Yleistä keskustelua musiikista ›

Robbie Williams.
 
Tämä tuli mullakin ekana mieleen. Muita ei sit vielä tullutkaan. Ehkä oon aika ennakkoluuloton ollu musan suhteen, tai sit ne ennakkoluulot on NIIN sitkeitä, ettei oo täntapasia löytöjä päässy pahemmin syntymään... ;)

Strapping Young Lad
aikoinaan ihan nimen perusteella en tykännyt.. mutta sitten jostain kaverin kautta SYL rupes repii jähmettynyitä verisuoniani auki niin johan rupes kulkemaan.
 
eipä täsä muuta tullut sitten näin heti mieleen... jatkakkaa yks kakkaa

Enpä olisi vielä pari vuotta sitten uskonut että uppoaisin elektroniseen musiikkiin näin pahasti. Mulla oli vähän negatiivinen kuva siitä kaiken ysäriteknoilun jälkeen, mutta kaverin kautta sitten tutustuin bändiin nimeltä Boards Of Canada ja neitiin nimeltä Björk. Siitähän avautu täysin uusi maailma. Musiikki on kyllä siinä mielessä ihmeellinen asia, että aina kun väsyt sillä hetkellä kuuntelemaasi musaan niin jostain tulee uusi artisti/tyyli joka potkii munille ja kovaa. Näin on käynyt mulla sen tuhat kertaa.

Musiikki on kyllä siinä mielessä ihmeellinen asia, että aina kun väsyt sillä hetkellä kuuntelemaasi musaan niin jostain tulee uusi artisti/tyyli joka potkii munille ja kovaa. Näin on käynyt mulla sen tuhat kertaa.
 
Totta! Teini-ikäisenä en pystynyt kuunteleen mitään muuta kuin heviä (no okei, kaikki pitää Prodigystä). En olisi tuolloin voinut kuvitella kuuntelevani räppiä tai hip hoppia, mutta kuinkas kävikään... Lukioaikoina alkoi hip hop maistumaan, tosin ei se hevi minnekään kadonnut. Sen jälkeen alkoikin löytyä nämä kingdominkin mainitsemat erikoisemmat elektronisen musiikin jutut. Pakko todeta, että elektronisen musiikin soppa on niin laaja kuin vai toivoa voi ja enemmän. Viisi vuotta on nyt kahlattu täällä "konemusiikin" vesillä ja jatkuvasti löytyy uutta ja erilaista - eipä olisi hevin täyteisinä teiniaikoina uskonut, että konemusiikki on oikeasti monipuolista, eikä pelkkää tasasta jumputusta.

No tää on artisti johon olen hurahtanut ihan vastikään: Gwen Stefani. Inhosin hänen soolotuotantoaan varsinkin alkupäässä.. Vasta vähän aikaa sitten tajusin kuinka upeita biisejä L.A.M.B. sisältää.. Ja uusi rieskakin on hankinnassa: mahtavalta kuulostaa ainakin tuo yksi sinkku.

Led Zeppelin
 
(Samoin Deep Purple)
 
Joskus 70 luvun puolivälissä, ei ollu muita bändejä meille pojille kuin Hurriganes :-)

 
Näin on. Ja se kylän ainoa roadrunner oli naapurin isoilla pojilla, jotka aina pakkosyöttivät meille kiduttavaa vingutusta ennen hurriganes mannaa. Kun punk-kaudesta selvisin, niin Zeppeliinistä tuli se ykkönen. Kai se jotenkin alitajuntaan jäi silloin kakarana.

Niinkuin täällä jo moni muukin on sanonut, PMMP:n ekaa sinkkua vihasin sydänjuuriani myöten. Sitten kuulin Niinan, lepyin vähän, sitten Joutsenet, en jaksanut enää vihata, ja sitten tulikin Kovemmat Kädet jota jaksaisin kuunnella loputtomiin.
 
PMMP:n yhteydessä olen huomannut lähipiirissäni, että mitä nuorempi kuuntelija sitä typerämpänä se yhtyeen biisejä pitää. Ja onhan se varmaan niin, että 15-vuotiaan yläasteelaisen on ehkä vaikeampi samaistua esim. Tässä elämä on-biisiin kuin pätkätöitä tekevän 23-vuotiaan... Mutta tämä on siis vain oma henkilökohtainen huomioni, tiedän kyllä että yhtyeellä on paaaljon myös teini-ikäisiä faneja.
 
Toinen on sitten suomalainen englanninkielinen pop/rock-genre, jota en voinut aluksi sietää mutta nykyisin kuuntelen kyllä Sunrise Avenueta ja Poets of the Fallia.
 
Muuten väitän olevani suht ennakkoluuloton uusia artisteja kohtaan. Vähintään yhden tai kaksi biisiä kuuntelen aina, ennen kuin annan tuomioni, lähteekö kuunteluun vai ei.

Cannibal Corpsea, Darkthronea ja Celtic Frostia vieroksuin kovasti noin puoli vuotta sitten ensi kuulemalta.
 
Nyt Celtic Frostilta löytyy yksi levy hyllystä, mutta Corpse ja Darkthrone mahtunevat molemmat viiden suosikkini joukkoon. :-D En vaan osaa.

Depeche Mode. Aluksi kuulosti niin nihkeältä ja epäsujuvalta, että vaihdoin radiokanavaa kerran jos toisenkin. Vasta lähiaikoina olen löytänyt suorastaan helmiä radiossasoimattomasta tuotannosta.

En voi sanoa inhonneeni kitaravetoista rockia koskaan, mutta yksittäisenä bändinä tulee väistämättä mieleen Television.
 
Jokunen vuosi sitten ensivaikutelma oli juurikin niin kuiva kuin on soundinsa, mutta kuinka väärässä olinkaan! Kenties parasta juuri nyt(kin).

E:tuplat---------yksikin telkkari riittää, muita ei tarvita.

- King Diamond
- The Beatles
- Infected Mushroom

Pmmp tulee päällimmäisenä mieleen.

no vaikkapa kotiteollisuus tai teräsbetoni:) töisä tulee kuunneltua paljon reidiouta ni näistä alko sitä kautta pitämään...

Rage against the machine ja Buckethead.
 
Pienempänä kun kuuli Bulls on paraden jyrkissä niin oli mielestäni ihan hirveetä kuraa. Yksinkertasta räppiä, mitä ei voinut sietää ja kitarasoolokin ihme vingutusta. Taisin innostua bändistä kun kuulin matrixin lopussa soineen wake upin ja lainasin ekan levyn, joka kuulostikin ihan pirun tiukalta kun oli vähän enemmän ikääkin, että ymmärsi jonkin verran tekstejäkin. Nykyään bändi on ehdottomia suosikkeja.
 
Joskus pari vuotta sitten kun velvet revolverilta tuli levy aloin miettiä, että mitäs ala-asteen aikoihin kaikkien aikojen kovimmalle bändille eli gunnareille lopulta tapahtu. Olin onnistunut jotenkin missaamaan kaikki uutiset uudesta kokoonpanosta ja tulikin aika yllätyksenä, että bändi oli vuosina 2001 ja 2002 vetänyt joitakin keikkoja. Kun näin bucketheadin lavalla niin olin kyllä aika hämmentynyt ja ihmettelin, että mikä ihme urpo tuolla tiluttaa sadetakki päällä ja kanakori päässä. Uudet jäsenet olivat muuttaneet suosikkibändin joksikin ihme sirkukseksi ja buckethead tuntui olevan jotain käsittämättömän noloa.
Kun näin jonkun bucketheadin soolon, jossa se veti vielä jonkun nunchaku/robottitanssin, niin oli kyllä aikamoinen mitä vit -fiilis, mutta soitto oli aika hurjaa. Kiinnostuin kaverista sen verran, että hain vähän googlella tietoa miehestä ja kuuntelin joitakin bucketheadin omia kappaleita, jotka olivatkin oikein hyviä. Nyt on tullut hommattua useampikin bucketheadin levy, ja tyyppi on slashin ohella suosikkikitaristi. Loppujen lopuksi kaverin imagohan on pirun nerokas ja sopii hyvin kaikkine robotteineen ja kauhuleffa viittauksineen musaan mitä mies soittaa. Mutta eihän se imagon puolesta sopinut gunnareihin, hyvä että lähti, ettei tarvi kuunnella kuinka porukka mollaa omia suosikkeja :)
 
Täytyy myös olla muiden kanssa samaa mieltä tosta PMMP:stä. Varsinkin livenä aika tiukka bändi.

Nyt äkkiseltään tulee mieleen Muse ja Kotiteollisuus.
 
Musea kuulin ekana kaverilla "Origin of Symmetry":ltä, ja se laulajan ääni kyllä oli niin ärsyttävä kun voi. Nyttemmin sitten olen hurahtanut bändiin täysillä, en tiedä mikä on muuttunu. Justiinsa "Black holes..." -levyn kautta.
 
Kotiteollisuudesta en nyt vieläskään muusta erityisesti pidä, paitsi "Kuolleen kukan nimi" -levystä. Kun kuulin "Jos sanon" -piisin, niin se kuulosti karmealta uhoamiselta ja hirviän monotoniselta. Mutta juuri tuo yksi levy on miulle rakas, jostain syystä.

Queen.
 
Olen aina inhonnut kyseistä bändiä, kunnes kuulin 70-luvun tuotantoa ja tykästyin oitis. Kasari ja sitä myöhempi vaihe ei silti vieläkään nappaa.

Mainitaan vielä tähän Scandinavian Music Group. On myönnettävä että oli jonkinlaiset (negatiiviset) ennakkoluulot ko. bändiä kohtaan Ultra Bran jälkeen, koska en UB:sta liiemmin perustanut sen elinaikana. Kaikki kolme SMG-levyä ovat kuitenkin tosi tunnelmallisia ja hyviä soundeiltaan ja ihku-Terhin laulu kruunaa koko paketin. Loistavaa kesämusaa:)

Voidaan sanoa että joskus 7-12v mulla oli se paha tapa että kuuntelin vain yhtä tai kahta bändiä kerrallaan ja kaikki muu oli paskaa, joten aika paljon tulis listaa jos ne ajat ottaisin tässä huomioon :D
 
Ehkäpä tuo Radiohead on yksi esimerkki. Ja vaikkapa Tuomari Nurmio ja Ismo Alanko.