| Aihe: Tätä kuuluu itseopiskellen sävelletylle sinfonialleni | |
|---|
 Erkki Linden
21.02.2007 08:50:00 (muokattu 21.02.2007 09:46:38) | |
|
Olen korjannut sinfoniani, korjaustyöhön kului 4 kuukautta.
Tarjosin sävellystä 11.11.2006 kahdeksalle orkesterille.
Laitoin sävellyksen partituurin sekä äänityksen Mp3:tiedostona internetiin.
Esittelin sivut sähköpostilla orkestereille.
20.2.2007 mennessä palautetta ei tullut taaskaan kuin samaiselta eturivin kapulta, jolta sain aikaisemmin laajan selonteon tarvittavista korjauksista.
Tämäkään markkinointiyritys ei johtanut esitykseen, kys. kapellimestari esitti sävellykseen vielä huomattavia muutoksia.
Lounaskeskustelussamme kapellimestari toteaa, että korjaustyöni on parantanut sävellystä huomattavasti, mutta siinä on edelleen sama ongelma, melodiat ja aiheet eivät sulaudu- tai niiden yhteys toisiinsa ei selity riittävän selvästi.
Lisäksi, kun tällä kerralla tapasimme henkilökohtaisesti, sävellyksen laatutasosta ilmeni paljon uusia parannettavia ominaisuuksia kuten:
- koska sävellys on 1800 luvun tyylinen, se ei ole esityskelpoinen, ellei siinä ole huomattavan paljon jotain uutta annettavaa.
- voimakas taiteellinen tunne puuttuu osista 1-3.
- osa 3:n rytmit erottuvat liian selvästi = yleisön kosiskelua.
- että uusi sinfonia esitettäisiin, sen on oltava yhtä hyvä kuin maailman parhaat, sillä parhaitakaan ei voi, niiden runsaasta tarjonnasta johtuen, kaikkia esittää.
- 40 minuuttia on vieläkin hukuttavan pitkä, 20 minuuttia riittää.
- yleisilmeeltään sävellys ei ole oikein sinfoninen, melodioita ja aiheita vähemmän, kehittelyä enemmän.
Hyvääkin sentään löytyi, mutta osin vähän ristiriitaista kielteisten kesken:
+ osa 4 on loistava, siinä on valtava tunnelataus.
+ melodiat ovat hyvin onnistuneita.
+ mono- ja polyfoniaa on sopivassa suhteessa.
+ sävellys on kaiken kaikkiaan hyvin persoonallinen, se ei muistuta mitään toista sinfoniaa.
+ sävellys sopisi oikein mainiosti elokuvamusiikiksi.
Ristiriitaiselta vaikuttaa varsinkin toteamus, oltava uutta annettavaa, kun toisaalta se on hyvin persoonallinen eikä muistuta mitään toista.
Saadakseni sävellykseen erilaisuutta olen jättänyt tarkoituksella, varsinkin aiheiden kehittelyn vähemmälle huomiolle.
Olenko sitten säveltänyt liian poikkeavan sinfonian, niin poikkeavan ettei se kelpaa enää sinfoniaksi?
Ei se tietenkään näin ole, kysymys on taiteellisesta vaikutelmasta ja tunteesta mitä kukin sävellykseltä odottaa.
Kokenut kapellimestari on kuitenkin sana ja laki siitä, mikä kelpaa esitykseen.
Kyseinen kapellimestari ehdottaa, että tekisin uuden sinfonian seuraavasti:
- se alkaisi tämän nykyisen sinfonian neljännellä osalla.
- siitä tulee 2-3 osanen.
- soittoaika 20 minuuttia.
- sävellä ensin pienemmälle kokoonpanolle, esim. viulukvartetille ja lisää vasta lopuksi koko orkesteri, näin kuulee paremmin taiteellisen vaikutelman ja on helpompi tajuta mitä soittimia kulloinkin voi lisätä.
Tässä sitä onkin miettimistä, kuinka varmistua, että seuraavasta sinfoniasta tulee esityskelpoinen.
Tässä vaiheessa tulee mieleen oma sinfonian sävellysoppaani, selvitä mikä on hyvä, riittävän hyvä ja mistä se muodostuu.
Näin olin mielestäni toiminutkin, se vaan ei ollut selvinnyt, mikä minun sävellyksessä toisten korvaan kuulostaa riittävän hyvältä.
Olen kuitenkin jo onnistunut, se että sinfonian neljännen osan voi jo hyväksyä, johtuu ilmeisesti omasta kehityksestäni.
Uuden sävellyksen tekeminen tuntuu vain työltä, arviointikyky on aivan toista kuin aikaisemmin, nyt löytyy jo jotain konkreettista vertailupohjaa.
Mutta, vanhan korjaaminen oli aivan epätoivoista yrittämistä, pienikin muutos vaikutti liian paljon koko sävellykseen.
Mielestäni onnistuin kuitenkin korjauksessa, varsinkin 3:ssa osassa missä sävelsin alkuosan kokonaan uudestaan ja sain sen silti loppuosan kesken yhteensopivaksi.
Sinfonian voi nyt kuunnella kokonaan ja tutustua partituuriin kotisivullani.
Kaikenlainen keskustelu, palaute sekä rankkakin arvostelu kestetään. | |
Oletko näyttänyt sinfoniaasi kenellekään säveltäjälle? Kapellimestarin huomiot ovat varmasti hyviä, mutta säveltäjä voisi auttaa sinua ratkaisemaan ongelmat selkeämmin ja välttämään ne tulevaisuudessa.
Musiikissa ei ole mitään absoluuttisen hyvän käsitettä, mutta on asioita jotka toimivat ja asioita jotka eivät toimi. Nämä asiat taas riippuvat kontekstista ja niin monesta seikasta, ettei yksiselitteisiä vastauksia ole.
Paras neuvo minusta on kyllä tuo, että harjoittelet säveltämistä pienillä kokoonpanoilla. Jos haluat harjoitella isolle orkesterille kirjoittamista, sovita vaikka muiden säveltämiä pianokappaleita orkesterille. Näitä omia sävellyksiä sekä sovituksia pitäisi säännöllisesti näyttää jollekin säveltäjälle, joka sitten osaa neuvoa miten kannattaisi tehdä toisin. | |
Jos onnistut jostain saamaan sävellystunteja niin siitä varmasti olisi apua. Musiikissa on niin paljon asioita, joita ei yksinkertaisesti voi oppikirjoista oppia tai joita ei välttämättä itse huomaa tarkastella.
Mietihän vielä kerran kiinnostaako minua edes lukea saivartelujasi. |  JPQ
21.02.2007 23:03:12 | |
|
Sääli kun sinfonian tai sinfonian tapaisten (=Mike Oldfieldin Tubular Bells vaikkapa) teosten esittäminen on hankalaa. Eli pienelle porukalle kirjoitus on helpompaa jos esitystä kaipaa ja osin isolle osassa ideoistani helpompaa. Tosin pienistäkin aineista saa hienoja kappaleita... | |
Sääli kun sinfonian tai sinfonian tapaisten (=Mike Oldfieldin Tubular Bells vaikkapa) teosten esittäminen on hankalaa. Eli pienelle porukalle kirjoitus on helpompaa jos esitystä kaipaa ja osin isolle osassa ideoistani helpompaa. Tosin pienistäkin aineista saa hienoja kappaleita...
tubular bells on kamala renkutus.
En tiedä ymmärsinkö pointtiasi, mutta minun mielestä pienille kokoonpanoille on hankalaa kirjoittaa, koska siinä jokainen liike on enemmän suurennuslasin alla kuin ison orkesterin pauhatessa. Aulis Sallinen oli myös tätä mieltä ja lisäsi vielä, että isolla orkesterilla operoitaessa pystyy hieman huijaamaan. En tiedä ihan tarkkaan mitä Sallinen tällä ajoi takaa, mutta luultavasti tarkoitti sitä, että orkesterin valtavalla väripaletilla pystyy viemään hieman kuulijan huomiota pois ihan puhtaasta säveltaso-organisaatiosta.
Sellainen muistikuva jäi, että tuossa erkin sinfonian ekassa osiossa oli vähän turhan tasapaksua tuo soitinnus. kaikki pauhasi täysillä eikä maltillisuudesta ja säästeliäisyydestä ei ollut väliä.
Mietihän vielä kerran kiinnostaako minua edes lukea saivartelujasi. |  John Titor
22.02.2007 11:12:09 (muokattu 22.02.2007 11:14:20) | |
|
tubular bells on kamala renkutus.
En tiedä ymmärsinkö pointtiasi, mutta minun mielestä pienille kokoonpanoille on hankalaa kirjoittaa, koska siinä jokainen liike on enemmän suurennuslasin alla kuin ison orkesterin pauhatessa. Aulis Sallinen oli myös tätä mieltä ja lisäsi vielä, että isolla orkesterilla operoitaessa pystyy hieman huijaamaan. En tiedä ihan tarkkaan mitä Sallinen tällä ajoi takaa, mutta luultavasti tarkoitti sitä, että orkesterin valtavalla väripaletilla pystyy viemään hieman kuulijan huomiota pois ihan puhtaasta säveltaso-organisaatiosta.
Sellainen muistikuva jäi, että tuossa erkin sinfonian ekassa osiossa oli vähän turhan tasapaksua tuo soitinnus. kaikki pauhasi täysillä eikä maltillisuudesta ja säästeliäisyydestä ei ollut väliä.
Sinfikselle on siinä mielessä paha kirjoittaa, että hyvä orkesteri saa neulojen työntämisen silmiinkin kuulostamaan kauniilta.
Pienelle kokoonpanolle kirjoittaessa joutuu oikeasti keskittymään perustavanlaatuisiin asioihin, kuten hyviin melodioihin, kiinnostavaan soinnutukseen, loogiseen äänenkuljetukseen jne. Jos aloittaa kirjoittamalla isolle kokoonpanolle, pelkästään koko paletin hallinta vie huomiota niin paljon että oikeasti tärkeät asiat jäävät liian vähälle huomiolle. Siinä mielessä kapellimestarin idea ensin pienelle kokoonpanolle kirjoitettujen ideoiden laajentamisesta on varsin järkevä. Kun aloittaa perusasioista, ainakin ne ovat kohdallaan. Kun kappale toimii mahdollisimman vähillä elementeillä hyvin, se on varsin helppo saada toimimaan vielä paremmin isolla kokoonpanolla. Päinvastaisessa tilanteessa se, että kappaleessa ei ole mitään ideaa, hukkuu helposti isoon kudokseen. Pelkkää kudosta ei kuitenkaan jaksa kuunnella.
Haluan vain päteä, oikeasti olen kuuro. | Hianomies
22.02.2007 22:27:59 (muokattu 22.02.2007 22:29:02) | |
|
Sinfonian voi nyt kuunnella kokonaan ja tutustua partituuriin kotisivullani.
Kaikenlainen keskustelu, palaute sekä rankkakin arvostelu kestetään.
Kävinpä tänään tutustumassa... ensin nauratti, sitten tuli surullinen olo, ja nyt on varmaan kommentoitava jotain. Vähän haljulta toisaalta tuntuu ruveta heittelemään lumipalloja näin nimimerkin suojasta, mutta menköön nyt.
Niin, olet sitten päättänyt säveltää sinfonian... Joku haluaa kiivetä Himalajalle ja joku juosta maratonin, mutta sinulla on vielä vähän vaikeampi haaste. :) Jos haluaa vaikka rakentaa itse omakotitalon, niin se ehkä voi onnistua kertomallasi tavalla, eli että kirjoja lukemalla ja kaverilta kysymällä otetaan selvää mitä pitää tehdä ja miten. Paljoltihan tietysti musiikin säveltäminenkin on raakaa työtä, mutta tottakai tarvitaan lisäksi tietty musiikin perusasioiden osaaminen ja ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä. Ja sitten vielä se vaikein, eli oma sanottava ja taiteellinen näkemys, joka vielä on jossain suhteessa musiikin historiaan, eli siihen mitä on kautta aikojen aikaisemmin sävelletty. Tottakai oikeillekin musiikin kirjoittajille tulee tilanteita, että pitää ottamalla ottaa haltuun uusia asioita, kuten vaikkapa miten sinfoniaorkesterille kirjoitetaan. mutta siinä vaiheessa yleensä on jo kilometrejä takana ja monet oppirahat maksettu. Jos sitten taas haluaa säveltää sinfonian, niin mikäs siinä, kukaan ei estä, mutta silloin pitää tietää, miten se tehdään, eikä kysellä palautetta ja neuvoja sieltä sun täältä! Siinä on se ero! :)
Miksi oikeastaan nyt näen vaivaa ja kirjoitan tätä, kun asia ehkä pitäisi sivuuttaa olankohautuksella ja pienellä hymynkareella... No ensiksikin siksi, että tulin hiukan surulliseksi puolestasi, koska olet kuitenkin kuluttanut hankkeeseen kuukausia elämästäsi. Vähän kyllä menee kertomasi kohteliaan ja ystävällisen kapellimestarinkin piikkiin... Jäin miettimään, mahtaako sinulla olla mitään muuta harrastusta, joka ehkä toisi enemmän iloa sinulle ja läheisillesi?
Toiseksi siksi, että vähän harmittaa se, että netissä on luettavissa tuollainen "sinfonian sävellysopas", koska siinä on niin paljon ns. potaskaa. Ammattilainenhan huomaa heti, mistä on kysymys, mutta entäs jos joku esim. tätä palstaa lukeva nuori kaveri muodostaa kuvan säveltämisestä tai sinfoniasta tai ylipäätänsä musiikin tekemisestä sen pohjalta? Kaikkeahan maailmaan mahtuu, mutta onko ihan välttämätöntä? :)
Eli: jos haluat säveltää sinfonian sen vuoksi, että voit sanoa säveltäneesi sinfonian, niin se on omasta mielestäni aika huono motiivi säveltämiselle. En osaa neuvoa eteenpäin.
Jos taas haluat oikeasti säveltää ja vielä saada teoksiasi esitetyksikin, niin
a) ota musiikin kirjoittamisen perusasiat oikeasti haltuun (nettinäytteittesi perusteella en usko, että ne vielä ovat), ja
b) sävellä pianokappaleita, lauluja, pianosäestyksellisiä soolosoitinkappaleita, ja vaikka jousikvartetto, ja kustanna itsellesi sävellyskonsertti. Todennäköisesti jatkoa seuraa, jos aihetta on.
Kaikesta huolimatta parhainta talven jatkoa! | |
...Jäin miettimään, mahtaako sinulla olla mitään muuta harrastusta, joka ehkä toisi enemmän iloa sinulle ja läheisillesi?
*clip* (http://www.elisanet.fi/erkki.linden/)
--------------
Onpa tullut harrastettua ruoanlaittoakin sen verran, että olen laatinut oman keittokirjan. Kirjan voi myös kopioida kokonaisena WEB ohjelmana.
--------------
*clip*
Kuka uskaltaa maistaa? :) Anteeksi. |  one mans zoo
23.02.2007 01:50:27 (muokattu 23.02.2007 02:04:39) | |
|
Voisi olla aika hyvä, jos olisi joku soitin hyvin hallussa.
En allekirjoita mitään. | Erkki Linden
23.02.2007 10:24:48 (muokattu 23.02.2007 10:27:01) | |
|
Kiitokset vaan kritiikistä.
Koska eniten tuntuu herättävän ihmetystä, miksi sävelsin sinfonian, käsiteltäköön nyt sitten tämä aihe.
Kun 10 vuotta sitten olin pakotettu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 54 vuoden ikäisenä, keskustelimme psykiatrini kanssa, mikä voisi olla sellainen harrastus jolla voisin unohtaa erittäin vaativan työelämäni.
Olin harrastanut nuorena jonkin verran musiikkia, joten päädyimme tähän.
Minulla vaan oli sellainen ongelma, että harrastukset tahtoivat muuttua työksi ja vielä raskaimman mukaan.
Kun olin säveltänyt kokeeksi kymmenkunta kevyempää sävellystä, ajattelin tarttua suoraan härkää sarvista ja paneutua sävellyksistä ehkä vaativimpaan sinfoniaan.
Mielestäni kykenin edistymään jatkuvasti, lähtökohtani huomioiden, varsin hyvin.
Sitten kun esittelin sinfoniaa ensimmäisen kerran Ammattikorkeakoulun sävellyksen opettajalle (MUT), yllätyin vieläkin enemmän Hänen kannustuksesta - tästä on hyvä jatkaa sävellysharjoittelua.
Nyt sitten, kun on käynyt ilmi, että uutta sinfoniaa on lähes mahdoton saada esitettäväksi, tämä ei minua todellakaan mitenkään masenna, päinvastoin olen oikein rauhallisella mielellä.
Olen kuitenkin saanut paljon myönteistä palautetta puolueettomilta ammattilaisilta. Sekä myönteinen että kielteinen palaute on poikkeuksetta ollut aina hyvin perusteltua ja yksityiskohtaisesti eriteltyä.
Mitä tulee sinfonian sävellysoppaaseeni, se on saanut myös myönteistä palautetta, opas kuvaa varsin osuvasti miten täytyy ajatella sinfoniaa säveltäessä.
Kun olen pyytänyt suoraa vastausta, onko sillä mitään virkaa, ei ammattilainen kuvaile sitä noin.
Sävelsin sinfonian sillä ajatuksella, että sen on oltava erilainen. Erilaisuutta siinä on nimeen omaan lyhyet, lukuisat melodiat ja teemat, vähemmän kehittelyä. Edelleen eräs tärkein idea oli elämän 4 vaihetta.
Nämä kaksi ovat ne tärkeimmät syyt, miksi sitä ei mielletä sinfoniaksi.
Sen nimi voi tietenkin olla mikä tahansa esim. Kaari, mutta ei se sävellystä tee paremmaksi, vai mitä.
Sitten, sellainen palaute olisi minulle tärkeää, joka kertoo täsmällisesti ja yksilöiden ongelman, vaikkapa partituurin osa / tahtinumeron perusteella.
Kun sanotaan, että olipa kauheaa musiikkia, se ei sano vielä mitään. Minulle tulee aika monesta nykysäveltäjän sävellyksestä samanlainen tunne. Syynä siihen voi kuitenkin olla etten tykkää kyseisestä sävellysmuodosta.
Muuten omakotitalon (täystiili) rakentamisessa oli kaikkein vaikeinta rakennuspiirustusten piirtäminen siten, että kaupungin arkkitehti antoi siitä kiitettävän arvosanan. | |
Hyvä kun kerroit, Erkki, vaikka jotain tämäntapaista vähän arvelinkin... Mutta arvasin myös sen, että olet rakentanut omakotitalon!
En oikein osaa muuta kuin toivottaa hyvää jatkoa. Mieleen tulevat sanat Tuntemattomasta Sotilaasta: "Äänesi kuulen, mutta auttaa en voi..." | John Titor
23.02.2007 13:01:53 (muokattu 23.02.2007 13:05:13) | |
|
Kiitokset vaan kritiikistä.
Koska eniten tuntuu herättävän ihmetystä, miksi sävelsin sinfonian, käsiteltäköön nyt sitten tämä aihe.
Kun 10 vuotta sitten olin pakotettu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 54 vuoden ikäisenä, keskustelimme psykiatrini kanssa, mikä voisi olla sellainen harrastus jolla voisin unohtaa erittäin vaativan työelämäni.
Olin harrastanut nuorena jonkin verran musiikkia, joten päädyimme tähän.
Minulla vaan oli sellainen ongelma, että harrastukset tahtoivat muuttua työksi ja vielä raskaimman mukaan.
Kun olin säveltänyt kokeeksi kymmenkunta kevyempää sävellystä, ajattelin tarttua suoraan härkää sarvista ja paneutua sävellyksistä ehkä vaativimpaan sinfoniaan.
Mielestäni kykenin edistymään jatkuvasti, lähtökohtani huomioiden, varsin hyvin.
Sitten kun esittelin sinfoniaa ensimmäisen kerran Ammattikorkeakoulun sävellyksen opettajalle (MUT), yllätyin vieläkin enemmän Hänen kannustuksesta - tästä on hyvä jatkaa sävellysharjoittelua.
Nyt sitten, kun on käynyt ilmi, että uutta sinfoniaa on lähes mahdoton saada esitettäväksi, tämä ei minua todellakaan mitenkään masenna, päinvastoin olen oikein rauhallisella mielellä.
Olen kuitenkin saanut paljon myönteistä palautetta puolueettomilta ammattilaisilta. Sekä myönteinen että kielteinen palaute on poikkeuksetta ollut aina hyvin perusteltua ja yksityiskohtaisesti eriteltyä.
Mitä tulee sinfonian sävellysoppaaseeni, se on saanut myös myönteistä palautetta, opas kuvaa varsin osuvasti miten täytyy ajatella sinfoniaa säveltäessä.
Kun olen pyytänyt suoraa vastausta, onko sillä mitään virkaa, ei ammattilainen kuvaile sitä noin.
Sävelsin sinfonian sillä ajatuksella, että sen on oltava erilainen. Erilaisuutta siinä on nimeen omaan lyhyet, lukuisat melodiat ja teemat, vähemmän kehittelyä. Edelleen eräs tärkein idea oli elämän 4 vaihetta.
Nämä kaksi ovat ne tärkeimmät syyt, miksi sitä ei mielletä sinfoniaksi.
Sen nimi voi tietenkin olla mikä tahansa esim. Kaari, mutta ei se sävellystä tee paremmaksi, vai mitä.
Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta, että ajattelutapasi saattaa olla nimenomaan taantumuksellista? Eli että kota ei ole uudenmallinen, innovatiivinen omakotitalomalli, vaan pikemminkin omakotitalon esiaste, ja syy siihen, miksi kotaa ei pidetä omakotitalona on se, että se ei huonossa mielessä täytä omakotitalon vaatimuksia. Ymmärrätkö?
Toisin sanoen, "lyhyet, lukuisat melodiat ja teemat, vähemmän kehittelyä" on askel jokaisen säveltäjän ajattelun kehittymisessä, mutta se on askel matkalla kohti sinfonisten sävellyskykyjen hallitsemista, ei askel niiden rinnalla. Eli olisiko mahdollista, että syy arvostuksen puutteeseen ei ole se, että se olisi liian uraauurtava ja erilainen, vaan se, että se nimenomaan EI ole?
Sitten, sellainen palaute olisi minulle tärkeää, joka kertoo täsmällisesti ja yksilöiden ongelman, vaikkapa partituurin osa / tahtinumeron perusteella.
Kysymys on monien mielestä täällä niin kokonaisvaltaisista ongelmista, että erittelyyn ei ole mahdollisuutta.
Ensinnäkin suosittelen, että jos nuoruusvuosina olet oikeasti opiskellut jonkin soittimen soittamista edes välttävien taitojen verran, hakeudu johonkin harrastelijaorkesteriin soittamaan. Niitä on yllättävän paljon, nimenomaan sellaisia, joissa nuorena soittamista harrastaneet ihmiset valmistavat esim. yhden konsertin ohjelman puolivuosittain. Tämä antaa oikeaa perspektiiviä orkesterikirjallisuuden soittamiseen ja auttaa hahmottamaan niitä asioita, mihin soittajat ja kapellimestari kiinnittävät huomiota, puhumattakaan siitä että kuulet miten orkesteri luonnossa soi. Lisäksi opit hahmottamaan sen, miten nuotteja kirjoitetaan. Ts. miten saat välitettyä soittajalle viestin siitä, miten mikäkin asia pitää soittaa?
Toinen tärkeä asia on se, että käy niin paljon konserteissa kuin mahdollista, ja kuuntele klassisen musiikin keskeinen orkesterikirjallisuus läpi, barokista lähtien. Musiikki on korvin opittava asia, ei mitenkään muuten. Eniten kai opit aiemmasta ammatistasikin tekemällä sitä ja seuraamalla muiden tekemistä, et pelkästään lukemalla kirjoista?
Korviin liittyvä asia on myös se, että harjoita niitä tietoisesti. Ota levyjä, kuuntele, ja nuotinna melodiat jotka ovat mielestäsi erityisen hyviä. Sen jälkeen nuotinna kiinnostavat soinnut/kadenssit, bassolinjat yms. Näin aivoihin jää soivia muistikuvia musiikista ja opit sellaisia asioita, jotka ovat omasta mielestäsi kiinnostavia - ne ovat todennäköisesti niitä joita tulevaisuudessa säveltäisit muutenkin.
Puhtaiden muistijälkien lisäksi korvien harjoittamisesta on se hyöty, että pystyt entistä helpommin kirjoittamaan sen mitä päässäsi soi.
Tästä pääsemmekin seuraavaan, ERITYISEN tärkeään asiaan - kai sävellät ensin, ja kirjoitat sitten? Ts. soihan sulla ensin joku juttu päässä, jonka kirjoitat ylös, vai teetkö niin päin, että kirjoitat sattumanvaraisia nuotteja ja sitten kuuntelet miltä kirjoittamasi kuulostaa? Jos teet niin, se on ihan ok, mutta vain tietyissä tilanteissa. Musiikin täytyy tulla sun sisältä, sun mielestäsi, ei päinvastoin. Se on voinut mennä sinne ulkopuolelta, mutta sun aivojen ja musiikillisen vaiston täytyy olla se, joka suodattaa ulos sen, mitä sä haluat luoda/kuulla.
Sellaisessa tilanteessa, jossa ei synny mitään, tai tuntuu että on kaavoihin kangistunut, on hyvä kirjoittaa sattumanvaraisesti ja kuunnella miltä eri asiat kuulostavat. Tällöin saa uusia ideoita. Se ei kuitenkaan voi olla sävellystyön perustavanlaatuinen keino. Tällöin säveltämiseen ei vaadittaisi minkäänlaista ennaltatapahtuvaa aivotyötä, vaan se olisi ulkoa sisälle tapahtuva prosessi, ei sisältä ulos, niin kuin sen pitäisi olla, täyttääkseen määritelmät siitä että jotain luodaan ja että kappaleen synnyttää joku.
Jos nyt haluat jotain ideoita/kritiikkiä, niin ehdottaisin että palaat perusasioihin. Ota sinfoniastasi esiin pääteemat/melodiat ja kuuntelet ne läpi itsenäisinä melodioina ilman taustaa. Onko niissä tonaalista jännitettä? Kuuluuko melodiasta soinnutus läpi, ts. kertooko melodia mitä harmoniaa se haluaisi taustalleen soimaan? Onko melodiaa levollista kuunnella, ts. eteneekö se loogisesti, mutta mielenkiintoisesti? Onko siinä järjettömän kuuloisia intervallihyppyjä? Pitäisikö intervallihypyt perustella/tehdä järkevämmiksi pukemalla ne jännitteisten, voimakkaiden kadenssien sisään?
Kun olet tutkinut melodioita ja hionut niistä mahdollisimman lähelle sellaisia kuin haluaisit niiden olevan, koita soinnuttaa ne pianolla loogisesti jännitteisiksi ihan peruskolmisoinnuilla, äänenkuljetuksen peruskeinoin ilman mitään klustereita ja muita tarkoitushakuisia riitasointikeinoja. Tämän jälkeen koita orkestroida kirjoittamasi melodiat, ihan vaan harjoitusmielessä, niin että ensin jokainen linja, sittemmin sektio soi tonaalisesti jännitteisesti hyvin yhdessä ja toimii itsenäisesti. Sen jälkeen hio jokainen sektio toimimaan toisten kanssa.
Lukaise läpi jokin orkestrointiopas, jotta saat kuvan siitä mitä mestarit ajattelevat orkestroinnista. Itseäni auttoi valtavasti kun keksin jossain vaiheessa mielessäni, miten jaotella eri soitinperheiden instrumentit äänenkorkeuksien mukaan yhdeksi valtavaksi taajuuskuvaksi, jossa jokaisen äänialueen instrumentit kuuluvat yhteen - vaihtoehtona yksittäisten soitinperheiden eriyttämiselle. Tämä auttaa huomattavasti orkesterin mieltämisessä yhdeksi valtavaksi instrumentiksi, hiukan niin kuin piano, jossa jokaiselle oktaaville on useampi soitinvaihtoehto.
Tutustu alkajaisiksi vaikka tähän:
http://www.northernsounds.com/forum/forumdisplay.php?f=77
Rimsky-Korsakovin orkestrointioppaasta (joka on muuten ihan kiintoisaa luettavaa, R-K kun oli ehkä yksi musiikin historian taitavimmista orkestroijista) tehty tiivistelmä sointiesimerkein.
Kiinnitä huomiota siihen, että eri soitinlinjat eivät perusteettomasti liiku ristiin, ts. matalin soitin pysyy sektion sisällä koko ajan säestävää satsia kirjoitettaessa alempana kuin korkeampi. Tällöin äänet hahmottuvat itsenäisiksi. Eri soitinryhmien välillä merkitys ei ole niin suuri, koska sointivärit ovat niin erilaisia, mutta kaikkiin pätevät samat säännöt. Kun opit hallitsemaan soittimet tiukkojen rajojen puitteissa, voit silloin tällöin, musiikillisen vaistosi niin kehottaessa, kirjoittaa vaikka leadmelodian kontrafagotille sen rekisterin yläosiin, mutta tällaista ei pitäisi tehdä ilman perusteltua syytä, vain huvin vuoksi - se juuri saa musiikin kuulostamaan täysin sattumanvaraiselta ja tekee siitä tuskallista soitettavaa orkesterille (puhumattakaan siitä millaista kuunneltavaa se on - ylärajoilla soittaminen kun ei yleensä ole kovin kauniin kuuloista;D). Kontrafagotin sijaan fagotille kirjoitettu, samalla korkeudella oleva melodia, on lähellä samaa sointimaailmaa ja sisältää vähemmän potentiaalista tuskaa. Erään kapellimestari-säveltäjän sanoin, kun keskustelimme sävellajeista (vapaasti mukaillen):
Minä: "Jos sä kirjotat jotain, niin miten sä sattumanvaraisessa tilanteessa, ilman edeltäviä/myöhempiä sävellajirajoja, valitset sävellajin kappaleelle?"
(Kummallakaan meistä ei ole absoluuttista korvaa.)
Km-s: "No mä kirjoitan sen siihen sävellajiin, jossa se soi parhaiten. Ei niin, että 'uu, A-duuri on sininen', vaan niin, että mä tiedän mitkä sävellajit ja rekisterit ovat mukavimpia soittaa eri soittimilla - se tarkoittaa totta kai sitä, että niissä sävellajeissa tulee todennäköisesti kaikkein vähiten soitannollisia ongelmia. Jos jouset on pääosassa, on melkoista itsemurhaa valita sävellajiksi jotain Fes-duuria, ihan vaan jo senkin takia, että jatkuva alennusmerkkien lukeminen vie keskittymistä pois musiikin tekemisestä."
Vie varmaan vähän mystiikkaa pois suurien säveltäjien toimista?:D Eli, kun tekee soittamisen helpoksi, lopputulos on yleensä paras mahdollinen. Poikkeustapaukset tietysti erikseen.
Kun sanotaan, että olipa kauheaa musiikkia, se ei sano vielä mitään. Minulle tulee aika monesta nykysäveltäjän sävellyksestä samanlainen tunne. Syynä siihen voi kuitenkin olla etten tykkää kyseisestä sävellysmuodosta.
Muuten omakotitalon (täystiili) rakentamisessa oli kaikkein vaikeinta rakennuspiirustusten piirtäminen siten, että kaupungin arkkitehti antoi siitä kiitettävän arvosanan.
Omakotitalo on kuitenkin eri asia kuin kokonaisen kaupungin arkkitehtoninen suunnittelu;)
Jos sä haluat kehittyä, ja haluat apua täältä, täällä varmasti autetaan. Suosittelen että tee yksi pienempi, 2-3 minuutin harjoitusteos (tää on nyt vaikka se omakotitalo), vaikka nyt sitten jousikvartetille, jossa pyrit olemaan mahdollisimman vähän "erilainen", ja kirjoitat juuri niin kauniita, yksinkertaisia melodioita ja "helppoja" sointuja kuin päästä syntyy. Harjoittele muotoa siten, että yrität vielä tehdä kappaleesta mahdollisimman yksinkertaisen rakenteeltaan, ihan vaan vaikka ABA-tyyppisen mahdollisimman yksinkertaisen monimuodon. Rajoita itseäsi vielä vaikka siten, että määrität oktaavirajat, joiden yli/ali soittimet eivät saa liikkua, ja että A-osassa I-viulu soittaa melodian ja muut komppaavat, ja B-osassa sello soittaa melodian. Valitse kappaleeseen vielä joku tanssirytmi, jotta kuulet kaiken suhteessa pulssiin.
Jos saat noilla aineksilla kasaan kappaleen, siitä on jo huomattavasti helpompaa antaa palautetta. Lisäksi se harjoittaa kaikkea sun sävellystaitoon liittyvää. Pystyt varmasti havainnoimaan pientä kappaletta tehdessä helpommin omaa osaamistasi, varsinkin kokonaisuuksiin liittyvissä asioissa, kuin valtavan, 40-minuuttisen eepoksen kirjoittamisessa.
Haluan vain päteä, oikeasti olen kuuro. | |
Miksi kerrot minulle näin laajasti sävellysopista. Olen luonnollisesti tietoinen kaikesta, mitä edellä kerroit ja aika paljon muustakin.
Sinfoniassani ei ole ainakaan niitä ongelmia, joita mainitsit soittimien ristiin menosta.
Soinnutuksessa eikä satseissa ole asiantuntijoiden mukaan ongelmia.
Melodiat ovat myös kelvanneet. |  PJS
23.02.2007 15:59:00 | |
|
Pakko myöntää, että vaikka mitään rakentavaa palautetta en osaakkaan juuri sanoa, niin ihailen äärettömästi Erkin asennetta. Itsellänikin on taipumusta tälläiseen "perse edellä puuhun" tyyppiseen toimintaan.
Ja kyllähän se ihan musiikilta kuulostaa. En kuuntele klassista musiikkia joten en tiedä miltä ton muitten mielestä pitäisi kuulostaa, mutta näin rock/pop-muusikon korvaan toi kuulosti siltä, miltä suurinosa muustakin klassisesta musiikista. "...et sutko sais partioasussa myymään jotain keksejä ja olis itse mummo, niin sitä puristelis sun poskia ja sanoi, että awwwww..." -Tomomi
Vali(s)tus | John Titor
23.02.2007 17:28:36 (muokattu 23.02.2007 17:31:48) | |
|
Miksi kerrot minulle näin laajasti sävellysopista. Olen luonnollisesti tietoinen kaikesta, mitä edellä kerroit ja aika paljon muustakin.
Sinfoniassani ei ole ainakaan niitä ongelmia, joita mainitsit soittimien ristiin menosta.
Soinnutuksessa eikä satseissa ole asiantuntijoiden mukaan ongelmia.
Melodiat ovat myös kelvanneet.
Hienoa että sulla on tietoa. Valitettavasti musiikki ei ole pelkkää kirjoista opiskeltavaa tietoa - U2 tai Metallican jätkät eivät ole kovin monesta konservatoriosta valmistuneet.
Kummallista että jatkuvasti partituuria seuratessa löydän paikkoja joissa soittimet menevät ristiin, äkkiseltään kuuntelemalla välillä hyvinkin satunnaisesti johdonmukaisuuden sijaan. Lähinnä mulle tulee sellainen olo, että vaikka ne eivät jatkuvasti menekään ristiin, ei sille ole perustetta silloinkaan kun ne menevät.
Kummallista on myös se, että soitinnoksessa esiintyy jatkuvasti täysin satunnaisesti hyvin klassistyylisen kudoksen keskellä rinnakkaisia kvartteja, kvinttejä, sekunteja ja hyvin paljon muutakin ei-suositeltua.
Jos sulle ei kelpaa palaute, niin voi anteeksi, sopii sitten olla kirjoittamatta tänne.
Kuuntelija päättää sen, kelpaavatko melodiat ja se, miltä musiikki kuulostaa, eivät asiantuntijat. Sävellä ensin yksi pikkukappale ja saa ihmiset liekkeihin sillä, koita sitten tarjota sinfoniaa.
Haluan vain päteä, oikeasti olen kuuro. | Erkki Linden
24.02.2007 07:49:36 (muokattu 24.02.2007 09:23:16) | |
|
Jos sulle ei kelpaa palaute, niin voi anteeksi, sopii sitten olla kirjoittamatta tänne.
Kuuntelija päättää sen, kelpaavatko melodiat ja se, miltä musiikki kuulostaa, eivät asiantuntijat. Sävellä ensin yksi pikkukappale ja saa ihmiset liekkeihin sillä, koita sitten tarjota sinfoniaa.
Niitä yksilöityjä kohtia partituurista kaipaan edelleen, muuten en voi selittää tekosiani.
Eivät kuuntelijat voi päättää ennen kuin asiantuntijat ovat hyväksyneet sinfonian esityskelpoisuuden. |  Aimo
24.02.2007 10:34:15 | |
|
Niitä yksilöityjä kohtia partituurista kaipaan edelleen, muuten en voi selittää tekosiani.
Eivät kuuntelijat voi päättää ennen kuin asiantuntijat ovat hyväksyneet sinfonian esityskelpoisuuden.
No ei se ammattilainen voi päättää, että onko biisi hyvä vai ei. Tee nyt vaan ite oman korvasi mukaan, ja jos se ei jollekin kelpaa, niin hittoako sitä sen makuun muuttamaan? Ei se sitten enää ole, ainakaan puhtaimmillaan, sinua ja sinun musiikkiasi, jos sitä muovataan tiettyyn muiden asettamaan muottiin. Minusta tilanne, jossa säveltäjä ei ole opiskellut pitkälle musiikkia, on lähtökohtaisesti hedelmällisempi kuin pitkälle opiskelleen. Omalta kohdalta ajatellen tein mielestäni muutama vuosi sitten vielä paljon hienompia biisejä kuin nykyään, kun en vielä pohtinut asioita teoreettisesti ja miettinyt tarkkaa äänenkuljetusta. Opiskelen itse musiikkia ja koen teoriat sun muut äärimmäisen hyödyllisiksi, mutta niiden asioiden unohtaminen luomisvaiheessa on hankalaa. Siksi minä en lähtisi nyt sille linjalle, että sinun pitäisi hitosti opiskella sitä mitä säveltäjät on ennen tehneet. On ihmisiä jotka niitä opiskelevat ja tekevät siten huomattavasti ammattimaisempaa juttua ja varmasti saavat teoksensa helpommin orkestereihin, mutta "amatöörin" vahvuus on nimenomaan se ammattitaidottomuus. Se, ettei osaa tehdä ruutia ja saattaa keksiä uuden keinon sen tekemiseen. Kun totta hitossahan sitä lähtee tekemään maailman parasta musiikkia, ja ei kukaan voi oppia hetkessä tekemään maailman parasta musiikkia vaikkapa nyt perinteisen taidemusiikin saralla.
Minä en ole kuunnellut tuota sinun biisiä, että en osaa sanoa mitään kritiikkiä varsinaisesta teoksesta, mutta mieti ihmeessä mitä haet siltä teokselta. Mulla jäi itsellä taannoin mieleen Esa Kirkkopellon lausahdus, että taiteen tekemisen yksilöllinen tavoite tulisi olla valaistuminen ja yhteiskunnallinen tavoite vallankumous. Se on minusta hiton hieno ajatus, koska jos tavoitteet on tuommoiset, niin niiden eteen tekee töitä niin kauan, että löytää vaikka nyt jostain biisistä ne omaan korvaan paskan kuuloiset yksityiskohdat. Vallankumous ei ehkä ole enää ihan omissa käsissä, mutta se tietynlainen valaistuminen on. No joo, tämä nyt meni vähän taidefilosofian puolelle.
Selling coal!!! Lowest prizes!! Press 4678 to buy!!!!! | JPQ
24.02.2007 19:37:25 | |
|
tubular bells on kamala renkutus.
En tiedä ymmärsinkö pointtiasi, mutta minun mielestä pienille kokoonpanoille on hankalaa kirjoittaa, koska siinä jokainen liike on enemmän suurennuslasin alla kuin ison orkesterin pauhatessa. Aulis Sallinen oli myös tätä mieltä ja lisäsi vielä, että isolla orkesterilla operoitaessa pystyy hieman huijaamaan. En tiedä ihan tarkkaan mitä Sallinen tällä ajoi takaa, mutta luultavasti tarkoitti sitä, että orkesterin valtavalla väripaletilla pystyy viemään hieman kuulijan huomiota pois ihan puhtaasta säveltaso-organisaatiosta.
Sellainen muistikuva jäi, että tuossa erkin sinfonian ekassa osiossa oli vähän turhan tasapaksua tuo soitinnus. kaikki pauhasi täysillä eikä maltillisuudesta ja säästeliäisyydestä ei ollut väliä.
Tubular bells kyllä osin kamala joo jopa ommadawniin nähden mutta tarkoitan siis että ison orkesterin biisien esittäminen on aina hankalaa siis jos porukkaa rupeaa kasaamaan tuo oli vaan tälläinen
popimpi esimerkki ei sinänsä komentti kappaleen laatuun (itse pidän parista pätkästä kuten alun piano pätkästä muuten tyyli vaihtelee makuuni ihan liikaa) ja juurikin että iso orkesteri sallii laajemman sointiväri leikittelyn. | |
...että vähän harmittaa se, että netissä on luettavissa tuollainen "sinfonian sävellysopas", koska siinä on niin paljon ns. potaskaa. Ammattilainenhan huomaa heti, mistä on kysymys, mutta entäs jos joku esim. tätä palstaa lukeva nuori kaveri muodostaa kuvan säveltämisestä tai sinfoniasta tai ylipäätänsä musiikin tekemisestä sen pohjalta? Kaikkeahan maailmaan mahtuu, mutta onko ihan välttämätöntä?
Entä, jos joku muusikoiden.nettiä lukeva nuori kaveri muodostaa käsityksensä soittamisesta ja musiikista tämän foorumin kirjoitusten pohjalta? Entä, jos joku ei hae tietoa muualta kuin netistä? Eiköhän ihmiset ajattele omilla aivoillaan.
Tätä Lindenin projektia on ollut mielenkiintoista seurata sivustakatsojana. Eiköhän kaikille keskustelijoille olisi parhaaksi, että annetaan ihmisen tehdä omat valintansa, ja pitäydytään keskustelussa asiapohjalla. En ymmärrä, miksi jonkun pitää ryhtyä mollaamaan toisen tekemisiä, etenkin kun tekijän lähtökohdat ja tavoitteet ovat selvät eikä niissä ole mitään hämärää. Koetaanko hänet uhkaksi muusikkoyhteisössä, vai ärsyttääkö räksyttäjiä se ettei itse ole saanut aikaiseksi mitään omakohtaista musiikin saralla?
Saa rakentaa omakotitalon omalla kustannuksellaan, vaikka ei olisi aiemmin tehnyt linnunpönttöäkään. Saa harjoitella maratonia varten, vaikka lähtökohta olisi 150 kiloa sohvan pohjalla. Saa lähteä maailmanympärimatkalle, vaikka ei olisi aiemmin käynyt kuin Mäntsälän Essolla. Saa säveltää sinfonian, jos siihen on motivaatiota.
Minusta tässä sinfoniaprojektissa on mielenkiintoista nimenomaan se, että kuinka "ei-muusikko" hahmottaa musiikkia ja kuinka hän kommunikoi siitä. Aika monellekin "muusikolle" tekisi hyvää ottaa hieman etäisyyttä omiin tekemiinsä juttuihin, ja tarkastella niitä neutraalissa valossa ilman, että sotkee omaa minäänsä kaikkeen. Tätä meininkiä olen aistivinani Lindenissä - hän selvästikin vain säveltää biisiä ja työstää sitä. Antakaa nyt ihmisen tehdä!
"I got the Pieksämäki railway station blues." | Erkki Linden
25.02.2007 08:12:50 (muokattu 25.02.2007 08:42:58) | |
|
Mitähän se kota / arkkitehtuurisesti hyvin suunniteltu nykaikainen omakotitalorinnastuskin oikein tarkoittaa?
Jos kaupungin arkkitehti antaa loistavan arvosanan, lienee Hän oikeassa, varsinkin kun on kyseessä parhaimmalla, näkyvällä paikalla oleva rakennus.
Entä sitten taantumuksellinen sinfonia, vaikkakin myöhäisromantiikan tyylillä?
Orkesterit soittavat kuitenkin tänä päivänä juuri näitä taantumuksellisia.
Ainakin minä olen saanut sellaisen tiedon, että ei sen paremmin orkesterit, kapellimestarit, kuin yleisökään halua kuunnella nykymusiikkia.
Miksen olisi siis yhtä hyvin voinut kokeilla sinfoniaa, joka sisältää lukuisia melodioita, vai oletteko sitä mieltä, että ihminen ei ole kiinnostunut musiikista missä on selvä sanoma.
Ihmettelin myös itse, miksi kirjoitin sävellysoppaan.
Säveltämisestä ei vaan kertakaikkiaan ole kirjallisuutta, ei ainakaan kokonaisen suuren teoksen. Mikä on sinfonia, siitä löytyy vain hajatietoa yhtä sieltä ja toista täältä.
Opas löytyy tällä hetkellä Wikibook-kirjana sekä Jyväskylä yliopiston musiikinlaitoksen linkkihakemistosta.
Ja uskokaa tai ei, mainitsemani kapellimestari on hyvin arvostettu, korkean tason ammattilainen joka konsertoi lähes kaikkien suomalaisten orkesterien kanssa säännöllisesti, myös ulkomailla.
Kun tämän tason orkesterinjohtaja antaa sävellysoppaasta hyvä arvosanan, ei hän sitä kiltteyttään tee . | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
