Aloittelijat ›

Ja tietysti on myos toivottavaa, että se jalka polkee tahdissa;-) Usein näkee tilanteita joissa näin ei ole, vaikka polkija itse niin luuleekin.
 
Tai sitten jalka vetelee ihan omiaan, mutta soitto on tiukasti rytmissä. Tätäkin näkee aika usein. Tästä nyt ei varmaan hirveästi haittaa ole, näyttää vain hiukan... ironiselta?
 
Antero

Tottakai se nyt tahdissa pysyy, mitäs järkeä siinä muuten olisikaan? :)
 
Kyllä mun bändissä on vaan koesoitossa käynyt kaveri jonka jalka polki niin pirun kovasti, eri tahdissa kuin hän itse soitti ja eri tahdissa kuin muu bändi soitti.

Tai sitten jalka vetelee ihan omiaan, mutta soitto on tiukasti rytmissä. Tätäkin näkee aika usein. Tästä nyt ei varmaan hirveästi haittaa ole, näyttää vain hiukan... ironiselta?
 
Antero
 
haittaa ja haittaa. Oulussa eräässä jameja ylläpitävässä baarissa pystyy alakerrasta tunnistamaan erään kitaristin, jos ei soittamistaan jutuista, niin ainakin lattiaa naputtavat jalan suhteesta kappaleen yleissykkeeseen. reilun 8-osan muita edellä menevän jalan tunnistaa heti.
 
+ eräässä country-duossa toisen osapuolen jalka lähti "vastakarvaan" aina kun joku vähänkin synkoopahtava juttu lähti soittimesta. Vauhtia ja vaaratilanteita, sano.

Tämä nyt on ehkä hieman tyhmä kysymys (vaikka sanotaankin ettei tyhmiä kysymyksiä ole), mutta näin aloittelijan näkökulmasta, onko Iron Maidenin The Trooperin laukkakohta rytmiltään vaikea perusaloittelijan soittaa? Itse olen soittanut akustista muutamia kuukausia ja nyt sähkökitaraa kolmisen viikkoa. Amorphiksen House of Sleep ja Metallican For Whom the Bell Tolls alkavat mennä alusta loppuun asti, jälkimmäistä olen Guitar Pron tahdissa koittanut soitella että rytmi on varmasti oikea, mutta kun vaihtelevampaa/nopeaa rytmiä pitäisi soittaa menee plektrakäsi solmuun. Esimerkkinä tuo The Trooperin sahaus, biisin alkuriffi ja sen jälkeiset tilut menevät kyllä ihan mukiinmenevästi:
 
---------9--------9--------9----------9---------9-----
----7-7-7----7-7-7----7-7-7------7-7-7-----7-7-7-----
-----------------------------------------------------------
 
Jotain tuon tyylistä siis kyseessä, ulkomuistista heitettynä. Onko minulla keskimääräistä paskempi plektrakäden tekniikka/rytmitaju jos en saa tuota vielä rytmiin, ja kuinkahan tätä kannattaisi harjoitella. Onko tuo perus metronominakutus ainut keino, eli pitäisikö sellainen sitten hankkia? Muistaakseni jotain kautta onnistuu Guitar Prollakin?

Tämä nyt on ehkä hieman tyhmä kysymys ...
 
Mitä sä meiltä kyselet onko se vaikee soittaa kun itse olet se aloittelija? ;)
 
Yksi aika masentava mutta silti opettavainen keino treenaamiseen on nauhoittaa omaa soittoa :) Varsinkin tuossa vaiheessa sitä huomaa miten hyvin tai ei niin hyvin ne biisit sit oikeesti menee kun luulee levyn mukana hyvin soittavansa :) Mutta toisaalta soittamisen pitää olla hauskaa myös.
 
Ei sulla oo toivottoman paska tekniikka, treenaa vaan melko hitaasti (ja välillä niin nopeasti kuin pystyt tarkasti soittamaan, ja vielä vähän nopeammin) klikin kanssa niin kyllä se siitä. Kai soitat tuon Trooperin alas-ylös-alas alas-ylös-alas jne?

No oli hieman huonosti muotoiltu tuo teksti myönnetään. ;D Lähinnä tarkoitin, että kuinka vaikea tuo on soittaa kokeneempien kitaristien mielestä (jotka ovat olleet aloittelijoita joskus). Lähinnä siis, että kannattaako tuota biisiä ihan alussa harjoitellakaan.
 
Kyllä olen pyrkinyt A-Y-A-Y tuota soittamaan, mutta mietin vähän jossain vaiheessa, että onko se paras tekniikka tuollaiseen laukkaan. Ilmeisesti on.
 
E: ja minulla on tapana ottaa omaa soittoa videolle aina silloin tällöin ja katsella sitä, siitä tosiaan saa paremman kuvan kun soiton aikana

No oli hieman huonosti muotoiltu tuo teksti myönnetään. ;D Lähinnä tarkoitin, että kuinka vaikea tuo on soittaa kokeneempien kitaristien mielestä (jotka ovat olleet aloittelijoita joskus). Lähinnä siis, että kannattaako tuota biisiä ihan alussa harjoitellakaan.
 
Kyllä olen pyrkinyt A-Y-A-Y tuota soittamaan, mutta mietin vähän jossain vaiheessa, että onko se paras tekniikka tuollaiseen laukkaan. Ilmeisesti on.
 
E: ja minulla on tapana ottaa omaa soittoa videolle aina silloin tällöin ja katsella sitä, siitä tosiaan saa paremman kuvan kun soiton aikana
 
No tuohan on lapsellisen helppo, mutta ei varmasti aloittelijalle. Mutta ei se mahdoton oo, ihan hyvää kontrollia siinä tulee pikkauskäteen.
 
Ja tuohan ei siis mene A-Y-A-Y-A-Y jne vaan A-Y-A A-Y-A A-Y-A
Jos ei toi millään mene niin kokeile ensin vaikka saatko soitettua ihan pelkkiä kuudestoistaosia tuohon tempoon.

Okey, A-Y-A A-Y-A:ta tarkoitin, en taas ajatellut. Pitää vain koittaa jankata tuota, tuntuu että tässä vaiheessa vielä enemmän kuin rytmitajusta on kyse plektratekniikasta, mutta eiköhän se siitä harjoituksen myötä. Kiitän.

Jos ykköseltä lähdetään niin tuo menee kyllä että A-A-Y A-A-Y.
Eli miettii että "tä tädä tä tädä tä tädä" niin "dä" tavu pikataan aina ylös päin.

Minusta on turha sanoa että ei ole mulla ei oo rytmitajua, ennen kuin on sitä alkanut harjoittelemaan yhtään.
 
Vasta sitten jos huomaa ettei kerta kaikkiaan opi pysymään rytmissä, voi olettaa että on rytmitajuton.
 
Itselläni on iso nippu nuotteja, kun olen soitellut kitaraa lauluani säestäen. Tiesin kyllä että eihän se esitykseni oikeassa rytmissä ole, mutta aloin välittämään asiasta vasta kun menin laulutunneille.
 
Siellä opettaja neuvoo myös musiikin teoriaa, jossa huomasin että kyllähän sitä vaan kummasti alkaa myös rytmissä pysyä, kunhan vain harjoittelee.
 
Netistä saa monenlaisia rytmikoneita, itse ostin myös vieterimallin viisarimetronomin. Se on muuten hyvä, mutta ykkösiskun puute joskus haittaa amatööriä.
Kosketinsoittimessani on myös pelkkä metronomi, jota eniten käytän, koska siinä on tuo ensimmäinen isku, joka luo turvallisuudentunnetta, että ei sekoa tahdeissa.
 
Itse harjoittelen Tohtori Toonikan "taa ti ti taa aa" menetelmällä, sekä monilla variaatioilla.
 
Myös itse laulun nuoteista harjoittelen samalla "ti ti taa.." menetelmällä, samoin tietenkin myös laulamista ja soittamista rytmilleen.
 
TIETENKIN METRONOMIN KANSSA.
 
Eli nuotteihin ja nuottimerkintöihin kannattaa perehtyä.
 
Tänään säädin (Tapio Rautavaaran laulaman) aivan ensimmäisinä oppimani ja kitaralla säestämäni, "Reissumies ja kissa" ja sain tahdiksi 118 ¼ nuottia per/minuutti.
 
Tuossa vaan ihmetyttää hieman, että jokainen säkeistö menee aivan oikein, mutta välisoiton jälkeen ei seuraava säkeistö alakaan oikeasta kohtaa.
 
Siis missä vika?
 
Onko kappale aikoinaan levytetty ilman metronomia, jolloin soittajat eivät pysy tahdissa välisoittojen aikana, vai mistä on kysymys?
Itsehän en ainakaan pysyisi tahdissa... :), mutta olenkin amatööri, joten ei ole vielä tarviskaan.
 
Minulla mielestäni on perusnuottikorva ja perusrytmitaju, mutta metronomin avulla sekä nuotteihin perehtymällä voi saada ihmeitä aikaan, aivan kuten laulussa "personal" laulunopettaja on välttämätön, jos haluaa laulaa oikein.
Nytkin moni puhuu ja luulee että osaan laulaa karaokea, mutta muutaman kuukauden tunneilla käyneenä vasta tiedän mitä teen väärin.
Silti hyvin motivoiva ja kehittävä harrastus, on vain haastavaa oppia korjaamaan virheitään.
 
MUTTA!!
 
Oikotietä onneen ei ole. Rytmissä pysymisen edellytykset mielestäni ovat:
 
Vähintään jonkinlainen perusmusikaalisuus+METRONOMI+järjenkäyttö+harjoittelu x harjoittelu.
 
Sama juttu siis kuten aivan kaikissa muissakin asioissa, joita haluaa kunnolla oppia.
 
Se mitä lahjakkaampi on, sitä helpompi on kehittyä ja pidemmälle pääsee, mutta silti kaikilla muusikoillakin on takanaan valtava tuntimäärä harjoitusta, siihen päälle itse työ soittajana.
 
Itseäni kiinnostaa, kun aloin soittoharrastuksen "suunnilleen tosissani" vasta n. kaksi vuotta sitten, miten olisin kehittynyt, jos en olisi nuorena luullut, että toiset jo valmiiksi osaavat soittaa kitaraa, pysyvät rytmissä ym.
 
Nuorena tosiaan luulin ettei mitään tarvitse yhtään harjoitella jos vain on musikaalinen.
 
En tiennyt että naapurin pojat olivat salaa harjoitelleet kitaransoittoa vuosikausia. Kun meistä tuli naapurit, näin vain miten masentavan hyvin he soittivat. Laitoin sen takia oman kitarani naulaan silloin.
Siellä se lähes käyttämättömänä sitten olikin noin kolmekymmentä vuotta.
 
Ohi aiheen taas menee että suhisee, mutta näin vaan asiat on. Ei siis rytmipilleriäkään ole apteekissa.
 
Mutta niitä metodeita on, kuten olet huomannut. Kannattaa myös vaihdella ja kokeilla eri tapoja, sillä aikaa hieman menee, ennen kuin sitä läheskään täydellinen on.
 
Ziiz.... :)

Onko kappale aikoinaan levytetty ilman metronomia, jolloin soittajat eivät pysy tahdissa välisoittojen aikana, vai mistä on kysymys?
 
Kun mä joskus jonkun tunnetun kappaleen (oisko ollut Herbie Hancockin Watermelon Man?) tempoa yritin metronomin avulla määritellä niin huomasin, että tasainen kiihdytys, olisko ollut jotain 110 -130 bpm piisin aikana.
 
(Älkää hirttäkö jos muistin piisin väärin)
 
Eli: Ei ollut äänitetty metronomin kanssa. Toimii kuiteskin.

Eipä kai ennen ollut metronomeja levyä tehdessä. Kuulemma Olavi Virta oli varma laulaja kun laulettiin savikiekolle entivanhaan.
Silloin meni biisi kerralla purkkiin eikä sitä hierottu esim. ¾ vuosilajissa.
Myös orkesterissa piti osata oikeasti soittaa, kun uusintoja ei ollut. Näin olen radion antanut itselleni kertoa.
 
Tuota en tiedä miten on äänitetty tuo "Reissumies ja kissa", mutta lohdullista, jos ei ammattimiehetkään pysy ihan digitaalitahdissa ilman apuvälineitä.
 
Kun mä joskus jonkun tunnetun kappaleen (oisko ollut Herbie Hancockin Watermelon Man?) tempoa yritin metronomin avulla määritellä niin huomasin, että tasainen kiihdytys, olisko ollut jotain 110 -130 bpm piisin aikana.
 
Olikohan tuo siis taidolla ja tieten tahtoen kiihdytetty, vai ihmisen luontainen kiihdytysreaktio ennen loppulaakaisua?
 
Maustettahan pieni rytmin keinunta on monta kertaa ja sitähän tehdään tahallaankin. Paitsi mitä nyt eräs Topi joskus meni, ehkä menee vieläkin aika överiksi venytyksillään.
 
Mutta huomasinpa, eihän tämä kappale "Reissmies ja kissa" ollutkaan 4/4 tahtilajissa, vaan 2/2, eikös sen merkkinä ole halkaistu C? Alla breve, eli italiaksi puolinuotein.
 
Niin eikös tällöin tämä minun 118 ¼ iskua pidä jakaa kahdella, jolloin tahtiin tulee kaksi iskua tempolla 59/min.
Sitten vasta tuonkin tajusin kun nuoteissa luki, selvähän se sen jälkeen kun kuunteli 2/2. Ihan helppo.
Eli hieman varmaan vettä Vantaasta mereen ennenkuin 9/8 menee puhtaasti meikältä

Eihän se 2/2 muuta merkitse kuin että rytmikuva muuttuu kaksi iskua/tahti, sopii kyllä mainittuun biisiin ihan luontevan tuntuisesti, kun sen hoksi että sitä se on.
 
Mainittakoon että kuuntelen kyllä hieman toisenlaista musiikkia, mutta nuo ovat kivoja soitella ja lauleskella yksikseen, kun ei paljoa muuta tähän hätään vielä osaa.
 
Miksiköhän niin harvassa nuotissa on tuo tempon nopeus ollenkaan merkitty?
 
Nuotit taitaa usein muutenkin olla aika peestä, ellei alkuperäisiä ole saatavilla.

Metronomin kanssa treenaamisen v-maisin puoli on se että toistaa pitää niin prkleesti. Eli siinä maailman hitaimmassa tempossa mennään niin kauan et menee unissaankin. Sit naksautetaan pykälää ylemmäs ja mennään siinä taas elämän verran. Ja toistetaan niin kauan kun haluttu kokonaistempo saavutetaan. Sit treenataan siitä vielä vähän yli ja palataan siihen lopulliseen, hitaampaan tempoon.
 
Lihakset tarttevat 6000 toistoa (lähde: Hesari) ennenkuin ne oppivat muistamaan jonkun asian, esim. synkooppirytmin "koreografian". Huomionarvoista on se että jos vetää jonkun toiston useasti pieleen niin lihakset oppivat sen pieleen menevän tavan siinä samalla. Kannattaa siis pitää huolta siitä mitä toistaa, ettei opettele ittelleen jotain käyttökelvottomia juttuja lihasmuistiin. Sieltä kun on vaikea saada mitään pois....
 
Ja sitten kun osataan biisi etu- ja takaperin prikulleen tempossa niin unohdetaan koko metronomi ja aletaan elää sitä biisiä. Se ns. tulkinnan tunne tulee siitä että kokonaistempo elää hieman koko ajan fraasien jännitteitä mukaillen vähän samoin kuin dynamiikkakin; tietenkin tyylilajin puitteissa. Tämä on yksittäisen soittajan helpohkosti saavutettavissa - sitten kun tulee bändi mukaan niin alkaa kokonaan uusi työ.
 
Metronomintarkan ja hertsilleen oikeassa vireessä olevan soittajan/laulajan voi aina korvata koneella.

Ei apua! Minä en ainakaan jaksa jonkun monotonisen metronomin kanssa soittaa kauan! HIRVEÄÄ!! Mieluummin laitan jonkin kovanluokan bändin CD:n soimaan ja soitan siinä mukana. Kyllä siinä kuulee heti, jos tipahtaa kyydistä. Treenaaminen näin on vielä kaupan päälle hauskaa ja ennenkaikkea sitä jaksaa tehdä.

Lihakset tarttevat 6000 toistoa (lähde: Hesari) ennenkuin ne oppivat muistamaan jonkun asian, esim. synkooppirytmin "koreografian". Huomionarvoista on se että jos vetää jonkun toiston useasti pieleen niin lihakset oppivat sen pieleen menevän tavan siinä samalla. Kannattaa siis pitää huolta siitä mitä toistaa, ettei opettele ittelleen jotain käyttökelvottomia juttuja lihasmuistiin. Sieltä kun on vaikea saada mitään pois....
 
Minä olen olettanut että rytmi taotaan aivoihin eikä niinkään lihaksiin. Tai varmaan, kun tarkoitat ilman metronomia opittuun rytmiin, esim. rumpali, niin kai toistoja vaatii.
Tuossa olen hyvin vahvasti samaa mieltä, että kerralla oikein ja kunnolla, mutta en ole varma maltanko itse aina käytännössä niin tehdä. Saarnaaminen toisille kyllä kävisi minulta hyvin.
 
Toisaalta joskus n. 15 vuotta sitten, mätkin ihan kylmiltään kaverille helppoja rytmikuvioita rummuilla, kun hän veteli kitaralla.
Kaveri ei muuten juuri kehunut (vedin kyllä kuulemma takapotkun oikein), mutta sanoi että pysyn samassa rytmissä pitkään, lieneekö vahinko vai luuliko vain.
 
Nimittäin tässä lähiaikoina kokeilin soittimen metromin kanssa, kun sen käänsi hiljaiseksi, niin jo 10-20 sekunnin kuluttua alkoi oma tahtini hieman eri kohdasta, kun käänsi volumen taas päälle.
 
Kuitenkin olen kuvitellut että tahti taotaan päähän ja esim. kitarasoinnut lihasmuistiin, siten että ne sormet menevät katsomatta oikeisiin kohtiin. Toistojahan se kyllä vaatii, varsinkin kun osa sormista hakeutuu jo hautaa kohti.
 
Vai päässäkö eli aivoissa nekin "lihasmuistikäskyt" ovat, yhtälailla kuin rytmikin? Tällöinhän molempia voi kutsua lihasmuistiksi?
 
Kappaleen laulaminen voi aloittelijallakin olla suht helppoakin metronomin kanssa, eikä vaadi paljoa toistoja, mutta ei toki aloittelijan ole helppo oikein laulaa kipaletta jossa tavut alkaa kesken tahdin, taukoja siellä täällä, eikä yksikään sana kunnolla tahdin alusta.
 
Samoin ei se tahti ilman metronomia tahdo pysyä kohillaan, varsinkin kun keskittyy vaikka fraseerauksen opetteluun tms.
 
Kotona en näitä kahta asiaa vielä yritäkään samaan aikaan opetella, keskityn vain toiseen kerrallaan.
Eli tässä kai se "lihasmuisti" astuu kuvaan?

Eli tässä kai se "lihasmuisti" astuu kuvaan
 
Ei lihaksissa mitään muistia ole, sana lihasmuisti tarkoittaa, että aivot oppivat suorittamaan jonkun liikkeen.
Lihaksille treenaaminen ei aiheuta kuin kasvua ja sitä kautta voimistumista, kaikki muu tulee aivoista.

Ei apua! Minä en ainakaan jaksa jonkun monotonisen metronomin kanssa soittaa kauan! HIRVEÄÄ!! Mieluummin laitan jonkin kovanluokan bändin CD:n soimaan ja soitan siinä mukana. Kyllä siinä kuulee heti, jos tipahtaa kyydistä. Treenaaminen näin on vielä kaupan päälle hauskaa ja ennenkaikkea sitä jaksaa tehdä.
 
Hyvä silti tsekata aina välillä sen metronomin kanssakin, että homma kulkee. Tuo levyjen mukana soittaminen kun on paljon anteeksiantavampaa, pikkumokailut hukkuu helposti sinne sekaan..

Ei lihaksissa mitään muistia ole, sana lihasmuisti tarkoittaa, että aivot oppivat suorittamaan jonkun liikkeen.
Lihaksille treenaaminen ei aiheuta kuin kasvua ja sitä kautta voimistumista, kaikki muu tulee aivoista.
 
Niinpä, ei kai ole lihaksilla muistia, aivot tarvitaan muistamiseen. Mutta sitten ovat nämä piuhat, joita myös hermoiksi kutsutaan.
Kyllä minä kuitenkin myös oletan, kumoamatta missä se muisti sijaitsee, että hermostokin muuttuu herkemmäksi, samoin lihakset vastaanottavaisemmiksi aivoista tulevia käskyjä varten.
 
Tuo, että kerralla kannattaa opetella oikein ja kunnolla, on hyvin tärkeä pointti, sillä väärän tavan pois oppiminen on vaikeaa.
 
Joku sanoo myös, että esim. kävelytyylin, joka on ns. automaattinen toiminto, muuttaminen on helpompaa kuin vaikka väärin opetellun soittotavan muuttaminen oikeaksi.
 
Kai tästäkin aiheesta on olemassa paksuja opuksia sekä väitöskirjoja.
 
Mutta eikös bändissä vain rumpalin, sekä osaltaan basistin asia ole osata oikea rytmi, muiden soittajien taas osata seurata tätä, sekä jos tahti kiihtyy, osata jakaa myös osanuotit lyhyemmiksi, ja hidastuessa taas pidemmiksi.
 
Eli jos vaikka kitaristi opettelee tarkat rytmiikat, luulisi olevan vaikea seurata toisen rytmiä.
 
Siis missä menee raja eri instrumenteilla, tai laulajalla, miten paljon opetella omaa sisäistä metronomia päähänsä, tai miten paljon seuraamaan ulkopuolista rytmiä?

Mutta eikös bändissä vain rumpalin, sekä osaltaan basistin asia ole osata oikea rytmi, muiden soittajien taas osata seurata tätä, sekä jos tahti kiihtyy, osata jakaa myös osanuotit lyhyemmiksi, ja hidastuessa taas pidemmiksi.
 
Rumpalina esitän jyrkän vastalauseen.
 
Jos kappaleessa sattuu olemaan esimerkiksi jokin suvantokohta, jossa ei ole rumpuja eikä bassoa, niin ainakin minusta on melkoisen ärsyttävää, jos esimerkiksi kitaristi tai kosketinsoittaja alkaa kiilata. Ja jos rytmi sattuu joskus olemaan vähän monimutkaisempi, niin kyllä minusta on paljon mukavampi soittaa, kun tietää, ettei yksin joudu pitämään koko bändiä kasassa ja että kaikki voivat ikään kuin tukeutua toisiinsa.