Yleistä keskustelua musiikista ›

Aamulehdestä juttu:
 
Uusi meluasetus pakottaa työnantajan parantamaan meluntorjuntaa
 
Heidi Väärämäki
 
Baareissa voi pian joutua tilaamaan virvokkeensa tarjoilijalta, joka on laittanut kuulosuojaimet korvilleen. Musiikki- ja viihdealalla astui viime viikolla voimaan valtioneuvoston antama meluasetus. Sen tarkoitus on varjella entistä paremmin baarimikkojen, musiikinopettajien, muusikoiden ja näyttelijöiden kuuloaistia.
 
Tähän asti työnantajien on pitänyt antaa työntekijöilleen kuulosuojaimet, jos työpäivän keskimääräinen melu on ylittänyt 85 desibeliä. Nyt työntekijän on saatava kuulosuojaimet ja päästävä halutessaan kuulontarkastukseen jo 80 desibelin melussa.
 
Säännöt ovat tiukentuneet myös siten, että metelin on pysyttävä kuulosuojaimien sisällä alle 87 desibelissä.
 
Aikaisemmin riitti, että työnantaja oli vähentänyt melua niin alas kuin pystyi.
 
Meluasetusta valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa muusikoille muun muassa vähämeluisempia sovituksia ja lyöntivoiman vähentämistä. Baareille suositellaan musiikin volyymin vähentämistä reilusti ja lisäkaiuttimia, jotta ääni jakautuisi tasaisemmin.
 
Myös teatterit saattavat joutua laskemaan esitystensä äänentasoa. Esimerkiksi teatteripyssyille on ehdotettu äänenvaimenninta.
 
Tampereen Teatterin näyttämöpäällikön Hannu Naamangan mielestä teatteri alkaa menettää luonnettaan, jos volyymia aletaan laskea.
 
- Teatterissa meluhaitta on hetkellinen, koska musiikki ei soi koko ajan eivätkä näyttelijät ole koko ajan lavalla. Jos pyssyihin joudutaan laittamaan vaimennin, ei pyssyä kannata käyttää ollenkaan, harmittelee Naamanka.
 
Rangaistuksena sakko tai työskentelykielto
 
Uusi meluasetus astui voimaan muilla aloilla jo vuosi sitten, mutta musiikki- ja viihdealalle annettiin pidempi siirtymäaika.
 
- Valmisteluun tarvittiin aikaa, koska melun käsite on viihdealalla kiistanalainen. Ääni on tuote, mutta se voi muuttua haitalliseksi meluksi, sanoo Hämeen työsuojelupiirin ylitarkastaja Tapani Vänni.
 
Hankaluuksia asetuksen valmistelussa tuotti muun muassa se, miten melua arvioidaan niillä, jotka altistuvat työssään metelille vain satunnaisesti.
 
- Jos melutaso vaihtelee paljon työviikon aikana, työnantajan on arvioitava desibelien määrä viikon keskimääräisen altistuksen mukaan. Jos jokainen työpäivä on tasaisen meluinen, altistuminen lasketaan yhden työpäivän mukaan, Vänni selvittää.
 
Melurajoista huolehtiminen on työnantajan vastuulla. Jos rajat ylittyvät, työsuojelupiiri voi antaa uhkasakon tai äärimmäisenä keinona kieltää työnteon liian meluisassa työpaikassa.
 
Työsuojelupiiri alkaa tehdä melutarkastuksia ravintoloihin ja baareihin samalla, kun tarkistetaan uuden tupakkalain noudattamista.
 
---
 
Siis että mitä? Vitutuskäyrä heilahtelee siinä määrin, että vois olla parempi jättää mielipiteensä kokonaan ilmaisematta. Ei jumalauta, miten tällainen kukkahattutätien virastotyöryhmä voi kuvitella olevansa missään asemassa kommentoimaan rumpaleiden soittoa tai muusikoiden tekemiä sovituksia? Millä eväillä, kysyn vaan? Siis saatana, olis mielenkiintoista kuulla tältä bingokerholta muutamia ehdotuksia siitä, miten näitä ehdotuksia pitäisi käytännössä ryhtyä toteuttamaan. Tulee mieleen taannoinen "musiikista mitään tietämättömien tyhmimmät kommentit" -ketju. Varmaan tarjolla olisi äidillisiä neuvoja tyyliin "täytyykö sitä kitaraa nyt sähköjen kanssa soittaa, nillähän oli siellä rippileirillä oikein kivat ne Landolat" tai "miksi noita torvia täytyy olla noin monta, eikös yksi riittäisi ja senhän voisi vaihtaa sellaiseen pienempään." Mutta kun tällaista paskaa suolletaan valtioneuvostosta asti, ei todellakaan naurata.
 
Kaupunginteatterissa pyörii musta komedia, jossa Stalin opettaa taidemusiikin maestroja säveltämään. Ilmeisesti se on käyty porukalla katsomassa.
 
Seuraavaksi varmaan ehdottavat, että metsurit voisivat korvata moottorisahansa hiekkapaperilla.

Absoluuttisen nollapisteen Tommi Liimatta oli kirjoittanut aiheesta yhtyeen keskustelupalstalle:
 
Kuulun niihin jotka saavat erektion lentokenttämelussa tai ambulanssin ajaessa ohi. Muutun onnelliseksi kun Hammond kirskahtaa.
 
Mutta mutta. Tuoreessa Aamulehdessä (19.2.) Heidi Väärämäki kirjoittaa valtioneuvoston asettamasta meluasetuksesta, jolla pyritään suojelemaan metelissä työskenteleviä ja joiden työ aiheuttaa meteliä. Ravintolahenkilökunnan on käytettävä kuulosuojaimia. (Aki Kaurismäen uhkakuva: kohta on kypäräpakko saunassa.)
 
Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole mitään tajua siitä mistä elävässä musiikissa ja baarikulttuurissa on kysymys. Sen näkee työryhmän ehdotuksista melun torjumiseksi (lähteenä edelleen Aamulehti):
 
- Valomerkki yleisön hiljentämiseksi, ettei juontajan tarvitse huutaa mikrofoniin. (Mutta joku onnetonhan voi luulla että tarjoilu loppui.)
- Soittovälineiden toimittajien kilpailuttaminen vähämeluisuuden perusteella. (Eikö kriteerin pitäisi olla hyvä taajuuksienerottelukyky? Ja mikä on "soittoväline"?)
- Suojaseinäkkeet esimerkiksi rumpalin ympärille. (Näyttää paskalta.)
- Monitorikuulokkeet soittajille ja vokalisteille. (Minkä päälle jalan sitten nostaa?)
- Vähämetelisempiä sovituksia kappaleisiin. (Toki, jos haluaa kuulostaa Jukka Kuoppamäeltä.)
- Vähemmän voimaa rumpujen soittoon. (Rummut ei edes ole äänekkäin soitin. Pidättelevä rumpali... huh.)
- Vaimennin teatteriaseisiin. ("Naamiohuvien" huippukohta oli nimenomaan säikäyttävä laukaus.)
 
Tulee mieleen Kalervo Palsan näkemys New Yorkista: kofeiinitonta kahvia, pilluttomia naisia. Savuttomassa ympäristössä jo kohta ollaan.
 
Ravintolan kuuluukin olla vaarallinen paikka. Ravintolan täytyy erota kodin ikävystyttävästä turvasta ja hiljaisuudesta. Kun ihminen lähtee ulos, hän tietoisesti asettuu alttiiksi riskeille.
Mikäs sen rattoisampaa.
 
Liimis

nonih. itse otin aamulehden jutun ilolla vastaan. itseasiassa jopa repesin siinä vaiheessa, kun puhuttiin "lyöntivoiman vähentämisestä" ja "vähämeluisemmista sovituksista". :D
 
tosiasiassa, kaikki baaritiskin takana työskentelevät ilahtunevat uudistuksesta. itse lähinnä oleskelen soittojuottoloissa asiakkaan ominaisuudessa, ja harvemmin viitenä päivänä viikossa kahdeksan tuntia kerrallaan, toisin kuin työntekijät.
 
olen huomannut vältteleväni monia paikkoja lähinnä taustamusiikin volyymin takia; jos ravintolan liikeidea ei varsinaisesti ole vain tanssimeininki, miksi musiikin täytyy olla niin fityn lujalla, että kanssaihmisten kanssa juttelu on täysin mahdotonta?
 
livekeikat on eri juttu, niiden ajaksi voi pistää korvatulpat, mutta tuntuu typerältä ajatukselta laittaa tulpat korviin koko baari-illan ajaksi. typerämpää on kumminkin, kun korvat tinnittää yön ja seuraavan aamun.

livekeikat on eri juttu, niiden ajaksi voi pistää korvatulpat, mutta tuntuu typerältä ajatukselta laittaa tulpat korviin koko baari-illan ajaksi. typerämpää on kumminkin, kun korvat tinnittää yön ja seuraavan aamun.
 
allekirjoitan. desibelimittarit pois bändejä haittaamasta, mutta diskojen ja rockbaarien perusmusan desibelit alemmas. muutamassa luolassa on ollut niin hirveä meteli ilman bändin bändiä, että ilman korvatulppia ei mitään asiaa.

Olen kyllä sataprosenttisesti Liimiksen kannalla. Savuttomia baareja, varoituslappuja olutpulloissa, metelittömiä keikkoja... Saatana mitä seuraavaksi? En halua edes kuvitella. Ihme hyysäämistä.

Olen kyllä sataprosenttisesti Liimiksen kannalla. Savuttomia baareja, varoituslappuja olutpulloissa, metelittömiä keikkoja... Saatana mitä seuraavaksi? En halua edes kuvitella. Ihme hyysäämistä.
 
Tulevaisuudessa kaikki keikat vedettävä playbäkkinä, rummuista kalvot pois ja viuhkat käteen ettei rumpali aiheuta liikaa melua. Kitaroista kielet pois ettei tule liikaa melua, kun hevisetä runnoo kitaraa nyrkillä?

Jos joka paikassa lähdetään näin äärimmäiselle linjalle, miksi kaupungin puutarhatyöntekijöitä ei pakoteta pitämään kuulosuojaimia? Kaupungin ruuhkassahan se saatanallisen kavala meteli piilee.
 
Mikäli sitä korvaa suojaa koko ajan kaikelta hälyltä, ei se ihan oikeasti kestä sitten enää mitään. Ihmiskorva kesti ennen paljon kovempia tärskyjä, nyt hetkelliset melupiikit saattaa olla turmiollisempia kun korva on tottunut suojaukseen.
 
Ei silti, itsehän pidän tulppia ravintolassa ihan mukavuuden vuoksi. Ei tarvitse keskittyä keskittymään vieruskaverin puheeseen koko aikaa. Vaikka tuntuukin aika oudolta ryypätä kumikuuset korvissa, pakko myöntää.

Rockbändit voitaisiin kieltää lailla. Kitaravahvistimet ja muutkin kovaääniset voitaisiin illegalisoida. Olisi komiaa jos voisi ruveta vahvistintrokariksi tai hankkia mustanpörssin kaupan kautta itselleen pahamaineisen hamster-putkivahvistimen

Tulevaisuudessa kaikki keikat vedettävä playbäkkinä, rummuista kalvot pois ja viuhkat käteen ettei rumpali aiheuta liikaa melua. Kitaroista kielet pois ettei tule liikaa melua, kun hevisetä runnoo kitaraa nyrkillä?
 
Kaikille henk.koht. korvamonitorit, tietysti pakollisella äänenvoimakkuuden rajoittimella. Turhan melun vähentäminen on ok, mutta nämä lääkkeet menee kyllä huumorin puolelle. Joskus voisivat ottaa asianosaisiakin mukaan suunnittelemaan.

Olisiko tähän sopiva vastalääke se, että raiderissa lukee "Yleisön ja ravintolan aiheuttama melu tulee ilman musiikkia olla alle 87 deibeliä" ja ennen keikkaa melu tsekataan ja jos ei ole niin valitellaan mikkiin että lain mukaan täällä on niin kova melu, etteivät muusikot voi työskennellä täällä.

Tähän asti työnantajien on pitänyt antaa työntekijöilleen kuulosuojaimet, jos työpäivän keskimääräinen melu on ylittänyt 85 desibeliä. Nyt työntekijän on saatava kuulosuojaimet ja päästävä halutessaan kuulontarkastukseen jo 80 desibelin melussa.
 
En minä noista Beleistä tai niiden deseistä paljoa ymmärrä, mutta...
jos tuo 80 dB on raja, niin mihin siinä tarvitaan musaa?
Eiköhän keskikännisestä kuppilayleisöstä tuon verran irtoa ilmankin?
 
Jos olen yli viisi tuntia kapakassa (hyi, en koskaan...) niin tarvitsenko minäkin kuulosuojaimet? Pitääkö huutaa tilaukseni tiskin yli, kun kyypparilla on kopat korvilla? Näyttääkö se bissen hinnan minulle lapulla, kun minäkään en kuule, mitä se puhuu ( ...teille ei enää tarjoilla...)
 
Jos pitää löytää paikka, jossa ei saa polttaa, juoda, eikä kuunnella musaa, niin kirkkoon...? Paitsi, että urut raikaa aivan liian kovaa.
 
Minulla on herkät korvat, ja ymmärrän tuon tarkoituksen täysin, mutta tuo keinovalikoima näköjään (taas) on menossa överiksi.
E: IsoJ ehti näköjään ensin...

- Vähämetelisempiä sovituksia kappaleisiin.
- Vähemmän voimaa rumpujen soittoon.
 
Ei juma.. Kaikki suomen rumpalit rupeavat sitten tästä lähtien soittamaan hiljempää, sovittu?

Tähän asti työnantajien on pitänyt antaa työntekijöilleen kuulosuojaimet, jos työpäivän keskimääräinen melu on ylittänyt 85 desibeliä. Nyt työntekijän on saatava kuulosuojaimet ja päästävä halutessaan kuulontarkastukseen jo 80 desibelin melussa.
 
Tää on taas tätä Suomen lainsäädäntöä.."haluttaessa"..haluatko toiseen työpaikkan jos käyt hankalaksi. Eihän ne peltorit paljoa maksa...se on eri asia kuka niitä käyttää.

Meluasetusta valmistellut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ehdottaa muusikoille muun muassa vähämeluisempia sovituksia ja lyöntivoiman vähentämistä.
 
Ei hyvä jumala sentään. Onko tämä joku vitsi? Sanokaa että tämä on vitsi.
Tunnutaan olevan sosiaali- ja terveysministeriössä aika kujalla näiden asioiden suhteen. Halutaan taas pelastaa ihmiset itseltään.

allekirjoitan. desibelimittarit pois bändejä haittaamasta, mutta diskojen ja rockbaarien perusmusan desibelit alemmas. muutamassa luolassa on ollut niin hirveä meteli ilman bändin bändiä, että ilman korvatulppia ei mitään asiaa.
 
Tämä on kyllä täyttä asiaa - ns. taustamusiikkia luukutetaan perusbaareissakin melko lujaa. Kaiken maailman seduloissa musa tuutataan pihalle pahimmillaan niin helvetin kovalla, ettei siitä saa enää mitään selvää. Kyseessä on vähän sama ilmiö, kuin puhuttaessa puhelimeen meluisassa paikassa. Normivolyymillä ei kuulu, huutamalla ei silloinkaan kuulu, mutta korvat särkyy. Eli laadukkaampia ja paremmin suunniteltuja äänentoistosysteemejä, kiitos. Tässä asiassa työryhmäkin on onnistunut oivaltamaan edes jotain.
 
Mutta tuossa ehdotuksessa on niin paljon epäkohtia, ettei siihen yksinkertaisesti pysty suhtautumaan vakavasti. Pikemminkin tulee tunne, että järkevät kohdat ovat puhdasta moukan tuuria. Jo se, että tavoitteiden joukossa on näyttelijöiden kuulon suojelu - anteeksi, mitä? En tietysti ole ammattinäyttelijä, mutta itse lavalla ollessani en ole kertaakaan tullut edes ajatusleikin tasolla ajatelleeksi, että kuulonhuoltoasioihin pitäisi siinä hommassa kiinnittää huomiota. Ei edes silloin, kun on tehty musiikkiteatteria ja käytetty vahvistinlaitteistoa. Teatteriaseista höpiseminen osoittaa melkoista asiantuntemattomuutta. Ymmärtäisin niiden vetämisen mukaan tähän, jos joka näytelmässä paukahtaisi useamman kymmenen kertaa, mutta käyttötiheyshän on aivan toista luokkaa.
 
Näyttelijän ja muusikon hommat on sellaisia erikoisaloja, että kyllä niille hakeutuvat oppivat matkan varrella parhaiten pitämään kuulostaan huolta itse, ja ovat asian suhteen ehdottomasti kovempia asiantuntijoita kuin joku helvetin valtioneuvoston työryhmä.
 
Eikä tarvitse kuin lukea päivän - minkä tahansa päivän - lehti keksiäkseen miljoona hyödyllisempää huolenaihetta, joihin puuttumiseen valtioneuvoston työryhmät voisivat käyttää rahaa.

Pidän välillä kuulosuojaimia kotona, kun mukulat metelöi.

Eiköhän se olisi helpompaa jo kieltää ravintolat sun muut kauheudet kokonaan.

Olen kyllä sataprosenttisesti Liimiksen kannalla. Savuttomia baareja, varoituslappuja olutpulloissa, metelittömiä keikkoja... Saatana mitä seuraavaksi? En halua edes kuvitella. Ihme hyysäämistä.
 
Mitäpä tähän voi enää lisätä. Saamaa odottelen vaan että mitä hittoa keksivät seuraavaksi?

Mikäli sitä korvaa suojaa koko ajan kaikelta hälyltä, ei se ihan oikeasti kestä sitten enää mitään. Ihmiskorva kesti ennen paljon kovempia tärskyjä, nyt hetkelliset melupiikit saattaa olla turmiollisempia kun korva on tottunut suojaukseen.
Lyhyesti kysyn että mistäs tiedät?