Kitarat: soittaminen ›

En ole todellakaan 1-2-3-4 aka "petrucciharjoitusten" ystävä, mutta sen sanon, että Jucciz voisi tunkea kalloonsa seuraavan faktan: Tiettyjä motorisia/lihasmuistillisia suoritteita ei vaan saa hanskattua ilman kurinalaista treenausta.
 
Tiedostan varsin hyvin, että ilman Petrucci-treenejä ei kuulosteta Petruccilta. Joskus onkin ihan hyvä tietää, mistä pysytellä erossa. Mut annetaan niiden opetella, jotka sen tärkeäksi kokevat. Kai täällä nyt sentään saa olla montaa mieltä asioista?
 
Meillä ei taida hartsan kanssa olla mitään ongelmaa tässä, vaan ainoastaan joillain nimeltä mainitsemattomilla sivustahuutelijoilla. :D
 
Esim. kommentti "Ootkos jo ihan vitun nopea? Entä opettaja?" on varmaan täysin asiallinen, koska tulee oikean ihmisen suusta.

Tiedostan varsin hyvin, että ilman Petrucci-treenejä ei kuulosteta Petruccilta.
 
Eli toisin sanoen ei osata soittaa tarpeeksi nopeasti ja tarkasti? Sehän tuossa rock disciplinessä on ideana. Musta on aika hölmöä dissata noita tekniikkatreenejä, jos ei omasta puolestaan haluakaan oppia soittamaan yhtä teknisiä juttuja. Ne jotka noita treenejä sahailevat melko varmasti haluavat.

Tiedostan varsin hyvin, että ilman Petrucci-treenejä ei kuulosteta Petruccilta
 
Tämä onkin eräs syistä miksi en niitä harrastakaan, kuulostan mieluummin Yngwieltä :)
 
Kai täällä nyt sentään saa olla montaa mieltä asioista?
 
Saa ja pitääkin, mutta en mäkään aina kato jaksa tulla avautumaan mihinkään teoria-ketjuun, että:Jou brothers, heittäkää ne nuotit vittuun, ja sweepatkaa tabeista!, unlike others. Soot kyllä yks saarnaaja, jolla on mission impossible, kato anna ihmisten sahata jos ne haluu
 
Meillä ei taida hartsan kanssa olla mitään ongelmaa tässä, vaan ainoastaan joillain nimeltä mainitsemattomilla sivustahuutelijoilla. :D
 
Se kellä tässä nyt jotain ongelmia on, ei oo taas yhtään olennaista, v***uilu taasen kylläkin :)

Kuunnelkaa Tommy Emmanuelia. Ei unohdu musiikki.

Tiedostan varsin hyvin, että ilman Petrucci-treenejä ei kuulosteta Petruccilta. Joskus onkin ihan hyvä tietää, mistä pysytellä erossa. Mut annetaan niiden opetella, jotka sen tärkeäksi kokevat. Kai täällä nyt sentään saa olla montaa mieltä asioista?
 
Ironista että kaveri, jonka on mielivaltaisesti pönkitettävä omaa totuuttaan absoluuttisena jokaisen näkemyksen päälle mikä eroaa omasta, peräänkuuluttaa nyt mielipiteenvapautta. Kaikesta paistaa läpi sula periaatteellisuus, jolla ei ole mitään tekemistä sillä mikä on järkevää tai käytännöllistä.
 
Itse asiaan. Ultimate-guitarin sivuilta löytyi hakusanalla "exercise" paljon treenimateriaalia. Taso on tosin vaihtelevaa.
 
edit. varoitusta painettu.

Tämä onkin eräs syistä miksi en niitä harrastakaan, kuulostan mieluummin Yngwieltä :)
 
Jees. Hyvä asenne! :)
 
Se kellä tässä nyt jotain ongelmia on, ei oo taas yhtään olennaista, v***uilu taasen kylläkin :)
 
Nojoo, joku tärkeysjärjestyshän se on oltava. Oottakaa vain, seuraavaksi joku avaa 9-10-11-12 -treeniketjun!

Soot kyllä yks saarnaaja, jolla on mission impossible, kato anna ihmisten sahata jos ne haluu
 
Paras kommentti ever! "Jolla on mission impossible" ++

Paras kommentti ever! "Jolla on mission impossible" ++
 
Vaarallinen tehtävä?

Vaarallinen tehtävä?
 
No vaarallisilla vesillä tässä liikutaan. Mutta totuushan on se että sormiharjoituksia ei pidä sotkeman sävellettyyn materiaaliin. Mutta niitä pitää tekemän silti. Musiikki on eri asia kun sormien hermoratojen eritteleminen. Jos Kimi Räikkönen käy vapaa-ajalla punttisalilla ajokuntonsa ylläpitämiseksi niin tuskin se niitä painoja siellä autossa kisan aikana nostelee.
 
Kuka käskee säveltää sormiharjoituksilla? Hä?

Vähän erilainen tekniikkaharjoitus, johon voi soveltaa vaikka 1-2-3-4 sahauksetkin.
 
http://vai.com/LittleBlackDots/MLS_02.html

mammukka: Näkemyksesi on ihan yhtä oikea kuin minunkin. Muistathan silti, että varmasti löytyy todella mielenkiintoisia ja hyvä kitaristeja, joita ei ole koskaan kiinnostanut nyplätä 1-2-3-4 -treenejä. Siksi tuntuu ihan loogiselta, että niitä pitäisi saada tarpeen tullen myös vähintäänkin tarkastella kriittisesti ja miettiä, mitä muita menetelmiä on tulla hyväksi ja omaperäiseksi soittajaksi.
 
Eli ei tästäkään kunnon riitaa tullut. Perskuta. :)

Eli ei tästäkään kunnon riitaa tullut. Perskuta. :)
 
Hitto, joutaa varmaan nukkumaan sitten tästä.
 
Kai tähän täytyy jotain asian tynkääkin yrittää ettei ihan offtopickia tule:
Kun nyt sitten sahaatte niitä harjoituksianne niin muistakaa kokeilla myös erilaisia aika-arvoja ja rytmityksiä.

Eli toisin sanoen ei osata soittaa tarpeeksi nopeasti ja tarkasti? Sehän tuossa rock disciplinessä on ideana. Musta on aika hölmöä dissata noita tekniikkatreenejä, jos ei omasta puolestaan haluakaan oppia soittamaan yhtä teknisiä juttuja. Ne jotka noita treenejä sahailevat melko varmasti haluavat.
 
Mitä teknistä noissa harjoituksissa on? Olen puulaakipölvä, ja soitin ne suoraan ruudulta 16-osina abaut temmolla 200.
 
Kun siinä soitossa on paljon muutakin mitä voi tehdä kuin nakuttaa näitä perkeleen harjotuksia ylösalas. Kyllä se tekniikka ja tarkkuus tulee ajallaan, soittakaa niitä biisejä ja opetelkaa siinä mukana, esimerkkinä Racer X:n Technical difficulties. Siinä on alternate picking, economy picking, trioleita, skaalaa edestakas ja string skippejä. Ja kuulostaa mukavammalta ja mielekkäämmältä kuin joku "höhö, nyt soitan hämähäkkikuviota silmät kii ihan täysil"

Nii-in. Kumpiko on (todennäköisesti) parempaa treeniä edellyttäen, että molemmat kehittävät motoriikkaa ihan yhtä paljon?
 
1) tehokas ja musiikillisesti täysin yhdentekevä (lue: kromaattista skaalaa ylös ja alas tai johonkin matemaattiseen skaalaan perustuvia symmetrisiä ideoita)
2) tehokas ja samalla musiikillisia ideoita sisältävä
 
Kun kuitenkin korva oppii sen, mitä kuulee, miksei korvaa voisi samalla opettaa kohti järkevän kuuloisia juttuja, jos niiden treenaaminen ei ole lainkaan tehottomampaa kuin aivoton treenaus?
 
Vertauksista kun tykkään: eihän hyvänen aika ekaluokallakaan opetella kirjoittamaan täysin mielivaltaisia kirjaimia tai sanoja toisensa perään, vaan pyritään hyvinkin pian nimen omaan muodostamaan kokonaisia lauseita ja jopa eheitä tekstikokonaisuuksia. Ja tuskinpa kukaan myöhemmälläkään iällä pitää kirjoitustaitoaan yllä kirjoittamalla paperille "xiowercup rioyrqev asfw asviluvr qwe crily ilasduny avruiyvr asviouvnyqiouq v qwevuiower vqweilurnyqw iovrweopqi qwvriop" kun voi saman tien yrittää kehittää ILMAISUA.

Mua kiinnostaisi kuulla näiden 1234-harjoitusten puolesta liputtajilta, että mikä tekee niistä ehdottomasti tehokkaampaa treeniä kuin jostain muista minun mielestäni vähän musikaalisemmista fraaseista?
 
Ja minua kiinnostaisi tietää että eikö ne sormet lämpiä ennen keikkaa muullakin kuin niillä pyhillä ja ehdottomilla 1234 -treeneillä? Ite vetelen ihan vain niiden soitettavien biisien kohtia ja sooloja ja muuta hyödyllistä ja sormet lämpiää kyllä niilläkin. En käsitä että miksi motoriikkaa ynnä muuta pitäis kehittää erikseen kun vois vain soittaa biisejä ja kehittyä siinä samalla.

Ja minua kiinnostaisi tietää että eikö ne sormet lämpiä ennen keikkaa muullakin kuin niillä pyhillä ja ehdottomilla 1234 -treeneillä? Ite vetelen ihan vain niiden soitettavien biisien kohtia ja sooloja ja muuta hyödyllistä ja sormet lämpiää kyllä niilläkin. En käsitä että miksi motoriikkaa ynnä muuta pitäis kehittää erikseen kun vois vain soittaa biisejä ja kehittyä siinä samalla.
 
Nimen omaan. Tulee aina mieleen Seppo Rädyn lyhyt, mutta ah niin osuva vastaus kysyttäessä, miten hän valmistuu tulevaan kisakauteen:
 
"No perkele heitän keihästä."

Ja minua kiinnostaisi tietää että eikö ne sormet lämpiä ennen keikkaa muullakin kuin niillä pyhillä ja ehdottomilla 1234 -treeneillä?
 
Lämpiää toki, mutta miksi noita 1234-juttuja ei voisi myös käyttää? Itse räpellän 1234-juttuja SEKÄ soitan osia kappaleista ennen treenejä tms. (Kun ei tuota keikkailua ole koskaan päässyt kokeilemaan....)
 
Miten ihmeessä täällä suurin osa porukasta on näin on/off -tyyppejä? Entäs jos ihan vaan ette harjoittele niitä 1234-juttuja, jos ei kiinnosta? Entäs jos harjoittelis päivässä max. 20 minuuttia 1234-juttuja, ja sitten muuna soittoaikana ihan muuta kuin tekniikkajuttuja?
 
Onko niin vaikea käsittää, että joidenkin ihmisten mielestä 1234-harjoitukset eivät ole niin tylsiä, että niitä ei voisi tehdä yhtään? Itse vedän noita katsellessani telkkaria tai tehdessäni muuta vastaavaa ajanhukkausta.

Nii-in. Kumpiko on (todennäköisesti) parempaa treeniä edellyttäen, että molemmat kehittävät motoriikkaa ihan yhtä paljon?
 
1) tehokas ja musiikillisesti täysin yhdentekevä (lue: kromaattista skaalaa ylös ja alas tai johonkin matemaattiseen skaalaan perustuvia symmetrisiä ideoita)
2) tehokas ja samalla musiikillisia ideoita sisältävä
 
Kun kuitenkin korva oppii sen, mitä kuulee, miksei korvaa voisi samalla opettaa kohti järkevän kuuloisia juttuja, jos niiden treenaaminen ei ole lainkaan tehottomampaa kuin aivoton treenaus?
 
Vertauksista kun tykkään: eihän hyvänen aika ekaluokallakaan opetella kirjoittamaan täysin mielivaltaisia kirjaimia tai sanoja toisensa perään, vaan pyritään hyvinkin pian nimen omaan muodostamaan kokonaisia lauseita ja jopa eheitä tekstikokonaisuuksia. Ja tuskinpa kukaan myöhemmälläkään iällä pitää kirjoitustaitoaan yllä kirjoittamalla paperille "xiowercup rioyrqev asfw asviluvr qwe crily ilasduny avruiyvr asviouvnyqiouq v qwevuiower vqweilurnyqw iovrweopqi qwvriop" kun voi saman tien yrittää kehittää ILMAISUA.
 
Mitäs jos joku yrittää kirjoittaa äskeisen "xiowercup rioyrqev asfw asviluvr qwe crily ilasduny avruiyvr asviouvnyqiouq v qwevuiower vqweilurnyqw iovrweopqi qwvriop" -lauseen 100 kertaa peräkkäin ilman virheitä mahdollisimman nopeasti, tai yrittää oppia käyttämään tiettyjä kirjaimia, jotka eivät löydy näppäimistöltä yhtä sujuvasti kuin muut kirjaimet? Siinä tapauksessa on ihan perusteltua ensin yrittää vaan käyttää niitä kirjaimia jotenkin, ja kun sormet löytävät tiensä näppäimistöllä, voi yrittää käyttää niitä kirjaimia jossain oikeassa lauseessa. Sullakaan ei ole tossa sattumanvaraisesti valitussa kirjainjonossa yhtään Z-kirjainta, skandia, välimerkkejä, numeroita, symboleita tms. Voisi siis ajatella että koko näppäimistö ei ole tasapainoisesti lihasmuistissa vaan jauhat pelkästään näppäimistön yleisimmin käytetyltä alueelta sujuvasti.
 
Pikakirjoittaja on eri asia kuin kirjailija. Pikakirjoittamisen hallitsemisesta ei kuitenkaan varmasti ole mitään haittaa kirjailijallekaan. Mietitään vaikka R. A. Salvatorea, joka, huolimatta siitä että miehen kirjallisista ansioista voidaan olla montaa mieltä, kirjoittaa about 1500 sivua julkaistavaa tekstiä vuodessa, ja määrässä eivät ole vielä mukana muuta kuin julkaistut romaanit - artikkelit ja romaanien luonnokset tulevat määrän päälle. Vaikka taidekriitikot haukkuisivat kirjat ihan pystyyn, niitä lukee valtava määrä ihmisiä ja kyseiset ihmiset vielä pitävät lukemastaan.
 
Lisäksi ekalla luokalla harjoitellaan (tai ainakin mun aikana harjoiteltiin) ensi alkuun pelkästään kirjaimien kirjoittamista, ihan vaan yksi kerrallaan niitä toistamalla. Vasta, kun osasi kirjoittaa kirjaimet yksitellen oikealla tavalla, sai ruveta kirjoittamaan sanoja. Niitäkin harjoiteltiin yksitellen. Sen jälkeen kirjoitettiin lauseita, yksitellen. Vasta sen jälkeen sai ruveta kirjoittamaan tekstiä - sanelun mukaan. Vasta sitten alettiin kirjoittaa jotain omaa. Siitäkään huolimatta yhdestäkään mun tutusta ei ole tullut kirjailijaa pelkästään peruskoulupohjalta.
 
Täytyy aloittaa tyvestä, sitten voi ehkä kiivetä ylös asti. Jos aloittaa keskivaiheilta puuta, sinne täytyy päästä jollain kikalla. Jos tarvitsee kikkaa, ei todennäköisesti ole motivaatiota tai voimia kiivetä ihan ylös asti, tai kyvyt eivät riitä siihen. Lisäksi mikään kikkakaan ei auta muistamaan miltä tyvi näytti, koska sitä ei ole omin silmin todistanut.
 
Kysynpä vaan, että kenellä täällä on oikeasti niin hyvä tekniikka, että voi puhua minkään harjoitteen olevan turha? En muistaakseni ole kuullut Juccizelta tai Kimurantilta, enkä keneltäkään muultakaan 1234-harjoitusten vastustajalta sellaista teknistä osaamista, että omaan kokemukseen pohjautuen voisi väittää niiden olevan täysin hyödyttömiä. Ambituksella on saatanan kova tekniikka, mutta se on soittanutkin kaikkea mahdollista ja rakastaa 1234-harjoituksia:D
 
P.S. Lisäksi olisin ihan muistavinani että Petruccilla olisi enemmän faneja kuin Juccizella. Tämähän tietysti loogisella päättelyllä tarkoittaa sitä, että Petruccin soitto vastaa enemmän ihmisten kitaransoittoa koskevia esteettisiä ihanteita kuin Juccizen. Tämä taasen tietysti loogisesti tarkoittaa sitä, että Petrucci on parempi kitaristi, ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Subjektiiviset näkemykset voivat tietysti vaihdella, mutta loogisesti tarkasteltuna asia menee näin, kun lasketaan pois sellaiset tekijät kuin soittajan ikä, sen mukanaan tuoma suurempi kuulijakunta ja musiikin levinneisyys jne.
Saatanpa olla tietysti väärässäkin.

Siinä tapauksessa on ihan perusteltua ensin yrittää vaan käyttää niitä kirjaimia jotenkin, ja kun sormet löytävät tiensä näppäimistöllä, voi yrittää käyttää niitä kirjaimia jossain oikeassa lauseessa.
 
Tätä minä juuri en käsitä. Eli ensin opetellaan tekniikka, että voitaisiin oppia soittamaan biisi kun voisi vain soittaa sitä biisiä niin kauan että se menee niin tekniikan oppii siinä samalla.