Rock, pop, alternative ›

Tässä muuten teknisestä puolesta kiinnostuneille todella kaikenkattava teos:
 
http://www.recordingthebeatles.com/
 
Ei toimi tuo sivu ainakaan minulla. Osoitteen perusteella vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Wikipedian mukaan voimme jäädä odottelemaan myös tätä: "Norman Smith is writing a book, his memoirs, entitled "John Lennon Called Me Normal," which is due to appear in early 2007"
 
Miten olisi vielä:
Ravi Shankarin "George Harrison Called Me Master"
 
Keith Moonin (postuumisti) "Richard Starkey called me a drunk"
 
Allen Kleinin "Paul McCarney called me with ugly words"
 
Yoko Onon "They didn't call me at all"
 
Odotan vesi kielellä... Tosin Yoko Onon kirjan nimi pitäisi olla "They called me That Bitch", koska näin Harrison kutsui naikkosta kun näki tämän syövän Harrisonin digestivejä Abbey Roadin studiolla.

Onko kukaan muuten kiinnittänyt huomiota siihen, että While My Guitar Gently Weeps vouvaa todella pahasti. Eikä kyse ole vanhasta nauhasta tms., sama radiosoitossa. Vai onko minulla vikaa korvissa? Sinänsä kaunis kappale, mutta tästä syystä ainakin minulle kuuntelukelvoton. Mitenköhän tämä on mennyt aikoinaan läpi ja kappaleesta vielä muodostui klassikko?

Onko kukaan muuten kiinnittänyt huomiota siihen, että While My Guitar Gently Weeps vouvaa todella pahasti. Eikä kyse ole vanhasta nauhasta tms., sama radiosoitossa. Vai onko minulla vikaa korvissa? Sinänsä kaunis kappale, mutta tästä syystä ainakin minulle kuuntelukelvoton. Mitenköhän tämä on mennyt aikoinaan läpi ja kappaleesta vielä muodostui klassikko?
 
Mä olen aina funtsinut, että se on ihan tarkoituksellinen kikka.

Mutta sitä odotellessa kerro nyt nuokin tarinat? :)
 
No. Kaikkihan tietää että White Album ja Let It Be (tai Get Back) sessiot olivat lähes yhtä murhaa. Sen jälkeen Abbey Road sessioissa oli paljon hienojakin hetkiä. Otteita Ballad of John and Yoko -äänityksistä, siellähän oli paikalla vain John ja Paul:
"The two Beatles seemed remarkably relaxed... On this one day, they reverted to being two old school chums, all the nastiness of recent months swept under the rug and replaced by the sheer joy of making music together... It was a great session, one of those magic times when everything went right and nothing went wrong. The whole record was completed in just a few hours, from start to finish, including the mix - just like the good old days... It was so refreshing to see Paul and John in good spirits and not arguing...".
Because-sessiosta: "The four Beatles - Ringo was there, too, providing moral support - were gathered in a semicircle, the sparse backing track playing softly in their headphones... The three Beatles sang "Because" over and over again that afternoon; they probably did each pass twenty or thirty times ... Even John was unusually patient that day, though he rebuked Paul once or twice... but John kept at it, as did George Harrison, who, to my surprise, never uttered a word of complaint. They knew they were doing something special and they were determined to get it right. There was no clowning around that day, no joking; everyone was serious, very focused... That day I saw the four Beatles at their finest: there was one hundred percent concentration from all of them ... all working in tandem to get that vocal nailed, spot on. It was a stark example of the kind of teamwork that had been so sorely lacking for years".
Heti tämän jälkeen Emerick kertoo pari päivää myöhemmästä The End-sessiosta, joka meni samassa hengessä. En muistanutkaan, että se The Endin lopun skittasoolohan ei olekaan yksi soolo, vaan herrat McCartney, Harrison ja Lennon vetävät kaikki ja tässä järjestyksessä tömäkät soolot, jotka otettiin nauhalle livenä ja yhtenä ottona.
Ja ihan off-topic: munsta Old Brown Shoe on helvetin hieno biisi!

Jos nyt en ihan väärin muista, niin Mark Shipperin suht kelvollisessa Beatles -historiikissa Paperback writer irvailtiin näille miljoonille kirjoille, joita jokainen kahvikupin tarjoaja ja ovenavaaja julkaisi. Hauskin oli Pete Bestin ja Jimmy Nicolin mukamas kirjoittama "The Beatles told us to beat it".
 
Näin muistelen sen menneen, korjatkoon joku jos muistaa paremmin.
 
EDIT: Tuo The endin sooloilu on aivan mahtavan liikuttava juttu. Upea hyvästijättö bändille ja levytysuralle, kuten Anthologyn kansiteksteissä taittiin mainita.

Ja ihan off-topic: munsta Old Brown Shoe on helvetin hieno biisi!
 
Dakota voisi oikeastaan kirjoittaa Emerickin kirjan jatkotarinana näillä foorumeina. Vaikka sivu päivässä...
 
Old Brown Shoesin se juttu on ollut minulle aina kertsin bassokuvio. Ko. biisillä ei John Lennon -tuo Yoko Onon vuoksi kuuluisa hämy- tainnut olla mukana ollenkaan. Vai muistelenko jotain muuta?
 
Glx405:n kirja olisi sitten: "They told me to buy every record they've made."

Old Brown Shoesin se juttu on ollut minulle aina kertsin bassokuvio. Ko. biisillä ei John Lennon -tuo Yoko Onon vuoksi kuuluisa hämy- tainnut olla mukana ollenkaan. Vai muistelenko jotain muuta?
Old Brown Shoe levytettiin 16 ja 18 huhtikuuta 1969. Tuo Onon hämy rumempi puolisko hoiti komppiskitan ja Paulin kanssa taustalaulut. Silloin tehtiin 4 ottoa. Biisi tehtiin valmiiksi 18 huhtikuuta, jolloin Lennonin skitta pyyhkiytyi nauhalta, koska sille raidalle äänitettiin jotain urkujuttuja. Taustalaulu on siis Lennonin kuuluva panos tässä. Oliko muuta?
P.S. Nämä tiedot ovat Mark Lewisohnin The Complete Beatles Chronicles -kirjasta.

Sen (varsinkin musiikilliselta anniltaan) kehnon Beatlesien vuosikymmen -sarjan jälkeen oli pakko katsoa kunnon dokumenttisarjaa, Anthologya.
 
Anthology on vähän semmoinen dokumentti, että se tappaa kaikki muut musiikkidokumentit. Kun vain raaskisi ostaa dvd-paketin, se kun on telkkarista tullutta laajempi.
 
(mitä nyt välillä repeää biitleskiljunta...)
 
Mahtaa naapurit ihmetellä.

Anthology on vähän semmoinen dokumentti, että se tappaa kaikki muut musiikkidokumentit. Kun vain raaskisi ostaa dvd-paketin, se kun on telkkarista tullutta laajempi.
 
Kyllä näin on! Sormet syyhyävät ekstrojen kimppuun käymistä odotellessa...
 
Mahtaa naapurit ihmetellä.
 
Ei niillä Ukrainan taannoisen viisuvoiton jälkeen enää ole varaa ihmetellä mitään.

Anthology on vähän semmoinen dokumentti, että se tappaa kaikki muut musiikkidokumentit. Kun vain raaskisi ostaa dvd-paketin, se kun on telkkarista tullutta laajempi.
 
mahtaa naapurit ihmetellä.
 
Kyä näi o! Kuuluu kulttuurishistoriallisarvoltaan ihan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ja Saatana saapuu Moskova -romaanin rinnalle kirjahyllyyn näkyvälle paikalle. Se on elämää suurempi paketti, melkein. (Glx405 von Bagh). Joku päivä täytyy venyttää Visaa ja raapaista se kainaloon.
 
Ei naapurit ihmettele, mutta vaimo nalkuttaa hankinnan jälkeen pari kuukautta. Sen mukaan kun pitää laskujakin maksella ja ostella nuorisolle alati kiihtyvään vauhtiin vaatteita.
 
Mojossa George Martin muuten paljastaa, että ei olisi itsekään kiinnittänyt pitkätukkia talliinsa heidän musiikillisilla ansioillaan. "I wasn't at all impressed with their music... They were crap... What made me sign them was their charisma." Toimittaja Jim Irvinkin toteaa, että Decca-nauha "...is actually rather dreary. I'm not surprised Mike Smith and Dick Rowe turned them down." Joten annetaan noille miehille kuitenkin anteeksi hylkäys...
 
Vuonna 1974 Martinilla oli lähes pitkät hiukset. Ja hippipaita, tai joku.

Kyä näi o! Kuuluu kulttuurishistoriallisarvoltaan ihan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ja Saatana saapuu Moskova -romaanin rinnalle kirjahyllyyn näkyvälle paikalle. Se on elämää suurempi paketti, melkein. (Glx405 von Bagh).
 
The Rutlesin kautta aasinsiltaillen voisin lisätä tuohon elämää suurempaan pakettiin vielä The Complete Monty Python's Flying Circus -boxin, sanoihan Yrjö Harvinainenkin että Montyt jatkoivat Beatlesien hengessä.

Anthology on vähän semmoinen dokumentti, että se tappaa kaikki muut musiikkidokumentit. Kun vain raaskisi ostaa dvd-paketin, se kun on telkkarista tullutta laajempi.
 
Totta. En ole itsekään vielä raskinut satsata dvd-paketin ostamiseen, vaan lainasin sen aikanaan kirjastosta. Televisiosta nauhoitetut jaksot löytyvät kyllä vhs:lta. No, jos vaikka seuraavasta palkasta...
 
The Rutlesin kautta aasinsiltaillen voisin lisätä tuohon elämää suurempaan pakettiin vielä The Complete Monty Python's Flying Circus -boxin, sanoihan Yrjö Harvinainenkin että Montyt jatkoivat Beatlesien hengessä.
 
Harrison oli sen verran suuri Python-fani (niin kuin kaikki hyvät ihmiset tuppaavat olemaan), että toimi muistaakseni yhtenä Brianin elämä -elokuvan rahoittajista. Ja mitä the Rutlesiin tulee, niin se on kyllä mainio parodia the Beatlesista. Elokuva on ihan mainio, ja musiikki saa hyvälle tuulelle. Neil Innesin ja kumppaneiden biisit ovat oikeasti hyviä Beatles-pastisseja, esimerkkinä vaikkapa "I Must Be In Love".
 
Kangasalallahan pyöri joku aika sitten jonkinlainen The Beatles-show, jossa soitti joku Liverpoolin Beatles-festareillakin esiintynyt orkesteri. Kävikö kukaan katsomassa?

Onko kukaan muuten kiinnittänyt huomiota siihen, että While My Guitar Gently Weeps vouvaa todella pahasti. Eikä kyse ole vanhasta nauhasta tms., sama radiosoitossa. Vai onko minulla vikaa korvissa? Sinänsä kaunis kappale, mutta tästä syystä ainakin minulle kuuntelukelvoton. Mitenköhän tämä on mennyt aikoinaan läpi ja kappaleesta vielä muodostui klassikko?
 
On kiinnittänyt. Claptonilla on siinä käytössä joku phaseshifter efekti tai vastaava, joka aiheuttaa hieman vastenmielisen huojuvan vireen. Eikai ne muut soittimet siinä sen kummemin huoju?

Ja mitä the Rutlesiin tulee, niin se on kyllä mainio parodia the Beatlesista. Elokuva on ihan mainio, ja musiikki saa hyvälle tuulelle. Neil Innesin ja kumppaneiden biisit ovat oikeasti hyviä Beatles-pastisseja, esimerkkinä vaikkapa "I Must Be In Love".
 
Ne biisit ovat aivan mahtavia! Goose-Step Mama, Number One, It's Looking Good, Between Us, Nevertheless... Oikein sydäntä lämmitti kerran Q:ta lukiessa kun joku Rutles-biiseihin tykästynyt lukija oli lähettänyt Neil Innesille kirjoitetun 10 punnan shekin ja pyysi Q:ta toimittamaan sen perille.
 
Muistaako kukaan muuten Rockradion Beatles-kuunnelmasarjaa? Taisi tulla ulos kesällä -80.

Ne biisit ovat aivan mahtavia! Goose-Step Mama, Number One, It's Looking Good, Between Us, Nevertheless... Oikein sydäntä lämmitti kerran Q:ta lukiessa kun joku Rutles-biiseihin tykästynyt lukija oli lähettänyt Neil Innesille kirjoitetun 10 punnan shekin ja pyysi Q:ta toimittamaan sen perille.
 
Muistaako kukaan muuten Rockradion Beatles-kuunnelmasarjaa? Taisi tulla ulos kesällä -80.
 
Ouch! Kyllä ne on oivasti tehty jäljitelmiä, jotka ovat kuitenkin niin hyviä, että seisovat omilla jaloillaan.
 
Kyä mää muistan jotenkin. Oliko siinä Holle Lennonina, vai mitä hourailen? Jussi Niemikin tulee nimenä mieleen tästä kuunnelmasta.

Ouch! Kyllä ne on oivasti tehty jäljitelmiä, jotka ovat kuitenkin niin hyviä, että seisovat omilla jaloillaan.
 
Juu, sekä soundtrack että Archaeology kestävät hyvinkin kuuntelua.
 
Kyä mää muistan jotenkin. Oliko siinä Holle Lennonina, vai mitä hourailen? Jussi Niemikin tulee nimenä mieleen tästä kuunnelmasta.
 
Oli oli, ja Jake Nyman taisi olla yksi neljästä, en vain muista kuka esitti ketäkin. On siitä sen verran kauan...

Totta. En ole itsekään vielä raskinut satsata dvd-paketin ostamiseen, vaan lainasin sen aikanaan kirjastosta. Televisiosta nauhoitetut jaksot löytyvät kyllä vhs:lta. No, jos vaikka seuraavasta palkasta...
 
Vaimo askarteli taannoin niin komeat kannet kolmen vhs:n telkkarista nauhoitettuun Anthology-pakettiin, että en ole vielä tuntenut pakottavaa tarvetta hankkia sitä dvd-poksia... Tosin pakottava tunne lisääntyy päivä päivältä.
 
Ai Rutles. Juu, se on vallan maino parodia. Onhan siellä Harrisonin Yrjökin mukana, jokohan joku mainitsi.

Ai Rutles. Juu, se on vallan maino parodia. Onhan siellä Harrisonin Yrjökin mukana, jokohan joku mainitsi.
 
Harmaahiuksinen haastattelija jolta viedään mikrofoni!
 
Eric Idle on kyllä hyvin opetellut Maccan maneerit, ne banjosilmäilmeet ja kuikuilut. Ja Neil Innes koukistelee polviaan juuri niin kuin Lennon.