Aloittelijat ›

Tämä kannattaa lukaista läpi, vaikka onkin aika pitkä tekstinkappale :)
 
Esa Orjatsalo - Imperiumi
"OHJEITA STUDIOON MENEVäLLE

Tämän kirjoituksen on tarkoitus toimia ohjenuorana aloitteleville artisteille. Tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus, vaan kirjoittajansa subjektiivinen mielipide, joka on muotoutunut niinä vuosina joina kirjoittaja on alaa seurannut. On siis turha lähettää minulle kiukkuista palautetta, jos levy-yhtiö ei signannut bändiänne, tai studioprosessi ei sujunutkaan kuin rasvattu vaikka noudatitte ohjeitani. Sillä niitä ne vain ovat, ohjeita, eivät sääntöjä. Ohjeita, joilla pyritään siihen, että studiosessio sujuisi mahdollisimman helposti ja kivuttomasti sekä artistin, että äänittäjän näkökulmasta. Mitkään ohjeet eivät kuitenkaan voi korvata kokemusta, ja kokemusta ei saa oikein muuten kuin tekemällä. Jokainen studio on kuitenkin omanlaisensa ja ei ole vain yhtä oikeata tapaa tehdä äänitettä.
 
Ohjeita studioon menevälle
 
Haluatte siis äänittää demon, ja vielä ihan oikeassa studiossa? Hieno homma. Teidän tulee kuitenkin muistaa pari pikkuseikkaa, ennen kuin taksamittari alkaa juosta ja hittiä siirtyä narulle. Monesti olette lukeneet tarinoita siitä kuinka bändit kirjoittavat materiaalia studiossa, miksi siis teillä pitäisi olla kaikki materiaali valmiina? Kyllä ne kaksi melkein valmista biisiä ja sitten se yksi riffin raakile, josta saadaan tehtyä kolmas biisi riittävät, vai mitä? Eivät riitä. Bändit joilla on aikaa kirjoittaa materiaalia studiossa hyvin harvoin maksavat itse tuota aikaa, tai jos maksavat, niin takana on jo muutama menestyslevy, joiden hankkimien rahallisten edellytysten turvin on varaa tuhlata kallista studioaikaa biisien tekemiseen. Demobändin on kuitenkin syytä saattaa biisit valmiiksi jo treenikämpällä, ja miettiä yksityiskohdat loppuun asti siellä. Jos demon äänityksiin on varattu kaksi päivää ja miksauksiin yksi, ei siinä ajassa paljon muuta kerkeä kuin vetäistä biisit narulle ja tehdä välttävä miksaus niistä. Monilla on myös pakonomainen tarve nauhoittaa koko tuotantonsa kerralla. Jos artistin tähtäimessä on levytyssopimus ei välttämättä kannata äänittää kahdeksaa biisiä joista kolme on oikeasti hyvää. Ennemmin kannattaa äänittää ne kolme jotka ovat hyviä, koska kukaan A&R henkilö ei jaksa kuitenkaan kuunnella näitä kolmea enempää. Levy-yhtiö kyllä pyytää lisää materiaalia, jos on kiinnostunut. Parempi on sovittaa nämä kolme hyvää biisiä viimeisen päälle, ja äänittää ne mahdollisimman hyvin.
 
Tästä päästään sujuvasti harjoitteluun, olisi nimittäin suotavaa, että jokainen tietää mitä hänen tulee soittaa kun äänitys lyödään käyntiin. Samalla kun sovitatte kappaleita lopulliseen muotoon, pitäkää huoli siitä, että jokainen bändin jäsen on tilanteen tasalla, ja ettei kenellekään tule omiin taitoihinsa nähden ylivoimaista suoritusta eteen. Treenikämpällä moni juttu saattaa tuntua helpolta soittaa, mutta auta armias, kun se pitäisi äänittää täysin virheettömästi, niin huomataankin, ettei sitä tässä tempossa pysty kukaan soittamaan. Sama pätee laulusovituksiin. Voi olla, ettei se kuningasriffi kuulosta niin komealta jos et soitakaan sitä e-mollista, kun laulajan ääniala ei sovi ko. sävellajiin missään määrin, mutta paljon paremmalta se silti kuulostaa kuin äänialueensa äärirajoilla kiekuva kailottaja. Sävellajeihin kannattaa muutenkin kiinnittää huomiota, kolme e-mollista menevää biisiä peräkkäin syövät kummasti tehoja toisiltaan. Kaksi hyvin soitettua kitaraa kuulostaa aivan helvetin paljon järeämmältä kuin kahdeksan huonosti soitettua. Alaviritteiset kitarat ovat varsinkin nykypäivänä erittäin suosittuja heavy- ja metallimuusikoilla, tästä seuraa usein se ongelma, että kitara ja basso syövät toisiltaan tehoja liikkuessaan samoilla sointialueilla. Eli miettikää hieman mitä kitaristit soittavat ja miten basso sovitetaan siihen nähden. Miettikää tässä vaiheessa käytättekö klikkiä, ja jos päädytte käyttämään sitä, harjoitelkaa sen kanssa. Harva rumpali kykenee kylmiltään opettelemaan klikkiin soittamisen. Siihen en ota kantaa viekö klikki fiiliksen soitosta.
 
Kun biisit ovat sitten kirjoitettu valmiiksi, sovitettu loppuun asti ja harjoiteltu kunnolla, on sitten vihdoinkin aika mennä sinne studioon. Jos teillä on mahdollisuus, kannattaa kappaleet äänittää vaikkapa treenikämpällä ja toimittaa ne äänittäjälle, että tämä kuulee hieman millaista materiaalia on odotettavissa. Tämä pätee varsinkin jos hänen on tarkoitus missään määrin toimia tuottajana demolla. Tuottaja ei tässä tapauksessa tarkoita, sitä että hänellä olisi omaa rahaa kiinni bändissä, vaan sellaista henkilöä, joka yrittää saada parhaan mahdollisen suorituksen bändistä irti. Jos ette omista kunnollisia soittokamoja, ottakaa etukäteen selvää mitä studiolta löytyy. Useilla studioilla on ainakin kitaravahvistimia, bassovahvistimia ja ehkä jopa rummutkin. Toinen vaihtoehto on lainata ne joltakulta, joka omistaa parempilaatuiset laitteet, tai vaikkapa vuokrata ne. Vaikka kaverisi kaveri hehkuttaakin Boss:n Metal Zone säröä, ei sitä silti tarvitse käyttää studiossa, kiitos vain (Line6 is the tool of the devil!!!). Taas alaviritteiset kitarat aiheuttavat ongelman, ne nimittäin vaativat vahvistimelta ja kaiutinkaapilta huomattavasti enemmän kuin normaali e-vireinen kitara. H-vireisellä kitaralla soittaminen paskan vahvistimen ja kaapin läpi saa aikaiseksi vain epämääräistä helvetin matalaa pörinää. Kunnon putkinuppi (Line6 is the tool of the devil!!!) ja hyvä kaappi ovat jossain määrin välttämättömyyksiä kunnon kitarasoundia varten. Vaikka nykyaikana rummut ovat levyillä usein samplejen ryydittämät, ei se yhtään vähennä hyvin soivan rumpusetin merkitystä kunnolliseen soundiin. Rumpujen kokonaissoundia tuetaan koko settiä äänittävillä ambienssimikityksillä. Tällöin ei paljoa lohduta ne jumalaiset samplet, kun setin yleissoundi on niin paska, ettei sitä voi käyttää ollenkaan ja koko homman olisi voinut tehdä aivan hyvin koneella, sillä se ei olisi tällaisessa tapauksessa muuttanut soundia millään tavalla. Kone ei myöskään tee virheitä. Kitaroiden hienovire olisi myös syytä olla kohdallaan, jos et itse osaa tehdä hienoviritystä, vie kitara jollekulle joka osaa, vaikka joutuisitkin maksamaan siitä. Studioon olisi myös hyvä ottaa mukaan viritysmittari, jota edes joku bändin jäsenistä osaa käyttää (Line6 is the tool of the devil!!!). Tällä samalla viritysmittarilla viritetään kaikki kielisoittimet. Sama pätee rumpuihin, kannattaa hommata paikalle sellainen ihminen joka oikeasti osaa virittää rummut, jos rumpali ei sitä taitoa hallitse. Soundia hakiessa äänittäjää kannattaa usein uskoa, hänellä on yleensä huomattavasti artistia selkeämpi näkökulma siihen millainen soundi toimii kokonaisuuden kanssa yhteen, siitä hänelle nimenomaan maksetaan. Älä silti ujostele sanoa, jos mielestäsi soundi ei ole sitä mitä haluatte. Ole kuitenkin valmis perustelemaan mielipiteesi.
 
Nykypäivänä monella on kotonaan jonkinlainen kotistudio, ja jotkut artistit jopa tietävät äänittämisestä jotakin. Tästä on monessa suhteessa apua, nykyään moni soittaja osaa kertoa hieman definitiivisemmin millaista soundia hän omaan instrumenttiinsa halajaa, kuin vanhan kunnon sellaista sinistä soundia jossa on vähän punaista ja vihreätä mukana. Kannattaa kuitenkin muistaa, että siihen on jokin syy miksi tämä hemmo joka äänittää teitä ylipäätään tekee sitä. Usein nimittäin on niin, että hän osaa hommansa, ja artistin ei tarvitse kädestä pitäen opettaa häntä siinä Tosin ei tämäkään skenaario ole täysin poissuljettu, se että omistaa laitteet ei aina takaa sitä että osaisi käyttää niitä. Jos haet siis jotain tietynlaista soundia ja tiedät miten sellainen saadaan aikaiseksi, kerro se äänittäjälle/miksaajalle (esim. tietynlainen non-linear virvelikaiku yms.). Esituotannon merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Kappaleiden esituotanto omassa kotipajassa kannattaa aina. Äänitteestä on huomattavasti helpompi huomata biisien heikkoudet. Mitä valmiimpi kappale on, sitä helpompi ja nopeampi se on saattaa narulle oikeassa studiossa kun taksamittari alkaa juosta.
 
Miksauksen aikana artistilla on usein tylsää. Äänihemmoa on kovin mukava häiritä tässä vaiheessa sellaisilla aktuelleilla kysymyksillä kuten: miksei basso kuulu? silloin kun kuunnellaan virvelikanavaa soololla. Toinen kestosuosikki koskee laulun volyymitasoa silloin kun sitä kuunnellaan soolona. Siksi olisikin suotavaa, ettei paikalla olisi kovin montaa bändin jäsentä miksauksen aikana. Mielellään vain se yksi kaveri, jolla on selkein kuva siitä millaista soundia haetaan. Kun viisi ihmistä kertoo yhtä aikaa siitä miten hänen instrumenttiaan tulisi nostaa tai laskea miksauksessa, ei hommaa saada ikinä valmiiksi. Referenssilevyistä on paljon apua siihen millaista soundimaailmaa miksauksessa tavoitellaan. Realiteetit on kuitenkin hyvä muistaa, on hyvin epätodennäköistä, että saisitte suomalaisessa demopajassa aikaiseksi Queensrÿchen Promised Landin, tai vaikkapa Metallican Black Albumin soundimaailman. Niitä hiottiin huomattavasti paremmin varustetuissa pajoissa huomattavasti pidempään ja niiden miksaajat ovat alansa huippuja. Älkää siis lähtekö tavoittelemaan mahdottomia, vaan yrittäkää saada oma bändinne kuulostamaan itseltään. Miksauksessa ei todellakaan tehdä ihmeitä, jos kolmen biisin miksaamiseen on käytettävissä yksi päivä, materiaalin ollessa hyvin äänitettyä se kyllä riittää kohtuullisen hyvän soundimaailman luomiseen. Ideaalissa tilanteessa yksi miksauksessa mukana ollut bändiläinen kävelee illalla ulos studiolta miksattu demo käsissään. Sen jälkeen kuuntelette demon ja katsotte, ettei siellä ole mitään isompia miksausmokia mitä väsyneillä korvilla pitkää päivää puurtava äänimies saattaa välillä vahingossa tehdä. Sitten onkin aika buukata masterointi ja alkaa selvittelemään mihin kaikkialle demoa lähetellään kun valmiit CD:t saapuvat monistamosta."

© Esa Orjatsalo for Imperiumi MMIV