Kitarat: akustinen ›

Terse.
 
Kyllä, käytin hakua ja sieltä löyty jotain aika vanhoja keskusteluja kyseistä vempaimista. Johan tässä on porukka kerennyt sitten viime keskustelun sivistymään ja saamaan kokemusta näistä peleistä.
 
Itselläni on menossa "ikuisuus" projekti = akustisen hankinta. Rahaa on vähän (n. 1000€) ja vaihtoehtoja paljon. Haeskelen semmosta kitaraa josta löytyy sopivasti botnea ja kirkautta. Kitara tulisi 99% komppaamiseen.
 
Seuraavat kitarat on miellyttänyt suuresti:
Seagull M6JM - http://www.8thstreet.com/prod.asp?pid=31212 - n. 700€
Larrivee L3(R) - http://www.folkofthewood.com/page4695.htm - n. 1200€-1300€
 
Kummatkin on mielestäni ihan hienoja kitaroita. Hauskaa on se, että tuo Seagull on listahinnaltaan 735€. Mielestäni kitara saundaa ihan loistavalta hintaansa verraten. Larriveesta diggailin kyl kanssa todella paljon ja sen hieman tasapanoisemmasta saundista lämpenin. Molemmissa on erittäin hyvä soittotatsi.
 
Nyt kuitenkin kiinnostais tietää, että miten itse valitsisitte. Molempia ei oo varaa ostaa. Onko näistä jotain negatiivisia kokemuksia tai sitten jotain ylistyksiä. Teidän kommenttinne merkitsee! Jos mielestänne kumpikaan ei matsaa, ni antakaa parempi vaihtoehto.
 
Kiitos ja kumarrus
Jesse

Hyviä kitaroitahan nuo on. ja tiedät kai sen, että olet omillasi sen suhteen kumpi on sulle parempi. :)
 
Tuo L03-R tuntuu amerikkalaisilla palstoilla olevan jo klassikon maineessa. Itse en ole Larriveesta jostain syystä koskaan erikoisesti pitänyt, mutta se on nyt vain oma mieltymys.
 
Seagullin maine on sekin ameriikoista lähtösin, siellä kun ne ei maksa mitään, mutta kyllä minä ainakin olen tyytyväinen kahteen Lasido-kitaraani (Seagull & A&L). Saksasta voinee saada edullisemmin. Kuuluuko tuohon muuten kotelo, sehän on sen 50-100€ lisää hintaan.

Jep, tiedän...omillani olen. Viimeisen päätöksen teen minä. Itseasissa nämä molemmat kitarat ovat Kanadalaisia kaunokaisia, että P-Ameriikassa niitä arvostetaan mielestäni aika paljon nykyään. Molempien mukaan mielestäni tulee kotelo.
 
- Jesse

Torillakin näkyy olevan yksi L-03, harmi ettei nyt pysty.
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=151114

vähemmän ongelmia larriveen kanssa, kuin seagullin. pikkasen laadukkaampaa jälkeä ja puutavaraa myös. soita ja pähkäile, kyllä se sieltä!

Hassua, itsekin pähkäilen Seagullin ja Larriveen välillä:
 
http://www.seagullguitars.com/productartiststudio.htm - n. 1200-1300 €
 
http://www.larrivee.com/flash/products/guitars/D-03R/d03r.html - n. 1200-1300€

Hassua, itsekin pähkäilen Seagullin ja Larriveen välillä:
 
http://www.seagullguitars.com/productartiststudio.htm - n. 1200-1300 €
 
http://www.larrivee.com/flash/products/guitars/D-03R/d03r.html - n. 1200-1300€
 
Jos yli tontusta puhutaan, niin moni varmaan valitsisi Larriveen. Mutta mielipidejuttuja nämäkin.

vähemmän ongelmia larriveen kanssa, kuin seagullin. pikkasen laadukkaampaa jälkeä ja puutavaraa myös. soita ja pähkäile, kyllä se sieltä!
 
Kiitos kommentista ja kannustuksesta.

Onko muuten moni kokeillu Larriveen 03-mallia ja 03R-mallia? Onko ruusupuumallissa paljonkin erilainen saundi kuin mahonkikoppasessa? Luulisin, että on. D-03 oli ihan jees, mutta vielä pitäis se ruusupuumalli päästä kokeilemaan...

Luulisin, että on. D-03 oli ihan jees, mutta vielä pitäis se ruusupuumalli päästä kokeilemaan...
 
Mulla on menossa vähän sama homma. Olen testannut kyl ruusupuistakin mutta siitä on jo aikaa. Pitäis päästä testimään uudestaan tota L-03R, että sais selkeyden asiaan.

Oon itsekin etsinyt D -koppaista akkaria juuri tuossa hintaluokassa, ja Larrivee D-03 vakuutti kyllä. Tosin a/b -vertailuihin ei ole ollut mahdollisuutta, mutta samaan seuraan se mielestäni kuuluu Martinin ja Taylorin saman hintaluokan mallien kanssa. Vertailu kuitenkin pohjautuu muistikuviin niistä fiiliksistä jotka kulloisellakin testaushetkellä on olleet.
 
Lähinnä mietityttää kitaran jälleenmyyntiarvo. Kaikki kitarathan myydään joskus, ja perinteinen ja arvostettu merkki olisi helpompi saada edelleen kaupaksi joskus myöhemmin. Esim. Takamine ja K. Yairi ovat suhteellisen yleisiä merkkejä, mutta mieluummin valitsisin Larriveen.

Aikoinaan kävin noita testaamassa ja musta ruusupuumallit olivat parempia. Jotenkin tasaisemmin soivia ja isompia ääneltään. Makukysymys tämäkin.

Kaikki kitarathan myydään joskus, ja perinteinen ja arvostettu merkki olisi helpompi saada edelleen kaupaksi joskus myöhemmin. Esim. Takamine ja K. Yairi ovat suhteellisen yleisiä merkkejä, mutta mieluummin valitsisin Larriveen.
 
En mä ainakaan aio ikinä myydä yhtään omistamaani kitaraa. Kaikki pitää hankkia silleen, että niistä tulee rakkaita.

Lähinnä mietityttää kitaran jälleenmyyntiarvo. Kaikki kitarathan myydään joskus, ja perinteinen ja arvostettu merkki olisi helpompi saada edelleen kaupaksi joskus myöhemmin. Esim. Takamine ja K. Yairi ovat suhteellisen yleisiä merkkejä, mutta mieluummin valitsisin Larriveen.
 
Mielestäni Larrivee on arvostetumpi merkki kuin Yairi tai Takamine, jotka on kummatkin kai kaukoitäisiä trubaduurimerkkejä.
 
Olen kuullut kerrottavan että Herra J. Larrivee on Martinin ja joidenkin muidenkin merkkien konsulttina puuvalinnoissa.
 
D-03-malli tosin on vasta kymmenen vuotta vanha (vaikka Larrivee kitaroita onkin tehnyt 70-luvulta lähtien). Joten Takaminen joku dreadnought voittanee siinä perintyisyydessään.

Olen kuullut kerrottavan että Herra J. Larrivee on Martinin ja joidenkin muidenkin merkkien konsulttina puuvalinnoissa.
 
Tämä on totta ja J. Larriveetä pidetään yhtenä parhaimmista elossa olevista luthiereista. Ongelma Larriveella, kuten myös Gibsonilla ja Martinilla on siinä, että tehtaalla on hyvin vähän loistavia työntekijöitä jotka oikeasti tekevät ne myytävät mallit, vaan ne tehdään ns. linjatyöntekijöiden avulla esivalmistetuin ohjein. Tällä tavoin huippuluthierien ideat ym. tulevat kyllä käytetyiksi tehdyissä malleissa, mutta akustisen instrumentin valmistus ei ole koskaan näin yksinkertaista, koska jokainen puukappale saman lajinkin sisällä on yksillöllinen. Tästä seuraa se, että orjallisesti noudattamalla tiettyjä kannen tukirimoituksia ja muita valmistuksen yksityiskohtia joskus onnistutaan saamaan aikaiseksi huippuhyvä kitara ja suurimmaksi osaksi vain keskiverto tuotantoa. Silloin kun joku laadukaskin valmistaja myy kokopuisia kitaroita yllätävän halvalla (hinta tonnin kieppeillä ja alle), niin yleensä valmistusprosessissa ja materiaaleissa on säästetty.

Ohhos. No aika jätkä sitten toi J. Larrivee. Kävin taas Musamaailmassa ja tykkäsin kyllä tosi paljon myös LV-03R mallista, tosin sen on siellä varmaan jonkun aikaa ollut kun siinä oli ihan älyttömän vanhat kielet. Kunto oli kuitenkin ihan moitteeton. Mielestäni tohon L-mallin bodyyn sopii ihan hienosti cutaway.

Ohhos. No aika jätkä sitten toi J. Larrivee. Kävin taas Musamaailmassa ja tykkäsin kyllä tosi paljon myös LV-03R mallista, tosin sen on siellä varmaan jonkun aikaa ollut kun siinä oli ihan älyttömän vanhat kielet. Kunto oli kuitenkin ihan moitteeton. Mielestäni tohon L-mallin bodyyn sopii ihan hienosti cutaway.
 
Niinpä on juu tunkkaset ja tahmeat langat siinä. Itsekin sitä rämpyttelin lauantaina. Silti sellainen olo jäi että sen mieluummin ottaisin kuin "ruusupuuttoman" L-03-mallin.
 
D-03 malli oli kova niinkuin dreadnoughtit on, OM taas oli hivenen pieni (saundiltaan)... joten kyllä se taas jäi sellainen fiilis että tuo L-sarja on se, jonka itse Larriveista valitsisin, kooltaan sellainen sopiva jokapaikanhöyläkitara.

L-sarja on se, jonka itse Larriveista valitsisin, kooltaan sellainen sopiva jokapaikanhöyläkitara.
 
Todellakin, niin mäkin totesin. Siksipä ajattelin, et se olisi varmaan passeli vaihtoehto näin ekaksi hyväksi akustiseksi. Toimii mikettynä, studiossa, livenä...melkein missä vaan ja minkälaisessa musassa vaan. Sit voi myöhemmin hankkia jotain tarkemmilla saundi ehdoilla varustetun kitaran. Esim. joku jumbo vois olla sit hyvä vaihtoehto tai joku Martinin folk skitta.

Pidän enemmän Larrivee-kauloista kuin Seagulleista itse kyllä. Hommasin jonkun aikaa sitten L-09:n, enkä ole pätkääkään harmitellut. Loistava kitara.