Musiikkibisnes ›

No, yritetään nyt sitten.
 
Keikkamyyjä on parhaimmillaan henkilö joka hoitaa bändin käytännön asiat niin ettei bändin tarvitse kuin mennä keikalle, roudata (mikäli ei ole asiat niin hyvin et olis roudarit ja/tai oma tekniikkakin palkattu) ja soittaa.
 
Suomessa ei juuri kellään ole varaa manageriin, siksi keikkamyyjä hoitaa meillä asioita jotka suuressa maailmassa kuuluvat managerin toimenkuvaan.
 
Keikkamyyjä tarvitsee viisi asiaa:
-puhelimen (laskut ovat sitten valtavat)
-kokemusta ja tietoa keikkailusta
-Suomen kartan tuntemuksen
-yhteyksiä tapahtumajärjestäjiin tai kyvyn luoda niitä
-loputtomasti hermoja ja kykyä säätää
 
Lisäksi jonkinlaisen järkevän rahaliikenteen takia olisi hyvä perustaa firma joka voi laskuttaa ja sitten maksaa poppareiden kulut ja palkat.
 
Otetaan esimerkkitapaus: Keikkamyyjä Liimatainen on juuri napannut talliinsa mielestään loistavan tulevaisuuden lupauksen, yhtyeen nimeltä Rockstars.
 
Liimatainen neuvottelee ensin bändin kanssa siitä, koska uusi demo on valmis ja mihin kaikkialle sitä tarjotaan. Liimatainen heittelee itsekin kopioita levy-yhtiöille ja leikkaa Soundin ja Rumban ylistävät arviot talteen.
 
Sitten Liimatainen kopioi demoa ja lähettelee demo-bio-arvio-pakettia listaamiinsa keikkapaikkoihin. (esim. keikat.net auttaa niiden kartoituksessa)
 
Liimatainen on tehnyt itselleen luettelon jossa lukee keikkapaikkojen lisäksi niiden osoite, faksinumero ja yhteyshenkilön puhelinnumero ja sähköposti.
 
Kun Örnävänperän Bisselä haluaakin Rockstarsit keikalle joskus ensi syksynä, Liimatainen soittaa monta kertaa "ensi viikolla uudestaan" kunnes on saatu sovittua päivämäärä, hinta ja onko paikalla PA vai vuokraako bändi senkin.
Sitten Liimatainen vuokraa ko. päivälle pakettiauton, lähettää mielellään Bisselän pomolle kirjallisen sopimuksen ja ilmoittaa Rockstarseille mistä noutavat auton, monelta pitää olla paikalla, moneen mennessä soundcheck on ohi ja monelta on veto. Liimatainen kertoo myös että rahat saadaan sitten käteen, ne on tuotava Liimataiselle viimeistä senttiä myöten, ja että valitettavasti liksa on niin pieni että auton vuokran jälkeen ei ole varaa maksaa majoituksesta, joten jonkun pitää ajaa yöllä kotiin. Tai sit hankitte reisimajoituksen.
 
Rahat saatuaan Liimatainen pidättää itsellään osan (yleensä 15-20%), maksaa auton ja ehkä PA:n vuokran, ja loput palkkoina bändille.
 
Samalla tavalla paikka toisensa jälkeen Liimatainen puurtaa jotta Rockstarsit voisivat käydä esittelemässä taidettaan.
 
Lopulta Rockstars saa levydiilin, jolloin Liimatainen on yhteydessä myös levy-yhtiöön. Silloin sovitaan sinkun ja levyn julkaisuajankohdista ja Liimatainen yrittää saada Rockstarsille näkyvyyttä jotta bändin tuotosta osattaisiin odottaa. Pikkuserkkunsa tyttöystävääkin hyväksikäyttäen Liimatainen hankkii Rockstarsit COB:n lämpäriksi kahdelle keikalle. Samoilla keikoilla Liimatainen kiertää jakamassa flaijeria jossa on Rockstarsin nettiosoite.
 
Kun Rockstars julkaisee levyn, Liimatainen järjestää kiertueen. Samalla tavoin kuin aiemmin hän soittaa ravintoloitsijoita ja tapahtumajärjestäjiä, lähettää sähköposteja, faksaa, kopioi, odottaa ja polttaa ketjussa tupakkia. Nyt bändillä on levy, joistain keikoista saa jo ihan kohtuullisesti rahaa, välillä on mahdollista yöpyä hotellissakin. Tosin nyt on painettu kunnon julisteet ja niiden lähettäminenkin maksaa.
 
Kun Rockstarsin sinkku menee listaykköseksi Liimatainen tuplaa bändin keikkahinnan. Kun levy on ollut pitkään listoilla Liimatainen myy keikkoja niin että hänelle soitetaan. Välillä pitää myydä eioota, Rockstarsit eivät ehdi eivätkä halua joka kissanristiäisiin.
 
Ettekö huolisi saan iltamaan Metalmonsterseja? Ne on sellainen uusi bändi, eka sinkku tulee kohta, voin lähettää matskua... Liimatainen tekee uutta pohjaduunia.
 
Liimatainen tietää että yhtä hyvin kuin Rockstarsin kanssa käy kerran viidestäkymmenestä. Mutta nyt hänellä on enemmän kontakteja, ainakin pääsee tarjoamaan Metalmonstersseja suoraan festarijärjestäjillekin joihin tuli tutustuttua Rockstarsin kesärundilla.
Jos se ei mene läpi, niin onneksi Metalmonstrsin kitaristin pikkusisko on perkeleen hyvännäköinen. Ja laulaakin hyvin. Niillä on bändi, heti kun sillä on nimi vois alkaa suunnitella demoa...
 
Oho, siitähän tuli novelli. No, toivottavasti tuosta on iloa jollekin. :) Hyvää joulua.