat aidat pääsee eteenpäin..?! Sen jälkeen kun on ne kaksoset voitettu.
 
E II: Ja NESsin Tennis vaikeimmalla. Jumaleishön. Bayoy Bill tulee myös mieleen. Onko joku joskus tämänkin läpäissyt..? :(
 
E III: Angry Nintendo nerdiä katsottuani on mainittava C64:n Robin Hood-peli. Jumankaut! Kaveri kykenee ottamaan monta nuolta sydämeen mutta kuolee siitä kun astuu siilin päälle..?! Surkea luuseri.

Ohimennen, haluaisiko joku myydä minulle Playstationin Castlevania : Symphony of the Nightin? Olen sitä kissoin ja koirin koittanut vuosia metsästää. :(
 
Tollanen tuli vastaan: http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=48373320
 
On muuten aivan törkeän hyvä peli, mutta ilmeisen harvinainen. Esim. huuto.netissä on mennyt aiemmin kaupaksi: http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=44433060
Mulla on tuo peli poltettuna (joo, moralisoikaa vaan, mitäs on niin suurissa hinnoissa nykyään...), harmi vain että mod-piirillä varustettu Pleikkari ykkönen on mäsänä, niin ei pysty pelaamaan. Edelleen ehkä paras tällainen side-scrolling -tasohyppely. Linnan tutkiminen ja kaiken sen sälän löytäminen on aivan mahtavaa puuhaa. Yksi iloinen yllätys pelissä oli se, että läpäisyyn vaaditaan muistaakseni jotain 200% ja vähän päälle. Kun olin aikani peliä pelaillut ja prosenttimittari näytti melkein sataa, alkoi jo masentaa, että näinkö lyhyt tämä peli onkin. Sitten kun selvisi että siinä on pelattavana vielä toiset 100%, niin riemu oli katossa. Huippua. Ja ne musiikit...

Tollanen tuli vastaan: http://huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=48373320
 
Jep.. Aika ajoinhan näitä näkee.. Mutta minusta on vain julmaa vaatia lähes satanen pelistä joka ei ole oikeasti edes vintagea. Ei pelejä saisi hinnoitella laadun mukaan, ainakaan ihan hirveästi.. :( Tuossakin on vielä kaksi viikkoa huutoaikaa, ja hintavaraus.. Jonnekkin 80€:n hujakoille tuokin todennäköisesti hyppää.. :'(
 
Se on harmillista, että kun näitä Ps1:n pelejä ei enää valmisteta, nousevat näiden "huippupelien" hinnat aivan tähtitieteellisiksi. Metal Gear Solidien, Final Fantasyjen sekä Resident Evilien hinnoissa on vielä jotakin tolkkua mutta esim Silent Hillistä, Vagrant Storysta ja tuosta peräänkuuluttamastani Castlevania SotN:stä vaaditaan yleensä ihan järkyttäviä lukuja. Kaverini joutui maksamaan 54€ käytetystä Silent Hillistä! Ja tämä oli vielä siinä Kampin pelikaupassa joka on sentäs ihan "oikea" kauppa.
 
On se hyvien pelien pelaajan arki kauheaa.. :(
 
Kyllähän tuonkin helposti voisi varettaa ja mod-piireillä pelata, eikä minulla olisi edes mitään moraalista ongelmaa sen kanssa kun tilanne on mikä on nykyään, mutta todellisena fanina vaadin itseltäni aidon kappaleen omistamista. :)
 
E: Np. Castlevania SotN - Dracula's Castle :)

Koskien tuota Castlevaniaa, tällainen uutinen sattui silmään: http://plaza.fi/edome/uutiset/konamilta-hunajaa-castlevania-faneille
 
Tietty alkuperäinen PS1-versio on aina alkuperäinen PS1-versio... itse pelinhän saa pelattavaksi aina jotain kautta, vaikka sitten warettamalla.
 
Jumaleishön.. Totisesti hieno uutinen. Taitaapi mennä PSP nyt ostoslistalle kun sitä muutenkin himoinnut olen.. Tuossa Ja MGS Portable Opsissa on jo ihan tarpeeksi syytä.

Vanhalla kunnon NESsillä on pelejä mitkä olivat pilata lapsuuteni. TMNT 1 on edelleenkin aivan jumalattoman vaikea, TÄYSIN samat fiilikset Angry Nintendo Nerdin kanssa! Battletoadsia lainailin kaverilta pariin otteeseen eikä aiheuttanut muuta kuin verisiä rystysiä ja epätoivon kyyneliä.

Hoho.. Ghost n' Goblins taitaa olla ainoa kuusneba peli jota en läpäissyt. Se oli kyllä erittäin vaikea ja kuolemenin oli aina mitä suurin pettymys. Kyllä siinä pikkupojaltakin pääsi ärräpäitä pahimmillaan ja joystickit lenteli pitkin huonetta. Sama homma oli jatko-osan eli Ghouls n' Ghostin kanssa.

Kas, en olekaan kirjoittanut tänne mitään.
 
No TMNT I ja Battletoads oli todellakin aivan helvetin tuskallisia. Mitä ne tekijät oikein miettivät siinä sukelluskohdassa TMNT I:ssä? Muistaakseni kaksi kertaa taisin sen kohdan päästä läpi.
 
Pikkubroidi sai joskus lahjaksi Jetsonit -pelin Nesille, ja siinä oli samanlainen täysin mahdoton kenttä, jossa piti juosta pakoon jotain ihmeen hammasrattaita. Muistaakseni siinä kuoli jos teki yhdenkin virheen.
 
Kaverin Battletoads & Double Dragon Snesille oli myös aivan tajuttoman vaikea. Johonkin avaruusaluskenttään kuolimme aina.
 
- Metal Gear
 
Ei näin jälkeenpäin ajatellen kovin kinkkinen peli mutta pikkuisenahan oli kielimuuri ehdoton ongelma.
 
Kaverilla pelattiin tätä, ja kieliongelma sai myös pelin tyssäämään yhteen kohtaan. Sattumalta katsoin pelin kotelon takapuolelle, jolloin vasta päästiin eteenpäin. Aika kauan ihmettelimme että mitä siinä kohdassa oikein piti tehdä. Muuten ei kyllä ollut kovin vaikea peli.
 
-Ninja Gaiden / Shadow Warrior
 
Tämä oli todella vaikea myös, en muista pääsinkö tätä edes koskaan läpi.
 
Yksi iloinen yllätys pelissä oli se, että läpäisyyn vaaditaan muistaakseni jotain 200% ja vähän päälle. Kun olin aikani peliä pelaillut ja prosenttimittari näytti melkein sataa, alkoi jo masentaa, että näinkö lyhyt tämä peli onkin. Sitten kun selvisi että siinä on pelattavana vielä toiset 100%, niin riemu oli katossa. Huippua. Ja ne musiikit...
 
Jep, muistan kun kaverilla tuota pelasimme ihan innoissamme, ja jäi hieman tyhjä fiilis kun peli olikin niin lyhyt. Läpivedon jälkeen lähdin kotiin, mutta parin tunnin päästä kaveri soitti että "Tää ei loppunukkaan vielä, menin tohon vikaan vastukseen uudestaan ja siinä oli joku pallo ja...". Musiikit olivat tosiaan erittäin jees.

Tämän voisi ehkä pistää jelppikerhoonkin, mutta kun on puhe vaikeista peleistä, on sellaisesta tietysti puute. Kaverilla pelattiin aikoinaan kasibittisellä peliä, joka oli vaikeakin, yllätys, mutta aivan helvatan hyvä. Kyseessä vasemmalta oikealle rullaava toimintapläjäys, jonka aikana edettiin erilaisissa kaupungeissa ja viemäreissä. Tuo kaupunkiosuus on jäänyt hyvin mieleeni. Joka paikassa oli liekkejä ja aivaalta tippui jotain propellipommeja. Vastuksina oli mm. mellakkakilvillä varustettuja vihulaismiehiä, jotka yrittivät ahdistaa pelaajan rotkoon. Pelaajan apurina hääri ympärillä lennellyt "jokuihmejuttu", joka muodosti milloin suojakilven ja milloin taustatulen. Loppuvastuksen muistan ikuisesti. Se oli liekkejä ampuva sälli ja ne liekit kulkivat pelaajaa kohti kuin tuliset hainevät. Ensimmäistä kertaa taistellessani taisin pelätä ihan tosissaan sitä, kun se tuli voimalla päälle. Kuolinkin siinä rytäkässä vihollisen vedellessä samalla viimeisiään (hehkui oranssina). Se minun "jokuihmejuttu"-apuri jäi kuitenkin ruudulle pelaajan tuupertuessa maahan ja vahingossa tuhosi välitasopomon. Voi sitä riemua kun peli saikin jatkua ja tuo peli mentiin lävitse sitten joskus myöhemmin. Tämän pelin nimi on hakusessa ja jos joku noista hämäristä tuntomerkeistä sen tunnistaisi...
 
Muistaako kukaan muuten The Simpsons -peliä NESillä? Ei ollut kauhean helppo sekään! Jo aloitustaso oli "ei niin"-helpoimmasta päästä ja museo-taso jotain aivan hirveää, jos sinne saakka sattui pääsemään. Se lopun ydinvoimalaosio oli aivan oma lukunsa ja muistan miten moneen otteeseen peli sinne tyssäsi. Ei kun alusta! Tuossa pelissä oli loistavat musiikit ja peli oli hauska. Kenkäkaupassa väisteltiin kenkiä ja tapeltiin jättikenkää vastaan. Huvipuistossa taas jahdattiin ilmapalloja ja pelattiin pelejä. Tavaroiden (pommit yms) ostaminen oli myöskin todella tervetullut lisä. Vaikea peli, muttei siitä eroon päässyt millään.

Tämän voisi ehkä pistää jelppikerhoonkin, mutta kun on puhe vaikeista peleistä, on sellaisesta tietysti puute. Kaverilla pelattiin aikoinaan kasibittisellä peliä, joka oli vaikeakin, yllätys, mutta aivan helvatan hyvä. Kyseessä vasemmalta oikealle rullaava toimintapläjäys, jonka aikana edettiin erilaisissa kaupungeissa ja viemäreissä. Tuo kaupunkiosuus on jäänyt hyvin mieleeni. Joka paikassa oli liekkejä ja aivaalta tippui jotain propellipommeja. Vastuksina oli mm. mellakkakilvillä varustettuja vihulaismiehiä, jotka yrittivät ahdistaa pelaajan rotkoon. Pelaajan apurina hääri ympärillä lennellyt "jokuihmejuttu", joka muodosti milloin suojakilven ja milloin taustatulen. Loppuvastuksen muistan ikuisesti. Se oli liekkejä ampuva sälli ja ne liekit kulkivat pelaajaa kohti kuin tuliset hainevät. Ensimmäistä kertaa taistellessani taisin pelätä ihan tosissaan sitä, kun se tuli voimalla päälle. Kuolinkin siinä rytäkässä vihollisen vedellessä samalla viimeisiään (hehkui oranssina). Se minun "jokuihmejuttu"-apuri jäi kuitenkin ruudulle pelaajan tuupertuessa maahan ja vahingossa tuhosi välitasopomon. Voi sitä riemua kun peli saikin jatkua ja tuo peli mentiin lävitse sitten joskus myöhemmin. Tämän pelin nimi on hakusessa ja jos joku noista hämäristä tuntomerkeistä sen tunnistaisi...
 
Mun villi veikkaus olisi Shatterhand.
 
http://megason.vgfreak.com/images/screens/shatterhand.png
http://hg101.classicgaming.gamespy.com/natsume/shatterhand-3.png
http://www.emu-land.net:8080/roms/nes_pict/shatterhand.png

Tuli vaan mieleen että pitää varmaan ostaa joku gamepad että pääsee pelaamaan vanhoja vaikeita paskoja. Kai ne toimii emulaattorien kanssa?

Mun villi veikkaus olisi Shatterhand.
 
Tämä! You shall be rewarded!
 
Alkoi taas syyhyttämään päästä pelaamaan...

Tuli vaan mieleen että pitää varmaan ostaa joku gamepad että pääsee pelaamaan vanhoja vaikeita paskoja. Kai ne toimii emulaattorien kanssa?
 
Lue toi:
http://www.happypenguin.org/forums/viewtopic.php?t=3088
 
Lataa tää:
http://www.mess.org/download.html
 
tai tää:
http://mednafen.sourceforge.net/releases/
 
Pitäs sitten kai toimia , en tosin lupaa mitään :)

Lue toi:
http://www.happypenguin.org/forums/viewtopic.php?t=3088
 
Lataa tää:
http://www.mess.org/download.html
 
tai tää:
http://mednafen.sourceforge.net/releases/
 
Pitäs sitten kai toimia , en tosin lupaa mitään :)
 
Pitääpä syventyä. Funtsin vähän että näppisemuloinnilla yhteensopivuus olisi äärimmäisen varmaa toteuttaa ja semmonen tuki näyttää monessa padissa olevan.

- Metal Gear

Ei näin jälkeenpäin ajatellen kovin kinkkinen peli mutta pikkuisenahan oli kielimuuri ehdoton ongelma.
 
Vielä tänäpäivänäkään en ole päässyt tätä peliä läpi. Musiikit ovat kyllä loistavat.

Ohimennen, haluaisiko joku myydä minulle Playstationin Castlevania : Symphony of the Nightin? Olen sitä kissoin ja koirin koittanut vuosia metsästää. :(
 
eBayssa noita näkyis olevan pilvin pimein. :)
http://search.ebay.com/castlevania- … theQ20nightQ22QQsubmitsearchZSearch

Livingstone I Presume (MSX) vie voiton kaikista mitä olen pelannut. Ruutu kerrallaan etenevä tasohyppely, jossa jo toiseen ruutuun pääseminen voi aiheuttaa vaikeuksia.

- Double Dragon III
 
Kakkonen oli helppo juttu mutta tämä kolmonen.. Mitä hemmettiä ne tekijät miettivät?! Voiko tuota edes läpäistä? Vikaan tasoon muistaakseni joskus pääsin aikoinaan.

On muuten mahdollista läpäistä. Vaati jonkun verran tuuriakin, mutta kahden pelaajan voimin kyllä onnistui joskus junnuna.