Kitarat: kitarakamat ›

Kun se ei ole R3 japseissa. Mulla on Fusionissa narrow spacing, ja RR Pro:ssa näyttää olevan sama juttu (teksti alhaalla):
 
http://audiozone.dk/index-filer/JacksonRhoadsInfo.htm
 
edit: USA:ssa siis satula on hivenen kaulan "sisässä" kun taas Fusionissa satula tulee hitusen molemmilta reunoilta yli. Eroa E-E kielten välillä on tosiaan millin verran vähemmän japsipelissä.
 
No ruuvaa satula japsista irti ja katso mitä lukee pohjassa.
 
R3 = 1 11/16" ja narrow string spacing.
 
http://www.floydrose.com/nutsizes.html

Schallerin ja OFR:n ero on pohjalevy ja kieltenlukitusruuvit. Tatsi/soundieroa tulee mutta ei laatueroa juurikaan muualla kuin korkkaavista kierteistä pohjalevyssä.
 
Schallerin kielenlukituspultit (ja uusissa myös kielipalan kiinnittävät kuusiokolopultit ) ovat pintakäsittelemätöntä terästä. Niihin tulee ajan saatossa pintaruostetta, ja ne muuttuvat punertaviksi. Vaihtamani Schallerin pohjalevy oli myös pettymys, veitsenterissä oli selkeää kulumaa jo ensimmäisen kieltenvaihdon yhteydessä. Vanha Jackson-logoinen oli tosin kestänyt kohtalaisen hyvässä kuosissa 16 vuotta, joten siitä ei ole pahaa sanottavaa muuta kuin noiden korkanneiden kierteiden osalta.
 
OFR myös soi paremmin, ja on toiminnaltaan sulavampi. Itse en tähän uskonut ennenkuin kokeilin, vaikka monet sitä ovat (täälläkin) sanoneet.
 
Jackson värjäsi eebenotelautansa niin kuin moni muukin merkki. Väri sulkee niitä syitä näkymättömiin. Jenkkijaskoissa ei 80-luvulla ollut mitään kovin kummallisia potikoita vaan ihan peruskamaa.
 
Mielenkiintoista, onkohan noissa meikeläisen kummassakin värjätty lauta? SL2H:ssa se tosiaan on suorastaan muovimaisen tasainen, kun taas Fusionissa on syyt näkyvissä oikein urakalla.

Schallerin kielenlukituspultit (ja uusissa myös kielipalan kiinnittävät kuusiokolopultit ) ovat pintakäsittelemätöntä terästä.
 
Mä en ole kuullutkaan mustasta teräksestä. OFR:n ja Schallerin pultit ovat ihan peruskauraa ja oksidikerroksella värjättyjä.
 
Niihin tulee ajan saatossa pintaruostetta, ja ne muuttuvat punertaviksi.
 
No niin tulee OFR:n ja muidenkin tallojen osiin. Keikalla pidät hikoilevaa kättä talla päällä ja se on siinä jos et ole koko ajan rassaamassa.
 

OFR myös soi paremmin, ja on toiminnaltaan sulavampi. Itse en tähän uskonut ennenkuin kokeilin, vaikka monet sitä ovat (täälläkin) sanoneet.
 
Joo soundi on erilainen. Mutta minkälainen soundiero on mustalla ja kromatulla floydilla ;)
 
Mielenkiintoista, onkohan noissa meikeläisen kummassakin värjätty lauta? SL2H:ssa se tosiaan on suorastaan muovimaisen tasainen, kun taas Fusionissa on syyt näkyvissä oikein urakalla.
 
Jackson taisi lopettaa otelautojen värjäilyn vuonna 2002 tai siihen suuntaan.

Vaihdoin jaskaan vanhan kromisen, valetun OFR:n tilalle mustan levystä veistetyn. On jäänyt sellainen mielikuva että valetussa olisi ollut hieman lämpimäpi soundi. Olenko yhtään enää kartalla?

No niin tulee OFR:n ja muidenkin tallojen osiin. Keikalla pidät hikoilevaa kättä talla päällä ja se on siinä jos et ole koko ajan rassaamassa.
 
Schallerin pultit olivat pintaruosteessa jo parin viikon jälkeen. OFR on 7 vuotta vanha, ja siinä ei näy mitään. Nuo ovat siis aivan käsittelemätöntä terästä, kuten olivat alkuperäisetkin jotka vaihdoin noihin Rockingerilta tilaamiini. Näistä tulee kuvat myös jahka sen artikkelin jaksan kirjoittaa.
 
Annoin muuten väärää infoa tuosta kielivälyksestä, mittasin ne juuri ja noissa onkin ihan sama kuten sanoit. Hiljan myymässäni Charvelin 475:ssä oli millin leveämpi kieliväli, ja sekoitin tuon siihen. Kaula on tosin edelleen sen millin leveämpi satulassa tuossa Soloistissa. Fusionissa on muuten vastoin catalogien infoa (19mm) 17mm paksu kaula ekalla nauhalla. Aivan wizard-kamaa siis, tausta on vain hieman erilainen profiililtaan.
 
SL2H on vm. -00, joten siinä on lienee tuo värjätty otelauta vielä. Mielenkiintoinen keskustelu saataisiin muuten noiden prefender- ja heti vaihdoksen jälkeen tehtyjen keppien laatueroista, eräskin juuri omistussuhteen vaihdoksen jälkeen tehty yksilö oli tässä juuri käsillä.. lieneekö sattumaa vai mitä.
 
Olenko yhtään enää kartalla?
 
Juuri noin minäkin sitä eroa näkisin. Vaikuttaa aivan pikkuseikalta, mutta ei millään malttaisi uskoa kaiken olevan vain korvien välissä. Toisaalta, sehän se vaan on mikä ratkaiseekin :)

Schallerin pultit olivat pintaruosteessa jo parin viikon jälkeen. OFR on 7 vuotta vanha, ja siinä ei näy mitään. Nuo ovat siis aivan käsittelemätöntä terästä, kuten olivat alkuperäisetkin jotka vaihdoin noihin Rockingerilta tilaamiini. Näistä tulee kuvat myös jahka sen artikkelin jaksan kirjoittaa.
 
Siis tarkoitatko että ne pultit olivat hopean värisiä? Kyllä niissä se pieni musta värikerros alkuperäisenä on. Jos siis ovat orginaaleja.
 
Annoin muuten väärää infoa tuosta kielivälyksestä, mittasin ne juuri ja noissa onkin ihan sama kuten sanoit. Hiljan myymässäni Charvelin 475:ssä oli millin leveämpi kieliväli, ja sekoitin tuon siihen. Kaula on tosin edelleen sen millin leveämpi satulassa tuossa Soloistissa.
 
Voi johtua puun kuivumisesta ja kutistumisesta. 15 vuodessa tapahtuu monenlaisia asioita.
 
SL2H on vm. -00, joten siinä on lienee tuo värjätty otelauta vielä. Mielenkiintoinen keskustelu saataisiin muuten noiden prefender- ja heti vaihdoksen jälkeen tehtyjen keppien laatueroista, eräskin juuri omistussuhteen vaihdoksen jälkeen tehty yksilö oli tässä juuri käsillä.. lieneekö sattumaa vai mitä.
 
Ei sitä laatueroa ole.

Siis tarkoitatko että ne pultit olivat hopean värisiä? Kyllä niissä se pieni musta värikerros alkuperäisenä on. Jos siis ovat orginaaleja.
 
OFR:ssa ne ovat saaneet jonkin käsittelyn, Schallerin pultit ovat aivan käsittelemättömän näköisiä. Kuten sanoin, pintaruostetta parin viikon jälkeen.
 
Voi johtua puun kuivumisesta ja kutistumisesta. 15 vuodessa tapahtuu monenlaisia asioita.
 
Kaula on jenkkimalleissa millin leveämpi, kurkkaa tuo linkki jonka laitoin. Satula on siis kaulaa kapeampi Soloistissa, ja kaulaa paksumpi Fusionissa.
 
Ei sitä laatueroa ole.
 
Tästä olen eri mieltä näkemieni kitaroiden valossa. Samat työntekijät siellä oli hommissa, mutta kuluja on varmasti leikattu. En usko sen olevan vain sattumaa, että niitä huonoja yksilöitä on peräisin juuri siltä aikakudelta.

OFR:ssa ne ovat saaneet jonkin käsittelyn, Schallerin pultit ovat aivan käsittelemättömän näköisiä. Kuten sanoin, pintaruostetta parin viikon jälkeen.
 
Katsellaan kuvia kun saat niitä otettua.
 

 
Kaula on jenkkimalleissa millin leveämpi, kurkkaa tuo linkki jonka laitoin. Satula on siis kaulaa kapeampi Soloistissa, ja kaulaa paksumpi Fusionissa.
 
Olen katsellut joo jcfonlinessa jo vuosia sitten. Pitäisi olla vähän suurempi otos kuin 2 kitaraa...
 
Tästä olen eri mieltä näkemieni kitaroiden valossa. Samat työntekijät siellä oli hommissa, mutta kuluja on varmasti leikattu. En usko sen olevan vain sattumaa, että niitä huonoja yksilöitä on peräisin juuri siltä aikakudelta.
 
Totta että epävarmuus saa aikaan huolimattomuutta tai työmotivaation laskua. Kuluja varmaan koittavat kaikki kitaravalmistajat karsia mahdollisimman paljon.

Hmm... minä ainakin haluaisin faktoja tuosta "OFR soi paremmin kuin Schallerin FR". Schallerin valmistamia kummatkin, mutta soundieronko kuulee suoraan? Itseäni tämä kiinnostaa siksi, että olen teettämässä custom-skebaa jossain vaiheessa ja siihen olen kaavaillut Schallerin floikkaa esikuvani innoittamana. Mua ei kiinnosta pintakäsitellyn kuluminen... mustaa kun olen kaavaillut hardwaren väriksi, niin se nyt kuluu väkisinkin kovassa käytössä ja pitkällä aikavälillä. Tuleepahan katu-uskottava jos joku osanen kerää hieman hapettumisen oireita pintaansa. Kiinnostaa vain kovasti tuo ensimmäisenä mainittu asia soundista.

Haa, asiaa. Kunnon Jackson keskustelua. Pistämpä lusikkani soppaan.
 
Mulla oli se 2003 SL2H(OFR), eli vähän fenderin mukaantulon jälkeen tehty.
 
Vertailen sitä Werden SL2H OFR:llä(2000):n sekä omistamiin eerie dess USA select soloistiin(1993) Schallerilla sekä Professional Soloist pro:(1990) Schallerilla(myöhemmin vaihdettu OFR pro) sekä 1989 soloist archtopiin(custom shop)kiinteä tallan, string thru.
 
Soloist pron kaula oli kaikkein omituisin. Se tuntui hyvin samanlaiselta, kun ESP MII. Siinä oli selkeä C-profiili ja satula 42mm, kuten japanikitaroissa yleensä on.
 
93 eerie dess, werden SL2 ja oma archtoppini ovat kaulan suhteen hyvin samanlaiset. Kaula on tuttu Jackson peruskaula, ei speed neck. Kuriositeettinä mainittakoon, että RR prossa(1990), joka nykyään on Oulussa, oli sama profiili kaulassa.
 
2003 SL2H:ssa oli huomattavan paksu kaula ekoilla nauhoilla, millin kaksin isompi. 12. nauhan paikkeilla se olikin sitten samanlainen kun tavallisessa USA Jacksonissa.
 
Toinen seikka on kitaroiden sointi. Eerie, soloist proja Werden SL2H olivat hyvin saman sointisia. Täydellisiä leadikitaroita. erotteleva ja ohuehko soundi. Runkopuu poppeli. 2003 soloist on leppää, ja soundi on täysin erilainen. Kitara on paljon isomman kuuloinen. Kaulan paksuus vaikuttaa tässäkin varmaan vähän. 2003 SL2H oli parhaimman kuuloinen floikka Jaska, jolla olen soitellut. Se kitara vaan kuullostaa isolta. Tämän kitaran voi nykyään bongata Medeian keikoilta.
 
Laadullisesti kaikki USA kitarat ovat olleet parempia, kun Japanin professional prot. Kaikista paras työnjäljen suhteen on 1989 custom shop archtop. Se on täydellinen. 2003 oli vähän rujommin viimeistelty, kun Werden SL2H ja eerie. Esim. nauhat oli vedetty tasoon mutta fret dressin oli jätetty tekemättä, eli nauhat olivat päältä tasaiset, niitä ei oltu hiottu pyöreiksi. Tämä on tavallaan setup hommia, ja soittaja itse päättäköön miten kitara säädetään. Professionalien välillä ei eroja ollut.
 
Schaller vs OFR. Kyllä niissä on valtava ero. Uusissa Schallereissa floikkaholkki on löysä, kampi ei istu tukevasti tallassa vaan "lonksuu". OFR:ssä tätä ongelmaa ei ole.
Schalleria kammettaessa tuntuma ei ole niin välitön. Ikään, kuin pohjalevy taipuisi mukana. OFR on jäykempi ja vastaa liikkeisiin heti.
OFR pesee Schallerin kestolla. Taottu ja lämpökäsitelty pohjalevy on kestävämpi, kun schallerin valettu.
Soundieroakin on eikä se ole vitsi. Schaller on vähän tumpumman kuuloinen. OFR syttyy soimaan ja soi vahvemmin(kovempaa). OFR on siis vähän kirkkaamman kuuloinen mutta myös erottelevampi.
 
Valitkaa ihmeessä OFR, se on oikeasti parempi.
 
Toivottavasti tästä oli apua. Jos tulee jotain, niin kysykää.

Soloist pron kaula oli kaikkein omituisin. Se tuntui hyvin samanlaiselta, kun ESP MII. Siinä oli selkeä C-profiili ja satula 42mm, kuten japanikitaroissa yleensä on.
 
Mullakin oli soloist pro mutta siinä oli 43mm satula. Takaprofiili oli aika litteä.
 
2003 SL2H:ssa oli huomattavan paksu kaula ekoilla nauhoilla, millin kaksin isompi. 12. nauhan paikkeilla se olikin sitten samanlainen kun tavallisessa USA Jacksonissa.
 
Mullakin on 2003 SL2H ja kaulaprofiili on samanlainen kuin 1998 RR-1 kepukassa jollainen on kanssa. Kaulaprofiilit ovat vuosien saatossa muuttuneet. Lisäksi on 1989 custom shoppi soloist jossa on hieman ohuempi profiili kuin noissa uudemmissa.
 
Laadullisesti kaikki USA kitarat ovat olleet parempia, kun Japanin professional prot.
 
Mun soloist pro oli aivan samaa tasoa kuin jenkit. Kerro vähän tarkemmin että mikä oli japsissa vialla verrattuna jenkkiin.
 
nauhat oli vedetty tasoon mutta fret dressin oli jätetty tekemättä, eli nauhat olivat päältä tasaiset, niitä ei oltu hiottu pyöreiksi. Tämä on tavallaan setup hommia, ja soittaja itse päättäköön miten kitara säädetään.
 
En mä kyllä sanoisi setupiksi sitä että nauhojen viimeistely on jätetty tekemättä..
 
Schaller vs OFR. Kyllä niissä on valtava ero. Uusissa Schallereissa floikkaholkki on löysä, kampi ei istu tukevasti tallassa vaan "lonksuu". OFR:ssä tätä ongelmaa ei ole.
 
Samat osat kyseessä, lonksuvassa oltava jotain kulumaa.
 
Schalleria kammettaessa tuntuma ei ole niin välitön. Ikään, kuin pohjalevy taipuisi mukana. OFR on jäykempi ja vastaa liikkeisiin heti.
OFR pesee Schallerin kestolla. Taottu ja lämpökäsitelty pohjalevy on kestävämpi, kun schallerin valettu.
Soundieroakin on eikä se ole vitsi. Schaller on vähän tumpumman kuuloinen. OFR syttyy soimaan ja soi vahvemmin(kovempaa). OFR on siis vähän kirkkaamman kuuloinen mutta myös erottelevampi.
 
Schallerin pohjalevy on paksumpi ja kampi vääntää vähän eri paikasta. Tuntumaeroa on juu. OFR:n pohjalevy on kestävämpi kuin nuo vanhat Schallerit joissa ei ole vahvikkeita. Onneksi vika on korjattu.
 
Tummenpaa soundia tosiaan tulee Schallerista. Ei välttämättä mikään huonommaksi tekevä asia.

Samat osat kyseessä, lonksuvassa oltava jotain kulumaa.
 
Mulla on suoraan paketista vedetty Schallerin kampi holkkeineen joka lonksuu (klappia on reilusti). Kuten ylempänä jo kirjoitin, niin samassa erässä tulleet kieliä kiristävät kuusiokolopultit ja pohjalevy jättivät myös juosten kustun vaikutelman. Vanhassa JT:ssä ei ollut valittamista millään osin pohjalevyn kierteitä lukuunottamatta, laatu petti siis uusissa Schallerin varaosissa.
 
En ole koskaan kuullut että OFR:ssa olisi vastaavia ongelmia. Liekkö siellä saksanpäässä hihnalla jonkin sortin lajittelua, että mikä erä menee mihinkin koriin.
 
Jos olisin customiini tallaa valitsemassa en miettisi noiden kahden välillä hetkeäkään.

Mulla on suoraan paketista vedetty Schallerin kampi holkkeineen joka lonksuu (klappia on reilusti). Kuten ylempänä jo kirjoitin, niin samassa erässä tulleet kieliä kiristävät kuusiokolopultit ja pohjalevy jättivät myös juosten kustun vaikutelman. Vanhassa JT:ssä ei ollut valittamista millään osin pohjalevyn kierteitä lukuunottamatta, laatu petti siis uusissa Schallerin varaosissa.
 
En ole koskaan kuullut että OFR:ssa olisi vastaavia ongelmia. Liekkö siellä saksanpäässä hihnalla jonkin sortin lajittelua, että mikä erä menee mihinkin koriin.
 
Klappaako se kampi jos kiristää holkin niin kireälle että kampi ei liiku ilman liikuttamista?

Kyllä klappaa. Uudet schallerit on kysessä.

Kyllä klappaa. Uudet schallerit on kysessä.
 
Koklasin tossa omassa schaller-tallaisessa ja klappia ei ole kun kiristää liikkumattomaksi. Kampi ja holkki vasta ostettu.
Jos klappi häiritsee niin kannattaa laittaa vähän öljyä/vaseiinia holkkiin. Jotkut käyttävät myös telfonteippiä.
 
Schallerin kanssa pitää käyttää pidempää pulttia siellä pohjassa.

Vertailen sitä Werden SL2H OFR:llä(2000):n sekä omistamiin eerie dess USA select soloistiin(1993) Schallerilla sekä Professional Soloist pro:(1990) Schallerilla(myöhemmin vaihdettu OFR pro) sekä 1989 soloist archtopiin(custom shop)kiinteä tallan, string thru.
 

 
Toinen seikka on kitaroiden sointi. Eerie, soloist proja Werden SL2H olivat hyvin saman sointisia. Täydellisiä leadikitaroita. erotteleva ja ohuehko soundi. Runkopuu poppeli. 2003 soloist on leppää, ja soundi on täysin erilainen. Kitara on paljon isomman kuuloinen. Kaulan paksuus vaikuttaa tässäkin varmaan vähän. 2003 SL2H oli parhaimman kuuloinen floikka Jaska, jolla olen soitellut. Se kitara vaan kuullostaa isolta. Tämän kitaran voi nykyään bongata Medeian keikoilta.
 
Jos tulee jotain, niin kysykää.
 
Nii, mikäs oli saudiero kiinteä tallaisen ja floikan välillä?
....
ja nyt ei kukkaa rupeaa väittää ettei ole kun löydätte eroja jopa eriväristen floikken välillä:)

Jos klappi häiritsee niin kannattaa laittaa vähän öljyä/vaseiinia holkkiin. Jotkut käyttävät myös telfonteippiä.
 
Vika on siinä että tuon holkin halkaisija on liian suuri. Vanha JT:n holkki (mistä oli mennyt kierteet) oli aivan tiivis kun kammen vain tiputti siihen. Tuossa jää jonkun puoli milliä löysää, ja se siihen ei auta vaikka kiristäisi kuinka. Muuten tuo ei juuri haittaa, mutta kun pirulainen resonoi soittaessa.
 
Pitääpä kokeilla tuota ehdottamaasi teippipatenttia, olenkin miettinyt että mikä tuohon olisi toimiva fiksaus.

Hmm... tuo on kyllä kiehtovaa jos OFR tosiaan soundaa "kirkkaammalta" ja erottelevammalta kuin Schaller. Pitää vissiin speksata uudestaan. Schallerissa vain olis suoraan sopiva 14" radius.

Schallerissa vain olis suoraan sopiva 14" radius.
 
Sama radiushan noissa kaiken järjen mukaan on, sillä tallapalat on molemmissa samat ja pohjalevy tasainen. Sinänsä mielenkiintoista, sillä Jacksoneissa on 16" radius ylänauhoilla.. mikähän se tuossa tallassa sitten lopuiltaan onkaan.