Kitarat: kitarakamat ›

Do diin, nyt on sit tämmönenkin J&D-värkki talossa ettei tartte tyhjiä huudella. Gold top Les Paul-kopio P90 mikeillä.
 
Muutaman tunnin ensikokemukset ja virittelyt:
- nauhan päät piti viilata piiloon että pystyy soittamaan
- intonaatio päin pyllyy, säädettäessa yksi ruuvi katkesi
- kaulan kiinnitysruuvit epäsymmetrisesti porattu
- kaulan päässä jotain kulumisjälkiä tms.
- muutama viilan jälki otelaudassa (ei omatekemiä)
- mikin kiinnitysruuvit valmiiksi muljattu
- virittimet jäykähköt mutta toimivat
- tehtaan kielet siimaa (ilm. 9-setti), meni heti vaihtoon
- saa vireeseen ja sähköt pelaa
- ihan nätti livenä
- kevyt Les Pauliksi (~3,5 kg)
- ohuehko kaula vs. Gibson 60-profiili
- siisti lakkaus
- kannen maalissa ei hirveesti sanomista, jos olis Gibson niin sitten olisi
- helevetin halapa
- soundista ei oikeen vielä saa otetta, mutta ääni pääsee
 
Summa summaarum, aika kaukana Gibsonista, mutta kyllä tällä vetää.
 
Kuvia: http://juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/J%26D/
 
Kappas vain, jopa näyttää maanantaikappaleelta, tilaa toinen saman moinen niin päästään vertailemaan yksilöeroja. ;)
 
Itse olen tilannut kölnistä j&d basson ja 12-kielisen akustisen, ihan huvin vuoksi, olivat niin halpoja. Basso http://www.musicstorekoeln.de/is-bi … oAAAEOt3Axe6fF&JumpTo=OfferList on parhautta, siinä ei valittamista. Mutta 12-kielisestä http://www.musicstorekoeln.de/is-bi … 0AAAEOwXAxe6fF&JumpTo=OfferList
ei voi sanoa ihan samaa- Soundit kohdallaan, mutta todella raskas soittaa, tosin niin on tuttuni Martin 12-kielinenkin (n.1000€), silti, ei tuolla omalla voi barreeta soittaa..
Kummassakin tuotteessa ulkonäkö ym. esteettinen viimeistely kohdallaan..

Soundit kohdallaan, mutta todella raskas soittaa, tosin niin on tuttuni Martin 12-kielinenkin (n.1000€), silti, ei tuolla omalla voi barreeta soittaa..
Kummassakin tuotteessa ulkonäkö ym. esteettinen viimeistely kohdallaan..
 
Olisit ostanut sen H&B:n 12 kielisen. On niin kevytsoittoinen ja hyväsoundinen kapistus ettei tosikaan. No maksoihan se toisaalta liki 170 euroa.

Kappas vain, jopa näyttää maanantaikappaleelta, tilaa toinen saman moinen niin päästään vertailemaan yksilöeroja
 
Eihän sarjatuotantokitaroissa pitänyt olla lainkaan yksilöeroja? Gibsonit on kaikki huonoja ja muut hyviä ja halvempia. Joten pulinat pois ;-)

Eihän sarjatuotantokitaroissa pitänyt olla lainkaan yksilöeroja? Gibsonit on kaikki huonoja ja muut hyviä ja halvempia. Joten pulinat pois ;-)
 
kuka niin on väittänyt?

Eihän sarjatuotantokitaroissa pitänyt olla lainkaan yksilöeroja? Gibsonit on kaikki huonoja ja muut hyviä ja halvempia. Joten pulinat pois ;-)
 
ei niissä olekaan yksilöeroja, valmistusvirhe on eri asia kuin yksilöero. Riippuu firmasta että mitä niille "yksilöille" eli valmistusvirheisille tehdään: jotkut lyö ne kauppaan ja ne ristitään "yksilöiksi", jotkut lyö ne silppuriin ja niistä muuttuu "myyntikelvotonta roskaa". Esim. schecterillä niihin stampataan 2nd sinne otelaudan päähän ja ne myydään halvemmalla, tittelillä "sekunda" tai "kakkoslaatu".

ei niissä olekaan yksilöeroja, valmistusvirhe on eri asia kuin yksilöero. Riippuu firmasta että mitä niille "yksilöille" eli valmistusvirheisille tehdään: jotkut lyö ne kauppaan ja ne ristitään "yksilöiksi", jotkut lyö ne silppuriin ja niistä muuttuu "myyntikelvotonta roskaa". Esim. schecterillä niihin stampataan 2nd sinne otelaudan päähän ja ne myydään halvemmalla, tittelillä "sekunda" tai "kakkoslaatu".
 
Kyseinen käytäntö on ollut käytössä myös Gibsonilla. En tiedä onko enää. Tästä on todennäköisesti aivan turha ruveta vaihtamaan näkemyksiä. Poterot ovat jo liian syvät. Itse kuitenkin olen sitä mieltä että puusta epähomogeenisenä materiana ei voida saada tasaista populaatiota. Eroa on makrotasolla sekä mikrotasolla, nanotasosta puhumattakaan.
 
Pintapuolisesti jos kaikki on kunnossa eroa mitä todennäköisimmin on sekä painossa, että soundissa, ehkä jopa molemmissa. Mielestäni on epäkorrektia väittää kaikkien kitaroiden olevan samanlaisia. Sehän on periaatteessa sama kuin väittäsi että 1,001=1,000. Se että kaikki eivät huomaa niitä, joskus pieniäkin eroja esimerkiksi soundissa, tai eivät halua huomata tai yksinkertaisesti pitävät asiaa merkityksettömänä ei ole sama asia kuin yksilöerojen puuttuminen.
 
Käytetyn puun lisäksi seikat kuten mikrofonit vaikuttavat. Olen mitannut paperilla täysin identtisten mikrofonien (Fenderin Custom Shop) välilä yli 10% heiton. Eron huomasi tosin mittaamattakin, kokeilemalla. Kyseiset mikrofonit olivat vielä samalla päiväyksellä, ilmeisesti samasta batchistä.

Kyseinen käytäntö on ollut käytössä myös Gibsonilla. En tiedä onko enää. Tästä on todennäköisesti aivan turha ruveta vaihtamaan näkemyksiä. Poterot ovat jo liian syvät. Itse kuitenkin olen sitä mieltä että puusta epähomogeenisenä materiana ei voida saada tasaista populaatiota. Eroa on makrotasolla sekä mikrotasolla, nanotasosta puhumattakaan.
 
Pintapuolisesti jos kaikki on kunnossa eroa mitä todennäköisimmin on sekä painossa, että soundissa, ehkä jopa molemmissa. Mielestäni on epäkorrektia väittää kaikkien kitaroiden olevan samanlaisia. Sehän on periaatteessa sama kuin väittäsi että 1,001=1,000. Se että kaikki eivät huomaa niitä, joskus pieniäkin eroja esimerkiksi soundissa, tai eivät halua huomata tai yksinkertaisesti pitävät asiaa merkityksettömänä ei ole sama asia kuin yksilöerojen puuttuminen.
 
Väitän lähinnä sen takia kun en niitä itse huomaa. Toki elävä aines ei ole samanlaista kahta kertaa, mutta paljonko sillä on merkitystä enää siinä kohdassa kun kaulaan lyödään nauhat, koverretaan kaularauta, liimataan otelauta, tehdään kaulaliitos, liitetään kansi, koverretaan mikit, tehdään lävet tallalle, porataan kevennysreiät, maalataan, lakataan, hiotaan ja täytetään. Kitara ei todellakaan ole mikään homogeeninen vehje enää sen jälkeen kun se on muutettu puusta kitaraksi.
 
Ne yksilöerot menee sitten jo laaduntarkkailun piikkiin, koska mekaanisesti ajatellen jokainen tuote ainakin yritetään tehdä samanlaiseksi.
 
Käytetyn puun lisäksi seikat kuten mikrofonit vaikuttavat. Olen mitannut paperilla täysin identtisten mikrofonien (Fenderin Custom Shop) välilä yli 10% heiton. Eron huomasi tosin mittaamattakin, kokeilemalla. Kyseiset mikrofonit olivat vielä samalla päiväyksellä, ilmeisesti samasta batchistä.
 
Yli kymmenen prosentin heitto edustaa taas minusta jo huonoa laatutarkkailua ollessaan täysin sähköisessä laitteessa. Eipä siitä tulisi mitään jos jossakin muussa teollisuuden alassa olisi 10 prosentin toleranssit, sekundaan menisivät jo laaduntarkkailussa viimeistään tai sitten viimeistään asiakasreklamaatioon. Tiedän myös että todellisuudessa tehtaan ovista kulkee myös hyvinkin isoilla toleransseilla varustettuja tuotteita, lähinnä resurssipulan takia mutta pääasiallisesti yksilö on laaduntarkkailussa tullut fiba.
 
EDIT: näin siis minun mielestä...

Käytetyn puun lisäksi seikat kuten mikrofonit vaikuttavat. Olen mitannut paperilla täysin identtisten mikrofonien (Fenderin Custom Shop) välilä yli 10% heiton. Eron huomasi tosin mittaamattakin, kokeilemalla. Kyseiset mikrofonit olivat vielä samalla päiväyksellä, ilmeisesti samasta batchistä.
 
Tuosta nyt ei suuremmin voi mitään suuntaan tai toiseen todeta, vaikka olisivat (ja varmaan olivatkin) näköisin muodoin samanlaiset ja samana päivänä käämitty. Samasta kitarasta kotoisin olleina toinen (se "väkevämpi") oli tallasta ja toinen oli ilmeisimmin kaulamikiksi sovitettu. Eli minä en ainakaan tuosta tekis minkäänlaisia "johto"päätöksiä Fenkun elektroniikkapuolen laaduntarkkailusta. ;)

Tuosta nyt ei suuremmin voi mitään suuntaan tai toiseen todeta, vaikka olisivat (ja varmaan olivatkin) näköisin muodoin samanlaiset ja samana päivänä käämitty. Samasta kitarasta kotoisin olleina toinen (se "väkevämpi") oli tallasta ja toinen oli ilmeisimmin kaulamikiksi sovitettu. Eli minä en ainakaan tuosta tekis minkäänlaisia "johto"päätöksiä Fenkun elektroniikkapuolen laaduntarkkailusta. ;)
 
Sen verran pitää täsmentää että kyseessä todellakin oli samanlaisina myydyt mikit, kolme kappaletta samaa kauraa, ei eri paikkoihin mätsättyjä. Kysymyksessä oli Custom '69-setti jonka spekseissäkin mainitaan että kaikki mikit ovat samanlaisia. One size fits for all.
 
Tosin, käytetäänhän tuota epäsäännöllisyyttä monen valmistajan myyntipuheenakin. Lainaus S.Duncanin webbisivulta: "The pickups are built to traditional standards. Each has its own character and DC resistance, just like the originals."

Sen verran pitää täsmentää että kyseessä todellakin oli samanlaisina myydyt mikit, kolme kappaletta samaa kauraa, ei eri paikkoihin mätsättyjä. Kysymyksessä oli Custom '69-setti jonka spekseissäkin mainitaan että kaikki mikit ovat samanlaisia. One size fits for all.
 
Tuo muuttaa juu sitten asiaa.. :) Aika reippahasti on sitte yks alle muitten.. Toki, tuossa kuvaamassani käytännössä saattaa soundata tasapainoiselta kyllä.. Vaan mistäpä sen sitte tietää kuluttaja, mikä mikki on mikäkin. Pohjassa ei sitte ollu mitään merkintöjä? Usein noissa satseissa, mitä oon laittanut, on esim. maagiset RW-M ja muita vaarallisia merkintöjä. En ryhdy nyt lainkaan tuota merkintää selvittämään..

Tuo muuttaa juu sitten asiaa.. :) Aika reippahasti on sitte yks alle muitten.. Toki, tuossa kuvaamassani käytännössä saattaa soundata tasapainoiselta kyllä.. Vaan mistäpä sen sitte tietää kuluttaja, mikä mikki on mikäkin. Pohjassa ei sitte ollu mitään merkintöjä? Usein noissa satseissa, mitä oon laittanut, on esim. maagiset RW-M ja muita vaarallisia merkintöjä. En ryhdy nyt lainkaan tuota merkintää selvittämään..
 
Ne on tosiaan kaikki speksattu 5,8kOhmiin, kaikki samalla napaisuudella, käämimissuunnalla ja magneeteilla. Todellisuudessa yksi oli hieman yli ja kaksi reilusti alle. Yleensähän noissa tosiaan on juu merkinnät, fender-settien tapauksessa eriväriset ympyrskätarrat, mutta ei noissa, kuten edellä kuvattua. Muualtakin olen samaa kuullut, tosin tommosta säännönmukaisuutta ei ole ollut eli kaksi alle, kuten keskimikiltä ja kaulamikiltä voisi odottaa ja yksi yli, kuten tallamikin tapaukseen sopisi. Sattuman kaupalla tullut ikäänkuin mätsätty setti :-) Se vaan tosiaan että kaksi mikkiä kolmesta aika iso prosenttiluku.

Niin, ja HB:lla on sama probleema ku JD:llä, voi ollla että toinen samanlainen kitara on raskas soittaa kuin umpeen ruostunut veivigramofoni, ja toista soittelee kevyesti vaikka vauvan sormilla..
 
Joo mutta ei se ole ongelmana niillä joka toisella kitaralla :)

Heitänpä tämän threadin perään oman koontini aiheesta LP-replikat:
 
Les Paul -tyyppisten kitaroiden ryhmittelyä
 
Les Paul tarkoittaa tässä mahonkirunkoista, single-cut leikkauksella tehtyä solid-bodya, mahdollisesti vaahterakannella (kaareva archtop). 24,75 tuuman skaala. Liimattu kaula mahonkia tai vaahteraa, otelaudassa 22 nauhaa, virittimet lavassa kahdessa rivissä. 2 humbucker-mikkiä, joille molemmille erilliset volume ja tone -säädöt.
 
1) Aidot Gibsonit (tehty aina U.S.A:ssa)
 
1.a) Luxusmallit (hinnat uutena n. 3200 e ja ylöspäin):
- Custom Shop (V.O.S. ja signature -mallit)
- Supreme (valikoidut materiaalit ja blingblingiä)
 
1.b) Perinteiset Les Paul -mallit (hinnat uutena n. 2200-4000 e):
- Custom
- Standard
 
1.c) Edulliset/riisutut Les Paul -mallit (hinnat uutena n. 1150-2000 e):
- Standard faded
- Classic
- Studio
- (Special/Special faded)
 
1.d) Erikoismallit (hinnat uutena 1100 - 3200 e):
- Goddess, GT, Menace, New Century, Vixen, Voodoo...
 
2) Vintage -laatureplikat (hinnat käytettyinä n. 600-2000 e ja arvostetuimmilla malleilla pitkälti ylikin)
- alussa mainitut LP-tuntomerkit täyttyvät enemmän tai vähemmän täydellisesti
- usein japanilaisia, 70-80 -luvuilta, mm. Orville, Greco, Burny, Tokai, Navigator, Fenix (viimemeinittu tosin korealainen; kaikilla useita, autenttisuusasteeltaan erilaisia malleja), myös mm. Ibanez, Suzuki, Aria, Hondo, Yamaki/JooDee, Bacchus, joiden laadukkuudesta käsitykset hajoavat enemmän
- tähän luokkaan voidaan lukea myös monien yksittäisten pajojen custom-kitarat ja vaikkapa alkuperäiset Hagström Swede/Super Swede -kitarat, jotka on tehty Ruotsissa (customit U.S.A:ssa)
- usein etsiskeltävä ulkomailta tai nettikaupasta
 
3) Auktorisoidut replikat "by Gibson" (hinnat n. 230-950 e uutena)
- alussa mainitut LP -tuntomerkit eivät useimmiten täyty esim. materiaalien osalta
- Epiphone (made in Korea/Kiina), jonka mallisto noudattelee Gibsonin logiikkaa (Custom, Standard, Studio, Special...)
- Epiphone Elitist (Japanissa oikeista LP-materiaaleista tehty luxus-Epi, hinnat uutena n. 1500 e)
- Epiphone Heritage (Pohjoismaiden markkinoita varten Tshekeissä tehty erikoiserä perus-Epejä paremmilla osilla, hinta n. 800 e, jos sattuu löytymään)
 
4) Modernit laatureplikat (hinnat n. 800 e ja ylöspäin)
- alussa mainitut LP -tuntomerkit täyttyvät enemmän tai vähemmän täydellisesti
- erityisesti japanilaisia merkkejä (esim. Edwards, ESP, Fernandes, Tokai, Signature...), joilla mallistossa erilaisia LP -johdannaisia
- myös alkuperäisellä Gibson-tehtaalla (Kalamazoo) tehty The Heritage
- ja myös tähän luokkaan menee yksittäisten pajojen custom-kitaroita
 
5) Budjettiluokan replikat (laaja hintahaitari, alle 200 eurosta tonnin pintaan)
- tehty halvempien työkustannusten maissa (esim. Korea, Kiina, Indonesia, Vietnam) edullisemmista materiaaleista
- alussa mainitut LP -tuntomerkit täyttyvät vaihtelevasti, usein materiaalien tai rakenteellisten ratkaisujen kohdalla poikkeamia
- merkkejä esim. Tokai (made in Korea), LTD, Grassroots, Stagg/Alliance, J&D, Samick, Hagström (made in Kiina), Eko, Coxx, Hamer, Kona...
- ulkomailta nettikaupan kautta ja jenkeistä esim. Agile, Tanglewood, Roxbury, Dillion, Xaviere, Vintage, Jay Turser, SX jne. (moni näistä Aasian isoilla tehtailla tehtyjä geneerisiä malleja, joilla erilaisia markkinanimiä)
 
6) Loogisesti ajatellen on olemassa myös ryhmä budjettiluokan vintagereplikat
- erilaisia vanhoja halpiksia, joista ei tässä sen enempää (kuka vanhoista romuista on kiinnostunut?)
 
7) Sekalaiset LP-vaikutteiset nykykitarat
- no niin: näitä on sitten lähes joka valmistajalla PRS:stä Yamahan kautta Daisy Rockiin eri hintaluokissa. Yhteistä niille on se että niissä on jonkilaisia vaikutteita Les Paulin rakenteesta, muodoista jne., mutta aivan yksyhteen replikoiksi niitä ei voi mieltää
 
Eri ryhmien ääripäät menevät tietysti toistensa kanssa limittäin, eli budjettiluokan parhaat mallit voivat mennä laadultaan/hinnaltaan lähelle tai ohikin laatumerkkien karvalakkimalleista
 
Kukin sitten miettii mitä tahtoo ja mitä siitä on valmis maksamaan...
 
EDIT: typoja
EDIT2: pieniä täydennyksiä/korjauksia
EDIT3: täsmennyksiä

Nostaisin hiukan tuota laatu-vintagereplikoiden hintahaarukan yläpäätä vaikka 4000 euroon (http://www.japanguitars.co.uk/index.htm). Laadukkaammat Tokait ja Navigatorit kipuavat lähellä ja ylikin tuosta. Erinomainen vertailutaulukko.

Erinomainen vertailutaulukko.
 
Nimen omaan, pieniä lisäyksiä/muokkauksia kannattais tehdä kyllä, joittenkin japsien osalta, samoin tarkennuksia muutamaan juttuun. Mutta taulukon tekijä varmaan vielä tarkentelee.. Alkuperäset Hagströmit on kyllä ihan riikinruåttalaisia, näissä uusissa yhtäläisyyttä on kyllä jonkin verran, ainakin sen ostetun nimen ja muutamankin yksityiskohdan osalta. Mutta hyvä ja kattava on tuollasenakin. Les Paul- nimeähän ei saa laillisesti kovin moni valmistaja käyttää, ja mikäli pyritään johonkin geneeriseen nimeämiskäytäntöön, onko silloin olemassa myös esim. Fenderin Les Paul? 8)

ja mikäli pyritään johonkin geneeriseen nimeämiskäytäntöön, onko silloin olemassa myös esim. Fenderin Les Paul? 8)
 
itse pyrkisin. Vastaan on tullut useamman kerran Epiphone/Gibson strato. Fenderin Les Paul tuntuu tosin vieraammalta, onkohan fenkulla aivan Lespan kopiota?
 
E: sinitarra, gyproc-levy....

itse pyrkisin. Vastaan on tullut useamman kerran Epiphone/Gibson strato. Fenderin Les Paul tuntuu tosin vieraammalta, onkohan fenkulla aivan Lespan kopiota?
 
E: sinitarra, gyproc-levy....
 
Les Paul ja Stratocaster on ihmisille enemmän käsitteitä kuin tuotemerkkejä, siksi ihmiset nimittää kaikenmallisia vehkeitä stratocastereiksi ja lespauleiksi sen mukaan miltä ne näyttää eikä sen mukaan kuka ne on valmistanut.
 
En tie liittykö tämä mihkään sit...

onkohan fenkulla aivan Lespan kopiota?
 
E: sinitarra, gyproc-levy....
 
Toki näinkin, monasti vaan tuolla tiedustellaan, että mitenkäs tämä mun Les Paulin mikki nyt näin, tai hankinpa Les Paulin.. No juu. Siitä sen enempää.
Onhan se hienoo, että on sellainen kitara jonka kaikki haluavat, vaikka edes näköispainoksena, aiheuttaa vaan tiettyä sekaannusta virheellisillä mallinimillä pelata.. Voisinhan tuosta omakuvan kitarastakin sanoa, että Gibsonin Telecaster.. kielet läpi rungon ja saa esim. mikkikonfiguraatioks ison ja pikkusen singlecoilin valittua.. singlecutti runko.. ;)
Ja kaiketi Fenkun tuotannossa lähimpänä Les Paulia, vaikkakin Double Cuttia, on Fenkun Robben Fordit ja Espritit.. doublecutteja, 3+3 lavalla ym.. Olkoonkin, että hyvin suuressa määrin rungoltaan on paremminkin Ibanez Artistia katsottu "sillä silmällä" noissa.

onkohan fenderillä jotenkin kustu nuo lisenssiasiat, kun straton mallista kitaraa on myynnissä yhdellä jos toisella. kun taasen lespan mallisista on silmiini sattunut uutisissa lähinnä lawsuitit esim PRS. Vaiko onko syynä vain hintavampi valmistukustannus lespojen "harvinaisuudelle" verrattuna stratoihi. Tosin PRS:n "voitettua" oikeusjuttu, tuntuu että lespoja on tupsahdellut tiheämpään.
 
tai sitten olen vain itse näiden tuntemuksieni kanssa?