Kitarat: kitarakamat ›

Ohan niitä muitakin Emg:n käyttäjiä. Jos vaikka kuuntelee Inflamesia tai vaikkapa uusimpia Chimairan lättyjä ni kyl sieltä sen Emg:n tiukkuuden kuulee. Ite olen kyllä suosinut aina passiiveja mut kyl yks tommonen Emg -hevikeppi pitää hommata viä.
 
Paskatka siellä mitään EMG-tiukkuutta kuuluu.. Tai varmasti kuuluu, mutta se on puhdasta psykoakustiikkaa. :) Tuskinpa kukaan niitä EMG:itä sieltä soundista poimisi ellei tietäisi, että kyseinen artisti niillä vetää. Ei EMG ole aina ehto tiukalle hevisoundille. :)

Paskatka siellä mitään EMG-tiukkuutta kuuluu.. Tai varmasti kuuluu, mutta se on puhdasta psykoakustiikkaa. :) Tuskinpa kukaan niitä EMG:itä sieltä soundista poimisi ellei tietäisi, että kyseinen artisti niillä vetää. Ei EMG ole aina ehto tiukalle hevisoundille. :)
 
Älä väitä:)
 
Ei EMG ole aina ehto tiukalle hevisoundille
 
Empä sitä ole väittänytkään

Kylläpä kuulostaa erilaiselta samanlainen EMG 81 samanlaisella kytkennällä (vain volume) eri kitaroissa, joissa toisessa runkopuuna lehmusta ja toisessa mahonkia.
 
Juurikin näin, ei se mikki sentään esim. rungon ominaissointia (mitkä taajuudet korostuvat) pysty muuttamaan vaikka aika voimakkaan ja tunnistettavan luonteen soundiin tekeekin. Kyllä se mahonki soi edelleen ihan yhtä paljon leppää tummempana kuin passiiveilla.
 
Noita EMG:n eri malleja on tullut aika paljon pyöritettyä eri kepeissä, ja jos jotain yleispätevää noiden soveltuvuuksista voin heittää:
 
- 81 tummasointiseen keppiin, tai todella mataliin vireisiin. Ominaissoundi middlekäs, alapäätä todella vähän. Sopii oikeastaan vain tallamikiksi.
 
- 85 tukevoittamaan kirkassointista keppiä. Botnekkaampi ja "mureampi" kuin 81, alapäätä alavireisiin jopa liian kanssa. En suosittele tätä kaulaan, vaikka joka helvetin setissä sitä siihen tarjotaan. Jopa 81 toimii kaulassa paremmin maltillisemman alapään vuoksi.
 
- 60 on kirkassointisin kaikista, toimi mahonkikepin kaulassa hyvin mutta Soloistissa ei lainkaan. Mörkövireissä tuntuu sopivan jopa tallaan, erottelua ja kirkkautta piisaa maltillisemman ulostulon kanssa.
 
- 89 on pienitehoinen 85 jossa on puolitus. Puolitettuna mainio kaulamikki, humpparinakin kaulassa puhtailla 85:ttä toimivampi pienemmän kompression vuoksi.
 
Tallaan 81 tai 85 kitaran ja käytettävän vireen mukaan. Kaulaan en suosittele mitään muuta kuin 89:ä, jos on tarkoitus puhtaita soitella. Paras stuntti sille on 60, joskin sekin tuntui toimivan vain mahongissa.

- 81 tummasointiseen keppiin, tai todella mataliin vireisiin. Ominaissoundi middlekäs, alapäätä todella vähän. Sopii oikeastaan vain tallamikiksi.
 
No hitto, toimiikohan toi 81 sitten yhtään lehmuslankussa normivireessä? Pistin just DiMarzio Evo kakkosen vaihtoon, tulee varmaan tässä loppuviikosta postissa kasiykkönen... 85 olisin halunnu, mutta kun kasiykköstä tarjottiin vaihdossa...

No hitto, toimiikohan toi 81 sitten yhtään lehmuslankussa normivireessä? Pistin just DiMarzio Evo kakkosen vaihtoon, tulee varmaan tässä loppuviikosta postissa kasiykkönen... 85 olisin halunnu, mutta kun kasiykköstä tarjottiin vaihdossa...
 
Kyllä se toimii, soundi on vähän ohuempi kuin 85:ssä mutta eipä se tunnu ainakaan isoja staroja hidastavan.

Kyllä se toimii, soundi on vähän ohuempi kuin 85:ssä mutta eipä se tunnu ainakaan isoja staroja hidastavan.
 
Joo, pitää nyt kattoo. Kai sen joku tahtoo vaihtaa kasivitoseen jos ei sit miellytä... On vaan alkanu häiritsee tuo liiallinen kitarasta lähtevä middle (lehmusbody + Evo2 = middleä vitusti liikaa). Ei kuulosta enää tiukalta. Vahvarista kyllä sitten otetaan middleä lähes niin paljon kuin irtoo.

- 85 tukevoittamaan kirkassointista keppiä. Botnekkaampi ja "mureampi" kuin 81, alapäätä alavireisiin jopa liian kanssa.
 
- 89 on pienitehoinen 85 jossa on puolitus. Puolitettuna mainio kaulamikki, humpparinakin kaulassa puhtailla 85:ttä toimivampi pienemmän kompression vuoksi.
 
Mulla on lespaulissa tää yhdistelmä, ja toimii loistavasti. D-vire ja higain-mörinäsoundi käytössä ja tallamikillä lähtee asiallinen meteli. Kaula-89 on humpparimoodissa kummallisen kovaääninen puhtailla soundeilla, on ihan merkittävästi kovaäänisempi ja botnekkaampi kuin talla-85, ainakin siinä kitarassa. Säröllä mikit ovat hyvässä balanssissa. Puolitettuna kasiysistä lähtee siistit sinkkukelatwängit.

Kaula-89 on humpparimoodissa kummallisen kovaääninen puhtailla soundeilla, on ihan merkittävästi kovaäänisempi ja botnekkaampi kuin talla-85, ainakin siinä kitarassa.
 
Kaulapaikalla kielten liikeradan amplitudi on paljon suurempi, ja ulostuloa sekä alakertaa on tarjolla enemmän. Yleensähän kaulapaikalla on tuntuvasti tallamikkiä miedompi vehjes jotta ulostulot olisivat balanssissa, mutta koska EMG ei semmoisia juuri tarjoa niin siinä käy juuri kuten kuvailit.. hönkää irtoaa kaulamikistä enemmän kuin tallamikistä.

Mutta esim. juuri kirk hammett käyttää sellasessa gibsonin flying v:ssä (tosin kitara on ESP, vaikka onkin gibsonin näköinen) emg 2x81 ja hyvältä mielestäni kuulostaa (katsokaa juuri se puppets opetusvideo:D)
 
Toisaalta, passiiveilla saa ihan tarpeeksi kovat säröt ja hevit aikaan eikä nekään pahemmin surisehurise, mutta säilyy vähän enemmän se erottelevuuskyky ja cleanit on hyvät. Esim. mustaine joka käyttää JB/jazz mikkejä aika usein.

Mutta esim. juuri kirk hammett käyttää sellasessa gibsonin flying v:ssä (tosin kitara on ESP, vaikka onkin gibsonin näköinen) emg 2x81 ja hyvältä mielestäni kuulostaa (katsokaa juuri se puppets opetusvideo:D)
 
Kirkin soundista nyt väännetään aina, en puutu siihen sen enempää, kuin että siellä on yleensä aika isot räkit/nuppiläjät taustalla, millä se soundi väännetään.
 
Toisaalta, passiiveilla saa ihan tarpeeksi kovat säröt ja hevit aikaan eikä nekään pahemmin surisehurise, mutta säilyy vähän enemmän se erottelevuuskyky ja cleanit on hyvät. Esim. mustaine joka käyttää JB/jazz mikkejä aika usein.
 
Mitkä passiivit erottelee paremmin kuin nuo EMG:n aktiivit? Liian kovalla gainilla tehtyä surinapesää ei kannata heti ottaa esimerkiksi huonosta erottelusta.
 
Mustainekin taitaa nykyisin käyttää Duncanin Liwewire-mikkejä. Taisipa olla ihan omat sigu-mikit tehty siellä pajalla. Mainostavat samanlaisiksi, kuin passiiviversioita, mutta suuremmalla höngällä (tosin samaa mainostetaan EMG:n HZ-sarjasta). Kokemuksia ei kyseisistä mikeistä ole. Ennen kyseisiä mikkejä Mustaine taisi käyttää enimmäkseen noita em. Duncaneja.
 
.....Tosin Mustainella, kuten Metallican äijilläkin, taitaa olla sen verran luuttuja varastoissa, että niissä on varmastikin aika reilusti erilaisia mikkejä kiinni......

No joo. ja mikäpä siinä. metallican äijät vois laittaa vaikka dublopalikat kiinni ja hyvältä kuulostais.

Ei niistä mikeistä ja minneistä kannata kovin suurta numeroa tehdä. Paljon enemmän siihen soundiin vaikuttaa juurikin vahvistin ja kaiutinelementit. Mikit ovat hienosäätöä ja pilkunviilausta. Jos siltä tuntuu että pitää olla EMG:t rankan ja artikuloivan soundin takia, niin siitä sitten vaan. Sellaiset hankintaan ja kitaraan kiinni = soittajalla hyvä mieli.
 
Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että rankka soundi ja erottelevuus on jostain ihan muusta kuin pelkistä mikeistä kiinni. Hyvässä vaffarissa on dynamiikkaa, se reagoi hyvän soittajan artikulointiin tarkasti, hyvät elementit toistavat hyvän vahvistimen ja soittajan tuotoksen mahdollisimman hyvin. Mikit muuttavat soundin vivahteita, mutta jostain muualta se homma lähtee. Näissä mikkitouhuissa vain usein porukalla on tapana mennä merta edemmäksi kalaan.

Näissä mikkitouhuissa vain usein porukalla on tapana mennä merta edemmäksi kalaan.
 
Varmasti osin näinkin. Toinen näkökulma tähän on se, että mikä on pilalla jo lähtiessä on pilalla myös maalissa. Tuon Soloistin kun hankin alkuvuodesta niin siinä oli tallassa SD Distortion. Varmasti ihan kelpo peli moneen makuun, mutta minua alkoi heti vieroksuttaa (EMG:ihin ja Dimeen verrattuna) pehmoinen atakki ja varsin keskinkertainen erottelukyky. Ei siinä mitkään vahvistimet ja härpäkkeet enää sitä korjanneet vaikka miten sääti.
 
Minun kantani näihin mikki/vahvistin/kitara/efekti- touhuihin on se että mietitään hetki mikä soundissa on pielessä, ja sitten korjataan kohde joka siihen helpoiten vaikuttaa. Atakkia voi tietty terävöittää gatella ja tietyt vahvistimet/kaapit ovat artikuloivampia kuin toiset, mutta jos näitä eroja on jo mikeissä niin en näe syytä antaa "tasoitusta" ja alkaa korjailemaan vikaa signaaliketjun myöhemmässä vaiheessa.
 
Jos tietää mitä mikkien vaihdolla oikeasti saavuttaa, se kannattaa tehdä. Jos haluaa jahdata vaikka jonkin tietyn artistin soundia, mikkien vaihdolla on otettu vasta ensimmäinen (ja muun ollessa pielessä turha) askel. Siihen minäkin tietty suosittelen katsastamaan ensin vahvari- ja kitaraosastoa.

Kitarassa on muutakin elektroniikkaa kuin pelkät mikit. Esim. jonkun "ei-niin-treblekkään" mikin erottelevuutta voi parantaa vaihtamalla 250k tone-potikka 500kiloiseksi, tai 500k tone sitten 1M potikaksi. Tai kikkailee parin eriarvoisen konkan kanssa. Myös EQ-pedaali on varsin kannattava hankinta signaaliketjuun, sillä sen käyttökohteet ovat moninaiset ja sillä saa paljon enemmän aikaan kuin mikkejä vaihtamalla. Keskialuetta boostaamalla erottelevuus paranee huomattavasti vaikka lähtösoundi olisikin 10/0/10-scooppi. Samoin sillä voi ohuempaa kitarasta tulevaa signaalia tukevoittaa, sillä voi boostata vaffaria, sillä voi leikata yläkertaa tai vain jotain tiettyä taajuutta.
 
Noihin kaikkiin touhuihin pitäisikin sitten hankkia oma mikkinsä jollei vaffarin säätöihin halua koskea... ja kuitenkaan ei päästä lähellekään samaa tulosta mitä esim. MXR:n 10-band EQ:lla puhumattakaan parametrisistä räkkimokkuloista :)

Varmasti osin näinkin. Toinen näkökulma tähän on se, että mikä on pilalla jo lähtiessä on pilalla myös maalissa. Tuon Soloistin kun hankin alkuvuodesta niin siinä oli tallassa SD Distortion. Varmasti ihan kelpo peli moneen makuun, mutta minua alkoi heti vieroksuttaa (EMG:ihin ja Dimeen verrattuna) pehmoinen atakki ja varsin keskinkertainen erottelukyky. Ei siinä mitkään vahvistimet ja härpäkkeet enää sitä korjanneet vaikka miten sääti.
 
Minun kantani näihin mikki/vahvistin/kitara/efekti- touhuihin on se että mietitään hetki mikä soundissa on pielessä, ja sitten korjataan kohde joka siihen helpoiten vaikuttaa. Atakkia voi tietty terävöittää gatella ja tietyt vahvistimet/kaapit ovat artikuloivampia kuin toiset, mutta jos näitä eroja on jo mikeissä niin en näe syytä antaa "tasoitusta" ja alkaa korjailemaan vikaa signaaliketjun myöhemmässä vaiheessa.
 
Jos tietää mitä mikkien vaihdolla oikeasti saavuttaa, se kannattaa tehdä. Jos haluaa jahdata vaikka jonkin tietyn artistin soundia, mikkien vaihdolla on otettu vasta ensimmäinen (ja muun ollessa pielessä turha) askel. Siihen minäkin tietty suosittelen katsastamaan ensin vahvari- ja kitaraosastoa.
 
Tässäpä mainio kiteytys... Oon samaa mieltä; mikillä voi vaikuttaa, mutta se ei yksinään tee soundia. Sen vaikutusta ei siis liiemmin tule vähätellä tahi liioitella. plussaa paukkuu :)