Rock, pop, alternative ›

Kuulosti hyvältä.

Hienoa että täälläkin on huomioitu tuo clippi. Todella harvoin tulee innostuttua pelkästä 10 sek. pätkästä;)... Sellainen Hemispheres/Xanadu/Cygnus X-1-hybridi tyylinen levy kelpaisi ainakin meikäläiselle.
 
Jospa se seuraava kiertue sattuisi hipaisemaan Suomenkin maaperää...

Noniin. Rushin musiikki on muutaman vuoden kypsynyt tuolla pääkopassa siihen pisteeseen, että se alkaa kuulostamaan hyvältä. Moving Picturesia kun jaksoin kuunnella Tom Sawyeria pidemmälle, niin siellähän oli loistavia biisejä. Yllättäen aikoinaan kun Rushiin läksin 2112-levystä tutustumaan niin Geddy Leen lauluääni oli vaan jotain ylitsepääsemätöntä. Kauhealta kimitykseltä kuulosti. Kaverit tosin rohkaisivat että "Aluks se on ihan hirveen kuulosta mut jossain vaihees se alkaa kuulostaa just sen takia helvetin hyvältä." Näin on käynyt minullekin. Pitää alkaa kuuntelemaan vähän enemmän. Tässä on hyvässä suhteessa "muusikoiden musiikkia" ja iskeviä melodisia koukkuja. Witch Huntissa melkein pakko vetää mielikuvituskapuloilla fillejä Peartin tahtiin.

Mielenkiintoinen veto mielenkiintoiselta bändiltä! Tuosta ei vielä osaa sanoa oikein mitään. Kuulostaa hyvältä, mutta noin lyhyt pätkä ei vielä kerro oikeastaan mitään. Muistan kuulleeni, että Vapor Trails vuoti liian aikaisin ja oli jo tarjolla ennen julkaisupäivää. Taitaa olla Rushin tapa hieman antaa takaisin. Aika karua antaa 10sek näyte uudelta sinkulta, vai mitä? Sen verran juuri että kivasti kiusaantuu - viimeinen sointu nimittäin lupaa paljon - ja siihen katkaistaan.

Mutta kuvittelenko, vai oliko tuo pätkä aluksi hieman lyhyempi? Jos sitä annetaan vähän kerrallaan lisää julkaisua kohti? Hyvä markkinointikikka?!Soundipolitiikassa ei liene hirveitä muutoksia loppupelissä. Ainakaan mun korviin tuo ei ole kovin paljoa edellisestä muuttunut, mitä nyt näin pienen pätkän perusteella voi sanoa.

Toiveissa ois itsellä ollut 77-81 välisen perioidin soundimaailma. Hieman pörähtävä ja toisaalta ehkä napakan ohuehko bassosoundi, erittäin kuivat (ja tarkkaan erottelevat ) rumpusoundit. Nämä yhdessä luo perustan Farewell to Kings - Moving Pictures ajan soundiin IMO. Siihen päälle Alexin kitara kohtuu säröillä (vähän chorusta ja phaseria väliin), hieman syntetisaattoria ja kunnon laulut.
 
Tämän, jälleen henkilökohtaisessa nousussa olevan Rush fanittelun ansiosta palkitsin itseni tänään ostamalla pari kappaletta remasters sarjan CD:tä. Kyllön hienoa!

Voisi melkein ajatella kyllä tuon clipin olevan kappaleesta Cygnus X-I Book III :)
Mutta, eiköhän tuota odotella innolla!

Voisi melkein ajatella kyllä tuon clipin olevan kappaleesta Cygnus X-I Book III :)
Mutta, eiköhän tuota odotella innolla!
 
Hyvin oivallettu! Sointu on tosiaan juuri sama jolla Cygnus X-I Book II alkaa...
Tuskallista odottaa, milloin tuosta saa kuulla hieman pidemmän pätkän. Mutta tosiaan mun mielestä se pätkä oli aluksi lyhyempi n.10sek nyt se on n.13 sek. Ehkä oon vain hieman vainoharhainen. Kun tuntu että parilla eka kuuntelulla se pätkä alkoi "Da - Da - DaDa..." ja nyt se menee"DaDaDa - Da - DaDa..." niinkuin ois tullut alkuun pari iskua lisää?

Hemmetti sentäään ku tämä bändi on jääny ittelläni vähän. Pitäs kai ny ostaa jotain levyjä kun Preston omistan ja 2112 on koneella, mutta ei ne riitä.

Pitäs kai ny ostaa jotain levyjä kun Preston omistan ja 2112 on koneella, mutta ei ne riitä.
 
Ostat sen 2112:n ja Farewell To Kingsin.

Tiukka suora:
 
A Farewell To Kings (1977)
Hemispheres (1978)
Permanent Waves (1980)
Moving Pictures (1981)
 
ja bonuksena samoja biisejä livenä:
 
Exit... Stage Left (1981)
 
Esim. Levykauppa Äx myy nuo remasters versioina hintaan 10,90€. Suosittelen hankkimaan. Muutkin on hyviä, mutta itselle nuo em neljä on jotenkin tiukimmat. Vaikka toisaalta 2112 on myös mahtava...

Hemispheres on kovin, Moving Pictures kakkonen.
 
Yllättäen aikoinaan kun Rushiin läksin 2112-levystä tutustumaan niin Geddy Leen lauluääni oli vaan jotain ylitsepääsemätöntä.
 
Minusta Geddyn ääni oli parhaimmillaan 70-luvun levytyksillä. Se säröäänellä kirkuminen ja liioiteltu vibrato olivat mulle SE juttu. Permanent Waves-levyltä eteenpäin lauluäänensä muuttui hiljalleen tylsähköksi.

Hiton vaikea laittaa mihinkään järjestykseen ylivertaista Moving Picturesia lukuun ottamatta. 80-luvun levyt on minusta kovimmat.

Ostat sen 2112:n ja Farewell To Kingsin.
 
Voisin tehdä vaikka näin. Entäs se Hemispheres? Tiukka? Miellellään saisi olla sitä progeinta kamaa.

Voisin tehdä vaikka näin. Entäs se Hemispheres? Tiukka? Miellellään saisi olla sitä progeinta kamaa.
 
Siinä tapauksessa Hemispheres on oikea valinta. Se on Rushin tuotannosta ehkä kaikkein lähimpänä sitä, mitä "progella" yleensä tarkoitetaan. Ja tiukka on.
 
Hemispheresillä on muuten minusta Rushin kaikkien aikojen paras bassosoundi, näin sivuhuomautuksena.

Hemispheresillä on muuten minusta Rushin kaikkien aikojen paras bassosoundi, näin sivuhuomautuksena.
 
Tämä ratkaisi asian :)
 
Edit: Voisin vaikka tuosta Moving Pictures:sista kysyä että minkäslaista kamaa se on pääosin? The Camera Eyen olen kuullut, mutta en oikeen siitä saa minkäänlaista kuvaa.

Hemispheresillä on muuten minusta Rushin kaikkien aikojen paras bassosoundi, näin sivuhuomautuksena.
 
Tuolla levyllä on ihan hiton hyvät soundit. Ja bassolinjat ovat kukkeimmillaan, kitaraa ei välillä edes kuulekaan kun Geddyn basso tanssahtelee omia melodioitaan.
 
Voisin vaikka tuosta Moving Pictures:sista kysyä että minkäslaista kamaa se on pääosin? The Camera Eyen olen kuullut, mutta en oikeen siitä saa minkäänlaista kuvaa.
 
The Camera Eye ei oikein anna kuvaa tosiaan levystä. MP on varmaan se yleisesti maineikkain levy Rushin tuotannosta. Ei niin progea kuin Hemispheres, mutta oiva välimuoto rokkaavamman ja progemman materiaalin välimaastosta. Sisältää lempiviisuni orkesterilta, Limelight nimeltään.

The Camera Eye ei oikein anna kuvaa tosiaan levystä. MP on varmaan se yleisesti maineikkain levy Rushin tuotannosta. Ei niin progea kuin Hemispheres, mutta oiva välimuoto rokkaavamman ja progemman materiaalin välimaastosta. Sisältää lempiviisuni orkesterilta, Limelight nimeltään.
 
Ja minun lempiviisuni, Red Barchettan

The Camera Eye ei oikein anna kuvaa tosiaan levystä. MP on varmaan se yleisesti maineikkain levy Rushin tuotannosta. Ei niin progea kuin Hemispheres, mutta oiva välimuoto rokkaavamman ja progemman materiaalin välimaastosta. Sisältää lempiviisuni orkesterilta, Limelight nimeltään.

Ja minun lempiviisuni, Red Barchettan
 
Toi levy on niin täynnä hyviä biisejä ettei mitään voi kunnolla erotellakkaan, A-puoli (Tom Sawyer, Red Barchetta, YYZ, Limelight) on eräs rock-historian kovimpia pakkauksia.

Tässä on hehkutettu tuota 70-luvun loppupuolen Rushia, mutta kannattaa kokeilla myös levyjä Presto ja Counterparts. 80-luku meni Rushilta enimmäkseen syntikoiden kanssa säätämiseen (mä tykkään kyllä niistäkin) mutta palaisvat sitten pikkuhiljaa takaisin hard rockiin. Prestossa on mukavasti molempia ja Counterparts jatkaa siitä.
 
-Mikko
 
ja mun puhelimen soittoäänenä on YYZ...

Tässä on hehkutettu tuota 70-luvun loppupuolen Rushia, mutta kannattaa kokeilla myös levyjä Presto ja Counterparts.
 
Kyllä joo. Varsinkin Prestossa on minusta aivan upea äänimaailma. The Pass on myöskin eräs bändin lempibiiseistä. Upea kerrassaan. Yhdessä vaiheessa pidin Counterpartsistakin paljon enemmän kuin nyt. Nyt se on vaa aika hyvä levy :P Sekin alkaa aika murhaavasti. Animate. Ei varmaan missään biisissä Peart noin kovin puske biisiä vauhtiin ja muutenkin.