Bänditoiminta ›

Hmm. Tais olla naapurin pojan kanssa, kun nauhoiteltiin c-kasetilla pandora -henkistä kökköä. Ikää oli 7-9 vee. Ei voi muistaa. :)
 
Sitten ylä-asteen alussa tuon kyseisen naapurin pojan kanssa tehtiin biisejä, soiteltiin kahdella kitaralla niitä, ja hauskaa oli. Sitten mukaan saatiin myös basisti. Vuosi vierähti, ja mukaan saatiin myös rumpali. Sitten itse halusin siirtyä vokaaleihin, ja rumpalin isoveli tuli soittaa toista kitaraa. Tällä kokoonpanolla riehuttiin tämän vuoden alkuun asti. :) Sitten tarina loppui, kun porukka alkoi hajota ympäri suomea. Mutta tämän saman kitaristi-naapurinpojan kanssa aiotaan jatkaa siitä mihin jäätiin, kunhan hän ensin lipuu tänne kylille päin... Time will tell.
 
Tossa porukassa oli niin hauskaa temmeltää, että kyllä niitä aikoja kaipaa todella.

Hmm. Tais olla naapurin pojan kanssa, kun nauhoiteltiin c-kasetilla poppis-kökköä. Ikää oli 7-9 vee. Ei voi muistaa. :)
 
Sitten ylä-asteen alussa tuon kyseisen naapurin pojan kanssa tehtiin biisejä, soiteltiin kahdella kitaralla niitä, ja hauskaa oli. Sitten mukaan saatiin myös basisti. Vuosi vierähti, ja mukaan saatiin myös rumpali. Sitten itse halusin siirtyä vokaaleihin, ja rumpalin isoveli tuli soittaa toista kitaraa. Tällä kokoonpanolla riehuttiin tämän vuoden alkuun asti. :) Sitten tarina loppui, kun porukka alkoi hajota ympäri suomea. Mutta tämän saman kitaristi-naapurinpojan kanssa aiotaan jatkaa siitä mihin jäätiin, kunhan hän ensin lipuu tänne kylille päin... Time will tell.
 
Tossa porukassa oli niin hauskaa temmeltää, että kyllä niitä aikoja kaipaa todella.
 
E: Korjasin asiavirheitä, jotka oluen vaikutuksen alaisina pääsi lipsahtamaan tekstin sekaan.
 
E2: Ja sekoilin hieman lisää lainaamalla itseäni.

80-luvun loppupuolella tuli vaikuttettua maanmainiossa yhtyeessä, jonka nimi oli Black Snake. Musiikki ei ollut tosin hard rockia tai heavyä vaikka nimi olikin sieltä tonteilta haettu. Joskus kai vois perustaa White Sabbathin ja soittaa samoja biisejä takaperin. Tuolloin oltiin 10-11 iässä.
 
Bändi soitti La Bambaa, Hey Joea ja omia biisejä, ja kai jotain muutakin.

Box Holiday

Jos ekaksi bändiksi lasketaan se, että vedetään hiihtotrikoot päällä tennismailojen kanssa Kissin levyn tahtiin kaverin huoneessa sen pikkusiskolle, niin sitten se on tuo. Nimestä ei ole muistikuvaa, mutta muistan, että bändille tehtiin ihan oikea logo ja suunnitelmat oli suuret.
 
Eka oikea ihan itse soittava orkesteri oli joskus kuudennella, kun saatiin bändikamat luokkaan. Kokoonpanoja oli sen vuoden aikana varmaan ainakin seitsemän. Nimiä ei ollut yhdelläkään, eikä kukaan laulanut. Ekassa bändissä Wickholmin Jani soitti koskettimia ja soitettiin luokan pikkujouluissa joku Moody Bluesin biisi. En vaan muista mikä.

Oli muuten kova. Joskus -97 meillä oli semmonen bändi ku Fuck Mopo. Käytiin soittamassa yhen ylä-asteen musiikkiluokassa Iron Mania ja jotain muuta omaa paskaa. Pnuk!

Transsi-Anssi ja Tampax-Duo: (syksyllä 2001)
 
Ihme sekoilua lukion musiikintunneilla. M.netin Sleepless oppi soittaamaan rummuilla humppakomppia, minä soitin bassoa ja eräs Anssi niminen henkilö lauloi. Mainittakoon, että Anssi lauloi/huusi yhtä kovaa ilman mikkiä kuin normaali laulaja vahvistimen kanssa ja setissämme oli sellaisia biisejä kuin Sleepy Sleepersin "Liuskis läyskis lepakko", Oranssi Paskan "Jammu, pedofiilien kunkku." ja ikioma rallatus "Mua vituttaa!" joka kaikui koulun pihalle muutaman kerran. Välillä treenattiin myös nimellä Los Molos, mutta bändi ei ollut pitkäikäinen vaan hajosi jakson vaihtuessa.

Ensimmäinen bändi, Death, (ei me silloin oltu siitä "oikeasta" Deathista kuultu) perustettiin kun olin kolmannella. Siinä taisi olla kolme kitaristia, kaksi kosketinsoittajaa, kaksi rumpalia ja kaksi basistia. Samaan aikaan. Laulajaa ei ollut, koska laulaminen oli kaikkien mielestä noloa. Tasan yksi kappale oli, sen nimi taisi olla Deathhouse. Juuri noin kirjoitettuna. Kamat oli loistavat, oltiin siis koulun musaluokassa, Fender Stratocaster, Gibsonin Lespa (!), rummut (Taman ja paisteen ja Yamahan) oli kait maksanut n.500 €, Basso Yamahan ERITTÄIN hyvä ja pianona Yamahan Clavinova. Mutta ei me niitä osattu käyttää. Yksi keikka oli, koulun jossain juhlassa. Minulta tippui kitara, rumpalilta lensi kapula ykkösluokkalaisten joukkoon, kosketinsoittaja huitaisi vahingossa volume-nappulan pois päältä. Että sellasta.

Ensimmäinen bändi lienee seiskaluokalla perustettu "metal flame" jossa soitin rumpuja ja tosinaan bassoa. Biisejä taisi olla yksi ja bänditoiminta loppui, kun saatiin koulun musiikkiluokassa (treenitila) tarpeeksi tuhoa aikaan.

Mahtoko olla "The Altar of Horror"-niminen duo, nimi oli puhtaan mielikuvituksettomuuden tulos. Nauhotettiin kaverin kanssa c-kasetille kaks metallimusiikkiin viittaavaa tekelettä, minä siis kitarassa ja ystäväni rummuissa.

Noi mitä mulla nyt on... Ei taida jäädä viimeisiksi.

Semmosten vähä itseä vanhempien tyttöjen bändin rumpalina jonain 12-vuotiaana. Oli ainoa keikka bändikoulun kevätjuhlassa, soitettiin ainoastaan Oasiksen Morning Glory. Tempo laski koko biisin ajan, ja lopetin lyömällä molemmin käsin ykköscrashiin...

IDO-59 laukaalla. Suomirockia..olevinaan.

ensimmäinen/nykyinen/viimeinen on minulla B.o.D.

15-vuotiaana Ulostefantasia-nimisessä kokoonpanossa, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Diathokseksi. Ihme nössökamaa, johon allekirjoittaneella paloi käämi kun ei saanut vaikuttaa biisien tekoon. Yksi keikka vedettiin ja bändi hajosi sitten minun lähtemiseeni. Perustettiin tosin bändin jäsenistön (miinus kitaristi) kanssa uusi orkesteri, jonka kanssa vedettiin myöskin vain yksi keikka. Tällä kertaa allekirjoittanut teki kaikki biisit ja sitten sillä paloi käämi siihen ja muuhun jäsenistöön.

Eka "bändi" taisi olla nimetty kitaristimme mukaan, Markus Hyttinen Experience. Saimme aikaan yhden biisin, joka oli mahtipontisesti nimetty "Perseeseen!". Itse lauleskelin kyseisessä orkesterissa, joka siis koostui kitarasta ja "laulusta". Kappaleesta ei ole äänitetty kuin ensimmäinen säkeistö ja kertosäe, mutta kyllä sillä naurut vieläkin irtoaa kun soimaan laittaa.

Ensimmäinen bändi oli The Action Seekers (ent. instrumentaaligarage-combo R'n'R Band. Kyllä, nimien keksiminen teki pahaa.) 15-kesäisenä johon menin laulamaan. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, oli tuota sen aikaista Action Rockia fanitettu sairaat määrät, bändin nimi tuli Glueciferin "Year Of The Manly Living"-biisistä, josta lainasimme ja muokkasimme lainin "C'mon, you action walkers" omiin sairaisiin salatiedeleikkeihimme.
 
Kuten arvata saattaa, soittotaidot ei juuri Hellacoptersin tasolle yltänyt, joten covereina sitten vedettiin MC5:n "Motorcity Is Burning", Fleimareiden "Street Survivor" sekä The Maggotsin "Lets Go In '69", sanomattakin selväähän oli että ei ollu tullu hirveesti pantua tuohon mennessä, mutta hinku oli kuitenkin kova. n. 7-8 keikkaa tuli vedettyä, joissa oli melko hurmoksellinen fiilis ku tuolla pohjoisessa hallinnoi sillon vahvasti Rap ja amispop, niin jopa meidän räpellyksestä pidettiin. Yks demokin tehtiin, 4 biisiä jopa.
Biisejä levyllä mm. "Where the hell is the action!?", "Reptile Woman", "Black Slick Hair" ja kuuluisa "Lets Go In '69", levyn kannessa oli tietenkin rautaristi. Itteasiassa levy on vielä digitaalisessa muodossa tallella, vois periaatteessa huvin ja urheilun kannalta heittää sen jakoon.
 
Bändihän tottavie hajosi henkilökemioiden kalskeeseen seikasta että pitäiskö soittaa Action Rockia vaiko Garage Rockia. Ah, nuoruuden puritanismia.

Joskus alamittaisena meillä oli silloisen parhaan kaverin kera duo nimeltä Tonnin Rolex (vrt. Rolling Stones). Minä soitin vesiväripensseleillä hillopurkkeja (lyijykynien soundi ei ollut tarpeeksi rock) ja kaveri tammipelin nappulalla kaksikielistä landolaa. Notta sellaista...

Minulla oli ollut aina hinku perustaa bändi, mutta en ymmärrä miksi en kehdannut kysyä kavereiltani sitä. Tos pari päivää sitten kuitenkin kaveri pelasti päiväni ja kysy "perustetaaks bändi" ja siitä sitten syntyi eka ja nykyinen hevi/rock/punkkia soittava bändi nimeltä someway. Pitää vaihtaa nimi, must tuliki basisti xD