| Aihe: Tallan ja satulan uusiminen? | |
|---|
|
Minulle tuli mieleen, että parantaisiko kitaran äänenlaatua merkittävästi, jos kitaraan teetättäisi uuden tallaluun ja satulan. Ja tarkoitan nyt oikeasta luusta, enkä muovista. Kitarassa on valmiiksi muovinen satula ja talla. (niinkuin melkein kaikissa nyky kitaroissa)
Olisiko tämä operaatio sen arvoinen ja paljonko se tulisi maksamaan?
Ei sovi unohtaa, että musiikki avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä. |
|
Kyllä parantaisi: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=15&t=131058&o=0&#p5885785 |
|
ehdottomasti kannattaa.
Lottosella homaa hoituu, ehkä siinä 80-100 euron paikkeilla. ja intonaatio sisältyy hintaan. |
|
Kuinka suuri ero soundissa on huomattavissa? Vaikkapa voisiko verrata kokopuukannen ja laminaattikannen eroa saundissa?
Ei sovi unohtaa, että musiikki avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä. |
|
Kuinka suuri ero soundissa on huomattavissa? Vaikkapa voisiko verrata kokopuukannen ja laminaattikannen eroa saundissa?
Riippuu tapauksesta. Ei kaikki muovisatalut ole paljoa huonompia kuin luusatulat, mutta yleensä luusatula tuo kirkkaaman ja suuremman äänen voimakkuuden. Herkkyys ehkä myös vähän paranee. Kitaran ominaissoundi pysyy ennallaan, mutta siihen tulee uusia sävyjä ja hienoja piirteitä. Vähän kuin värit kirkastuisivat. Ero ei ole niin suuri kuin kokopuu- ja laminaattikantisella kitaralla. Jos löytää kitaran josta pitää ja aikoo pitää sitä vuosia, niin tälläinen päivitys on järkevää tehdä. Luutallan pystyy tekemään itsekin melko helposti. Tarvitse vain luuaihioin, hiomapaperia, viilan ja tasaisen työpinnan - ja kärsivällisyyttä. |
 juikka111
25.01.2007 15:47:10 (muokattu 25.01.2007 16:10:26) | |
|
Riippuu tapauksesta. Ei kaikki muovisatalut ole paljoa huonompia kuin luusatulat, mutta yleensä luusatula tuo kirkkaaman ja suuremman äänen voimakkuuden. Herkkyys ehkä myös vähän paranee. Kitaran ominaissoundi pysyy ennallaan, mutta siihen tulee uusia sävyjä ja hienoja piirteitä. Vähän kuin värit kirkastuisivat. Ero ei ole niin suuri kuin kokopuu- ja laminaattikantisella kitaralla. Jos löytää kitaran josta pitää ja aikoo pitää sitä vuosia, niin tälläinen päivitys on järkevää tehdä. Luutallan pystyy tekemään itsekin melko helposti. Tarvitse vain luuaihioin, hiomapaperia, viilan ja tasaisen työpinnan - ja kärsivällisyyttä.
Hakisin tällä kitaraan juuri suurempaa sointia. Muutenhan tämä minun kitara on sellainen, jota aion pitää pitkään. Olisiko ihmisillä lisää kokemuksia koskien kitaran tallan ja satulan tekemistä/teettämisestä ja sen vaikutuksista soundiin? Mistä saisin luuta, jos tekisin itse tallan?
Ei sovi unohtaa, että musiikki avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä. |
 penatuna
25.01.2007 16:33:27 (muokattu 25.01.2007 16:33:47) | |
|
Tallapalaa ei ehkä kannata itse tehdä, kun esim. porrastetun luutallan saa n. 15€ esim. kitarapajalta. Viilaamiset voi tietysti hoitaa itse, jolloin säästyy työpalkkio. Vesihiomapaperilla vain pikkuisen pois ja testaat sitten onko mieleinen. Jos ei, niin jatka hiomista.
Toki voi kerrallakin hioa oikeaan korkeuteen, mutta pieleen menon riski on vähän suurempi. |
|
Olen tehnyt luutalloja itse monia, mutta en satulaa. Sen tekeminen vaatisi enemmän työkaluja mm. uran paksuiset viilat, jotka ovat melko kalliita ostaa. Luutallan voi tehdä luuaihioista joita voi ostaa netistä tai musaliikkeistä. Sen aihion pitää olla hieman isompi kuin alkup. talluluu ja sitä työstetään käsin hiomapaperia vasten. 1. Otat kielet pois ja vanhan tallan. 2. Piirrät vanhan tallan kuvan uuden aihion kylkeen kynällä. 3. Hio uusi aihio muotoonsa, hio myös paksuus kuntoon. 4. pidä talloja pystyasennossa päälletysten tasaisella pinnalla ja katso valoavasten ovatko saman korkuiset/malliset (jos ei jaksa mittailla työntömitalla). 5. Välillä pitää sovittaa uutta paikoillleen. Sen pitää mennä uraansa ilman suurta voimaa käyttäen, mutta ei myöskään saa olla liian kapea eli helpoisti liikkua siinä. 7. Tallan pohjan pitää olla täydellisen tasainen tai muuten luutallasta tuleva hyöty ei välttämättä ole kummoinenkaan. 8. Yläpinnan muodosta voi hakea mallia netistä, mutta kompensaatiota yleensä tehdään h-kielelle eli sen kostetuspinta mahd. kauas otelaudasta. G->E väli viistosti niin, että G-kieli lähempänä. e-kielen kostetuspinnan voi jättää puoliväliin, mutta nämä riippuvat myös kitaran omasta intonaatiosta. Kannattaa mitata intonaatio alkup. tallan kanssa ja tehdä sen mukaan korjaukset. Niin ja intonaatio mitataan uusilla kielillä, koska paljon käytetyt voivat antaa vääriä lukuja. |
|
Ajattelin tänne laittaa tämän kysymyksen kun luulisin että on aika lailla samaa asiaa.
Mä en tiedä akustisista yhtään mitään joten kysynkin että mitenkä akustista saisi kevyemmäksi soittaa? Voiko esim. tallaluuta tai sitä palaa mikä siellä ny ikää onkaan niin jotenki pienentää että kieliä saisi alemmaksi?
For those who can't be without the music! |
|
Mä en tiedä akustisista yhtään mitään joten kysynkin että mitenkä akustista saisi kevyemmäksi soittaa? Voiko esim. tallaluuta tai sitä palaa mikä siellä ny ikää onkaan niin jotenki pienentää että kieliä saisi alemmaksi?
Voi jos vapaa kieli on 12. nauhalta hirveän korkealla. Tavallinen korkeus teräskielisillä riippuen skaalasta on siinä 2.5mm molemmin puolin kielen alapinnasta nauhan yläpintaan E-kielellä ja 2mm e-kielellä. Raskas soitetttavuus johtuu yleisemmin myös siitä että satulaurat ova liian korkeat jolloin sointujen ottaminen ykkösasennosta (1-3 nauhat) on raskasta. Tämän voi tarkistaa painamalla kielen alas 3. välistä ja katsomalla miten suuri rako jää kielen ja 1. nauhan väliin. Raon pitää olla hyvin pieni. Sellainen että sitä on vaikea nähdä, mutta kun kieltä napauttaa alaspäin, niin nauhasta kuuluu klik-ääni. Tämän korjaamiseen vaaditaan erikoisviiloja, jotka sopivat nauhauriin. Tallaluuta voi alentaa itsekin hieomapaperia vasten kunhan pitää huolta että alapohjasta tulee tasainen. Tallaluun päältäkin voi hioa jolloin pääsee alentamaan vain yhtä kieltä kerrallaan viilaa ja hiomapaperia käyttäen. |
|
Nostanpa vanhaa aihetta.
Eli, mitäs tälläinen operaatio kustantaa ammattilaisella?
Tilanne on sellainen, että Gibson on nyt vasta reilu puolitoista vuotias, ja omassa käytössä ollut reilun vuoden. Nyt on satula (luu) kulunut jo aivan loppuun, jonka seurauksena D- ja G-kieli särisee ensimmäisiin nauhoihin esim. vähänkin kovemmin plektralla tykitettäessä. Tallaluussa (Tusq) näkyy jo normaalia urautumista mutta voisi senkin teetättää uusiksi ja samalla säädättää kitaran oikein vimosen piälle.
Eniten kuitenkin ihmettelen tuota satulan kulumista. Hiljattain siirryin paksumpaan 13-56-kielisettiin (ennen 12-54) ja sillä tuo kuluminen on kiihtynyt huomattavasti. Alkujaan paksut kielet olivat melko tiukkoja ja eivätkä luistaneet satulan urissa, lyijykynä ja aika kuitenkin auttoi. Nyt kieliuran pohja on jo reilusti alle puolivälin satulan korkeudesta otelaudalta mitattuna. Onkohan sattunut huonosti maitoa saaneen elukan luut kohdalle vai mikä lie? :) |
|
Kuulostaa todella kummalta toi kulumahomma. Kitarapajalla Lassi Nurmi tekee järjettömän hyvää duunia, ja hinta ei oo todellakaan paha. Muista vaan mainita minkä paksuiselle kielisetille haluat intonaation säädettävän. |
|
Kokeilin täyttää satulanurat pikaliimalla ja hioin ne sitten pyöreäksi mutta eipä pysynyt liima vaan lohkeili urasta kun viritti kielet vireeseen.
Pitänee heti maanantaina soitella ainakin Kristian Oeschille ja tuonne Kitarapajalle. Liekö ovat miten kiireisiä, soitin pitäisi saada takaisin viimeistään perjantaina. |
|
Pikaliima ja luupöly auttaa hetken, mutta ei pysy kovin pitkään kun kieltä virittäessä se syö itsensä taas pikaliima-luupöly seoksen läpi. Alunperinkin taitaa olla jotain vikaa satulassa, jos noin nopeasti kuluu normaalikäytössä. Luuaines voi olla ollut tavallista heikompaa tai sitten satulaurat ovat jotenkin huonosti viimeistellyt ja kieli on päässyt kuluttamaan sitä. Suosittelen kanssa Kitarapaja/Lassi Nurmen palveluita tässä asiassa... |
|
Nyt on kitara Ruokankaan pajalla. Kyselin läpi pk-seudun korjaajat ja ensimmäisenä tärppäsi tuolta. Aikataulu oli tärkeä kriteeri odotettavissa olevan laadukkaan työn ohella. Kitarapajalta ilmoitettiin että ei ihan kerkeä aikatauluun mutta voivat lähettää kitaran jälkeenpäin ja Kristian Oesch sanoi suoraan, ettei kerkeä. Hyvää palvelua siis molemmilta, kun sanotaan suoraan mikä tilanne on. Lottosen vastauksen sain hieman myöhemmin kuin Ruokankaalta ja myös Lottonen olisi kerennyt aikatauluun.
Luusatulan teetättämisen hinnoista sen verran, että:
- Ruokangas: 45€+kielet
- Kitarapaja: 50€+kielet
- Lottonen: 65€
- Oeschilta en hintaa kysynyt. |
|
Kitara kotona ja onpa melkein parhaimmillaan mitä se on koskaan ollut. Loistava soitettavuus ja intonaatio just kohdallaan. Kyllä nyt kelpaa. |
|
Satulan teossa auttaa pöytähiomakone, jolla voi vedellä enimmät aihiosta pois. Kihnuttelu käsiviilalla siinä alkuvaiheessa on tiukkaa hommaa. Ainakin mulla pöytähiomakoneella säästyy kärsivällisyyttä siihen kriittiseen loppuvaiheeseenkin.
Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. |
|
Olen myös ajatellut ainakin luutallan tekemistä. satula voi olla vähän liian työläs.. materiaalina ajattelin käyttää lapista löytämiäni poronsarven kappaleita.. kysymys kuuluukin että mahtaako poron luu olla sopivaa tuohon hommaan vai pitäisikö käydä ostamassa jostain kitarapajasta luuta? |
|
Kyllä poronsarvi käy jos se on vaan tarpeeksi kovaa eikä halkeile työstäessä sillälailla, että palasia irtoilee. Mikätahansa luu käy, jos se täyttää nuo ehdot. |
|
... pitäisikö käydä ostamassa jostain kitarapajasta luuta?
Mun mielestä nuo kitarapajojen luiset satula-aihiot on törkeän kalliita, mutta jos vain yhden tahi muutaman tarvii, niin silloin ei vielä kannata vierailla lihatiskillä saati teurastaa kotieläimiä.
Antaa kaikkien kitaroiden soida. Kielten värähtely yleinen ja yhtäläinen. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
