Kitarat: soittaminen ›

Tuo laite onkin omiaan keikkatilanteessa, jolloin kitara voidaan virittää biisien välissä ilman yleisön häirintää turhilla viritysäänillä. Kotisoittelussa kitaran virittää vaikka levyn kanssa samaan vireeseen kätevästi ilman mittariakin, jos yhtään korvaa on.
 
Tottakai. Pointti oli se, että saan kitarat vireeseen ilman mittariakin vaikka opettelenkin biisit suurimmaksi osaksi tabeista. Omistaisin viritysmittarin, jos olisi tarvetta (eli jos soittaisin bändin kanssa).

En minä tajua miten taito virittää kitara liittyy tabeista soittamiseen ylipäätään. Plokkaustaito on ihan eri asia kuin kuulla, onko kieli vireessä jonkun muun äänen kanssa. Vai väittikö joku muuta? :)
 
Arvelinkin että herättää hämmästystä. Ei suoraan liitykään, ja se oli alkuperäisen viestini toinen pointti.
 
Yleensä kun puhutaan tabulatuureista niin joku tilittää siitä kuinka hän tuntee "yhen kitaristin" joka sweeppaa kuin hirmu ties mitä täysin virheettömästi tabeista opeteltuna muttei osaa perussointuja eikä saa kitaraa vireeseen korvalla, koska sävelkorva ei kehity kun biisit opettelee pelkästään tabeista.
 
Tähän siis vastauksena alkuperäisessä viestissäni totesin että vaikka pääasiassa opettelen biisit tabulatuureista, on sävelkorvani silti kehittynyt.
 
Sanotaan nyt vielä että en itsekään ole mikään tabulatuurien orja. Jos haluan oppia biisin josta ei ole tabulatuureja niin kyllä se yleensä ihan korvallakin löytyy. Olen vaan laiska.

kai munki pitää tehä tähän jotain kommenttia.
 
Se nopeuttaa kyllä bändin toimintaa, kun saa sanoa "opetellaan COB:n lake bodom tässä viikonvaihteeksi" ja lähettää kaikille bändin jäsenille tabit. Biisi saadaan pois alta äkkiä, ja voidaan treenata seuraavaa biisiä. Kun taas jos pitäisi tehdä korvakuulolta tuo niin mulla menisi siihen vähintään 3kuukautta (aloittaen rummuista bassoihin päätyen). siinä ajassa bändin motivaatiokin olisi hiipunut puhumattakaan soittotaidoista yhdessä.
 
joten guitar pro on siis kehitetty sellaisia kuin minä, eli "ei vain osaa" -tyyppejä varten? :D

joten guitar pro on siis kehitetty sellaisia kuin minä, eli "ei vain osaa" -tyyppejä varten? :D
 
Näinhän se menee. Eihän siitä bändisoitosta mitään tulisi jos pitäisi aina vähintään biisi viikossa plokata korvakuulolta, guitar pro vaan avuksi. :) Mutta siitä huolimatta käytän (tai ainakin yritän käyttää) noita tabeja kuitenkin lähinnä osviittana ja muokkaan niistä sitten mieleiset sormitukset. Useimmitenhan niissä tabeissa on vielä vähän virheitäkin, mutta kyllähän ne väärät äänet sitten huomaakin ja osaa muuttaa oikeiksi kun vähän vaivautuu alkuperäistä biisiä kuuntelemaan. Näin minä ainakin pääsen huomattavasti nopeammin ja helpommin haluttuun lopputulokseen biisin osaamisessa, kuin pelkällä plokkaamisella. Olisihan niiden nuottienkin sävelkorkeudet varmasti ihan hyvödyllistä osata, mutta kun ei niitä jaksa alkaa opettelemaan. Voisihan sitä koittaa joskus ottaa itseään niskasta kiinni. :P
 
Olisihan se toki hienoa jos olisi sellainen kultakorva joka plokkaa vaivatta vähän monimutkaisemmatkin biisit, mutta minkäs sille mahtaa kun ei semmosen plokattavaksi tarpeeksi simppelin musan plokkailu oikein jaksa kiinnostaa?

mutta minkäs sille mahtaa kun ei semmosen plokattavaksi tarpeeksi simppelin musan plokkailu oikein jaksa kiinnostaa?
 
Ei toistaiseksi mitään mutta onneksi asenteet (yleensä) muuttuvat.

Olisihan se toki hienoa jos olisi sellainen kultakorva joka plokkaa vaivatta vähän monimutkaisemmatkin biisit, mutta minkäs sille mahtaa kun ei semmosen plokattavaksi tarpeeksi simppelin musan plokkailu oikein jaksa kiinnostaa?
 
Sitten on mun mielestä aivan turha edes haaveilla moisesta. Jos ei oo valmis tekemään asian eteen yhtään mitään niin se on vaan voi voi. Harvemmin asioita saavutetaan tekemättä mitään. Se on vaan tasan siitä kiinni että laitat sen levyn sinne soittimeen ja alat plokkailemaan. Edelleen tuolla jelppikerhossa on kohtuullisen pätevät neuvot tuohon aloittamiseen.
 
Simppeliä musaa on vaikka minkälaista. Kirjastoon vaan ja etsimään levyjä, kyllä luulis löytyvän.
Ja joku ukko nooa - plokkaa se vaikka ekaks. Luulis soivan päässä eikä ole edes vaikea.

Simppeliä musaa on vaikka minkälaista. Kirjastoon vaan ja etsimään levyjä, kyllä luulis löytyvän.
Ja joku ukko nooa - plokkaa se vaikka ekaks. Luulis soivan päässä eikä ole edes vaikea.
 
No voi helvetti, "ukko nooa ei ole edes vaikea". :D Olenhan mä nyt ukko nooat ja imperial marchit jne jne plokkaillut jo aikoja sitten. Siitä kun nyt kummiskin on aika pitkä matka siihen, että saisi kunnolla selvää mitä niillä levyillä ihan tarkalleen ottaen tapahtuu, joita diggailen. Saahan niitä joitain riffejä sieltä täältä plokattuakin, mutta harvemmin jaksan käyttää siihen hommaan niin paljon aikaa että osaisin lopulta sen biisin kokonaan.
 
Voisihan sitä joskus ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää opetella biisejä ihan kokonaan ilman guitar pron apua. :)

No voi helvetti, "ukko nooa ei ole edes vaikea". :D Olenhan mä nyt ukko nooat ja imperial marchit jne jne plokkaillut jo aikoja sitten. Siitä kun nyt kummiskin on aika pitkä matka siihen, että saisi kunnolla selvää mitä niillä levyillä ihan tarkalleen ottaen tapahtuu, joita diggailen. Saahan niitä joitain riffejä sieltä täältä plokattuakin, mutta harvemmin jaksan käyttää siihen hommaan niin paljon aikaa että osaisin lopulta sen biisin kokonaan.
 
Voisihan sitä joskus ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää opetella biisejä ihan kokonaan ilman guitar pron apua. :)
 
Noni, eli sä oot reenannu jotain simppeliä. Ei siitä oo pitkä matka jonkun levyn sisältöön. Joku helppo levy kirjastosta ja reenaamaan. Ei se pahaa tee laajentaa omaa musiikkituntemustaan vaikka ei diggaiskaan jostain.
 
Ja jostainhan se on alotettava. Yleensä kannattaa alottaa helpoista jutuista vaikka ei niistä pitäiskään. Mun mielestä on ihan hyvä opetella ihan perusjuttuja kuten komppaamista alussa vaikka ei diggaiskaan. Sit siitä kehittää itteensä siihen suuntaan mihin haluaa.(Ja ei, en luule että et osaisi kompata ja muuta.) Se vaan voi olla hitusen nihkeetä vetää tylyä sooloa kun ei sormet toimi. Vähän kato sama homma tossa plokkailemisessa.
 
Mä lainasin just kirjastosta kaikenlaista skeidaa, ikinä kuullutkaan moisista. Ajattelin jopa ehkä reenata muutaman biisin tuosta.
Ja ei. En ole kultakorva enkä todellakaan ole itsekään kovin kärsivällinen. Mut mä haluan olla vielä siinä tilanteessa joskus että pystyn tekemään sitä mitä haluan kitaralla tehdä. Eteenpäin on menty, ja mennään edelleen.

Noni, eli sä oot reenannu jotain simppeliä. Ei siitä oo pitkä matka jonkun levyn sisältöön. Joku helppo levy kirjastosta ja reenaamaan.
 
Anssi Kela, Juice, J. Karjalainen, Zen Café... Kyllähän noita on jo pelkästään Suomen maa pullollaan, mistä on hyvä ponnistaa. (Hyvähän se on täällä näillä puukorvilla päteä, mutta kuitenkin.)

Mulla ainakin kesti reilun vuoden ennen kuin aloin edes vähän kuulla missä mennään. Ei aloittelija noin vaan "plokkaa" niitä nuotteja vaikka kuinka yrittäisi ja olisi helppo biisi.

Mulla ainakin kesti reilun vuoden ennen kuin aloin edes vähän kuulla missä mennään. Ei aloittelija noin vaan "plokkaa" niitä nuotteja vaikka kuinka yrittäisi ja olisi helppo biisi.
 
Kokeilemalla löytää ja tekemällä oppii. Jos tietää mitä ja miten etsiä niin kyllä se lähtee. Ei kai nyt kaikkea päivässä opita. Tottakai jos et oo ikinä tiedostanut sitä miltä vaikka A-molli kuulostaa niin pahahan sitä on heti sanoa, vaan kokeilemalla ja kuulostelemalla se kyllä löytynee jos on löytyäkseen. Homma vaatii että sen eteen tekee jotain. Paljon soittamista ja paljon kuuntelua. Jos on korvia vähänkään päässä niin kyllä mä sanoisin että aika äkkiä alkaa jo löytämään perussoinnut jotenkin.
 
Mä alotin ihan ukko nooasta, jänis istui maassa ja muista vastaavista. Tuskaa se on mulle ollut, ja on monesti vieläkin. En ole kultakorva, Jucciksella on oikeesti tarkka korva. Yhteistä meillä kuitenkin on se, että kumpikin meistä on jostain alottanu. Tuolla jelppikerhossa on edelleen hyviä vinkkejä mitä hyödyntää plokkailemisessa.
 
Totta on se, että toisilla kestää kauemmin ja toisilla ei mee kuin hetki. Valitettavasti mä taidan kuulua tuohon joilla kestää kauemmin. Mutta luulis olevan sulle palkitsevaa se, että sä oot vuoden yrittäny ja sit alat löytämään juttuja biiseistä. Se kertoo ehkä jotain siitä että sä sentään viitsit yrittää ja nähdä vaivaa sen eteen...