Rock, pop, alternative ›

Mitämitämitä?! Huomaan, että Lullabies on ollut monille pettymys. Ihmettelen kovasti, sillä itse pidän sitä s/t:n kanssa parhaimpana QOTSAna. Levyä ei vaivaa hajanaisuus, itse hahmotan sen hyvinkin selvänä kokonaisuutena. Levyn alkupuoliskolla on näitä "iisejä hittejä", puolivälissä sitten alkaa häröily Someone's in the Wolfin muodossa ja Broken Boxin myötä siirrytään taas vähän maanläheisempään rokkaukseen. Sitten rauhoitutaan ja fiilistellään levyn loppu. Levyssä on tosi hyvä, pimeä ja härö tunnelma. Edelleenkin löydän uusia juttuja tuolta, kun kuuntelen tarkkaan. Itseni mielestä QOTSAa hajanaisimmillaan on SFTD.
Mutta kyllä tota seuraavaa odotan ihan täysiä.
 
Olen 100% samaa mieltä! +

Mitämitämitä?! Huomaan, että Lullabies on ollut monille pettymys. Ihmettelen kovasti, sillä itse pidän sitä s/t:n kanssa parhaimpana QOTSAna. Levyä ei vaivaa hajanaisuus, itse hahmotan sen hyvinkin selvänä kokonaisuutena.
 
Samoilla linjoilla. Itse tykkäilen levystä suuresti juuri tuon "pimeän puolen" takia, psykedeliassa pörrätään ja rämmitään suolla boogien tahtiin. Oikeastaan levyn tylsimpiä biisejä ovat juuri nämä suoremmat rokkaukset levyn alkupuolelta. Kokonaisuutenahan levy taisi olla sellainen vastaisku SFTD:n aikoihin bändistä innostuneille uusille faneille (joihin itsekin kuulun) notta ne pahimmat hypehype-tyypit tippuisivat kelkasta. Ja sehän taisi toimiakin ihan hyvin.

Ainakin kaipaisin että Mark Lanegan kävisi laulamassa pari kipaletta. Mies on mielestäni ollut upeimmillaan juuri Qotsan levyillä vieraillessaan. Screaming Treesiä sinänsä väheksymättä. Ehkä vähiten tuota uusinta levyä on tullut näistä neljästä kuunneltua, mutta hyvä lätty sekin on. Itse tajusin Qotsan R-levyn kautta, ja se on lähimpänä sydäntä.
 
"...and Mark Lanegan will perform guest vocals on Era Vulgaris"
 
ei lullabies huono ollut, onhan siinä hyviä biisejä...jotkut kitarasaundit ja rumpukompit ärsyttää vain.
 
Onks kellään tietoa mistä saisi sen ensimmäisen levyn? En löytänyt mistään joten oli pakko hankkia ne biisit netin kautta. Aivan helvetin kova levy kyllä

Kyllähän tämä pitää tsekata, vaikka Lullabies ei paljoa kuunteluja saanutkaan. Voi toki myös vaikuttaa että kiinnostus koko bändiin ja muutenkin perusaltsuun hiipui juuri niihin aikoihin.

Songs For The Deafin biisit potkii livenä sata kertaa paremmin päähän. Mun mielestä noi SFTD:n soundit on vähän ankeat. Voi tietenkin liittyä tuohon radiolähetys-teemaankiin tuommoinen ratkaisu, mutta vähän ronskeimmilla soundeilla oilsi mielestäni voinut toteuttaa. R on kyllä edelleen paras levy, Lullabies perässä ja SFTD ja eka sitten. Ja komppaan että reippahasti tämän hetken kiinnostavimpia rock-bändejä.

No niin, kirjoittelin taas lukematta mitään linkkejä. Perinteistä. Ekan albumin tilasin itse cdonista, mutta ovat näköjään vetäneet markkinoilta sittemmin. Joltain ulkomaalaisemmalta nettikaupalta saattaisi löytyä.
 
damn...miksi ne niin teki? sehän on tosi tärkeä qotsa levy

meikäläiselle kolahti kovasti kyllä kaksi ensimmäistäkin QOTSAa silloin vuosikymmenen taitteessa, mutta SFTD on edelleen vuosikymmenen kovin rocklevy minun hyllyssäni. Bändin paras kokoonpano ehdottomasti kehissä, biisimateriaali monipuolista ja koukkujakin enemmän kuin riittävästi. Kaikesta rönsyilystä huolimatta siitä saa kumman nopeasti kiinni kokonaisuutena. Paljon on tullut LTP:täkin kuunneltua, mutta SFTD:n hiki, pöly ja energia vaan jätti sen varjoonsa. Erittäin hyviä levyjä ne on onneksi kaikki.

damn...miksi ne niin teki? sehän on tosi tärkeä qotsa levy
 
Ehkä eivät ihmiset ostaneet sitä. Ehkä heiltä loppui se varastosta eivätkä ole tilanneet lisää. Mutta aiheesta toiseen, laitoin eilen Lullabies To Paralyzen pitkän tauon jälkeen soimaan, ja onhan tämä kehvelin kova levy. This Lullaby aloittaa levyn jännästi, mutta hienosti.

Onks kellään tietoa mistä saisi sen ensimmäisen levyn? En löytänyt mistään joten oli pakko hankkia ne biisit netin kautta.
 
Jaa-a, kyllä tuota aina sillointällöin levykaupoissa näkee. Hintakin on yleensä pyörinyt siinä 10€ tienoilla.
 
Aivan helvetin kova levy kyllä
 
Aivan, ellei jopa paras...

 
Aivan, ellei jopa paras...
 
Ensimmäinen levy on paras. Oli aikanaan, jopa hieman yllättävä, verrattuna Kyuss-levytyksiin. Äkkiä aika vierähtää. 9 vuotta tuostakin jo aikaa.
 
Ja paras kokoonpano oli kyllä tällä ensimmäisellä levyllä myös :)

ensimmäisellä levyllä
 
Joshua Homme - Vocals/Guitar/Bass/Keyboard/Piano
Alfredo Hernandez - Drums
 
mutta kyllä, samaa mieltä olen, oli se MINUN mielestäni qotsan paras kokoonpano kun Nick tuli bändiin levyn jälkeen

ensimmäisellä levyllä
 
Joshua Homme - Vocals/Guitar/Bass/Keyboard/Piano
Alfredo Hernandez - Drums
 
mutta kyllä, samaa mieltä olen, oli se MINUN mielestäni qotsan paras kokoonpano kun Nick tuli bändiin levyn jälkeen
 
Makuasioitahan nämä. Kyuss-raunioistahan nuo soittajat ovat. Minusta ensimmäinen levy toimii parhaiten ja pysyy kasassa, ehkä juuri sen vuoksi, että siellä ei vielä ollut enempää porukkaa puuroa hämmentämässä. Siksi pidän sitä parhaimpana kokoonpanona (hymiöllä).
 
Onhan nuo loputkin lätyt Qotsalta ihan hyviä.

Itseni mielestä QOTSAa hajanaisimmillaan on SFTD.
 
Mä oon aina hahmottanut ton osana sitä radioteemaa, eli biisien välissä ikäänkuin vaihdetaan taajuutta ja aina tulee eri kamaa. Onhan se pitkä levy, mutta mun mielestä pitää ihan kohtuu hyvin itsensä koossa siltikin. Mulle kaikkein vähiten mieleisin QOTSA-levy on ollut Rated R, josta en tunnu saavan minkäänlaista otetta. Autopilot, in The Fade ja Lost Art Of Keeping A Secret on ihan hyviä biisejä, mutta muut biisit on aika yhdentekeviä ja se ihme cheerleader-kappale on hermoja raastava.

ja se ihme cheerleader-kappale on hermoja raastava.
 
Quick and to the pointless?? klassikko! Oliverin vokaalit on loistavat ja biisi potkii suoraan munille.

Quick and to the pointless?? klassikko! Oliverin vokaalit on loistavat ja biisi potkii suoraan munille.
 
Se onkin levyn ainoa biisi joka potkii. Niin ja tietysti "Feel Good Hit Of The Summer":in intro ja "Lost Art Of Keeping Secret":in outro.
 
Mun mielstä SFTD on paljon kompaktimpi ja toimivampi kokonaisuus kuin Rated R. Soitannollisestikin se rullaa paremmin, olihan Grohl rummuissa. Rated R:llä kun taitaa olla jokaisessa biisissä eri kokoonpano soittamassa. Ja "Feel Good Hit Of The Summer (Reprise)" on ihan turhaa täytettä levyllä. SFTD:n piilobiisinä mokomalle nauretaan.

Se onkin levyn ainoa biisi joka potkii. Niin ja tietysti "Feel Good Hit Of The Summer":in intro ja "Lost Art Of Keeping Secret":in outro.
 
Unohtamatta loistobiisiä Leg Of Lamb.

Se onkin levyn ainoa biisi joka potkii. Niin ja tietysti "Feel Good Hit Of The Summer":in intro ja "Lost Art Of Keeping Secret":in outro.
 
Mun mielstä SFTD on paljon kompaktimpi ja toimivampi kokonaisuus kuin Rated R. Soitannollisestikin se rullaa paremmin, olihan Grohl rummuissa. Rated R:llä kun taitaa olla jokaisessa biisissä eri kokoonpano soittamassa. Ja "Feel Good Hit Of The Summer (Reprise)" on ihan turhaa täytettä levyllä. SFTD:n piilobiisinä mokomalle nauretaan.
 
Kyllähän Tension Headistakin rokkipotkua löytyy. En tiä, minusta R on kevyesti bändin ehjin kokonaisuus, ei yhtään täytebiisiä. No, tuo reprise joo, mutta sehän eikös se kestä vain puolisen minuuttia.
 
Better Living Through Chemistry on varmaankin lempibiisini bändiltä.

Kylläpä meikästäkin R ja SFTD ovat ne parhaat.

Olen täysin hullaantunut Mark Laneganin ääneen. Siispä This Lullaby ja muut miehen vetämät biisit ovatkin mielestäni ehdotonta QOTSA eliittiä. Tuo Song for the Deaf se taitaa itsellekin ykkönen olla. Toisaalta, Lullabies to Paralyzen moninpaikoin Kyuss-henkinen stoner-happoilu viehättää myös jollain perverssillä tavalla.
 
Yhtä kaikki, uutta levyä odotan innolla.