Aloittelijat ›

Oon soittanut nyt ..2(?) vuotta pianoa, ja haluaisin soitta (pianon lisäksi?) viulua, poikkihuilua tai isompaa kanteletta (ei 5 kielistä), joten mikä näistä olis mukavin, helpoin, järkevin mun kannalta..? Kertokaa jokaisesta hyvät ja huonot puolet.. :)

Siis on täyttäny just 14.. Ja ku tarkemmin ajattelin, nii varmaan 2,5 v tullu soitettua tuota pianoa..

mukavin, helpoin, järkevin mun kannalta..?
 
Rupea soittamaan juuri sitä mitä itse haluat.. Eihän sitä voi sanoa mikä on järkevintä, mitä haluaisit osata soittaa?

Noko en oikein tiiä.. Viulu tai huilu ois varmaan mukavempia.. Mutta onko vaikia opetella soittamaan ja soittaa yleensäkki..? (Siis huilua tai viulua)

Tuollaiset sinun pitää päättää itse.
 
Itse aloittaisin viulun.

Veikkaan että huilussa ja viulussa on molemmissa omat hankaluutensa. Viulu vaatii hyvää sävelkorvaa, toisaalta niin myös huilu, koska virettä säädellään myös ansatsilla, eli huulien asennolla. Perusjutut ja alkeet on aika helppo ja mukava oppia huilulla kyllä eteneminen vaatii sitten paneutumista. Viulusta en osaa tarkemmin sanoa, kun en itse ole moista soitellut.
 
Opettajan tarvitset kyllä sekä huilun että viulun soiton aloittamiseen. Voihan toki soitella yksinkin opaskirjojen avulla, mutta siinä on suuri vaara oppia tekniikkavirheitä (soittoasento, huilussa ansatsi jne), joista on myöhemmin hankala päästä eroon.
 
Kyllä se lopullinen päätös on ihan siitä kiinni, että kumpi sua itseäsi enemmän miellyttää.

tee kompromissi ja valitse huuliharppu

sähkökantele on kyllä hieno vehje! osta sellanen. siitä lähee kyllä hianoja ääniä ja kaikkee!

Kertokaa jokaisesta hyvät ja huonot puolet.. :)
 
Viulusta... Se vaan on aivan järjettömän ihana mutta myös järjettömän vaikea soitin. :)
 
Aioitko ehkä opiskella itse vai opettajan opastuksella?
 
Viulu vaatii tarkkaa sävelkorvaa, ja virheet tekniikassa kuuluu soitossa joten suosittelisin opettajan hankkimista ainakin alkuun. Vääränlainen soittoasento saattaa myös aiheuttaa kipuja ja ties mitä, joten ihan siitäkin syystä opettajaa kannattaa harkita.
 
Mut silti, viulu on kuitenkin ehkä maailman ihanin soitin, joten suosittelen sitä joka tapauksessa. Ehkei huilukaan ole hullumpi mutta viulu on kuitenkin viulu... :)

Olen soittanut sekä viulua jettä huilua ja oman kokemukseni mukaan huilu oli paljon vaikeampi. Alussa sain tosissani taistella että sain huilusta edes ääntä. Viulusta tykkäsin muutenkin enemmän, soitto kuulosti omaankin korvaan paljon kauniimmalta kuin huilu.
 
Mutta, soita sitä mitä itse haluat...

Olen soittanut sekä viulua jettä huilua ja oman kokemukseni mukaan huilu oli paljon vaikeampi. Alussa sain tosissani taistella että sain huilusta edes ääntä. Viulusta tykkäsin muutenkin enemmän, soitto kuulosti omaankin korvaan paljon kauniimmalta kuin huilu.
 
Mutta, soita sitä mitä itse haluat...
 
Huilusta äänen saaminen on niin ihmisestä kiinni. Joillekin helpompaa, joillekin vaikeampaa, ja hieman tuuristakin kiinni. Itse testasin joskus lukion ekalla kaverin huilua, kun se näytti kivalle. Siis ihan vain niin että kaveri asetteli sormet paikoilleen ja neuvoi hieman että mihin suuntaan pitää puhaltaa ja miten huulet pitää olla. Toisella puhalluskerralla irtosi ihan hyvä ääni. Sitä se kaverikin jaksoi ihmetellä. Sitten kun varsinaisesti huilua aloittelin soittamaan, niin olihan se jo hieman hankalampaa kun pitää opetella itse liikuttelemaan sormia ja keskittymään moneen asiaan yhtäaikaa, mutta opettajan avustuksella ja kivoilla harjoituksilla se äänen tuottaminen alkoi jo onnistumaan. Yleensähän ensikosketus huiluun on se, että saadaan pelkkä suukappale soimaan. Sitten kun se soi ja on puhallustekniikka hallussa, niin siirrytään kokonaiseen huiluun...

Viulu on melko vaikea, se yleensä aloitetaan ykkössoittimena jo 5 vuotiaana. Sanotaan että jopa vaikein solistinen soitin. Mutta mikäpä estäisi tarttumasta siihen myöhemminkin. Vaatii työtä, mutta on hieno äänikin kun oppii. Pianoon verrattuna tulee täysin uusi osa-alue opittavaksi, eli äänen puhtaus: sävelet eivät ole automaagisesti vireisiä, vaan sormien on osuttava justiin eikä melkein kohdilleen. Viulu on myös melko monipuolinen, sillä voi irrotella klassisesta jatsiin ja kantrista heviin.
 
Huilun oppii ehkä helpommin, eikä senkään äänessä mitään vikaa ole. Huilulla ei ehkä soiteta niin monipuolisia juttuja kuin viululla.
 
Kantele on dynamiikaltaan vaisu, eli monipuolinen ilmaisu on löydettävä muilla keinoin. Voi käydä tylsäksi, ja soitinkin on melko iso raahattavaksi ;) ainakin noihin muihin vaihtoehtoihin verrattuna.
 
Itse olen soittanut viulua riittävän kauan tietääkseni mistä puhun, ja systeri on huilunsoiton opettaja - sekin laji on tullut nähtyä vierestä. Kanteletta olen kuullut radiosta....

Luulen että minusta se tuntui senkin takia niin vaikealta, että viulusta nyt aina lähtee edes jonkinlaista ääntä, vaikka mikään muu ei onnistuisikaan.
 
Minun kokemukseni on kyllä aika erilainen. Aloittelijan on todella vaikea saada viulusta edes jokseenkin siedettävää ääntä. Tulos on yleensä ollut sitä ihanaista rahinaa.
 
Opettaja on viulunsoitossa kyllä aivan ehdoton juuri vaikean asennon muiden piirteiden takia. En olisi voinut kuvitella, että ottaisin viulun näin 'vanhuksena' käteen ilman opettajaa.

Minun kokemukseni on kyllä aika erilainen. Aloittelijan on todella vaikea saada viulusta edes jokseenkin siedettävää ääntä. Tulos on yleensä ollut sitä ihanaista rahinaa.
 
Ääntä se on rahinakin. :D
 
Huilusta kun ei välttämättä saa edes pihinää tai vinkunaa, ellei saa huulia mutristumaan oikein edes vahingossa. Sitten kun sen oppii, yleensä aika nopeasti, niin se ihan kelvollinen ääni alkaa kyllä tulemaan ihan luonnostaan. Alkuunhan huulet väsyy myös aika paljon. Tiukkaa tekee edes viiden minuutin soittelutuokio, mutta sitten kun kehittyy ja soittaa enemmän, niin huuletkin tottuu. Alkuun tulee jännitettyäkin suun ja naaman lihaksia paljon enemmän kuin olisi tarvis.