Bassot ›

11-vuotiaana sain sähköbasson. Sain sen viime kesänä ja nyt oon 12

2-luokalla taisin saada ekan kerran basson kouraan musiikin tunnilla, ja siitä kolme vuotta eteenpäin kun koulussa oli soitellu, sain ekan basson :P Yamahan joku naturaali puun värinen. P-J mikityksellä tais olla. Ja Hartken kickback 30W ^^ Oli vielä sitä vanhempaa sarjaa eli ruskean harmaalla etulevyllä etuaste, nykyäänhän siis musta-sininen. Meni Torilla jollekin onnelliselle omistajalle kesällä. Oi niitä aikoja :,)
 
Nykyään siis ikää 19v. eli jonkin verran tullu soiteltua. Olihan siinä sellainen parin vuoden välikin joskus, kun alkoi tytöt kiinnostaa ;D nyt sen 4v. aktiivisesti bändissä taas.

15-vuotiaana hankin ekan kitaran, joka sattu olee akustinenkitara. Sitte jossain 17-vuoden iässä päätin, että kitaran soitto ei toimi mulle ja ostin ensimmäisen sähköbassoni. Siitä lähtien olen rämpytelly bassoa.

Taisin olla noin kolmentoista kun tarjoutui mahis päästä bassotunneille.Piano oli ollut kuvioissa jo kuusvuotiaasta ja ennen beisiä neljän vuoden klarinetinsoittoepisodi.
Oli h-vetin makeeta soittaa jotain sellasta vehjettä mitä ei ollut nähny kun vilaukselta telkkarissa.Eikä mitään klasariskeidaa.Tai niin sitä ainakin silloin luuli.Peruskoulun musiikinopetus ei ollut siihen aikaan mitenkään älyttömän pop-painotteista.Sibbe oli Jumala ja jos oli jotain toista mieltä niin musannumero laski kuin lehmän häntä.(80-luvun alku).
 
Anyway, nythän tota on tullut jo näpläiltyä reilu parikyt vuotta, viimeset 15 päätoimisesti.
Näyttäis siltä ettei tätä kirousta ihan heti pois loihdita...

13-vuotiaana (pikku)tyttönä alotin bassonsoiton. Tosin sitä ennen olin soittanut jo muutaman vuoden viulua.

aloitin samanikäisenä mitä nyt olen. eli 13-vuotiaana. soittotaitoa HURJAT 4KK! :D

No siis tota noin se oli 8 :lla joulunaikoihin, (mitä sillon nyt sit ollaan) kun sain basson. Sitä ennen en ollut soittanut mtn. paitsi nokkahuilua ala-asteella koulussa (lasketaan tuskin mukaan). :D

Taisin olla 13v. eli noin 5vuotta

Apauttiarallaa 5-6 vuotiaana. Pianolla tosin.
Basso tuli kouraan sitten 25 vuotiaana.

Ekan skitan sain noin 5 vuotiaana ja kitaratunnit aloitettiin noin 8 vuotiaana.
Vuosien tahkoomisen jälkeen vaihdoin basson pääsoittimeksi.
Pian 30 vuotta soitantoja.
Jessus että aika menee nopeasti.

13-vuotiaana (pikku)tyttönä alotin bassonsoiton. Tosin sitä ennen olin soittanut jo muutaman vuoden viulua.
 
Miulla on kohta 13-vuotias tytär. Ja 14 ja 17 -vuotiaat. Millähän ne sais bassoa soittamaan? Basistitytöille olis varmasti bändihommia tiedossa. Niinkuin on pojillekin kun kaikki haluaa piuailla kitaroilla.
 
Itse aloittelin bassohommelit 14-vuotiaana. Siitä asti kun muistan olen jotakin peliä soitellut. Piano, urkuharmooni, melodika, ksylofoni, kitara, balalaikka, huuliharppu, haitari... Mitä vaan kotona tai tutuilla oli. Bassosta tuli sitten se oma juttu. Tykkään olla basisti. Se on bändissä paras homma. En vaihtaisi mihinkään.

Miulla on kohta 13-vuotias tytär. Ja 14 ja 17 -vuotiaat. Millähän ne sais bassoa soittamaan? Basistitytöille olis varmasti bändihommia tiedossa. Niinkuin on pojillekin kun kaikki haluaa piuailla kitaroilla.
 
Kuuntelutat jatkuvasti niillä sellaista musaa, missä on hienonkuuloisia bassojuttuja ja kitara soittaa taustalla harvakseltaan "tilulii" tai on suurimman osan ajasta hiljaa. Sitten kuljetat kämpille ständeihin runsaasti näyttäviä ja hyviä bassoja, ja rumia ja huonoja kitaroita. :P
 
Minä aloitin bassotteluni joskus 15-vee. Jamiroquain Too Young To Die taisi olla ensimmäinen piisi mitä bassolla reenailin, ja sitä soittelen välillä vieläkin kun on niin hiano piiseli.

Hollstro :
 
Tykkään olla basisti. Se on bändissä paras homma. En vaihtaisi mihinkään.
 
Samat sanat. Duunissa eilen yks alotteleva kitaristi kysyi, että olinks mä sillon kun alotin basson soiton (35 vuotta sitten) heti ihan varma, että haluan olla basisti.
 
No kyllä mä olin.. Eihän siitä kotona olleesta matkaradiosta mitkään jyhkeet bassot irronnut, mutta valinta oli silti selkeä ja ehdoton. BASSO.
 
Ekat bassokamat tuli hankittua 1972, mutta 80-luvun alussa ostin viininpunaset Premier-rummut joita tuli soitettua pari vuotta trio-kokoonpanossa. Kun ei sitä hikoilua jaksanut, niin myin ne pois ja sen jälkeen onkin ollut pelkkää bassonsoittoa..
 
Basso on niin hieno ja monipuolinen soitin : se on tietenkin ensisijaisesti basso. Mutta se on yhtä rytmisoitin, kuin rummutkin. Itse en juuri harrasta mitään korkealentoisia melodiakulkuja bassolla, vaan tiukkaa ja simppeliä rytmiä.
 
No.. jopas.. eh :) Hörps, mukavaa viikonloppua !

mitä sittua, väärä palsta...

Lukiossa muistaakseni, 15-16 -vuotiaana.
 
Ensin vetelin pikkubroidin akkarilla mutta lakkiaisrahoista ostin ekan bassoni, Washburnin mustan jyräbeissin.
 
Olen aina halunnut olla basisti ja soittaa bassoa. Työn puolesta ja omaksi huviksi soitan akustista kitaraa edelleenkin, mutta sähkökitara on aina ollu mulle vähän outo kapistus.

http://www.youtube.com/watch?v=oDsHbewTn44
 
Hmm, mulla tuti suussa vielä ollu basson räplyytä..?
 
Ei minullakaan tuttia. Ainakaan vielä.
 
Laulajana aloitin alle 10 vanhana oli eka keikka siinä.
 
Soittaminen tuli pari-kolme vuotta myöhemmin kun kotiin tuli sähköurut. Galanti. Laiskana vetelin niilläkin korvakuulolta kun en jaksanut nuotteja opetella, vaikka kouluun laittoivat. Jäin kiinni kun olin vahingossa opetellut biisit väärästä sävellajista. Tämä opetti tarkkuutta laiskotteluun.
 
Jossain välissä aloin huuliharppua tässä soitella, mutta en kyllä muista milloin.
 
Sähköbassoon pääsin sitten 18-19 vuotiaana vasta. Kontraan 32 vuotiaana. Näillä mennään. Hauskaa on ollut.

Muistan ala-asteella, luultavasti kuudennella, tapailleeni Hektorin akemakeperajamän sointuja isoveljen naikkarilla. Eka oma soitin oli mandoliini ja lukiolaisena sain viimein hankittua basson, kontran sitten joskus kolmekymppisenä.

Itse ketjun alottaneella taisi olla kuudes luokka kun räpläsin ensimmäistä kertaa akustista kitaraa ja alko kiinnostaa... 7-8 luokka taisi olla kun oli musiikkitunnit ja basso lyötiin kouraan: sen jälkeen basismi valtasi. taitaa tulla about 12 vuotta kun oon sotkenu tota bassoo...

Ulkomusiikillinen harjoittelu alkoi 6-vuotiaana, kun hakkasin Landolan kieliä sormet verille peilin edessä hyppien ja katsoen tukan heiluntaa (se oli sitä parhainta Beatles-aikaa). Varsinainen soittaminen alkoi siinä 13-vuotiaana ensin kitaralla ja pian vaihdoin bassoon, kun bändissä oli jo kolma kitaristia. Basismi on edelleenkin ykkösaate...