Aihe: kurkunpää 1 2 | |
|---|---|
 Lasbe18.02.2007 10:04:35 (muokattu 18.02.2007 10:05:56) | |
"Alkavan haukotuksen tunne" pitäisi laulaessa olla (Mari Koistinen) Tarkoittaakos tämä nyt sitä, että kurkunpäätä pitäisi pyrkiä pitämään "alhaalla"? Ilmeisesti? Mutta eikö se nyt sitten ole juuri sitä alttoilua? Kun tätä kokeilin ääni oli selvästi erilainen (tummempi,täyteliäisempi) .. Mikäs nyt on sitten lauluteknillisesti oikein? Antaa kurkunpään elää omaa elämäänsä? | |
| gilmoure 18.02.2007 10:17:51 | |
pitäskö sanoa, että laulamaan ei kyllä opita kirjoja/foorumeita lukemalla (: ainakaan pelkästään. laulutunneille! | |
 fifi18.02.2007 15:46:34 (muokattu 18.02.2007 15:49:30) | |
Kurkunpäätä tietoisesti alaspainamalla saadaan keinotekoisesti tumma ja ontto saundi. Tämä johtuu siitä, että kun kurkunpäätä painetaan alaspäin, se ei painukaan ikään kuin tasaisesti, vaan se kallistuu. Sen sijaan, oikea hengitysyhteys ja pallean optimaalinen toiminta saavat aikaiseksi ns. trakeaalisen vedon kurkunpäähän, joka vetää kurkunpäätä "suorana" optimaalisesti alaspäin. Tätä ei saa aikaiseksi millään muulla kuin oikealla hengitystekniikalla. Eli kun hengitysyhteys on hanskassa, kurkunpää asettuu laululle optimaaliseen paikkaan, ilman painamisia. Ps. Vähänx mä tykkään "optimaalinen"-sanasta :D Ad surdas auras canere | |
| kimurantti1 18.02.2007 15:59:35 | |
Osaisitteko suositella joitain harjoituksia, joilla tuota hengitystekniikkaa saisi parannettua? Mä myös jännitän kurkunpäätäni todella helposti, onko tähänkin avuksi oikeanlaisen hengitystekniikan opettelu? Hyvää musiikkia? Käy vaikka tuolla: http://www.piecemakerband.com :-) | |
| Lasbe 18.02.2007 16:07:48 | |
pitäskö sanoa, että laulamaan ei kyllä opita kirjoja/foorumeita lukemalla (: ainakaan pelkästään. laulutunneille! Laulutunneille menen kyllä heti kun olen selviytynyt kevään pääsykokeista, eli se on kyllä tietysti avain, mutta uskoisin, että kirjoista ja foorumeista voi jotain oppia ja omaksua. Oma lauluni on ainakin ottanut ison askeleen, vaikka huonolta se edelleen kuulostaa :) | |
| Lasbe 18.02.2007 16:13:57 | |
Kurkunpäätä tietoisesti alaspainamalla saadaan keinotekoisesti tumma ja ontto saundi. Tämä johtuu siitä, että kun kurkunpäätä painetaan alaspäin, se ei painukaan ikään kuin tasaisesti, vaan se kallistuu. Sen sijaan, oikea hengitysyhteys ja pallean optimaalinen toiminta saavat aikaiseksi ns. trakeaalisen vedon kurkunpäähän, joka vetää kurkunpäätä "suorana" optimaalisesti alaspäin. Tätä ei saa aikaiseksi millään muulla kuin oikealla hengitystekniikalla. Eli kun hengitysyhteys on hanskassa, kurkunpää asettuu laululle optimaaliseen paikkaan, ilman painamisia. Ps. Vähänx mä tykkään "optimaalinen"-sanasta :D Kiitos tästä. (optimaalinen on hyvä sana;)) Näin minä itsekin ajattelin, että sitten kun perusasiat on kunnossa niin muu menee omalla painollaan. Hengitystekniikan kanssa minulla on varmasti vielä paljon tehtävää. On kieltämättä kuitenkin sellainen olo, että teen edelleen jotain väärin. Ilmeisesti kaipaisin "henkilökohtaista" opastusta joltain pätevältä opettajalta. Suurimpia ongelmia on mm. että korkealta laulaessani loppuu ilma kesken, eli liikaa painetta? jostain vielä muistaisin lukeneeni, että tällaisella "puskemisella" rikkoo vielä äänihuulet. kamalaa :D | |
| fifi 18.02.2007 21:29:09 (muokattu 18.02.2007 21:32:00) | |
Voisi melkein sanoa, että kaikki johtaa aina hengitykseen. Jos kurkunpäässä tuntuu kuristusta ja kiristystä, se liittyy useimmiten hengitykseen (ei mene pohjaan asti). Koko opiskeluni ajan olen huomannut, kuinka erilaiset ongelmien selvittäminen päättyy aina lopulta hengitysyhteyteen ja sen analysointiin. Puskeminen tai "hengen loppuminen" viittaa aina ongelmiin hengitysyhteydessä. Ensin saattaa olla täysin kropatonta, pinnallista hengitystä, sitten sitä kroppaa on jo vähän "liikaakin" ja aletaan pusertamaan ääntä jne. Balanssin löytyminen on omalta kohdaltani kestänyt vuosia. Monasti se on myös niin, että täytyy käydä ääripäissä, jotta tietää, mikä on se kultainen keskitie. Jotkut vain jäävät niihin ääripäihin... Suosittelen hengitysharjoitusten (näitä saa esim. hyviltä laulunopettajilta/puheterapeuteilta/voice massage -hierojilta) tai sellaisten liikuntalajien harrastamista, missä kiinnitetään huomiota hengitykseen. Itse olen saanut apua joogasta. Kannattaa irrottaa hengitysharjoitukset erikseen itse laulutapahtumasta, koska muuten kappaleisiin voi jäädä psykologisesti ylitsepääsemättömiä kohtia. Laulunopiskelussa mitataan ihmisten kärsivällisyys. Ei ole olemassa nopeita vippaskonsteja hyvän lopputuloksen saamiseksi. Jos yrittää oikoa, se johtaa ennenpitkää umpikujaan. Ad surdas auras canere | |
| fifi 18.02.2007 21:56:32 | |
Vääriä hengitystapoja: - solisluuhengitys: hengitys on hyvin pinnallista, olkapäät kohoilevat hengityksen tahtiin. Kuulee useimmiten puheäänessä erityisenä hentoutena ja ääni on usein korkea sekä kantamaton. Tällaista hengitystä tapaa sellaisilla, jotka ovat esim. jonkun onnettomuuden takia joutuneet tilapäisesti "opettelemaan" uuden hengitystavan. Esimerkiksi kylkiluu on katkennut, ja hengitys sattuu. Ihminen opettelee tällöin kevyemmän hengitystavan, joka jää selvästi ylemmäksi, mutta jos se jää päälle, se voi pahimmillaan viedä äänen. (olen kuullut tällaisesta tapauksesta eräältä voice massage -terapeutilta). Ennen vanhaan naisilla oli paljon tällaista pinnallista hengitystä, sen kuulee esim. Suomi-filmeistä. Tällöin naisihanteena oli, että rintojen piti kovasti kohoilla hengityksen tahtiin, koska se oli silloisen mielikuvan mukaan seksikästä. Muutama naisnäyttelijä soti tällaista tyyliä vastaan, ja he puhuivatkin sitten rempseästi omalla, kokonaisella äänellään. - Rintahengitys: hengitysliike keskittyy rintakehän yläosaan. (Monilla naisilla on tällaista, lienee myös peruja "vatsa-sisään-rinta-ulos-ajattelutavasta") - Vatsahengitys: hengitysliike keskittyy vatsan alueelle. Alavatsa pullistuu voimakkaasti ulospäin hengitettäessä sisään. Kyljet, rintakehän yläosa ei juurikaan osallistu tapahtumaan. Laulaessa saattaa tulla voimakkaita nytkähdyksiä vatsan seuduille, kun henki loppuu. Tämä tapa on monille miehille yleinen. OIKEA HENGITYS: - kylki-pallea-selkä-vatsahengitys. Sisäänhengityksessä tapahtuu "lihoamista" keskivartalon alueella, etenkin kyljissä. Kuitenkaan se ei ole mitään epäluonnollista, eikä kyljistä ole tarkoitus tehdä laatikkomaista rakennelmaa tai pitää niitä väen väkisin auki (vrt. sotilasmainen asento). Koko tapahtuma on varsin luonnollinen, kun sen löytää. Ei tarvitse puristella tai pidellä mitään auki, vaan se on jatkuvaa liikettä, joka tapahtuu automaattisesti. Tarkoitus ei ole myöskään liikutella väkinäisesti kylkiä. Itse tunnen hengityksen ikään kuin sivusuuntaisena liikkeenä. Ensin kannattaa tiedostaa, mikä on se oma tapa hengittää, eli mitä hengityksestä puuttuu ja mitä on liikaa. Kaikki hengitysharjoitukset eivät sovi kaikille, ja voivat pahimmassa tapauksessa pahentaa ongelmia. Hengitystä etsittäessä on hyvä tunnustella omia tuntemuksiaan: puristaako/ahdistaako jostain, ja kuunnella millainen ääni on (kireä/käheä/hento jne.). Laulaminen ei saa sattua eikä kiristää kurkusta. Parhaimmillaan hengitys on niin luontevaa, ettei sitä tarvitse miettiä (apua henki loppuu...!). Ääneen tulee oikean hengityksen avulla annos tummuutta ja heleyttä, se kuulostaa kokonaiselta. Parhainta on, jos saa hyvän laulunopettajan ohjaamaan oikeaan suuntaan - mutta työ on silti tehtävä itse. En ole tavannut vielä yhtäkään opettajaa, joka olisi pystynyt neuvomaan minulle oikeata kikkakolmosta hengittämiseen. Olen vain etsinyt ja etsinyt, ja kun opettaja kuulee tuloksia, hän ohjaa taas johonkin suuntaan. Luulen olevani suht lähellä jo. Ei tässä olekaan mennyt kuin 7 vuotta... Ad surdas auras canere | |
| Lasbe 19.02.2007 18:03:57 | |
Kiitos ja kumarrus sinulle fifi tyhjentävästä vastauksesta!! Mainitsemasi hengitystekniikka tuntui kyllä todella luontevalta (huomasin juuri että kuulun tuohon vatsahengittely ryhmään;( ) Nyt laulaminen tuntuu helpommalta! Todella innostavaa!:) Tuntuu kuin saisin lauluun voimaa enemmän ja samalla siltä kuin ääni lähtisi jostain alempaa :D outoa, mutta mielenkiintoista! Kiitos! | |
 tanjuli22.02.2007 09:21:11 | |
OIKEA HENGITYS: - kylki-pallea-selkä-vatsahengitys. Sisäänhengityksessä tapahtuu "lihoamista" keskivartalon alueella, etenkin kyljissä. ... Luulen olevani suht lähellä jo. Ei tässä olekaan mennyt kuin 7 vuotta... Mulla mennyt kauemmin enkä vieläkään oo perillä ;) Nyt on viimesen vuoden ajan ollu sellanen olo että hengitys pelaa suurinpiirtein niinkuin pitää, suurimman osan aikaa. Kylkikoppa on auennut sen verran että on tarttenu alkaa ostaa isompia rintsikoita et mahtuu laulamaan :D Yks mikä saattais auttaa tossa hengitystekniikan hakemisessa on Alexander-tekniikka. Jotkut on kans puhuneet joogasta (nimenomaan astangajoogasta), että helpottaa asioiden oivaltamista. Kannattaa kokeilla. [i hear voices but at least they're on tune] | |
 insight22.02.2007 10:07:34 (muokattu 22.02.2007 10:10:32) | |
Voisi melkein sanoa, että kaikki johtaa aina hengitykseen. Tällaiseen päätelmään mäkin olen päätynyt. Hyvässäkin laulamisessa on paljolti kyse ihan vain perusasioista. Ehkä tässä yhteydessä peruasia on aika venyvä käsite =) - Vatsahengitys: hengitysliike keskittyy vatsan alueelle. Alavatsa pullistuu voimakkaasti ulospäin hengitettäessä sisään. Kyljet, rintakehän yläosa ei juurikaan osallistu tapahtumaan. Laulaessa saattaa tulla voimakkaita nytkähdyksiä vatsan seuduille, kun henki loppuu. Tämä tapa on monille miehille yleinen. Tähän mä ainakin sorrun. Mulla on muutenkin hengitystekniikan kanssa paljon opittavaa. http://www.halla-aho.com/scripta/vaaliasiaa.html | |
 moraalienkeli07.03.2007 21:18:59 | |
Balanssin löytyminen on omalta kohdaltani kestänyt vuosia. Monasti se on myös niin, että täytyy käydä ääripäissä, jotta tietää, mikä on se kultainen keskitie. Jotkut vain jäävät niihin ääripäihin.. Harvinaisen totta tuo, että ääripäissä on käytävä. Tällä hetkellä käytän hengityksessä kroppaa liikaa, keskityn hengittämään liikaa alas, enkä ota ilmaa lainkaan ylemmäs. Lauluopettaja käski opetella hengittämään myös vähän ylemmäs, niin, että alimmat kylkiluut ikäänkuin laajenisivat sivuille. Tämä on minulle jokseenkin vaikeaa sisäistää ja onnistun hengittämään aina vain niin, että alimmat kylkiluut vain kohoavat. No, tätä tarvitsee tosissaan etsiä. Luulen, että tuo ääripäässä käyminen johtuu pitkälti siitä, että aloittelija ei opi hengittämään alas, jollei sitä nimenomaan painoteta. Jos aloittelijan käsketään hengittää koko ylävartaloon (tietenkin se pohja on alhaalla), ei syvähengityksen oppimista ja ennen kaikkea automaatioksi muuttumista tapahdu. Tämä on mielestäni verrattavissa siihen, ettei aloittelijalle voi puhua vokaalien selkeydestä, jollei perustekniikka ole kunnossa ja jännitys kasvojen ja kaulan alueelta kutakuinkin poissa. Vokaalit tulee mielestäni rakentaa vasta perustekniikan ollessa hyvällä mallilla. Naamaansa voi väännellä ja artikuloida vaikka miten, kunhan on oppinut olemaan jännittämättä kaulan lihaksia. Muuten yliartikulointi nostaa kurkunpäätä ja katkaisee yhteyden kurkunpään ja ns. "laulun juurien" kanssa, jotka ovat alhaalla. (pahoittelen epäselvää selitystä, kipeänä ei paranisi esitelmöidä) | |
| ushimir 08.03.2007 16:32:00 | |
mikä on yliartikulointi ja balanssi? | |
| moraalienkeli 08.03.2007 17:43:31 | |
Yliartikuloinnilla tarkoitin sitä, että yksinkertaisesti tekee tekstin liian selväksi ja ikäänkuin "puree" kiinni tekstiin, jolloin kaulan alueelle syntyy jännitystä ja kurkunpää nousee. | |
 ap7808.03.2007 18:09:02 | |
yli artikulointi on sitä että tekee kaiken leualla huulten sijaan..kaulan lihakset jännityvät ja samalla myös äänihuulia ympäröivät lihakset. | |
| ap78 08.03.2007 18:10:28 | |
ja balanssi on tasapaino.Asiayhteydestä riippuu Minkä balanssi. Lihas-balanssi,kehon balanssi,äänenvoimakkuuden balanssi.. soundin balanssi(diskantti ja basso ovat tasapainossa..) | |
| fifi 08.03.2007 18:45:10 | |
Ja tässä yhteydessä, kun puhuttiin hengityksestä, balanssi tarkoitti siis sitä, että hengitys, ilmanpaine ja kroppayhteys ovat tasapainossa keskenään. Joskus kroppaa on joko liikaa (puserretaan minkä ehditään, tehdään valtavasti töitä äänen eteen), tai sitten sitä on liian vähän (-> heiveröinen ääni, ei mitään eloa kropassa, vain suu käy...). Tämän balanssin etsimiseen voi mennä vuosia. Lisäksi eri päivinä on eri balanssit, riippuen kunnosta, riittävästä tai riittämättömästä levosta jne. Joskus täytyy tehdä enemmän töitä samojen äänien eteen. Balanssi on siis tasapaino. Ad surdas auras canere | |
| moraalienkeli 09.03.2007 17:24:42 | |
yli artikulointi on sitä että tekee kaiken leualla huulten sijaan..kaulan lihakset jännityvät ja samalla myös äänihuulia ympäröivät lihakset. ja jos laulua ja sen "soivuutta" alkaa säädellä leualla, kaikki muu putoaa pois ja yhteys muuhun "laululihaksistoon" katkeaa. | |
| ushimir 09.03.2007 18:42:19 | |
hengitys tekniikasta yks kysymys eli: Pitääkö vatsalihasten jännittyä kun hengittää ylempänä olevalla tavalla? kiitos tuosta tekstistä fifi | |
| Keppis 09.03.2007 18:45:58 | |
hengitys tekniikasta yks kysymys eli: Pitääkö vatsalihasten jännittyä kun hengittää ylempänä olevalla tavalla? kiitos tuosta tekstistä fifi Vatsa/kylki/selkälihasten pitää toimia hengityksen mukana, ei siis varsinaisesti jännittyä. Luppoaika pidentää elämää.
http://www.myspace.com/fobiayhtye | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)