Kitarat: soittaminen ›

En ole varmaan puoleen vuoteen jaksanut harjoitella biisejä ja ainoa soittaminen mitä teen on oikeastaan improvisointi, valmiiksi sävelletyn musiikin päälle. Nyt jotenkin tuntuu että se ei enää suju samalla tavalla kuin ennen, ei vaan jotenkin ole ideoita soittaessa ja tulee kelailtua vanhoja lickejä ja niiden pohjalta tulee soiteltua jotain. Käytän tavallisesti blues skaalaa, molli ja duuri skaalaa, sekä pentatonisia skaaloja, sekä näitä kaikkia yhdistellen. Neuvokaa mitä osa alueita kannattaisi opiskella että improvisointi sujuisi paremmin. Tekniikka, vibraatot ja bendit yms. ovat mielestäni hyvin hallussa.

Luulen, että ongelmasi on juurikin se, ettet soita oikeita kappaleita, vaan "vain" improvisoit. Kun improvisoi, pitää olla jotain sanavarastoa josta ammentaa ideoita. Jos ei treenaa tai kokeile muiden ideoita, on aika vaikea ihan noin vaan lähteä kehittelemään itsekään mitään. Siinä helposti jämähtää omiin vanhoihin juttuihinsa, niin kuin sulle on ilmeisesti käynyt. "Trust me, i know the feeling."
 
Luettelemistasi skaaloista tuskin on paljoakaan apua, jos et treenaa biisejä. Musikaaliset ideat ja fraasit eivät sellaisenaan tule skaaloista, vaan oikeasta musiikista. Skaalat ovat vain apuväline hahmottaa ne ideat paremmin, eivätkä skaalat yleensä toimi kovin hyvinä inspiraation lähteinä, ainakaan jos ei ole muuta sanavarastoa mistä ammentaa.
 
Musta tuohon ongelmaasi on todella yksiselitteinen ja ilmeinen ratkaisu. Ala opetella muutamaa uutta mielestäsi hyvää kappaletta, mieluiten tyyleiltään vähän toisistaan eroavia. Ehkäpä vielä jotain sellaista, mitä et ole aiemmin soittanut. Voin taata, että se jos mikä auttaa löytämään uusia ja tuoreita ideoita vanhojen lickien ja fraasien kaveriksi.

Voihan se olla että improvisointi paranisi jos vaan jaksaisi harjoitella valmiiksi sävellettyjä sooloja.
 
Mun mielestä (ja varmasti lähes kaikkien hyvien improvisoijien mielestä) tämä on aivan ehdottoman olennaista improvisoinnin ja yleensäkin musiikin opettelussa. Jos ei treenaa jo valmiiksi sävellettyä ja soitettua musiikkia, on aika kivikkoinen tie edessä. Ei kannata alkaa kehittelemään pyörää uusiksi.
 
...joten sooloja jotka kuulostaisivat kovin hyvältä soittaa ei edes tahdo löytyä.
 
Hmm, tätä mä en oikein tajunnut. Tarkoitatko, ettet tiedä hyvän kuuloisia sooloja, joita haluaisit opetella? Vai tarkoititko ettet saa niitä kuulostamaan hyvältä?
 
Olisiko hyviä soolo ideoita joita voisi treenata, jotain rock/blues henkistä, melodisia sooloja?
 
Onko AC/DC tuttu bändi? Biiseissä "You Shook Me All Night Long" ja "Back In Black" on mielestäni älyttömän hienot, melodiset ja hyvällä tatsilla soitetut soolot. Ne ovat myös suht. simppeleitä, eivätkä edellytä mitään ylinopeustekniikkaa.
 
Toinen ehdottomasti tutustumisen arvoinen tyyppi on Robben Ford. Fordin soitossa perusvireenä on lähes aina blues, mutta välillä kallistellaan reilustikin rockin tai jazzin suuntaan. Fordin rokimmasta tuotannosta voisit ainakin tsekata biisit "The Brother" ja "Rugged Road". Ford on yksi musikaalisimmista ja melodisimmista soittajista joita tiedän, ja täytyy myöntää, että tulee häntä suositeltua järjestään kaikille vähänkään bluesvivahteisesta musasta pitäville.

"Hmm, tätä mä en oikein tajunnut. Tarkoitatko, ettet tiedä hyvän kuuloisia sooloja, joita haluaisit opetella? Vai tarkoititko ettet saa niitä kuulostamaan hyvältä?"
 
Siis tarkoitin, ettei oikein tahdo löytyä sooloja, jotka kuulostaisivat niin hyviltä, että niitä jaksaisi harjoitella.
 
"Onko AC/DC tuttu bändi? Biiseissä "You Shook Me All Night Long" ja "Back In Black" on mielestäni älyttömän hienot, melodiset ja hyvällä tatsilla soitetut soolot. Ne ovat myös suht. simppeleitä, eivätkä edellytä mitään ylinopeustekniikkaa."
 
Kyllä on ja koneeltakin löytyy pari levyä AC/DC:n musiikkia, siinä voisi olla muutama soolo, jotka voisi ottaa harjoitteluun.

Siis tarkoitin, ettei oikein tahdo löytyä sooloja, jotka kuulostaisivat niin hyviltä, että niitä jaksaisi harjoitella.
 
Tässä tapauksessa suosittelen tutustumaan uusiin bändeihin/artisteihin. Tsekkaa ihmeessä nuo yllä mainitsemani biisit.

Suosittelisin jazzkitaristeihin tutustumista. Jazzissahan improvisoinnilla on suuri rooli. Jos kuuntelee monipuolisesti musiikkia, voi keksiä monipuolisempia ideoita sooloihin ja ylipäätään musiikkiin.
 
Esimerkiksi Wes Montgomeryn soitosta voisi saada ainakin soundipuoleen ideoita. Raoul Björkenheim vaikuttaa jazzin puolella, vaikka soittaa raskaalla säröllä ja rockmeiningillä usein. Kannattaa tsekata, todella esoteeristä soitantoa. Jukka Tolonen on mielestäni yksi innovatiivisimmista sooloilijoista. Kannattaa kuunnella ainakin ekaa levyä, joka kantaa tekijänsä nimeä "Tolonen!".
 
Asteikoista kannattaisi kokeilla melodisia molleja esimerkiksi. Niillä saa väriä mollibiiseihin. Tärkeintä ei ole osata kaikkia maailman asteikkoja vaan soittaa rohkeasti kokeillen sitä, mikä kuulostaa hyvältä.

Jos kuuntelee monipuolisesti musiikkia, voi keksiä monipuolisempia ideoita sooloihin ja ylipäätään musiikkiin.
 
Todella hyvin istuu tuo lause tuohon kirjotukseen.

En välttämättä ensimmäisenä lähtisi jazz-kitaristeihin tutustumaan, jos rock/blues-tyyli on se ensisijainen kiinnostuksen kohde. Ehdottomasti kannattaa, muttei sekään mikään autuaaksi tekevä tyyli ole. Antaa toki aika tavalla eväitä ja monille "rock-kitaristeille" (jos nyt näin on pakko lokeroida) uudenlaisen tavan hahmottaa harmonioita.
 
Väkisin johonkin tyylin tutustuminen ei musta ole mielekästä. On olemassa paljon hyviä soittajia, ja hemmetinmoinen määrä niitä, joihin on "pakko" tutustua. Ongelmana vaan on, että niitä "pakollisia" tyyppejä on niin älytön määrä, ettei yksi ihminen elämänsä aikana ehdi millään kahlaamaan läpi kaikkia. Kannattaa siis keskittyä siihen, mikä itselle kolahtaa as we speak. Kaikesta ei tarvitse olla kiinnostunut, ei edes ammattimuusikon. Riittää kun pitää mielen avoinna.
 
Toisaalta välillä on terveellistä kokeilla laittaa levysoittimeen jokin levy, jonka ei aiemmin ole uskonut kolahtavan - ties vaikka kuitenkin kolahtaisi. Osmosella on kyllä muuten todella hyviä pointteja. Mitä monipuolisemmin kuntelee musiikkia, sitä monipuolisemmaksi soittajaksi itse kehittyy. Jos jämähtää vain pariin artistiin, jää oma soittokin varmasti yksipuoliseksi.
 
Ja juu, Wes oli kova äijä. Juuri pyörii soittimessa Incredible Jazz Guitar. :-)

Perustavanlaatuista informaatiota improvisaation yleisestä luonteesta löytyy Scott Hendersonin Melodic Phrasing -opetusvideosta. Saman tyypin toinen video, Jazz Fusion Improvisation, on myös hyvä antamaan vinkkejä improiluun, jos tuntuu, että on jämähtänyt mollipentatonisen pyörittelyyn. Sellainen fuusiojazzäijähän tuo Henderson on, mutta kyllä se bluesiakin veivaa --> kannattaa tutustua Tore Down House -levyyn.

kannattaa tutustua Tore Down House -levyyn.
 
Absolutely.
 
Jopa Vasara oli myyty!

Vakiovastaukseni:
http://outsideshore.com/primer/primer/
 
Ja kun tuo on kahlattu, hommaat jostain käsiisi Mick Goodrick -nimisen herran kirjan "The Advancing Guitarist".
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=4330928

Voit usein löytää saman sävelen monesta paikasta otelaudalta. Usein soitetaan niinkutsutuissa asenteissa, jotta ei tarvitse turhaan hyppiä ylös ja alas pitkin kitarankaulaa. Tämä menettely poistaa koko joukon teknisiä ongelmia. Kun puhutaan asenteesta kitaralla, on lähtökohtana se nauha, jolla etusormi on.

Soita väärin ja "vääristä" asemista niin johan alkaa uusia ovia aukee...
Unohda itsekritiikki soittaessa. äänitä ja analysoi.

Kun puhutaan asenteesta kitaralla, on lähtökohtana se nauha, jolla etusormi on.
 
Eikö yleensä puhuta asemasta?

Eikö yleensä puhuta asemasta?
 
Kantsii tsekkaa Ulf G. Åhslundin legendaarinen Näe, Kuule, & Soita kitarakurssi. Siellä puhutaan asennesoitosta. Tarkoittaen juuri sitä etusormen paikkaa.
Kuuluisa oppikirja TV:n kitarakurssiin aikoinaan.
 
Sanasta sanaan siellä on juuri näin..8)..
 
Voit usein löytää saman sävelen monesta paikasta otelaudalta. Usein soitetaan niinkutsutuissa asenteissa, jotta ei tarvitse turhaan hyppiä ylös ja alas pitkin kitarankaulaa. Tämä menettely poistaa koko joukon teknisiä ongelmia. Kun puhutaan asenteesta kitaralla, on lähtökohtana se nauha, jolla etusormi on.

Olisiko hyviä soolo ideoita joita voisi treenata, jotain rock/blues henkistä, melodisia sooloja?
 
Kuuntele Last.fm:ää (http://last.fm), voit valita minkätyyppistä musakkia haluat kuunnella, eiköhän sieltä jossain välissä mielenkiintosta tavaraa löydy. Kannattaa oikeasti kokeilla.

Tuo on oikein tuttu tilanne. Joskus olen saanut huonon hetken muuttumaan hyväksi seuraavien keinojen avulla:
 
1. Jos ei kulje, laitan kitaran takaisin laukkuun ja lähden tekemään jotain "hyödyllistä".
 
2. Jos on jo taukoa takana, lähden vaimon levyhyllylle etsimään riskillä ylläreitä.
 
3. Hyväksyn sen tosiasian että ei se soitto aina vain lähde, pakolla tuskin milloinkaan.
 
Ja jos kuitenkin on ihan pakko, niin:
 
4. Ruuvaan niin erikoiset säädöt vahvarista että mikään perinteinen ei kuullosta hyvältä
 
5. Viritän toiseen vireeseen, niin että sormitus muuttuu
 
6. Yritän kuulla päässäni melodiat aina ennen kuin soitan mitään, millä pyrin varmistamaan että en soita täysin epämusikaalisesti
 
7. Vedän skättisooloja eli yritän laulaa samaa melodiaa kuin soitan yhtä aikaa (tämä ei kuullosta hyvälle!)
 
8. Koitan laulaa toisen äänen soittamani melodian rinnalle (Tämä se vasta kauheaa onkin!)
 
9. Kun olen oppinut jäljittelemään sooloja, yritän soittaa soolot aina jotenkin eri tavalla, jotta homma pysyy mielenkiintoisena, mikään ei nimittäin kuluta hyviä sooloja enempää kuin se että niitä höylää liikaa
 
10. Lähden soittamaan sooloa random-kohdasta, jotta osaan sen sitten myös livenä, kun homma ei mene kuitenkaan ihan putkeen
 
11. Kokeilen kaikkea ainakin kahdella eri sormituksella, sillä eri kielet kuulostavat erilaiselta
 
12. Kuuntelen omia treeninauhoituksia, jotta kuulen mitä pitää oikeasti harjoitella.
 
Ja lopulta huomaan että mikään ei ole muuttunut keskinkertaisesta kauhean paljoa paremmaksi, mutta sain vietettyä taas antoisia hetkiä soittamisen parissa. Herääkin kysymys olisiko senkin ajan voinut käytää paremmin esim. perheen tai kavereiden kanssa...

Hyvä kirjoitus Arabian Laurilta. Niin totta.
 
Ylipäätään improvisoinniksi voitaneen kai laskea kaikki ne tilanteet, kun tehdään jotain, mitä a)kuulijat ja b)soittaja ei tiedä etukäteen. Se oikeastaan onkin improvisoinnissa kaikkein parasta ja herkullisinta. Parhaassa tapauksessa itse tietää ihan yhtä vähän kuin yleisökin, mitä seuraavaksi tapahtuu. ;)
 
Ja kuuma vinkki: myös tauoilla voi improvisoida: juuri kun joku odottaa, että seuraavaksi sieltä tulee joku hieno nuotti, jätäpä se soittamatta!

Joo, todella osuva kirjoitus Arabian Laurilta. Täytyi antaa plussaakin.
 
Esimerkiksi tämä vinkki on hyvä:
 
6. Yritän kuulla päässäni melodiat aina ennen kuin soitan mitään, millä pyrin varmistamaan että en soita täysin epämusikaalisesti
 
Muutoin sitä saattaa huomaamattaan soittaa sitä, mihin sormet menevät selkäytimen ohjaamina ja tällöin mitään kovin uutta ja erikoista ei musiikillisesti yleensä synny.