Kitarat: kitarakamat ›

Itse olen SG stankun omistanut nyt noin viikon verran. Ei ole kuin hyvää sanottavaa. Yksi parhaiten käteen istuvia soittimia. Kaula oli suoraan itselleni sopiva koska sama profiili on mun Lessussa. Tykästyin erityisesti bodyn muotoiluun. Istuu todella mukavasti käteen sekä seisaaltaan että istuen.
Jännää että joku kitara voi olla todella yleispätevä peli aina hevistä-humppaan, olematta kuitenkaan ollenkaan tylsä tusinakitara. Onhan tuo design todella uniikki ja siinä on sellaista klassista mojoa. Myös soundista löytyy vahvat persoonalliset piirteet, kun sillä korvalla kuuntelee.
 
Väittäisin että SG reagoi paremmin soittoon kuin moni muu kokeilemani kitara. Omasta mielestäni tone-potikoita säätämällä ja kevyellä kädellä tuosta saa varsin sivistyneitä ääniä ulos, mutta hiukan kun kurittaa niin ponnahtaa sellainen terävä keskialueen räyhäkkyys esiin. Jos kitaraa voi kutsua dynaamiseksi niin sitä SG on. Tosin tästä ei välttämättä monet pidä.
Ei tuosta ihan Les Paulin soundia tule, mutta parempi niin. Les Paul on soundeiltaan aina melko Les Paul. Siihen voi välillä kyllästyä. SG taas tarjoilee enemmän vaihtoehtoja.
 
Jaan saman kokemuksen muutaman muun kirjoittajan kanssa. Special ei ole yltänyt aina Standardin kanssa samalle tasolle. Liian terävä soundi ja lyhyt sustain. Itse olin yllättynyt tästä havainnosta koska ajattelin että erot olisivat samaa luokkaa kuin vaikka Les Paul Studiossa ja Standardissa. Olin ostamassa Spessua ja testasin pari kolme. Sitten kun sain Standardin käsiini niin homma oli sillä selvä. Mun kohdalla se oli vaan ihan eri vehje.
 
En mä Les Pauliani kuitenkaan myy. Noi molemmat on mun lempparimalleja.
 
Mitä tulee sitten näihin kopiokitaroihin niin kaikkein lähimpänä on mielestäni Tokait. Testailin vinot pinot kaikkia mahdollisia kopioita. Epiphone oli kyllä laadukkaan oloisia viimeistelyltään ja niin edelleen, mutta se soundi ja sellainen dynaamisuuden tuntu ei ollut kyllä omasta mielestäni edes samalta planeetalta Gibsonin kanssa. Ei se Epiphone ollut huono, mutta SG:n kanssa sillä ei ollut muuta tekemistä kuin rungon muoto.
Tokain SG-75 alkoi jo olla lähellä Gibsonia. Ehkä hiukan terävämpi soundi ja lyhyempi sustain. Lähinnä puhutaankin enää sellaisista yksilö kohtaisista eroista.
 
Ja pistetään tuo viimeinen kommentti sitten hakasulkeisiin ihan minun omana näkemyksenäni eikä oteta sitä minkäänlaisena yleistyksenä tai kopiokitaradissauksena. Epiphoneja testasin noin 5 kpl ja Tokaita 3 kpl.