Kitarat: soittaminen ›

Sit meit on kaksikin täällä.
Mulla todettiin syöpä -06 Helmikuussa ja "lekurit" lupaili
about kax vuotta elinaikaa...
..muija lähti kiitämään Maaliskuussa Jne....
..Tää onkin ollut viimonen henkireikä tää MNet..vaikken mää osaakkaan soittaa..
....Kiitos Ympäripyöreistä Palautteista...
 
Huh. Ei kyllä enää juuri tee mieli kitistä niistä omista murheista. Ei perhana jos asiat noin on niin täysillä joka päivästä kaikki irti. Äläkä vain anna piiruakaan periksi sille syövälle. Voimia ja taistelutahtoa sulle ja samoin HellsBellsille.

Sit meit on kaksikin täällä.
Mulla todettiin syöpä -06 Helmikuussa ja "lekurit" lupaili
about kax vuotta elinaikaa...
..muija lähti kiitämään Maaliskuussa Jne....
..Tää onkin ollut viimonen henkireikä tää MNet..vaikken mää osaakkaan soittaa..
....Kiitos Ympäripyöreistä Palautteista...
 
Nämä ovat kyllä vittumaisia asioita, mutta minkäs sille tekee. Kaikella on kai kuitenkin tarkoituksensa ja oma aikansa.
 
Eikös Hussein (se kuningas) sanonut hyvin tyyliin, että "Ennen kuin aikani tulee, mikään ei voi minua vahingoittaa ja kun aikani tulee, ei mikään voi minua pelastaa".

Niinpä. Kyllä se syöpä iskee vaikka 2-kymppiseen ihmiseen. Ei siinä välttämättä ehdi elintavat vaikuttaa.
 
Meilläpäin oli vuosi pari takaperin kuollu yläaste-ikäinen tyttö syöpään. Eipä näissä paljon aina oo elintavoista kiinni jos on tullakseen.

Tää menee varmaan offtopic:ien listan kärkeen kun ollaan sentään kitarat/soittaminen palstalla, mut pakko lisätä muutama ajatus aiheeseen.
Just tällaisten tilanteiden pitäs laittaa ihmisten elämä hiukan perspektiiviin. Nyt ollaan kuunneltu reilu vuosikymmen "trendi sanontoja" masennus / työmasennus, burnout, duunissa ei ole kivaa ja se hajottaa yms.
Prkl ihmiset lukekaa ketjun aloittajan tuntoja saatika sitten nimim. kattilakettu:sta. Miun Papat ja mummot eli sodanjälkeisinä vuosina totaalisessa köyhyydessä ja pulassa, eivätkä he valittaneet 16+ t(paska)työpäivän jälkeen jaksamisesta ja masennuksesta. Työ oli vain se tapa jolla pystyi pitämään itsensä ja perheensä leivässä. Nykyään kukaan ei tee muuta kuin valittaa miten kurjasti menee ja ahdistaa kun maailmassa on ihmisiä joilla on todellisiakin ongelmia kuten 2 ed. mainittua.
Teille ei siis muuta kuin jaksamisia ja selkävoittoja sairaudesta.
Ja kaikille muille ottakaa itseänne niskasta kiinni ennen kuin rupeatte valittamaan tyhjästä.

Epäonninen olis paree otsikko. Muista silti että elämä on tässä ja NYT. Ei eilen eikä huomenna. Elä silti täysillä ja osallistu vaan skaboihin. Tsemppiä!

Meilläpäin oli vuosi pari takaperin kuollu yläaste-ikäinen tyttö syöpään. Eipä näissä paljon aina oo elintavoista kiinni jos on tullakseen.
 
Oli tuossa meillä parikuukautta sitten tälläinen juttu kans. Tyttö oli vain lukiossa.
Kohozgalle plussaa.

Tuleepi plussaa täältäkin:-)

Niin sopis mennä sen paskan työpäivän päätteeksi kuuntelemaan kuolemansairaiden juttuja sairaalaan. Sitten sitä jo osaiskin nauraa itselleen.

Kerran sä vielä skabailet. Voimia sulle.

Niinpä. Kyllä se syöpä iskee vaikka 2-kymppiseen ihmiseen. Ei siinä välttämättä ehdi elintavat vaikuttaa.
 
Ei välttämättä toki. Lankomieheni vanhemmalla tyttärellä todettiin kasvain munuaisessa hänen ollessa neljän vanha. Onneksi todettiin ajoissa ja sädehoidolla kasvain saatiin lopulta poistettua. Nyt tukka kasvaa taas ja ensi vuonna on tyttö menossa kouluun.

...Eikös Hussein (se kuningas) sanonut hyvin tyyliin, että "Ennen kuin aikani tulee, mikään ei voi minua vahingoittaa ja kun aikani tulee, ei mikään voi minua pelastaa".
 
Meillä kalamiehillä on erilainen uskomus tuosta asiasta. Joku on, joka voi pelastaa.

itselläni ei ole ollut syöpää mutta iso isäni kuoli samaiseen vaivaan. Uskokaa kaikki paranemiseen, se on paras lääke.

hmm.. tässä tilanteessahan on terveenä helppo heittää ajatuksia. Mutta en malta olla mainitsematta yhtä tutkimusta.. enmuistamissä, mutta jossain tehtiin tutkimus yli 100 vuotiaille henkiöille, pyrittiin selvittämään heidän pitkän ikänsä salaisuutta.. tutkittiin perimät, geenit, elintavat, tottumukset, elinympäristöt, liikunnat, tupakat, viinat, ruoat.. ja kaikki.
 
Moni muu asia oli ristiriidassa tutkimuksessa keskenään, mutta yksi asia yhdisti KAIKKI yli 100 vuotiaita tutkittuja.. se oli merkillisen jännä juttu. Kaikki he olivat PÄÄTTÄNEET elää satavuotiaiksi.. Jos syöpä on päässyt iskemään voi olla vaikeeta päättää yhtään mitään, mutta minä uson että ihmisen psyykkeessä on valtavia voimia jotka voi vaikuttaa koko kroppaan ja elämään.
 
Joten TAISTELKAA! Etsikää se elämänhalu ja sanokaa jokapäivä että MINÄ EN KUOLE, MINÄ ELÄN! Kitara käteen ja soittakaa vaikka se syöpä suohon!
 
Mutsini taistelee kuolettavaa tautia vastaan ja sille lääkäri sanoi että 2 kuukautta ja pyörätuoliin.. mutta EI OLE ISTUNUT SIIHEN ja 5 vuotta on kulunut tuomion julistamisesta, se nainen on päättänyt taistella. Taistelematta ei kannata antautua.
 
Voimia ja Voima olkoon kanssanne!

Sanon nyt,(vaikka vastasin jo ketjuun aiemmin) että ei tämä kuulu mitenkään kitaransoitto -palstalle...
 
Mod.huom. Ei se täällä haittaakaan. Kyseessä on erikoislaatuisen hyvää ja toiverikasta ajattelua sisältävä ja sellaiseen kannustava ketju ja niin kauan kun pysytään hyvässä hengessä, ei ole syytä poistoon tai siirtoon.

hmm.. tässä tilanteessahan on terveenä helppo heittää ajatuksia. Mutta en malta olla mainitsematta yhtä tutkimusta.. enmuistamissä, mutta jossain tehtiin tutkimus yli 100 vuotiaille henkiöille, pyrittiin selvittämään heidän pitkän ikänsä salaisuutta.. tutkittiin perimät, geenit, elintavat, tottumukset, elinympäristöt, liikunnat, tupakat, viinat, ruoat.. ja kaikki.

Moni muu asia oli ristiriidassa tutkimuksessa keskenään, mutta yksi asia yhdisti KAIKKI yli 100 vuotiaita tutkittuja.. se oli merkillisen jännä juttu. Kaikki he olivat PÄÄTTÄNEET elää satavuotiaiksi.. Jos syöpä on päässyt iskemään voi olla vaikeeta päättää yhtään mitään, mutta minä uson että ihmisen psyykkeessä on valtavia voimia jotka voi vaikuttaa koko kroppaan ja elämään.

Joten TAISTELKAA! Etsikää se elämänhalu ja sanokaa jokapäivä että MINÄ EN KUOLE, MINÄ ELÄN! Kitara käteen ja soittakaa vaikka se syöpä suohon!

Mutsini taistelee kuolettavaa tautia vastaan ja sille lääkäri sanoi että 2 kuukautta ja pyörätuoliin.. mutta EI OLE ISTUNUT SIIHEN ja 5 vuotta on kulunut tuomion julistamisesta, se nainen on päättänyt taistella. Taistelematta ei kannata antautua.

Voimia ja Voima olkoon kanssanne!
 
Plussa napsahti +
 
Mutta tosiaan oon kuullut kyllä juttua, kuinka joku hieroja jossainpäin täällä pohjanmaalla(olisko ollu Kauhajoella?) on onnistunut jotenkin jopa syövän parantamaan. Saattaahan se paikkansa pitää tai sitten syynä paranemiseen on ollut potilaan luja usko siihen hoitoon. Kuitenkin kaveri sanoi että tämä hieroja on jo useampiakin syöpäpotilaita onnistunut parantamaan. Tai siis syöpä on lakannut leviämästä. Mutta yksi niistä oli ollu justiin että oli kanssa annettu vain pari vuotta elinaikaa ja hengis on kuulemma vieläkin. Kyllä mä ainakin tossa tilanteessa ottaisin ainakin selvää kun on henki kyseessä. Kovasti tämä työkaveri itte usko siihen ja on siitä vissiin oikein lääkäritkin olleet ihmeissään kun syöpä on noin vain pysähtynyt. En tiä mistä johtunut mutta kun kerran tilanne on mitä on niin kaikki keinot on sallittuja. Eikä selvän ottaminen maksa mitään:-)
Taistelutahtoa eikä saa jäädä kotiin murehtimaan.
 
Edit. Niin ja tämä nyt ei siis ole mikään varma juttu mutta kun on niitä kummia tapauksia ennenkin sattunut niin ajattelin vain kertoa tämän.

Itsekin syövän kokeneena tiedän miltä tuntuu syövän kanssa elää, joten voimia ketjun aloittajalle. Vaikka vaikeaa onkin, kannattaa etsiä päivittäisestä elämästä niitä hyviä hetkiä, joita löytyy yllättävän paljon vaikka ei aina uskoisikaan. Ja syövästä voi parantua, ja monesti parantuukin.
 
Itse sain -06 vuoden uudenvuodenaattona tietää pitkälle levinneestä imusolmukesyövästä, mutta 8kk hoitojen jälkeen se on nyt takana päin. Ainakin toistaiseksi. Uskoisin kyllä, että lopullisestikin. Mahdotonta siitä selviytyminen ei siis ole, psykologiset tekijät kuitenkin vaikuttavat siihen paljon, joten kannattaa säilyttää optimistinen asenne :)

Eipä se syöpä katso mihin se osuu. Vaimolla todettiin syöpä elokuussa 2002, pari kuukautta sen jälkeen kun mentiin kihloihin. Syöpää hoidettiin keväälle 2003. Alkutilanne oli hodgkinin tauti (=imusolmukesyöpä), levinneisyystaso IV. Reilun vuoden päästä toukokuussa vaimo saanee terveen paperit, mutta siltikin joka ikinen kontrollikäynti jännittää.
 
Mentiin sitten naimisiin 10.4.2004. Reilua kuukautta myöhemmin, 13.5.2004 räjähti mulla intissä vetosytytin kädessä, siinä meni vasen silmä kokonaan ja oikea heikkeni pitkäksi aikaa, mutta nyt oikealla silmällä näkee vähintäänkin loistavasti. Vasemmasta kädestä katosi kentälle ihan riittävästi lihaa, mutta sekin kursittiin kasaan, etusormi neljällä teräspiikillä ja muutamalla siirteellä. Käsi tikattiin alavatsaan kiinni ja sinne ohjattiin reidestä verisuoni, ettei etu- ja keskisormi mene kuolioon. Lääkärihän ehdotti amputaatiota, mutta pitkän linjan kosketinsoittajana ei sitä voinut harkitakaan.
 
Kitaransoitossa on tullut pari juttua vastaan missä vasen räpylä hieman vastustaa, mutta ei mitään mahdottomia esteitä. Vaaditaan lähinnä hieman ylimääräistä treeniä, kun etusormen puristusvoima ei ole kovin kummoinen.
 
Jaksamisia siis täältäkin päin, ei se aina helppoa ole.
 

 
-Sale

Plussaa tulee. Voimia ja uskoa paranemiseen

Kovasti jaksamista vaan molemmille. siellähän sitten nähdään joskus kuitenkin.