Kitarat: soittaminen ›

Niin just! Tiedän monta esimerkkiä, että kaveri vetelee sähkökitaralla vaikka minkälaisia sweeppi-kuvioita, mutta kun lyödään akkari käteen ja sanotaan: "Säestä sä, niin me lauletaan" niin kaveri on huuli pyöreenä: "Emmä osaa sointuja..."
Siis mitä helvettiä?! Järki käteen siinä hommassa, perus sointusäestys pitäisi, IMO, aina ottaa ensin haltuun, sitten vasta lähteä soittelemaan sitä bodomia.
 
Miks h**vetissä? Jos kaveri haluaa soittaa COBia ja vastaavia OMAKSI ILOKSEEN, niin miksi sen pitäisi ehdottomasti opetella pitämään joillekin toisille hupia nuotion äärellä? Eikö riitä, että osaa sen, mitä itse haluaa?
 
Perusasiat hanskaan, ei mennä perse edellä puuhun! Sekin auttaa jo, kun ymmärtää, että netistä löytyvät tabit ovat yleensä aivan päin persettä ja niitä kannatta käyttää vain suuntaviivoina, loppu sitten haltuun plokkailemalla.
 
Harva todella kova teknisesti enään ihan silmät kiinni liruttaa. Ei kai kukaan mitään tabulatuureja pidä ehdottomana totuutena. Ei sen enempää ainakaan kuin nuottejakaan. Kaikkea kun ei oikein pysty niihin nuotteihinkaan piirtämään. Mun mielestä Baron jossain sanoi aika osuvasti, että nuotithan on suuntaa-antava raami biisistä. Loppu otetaan sitten korvalla.
 
Sinänsä mun mielestä aika mielenkiintoinen saada vääntö tabulatuureista, kun on jo tullut ilmi, että nykyin noissa Mysongbookin ja vastaavien tabulatuureissa on myös nuotit mukana. Jos ei kiinnosta katsella tabulatuureja, mutta nuoteista pitää saada lukea, niin miksi ei vain unohda niitä sormimerkkejä noissa? Nehän on kuin nuotit, paitsi parempia, koska niistä löytyy myös tabulatuurit tarvittaessa. Niiden laadullisesta sisällöstä taas sitten voidaan olla monta mieltä.

Demon the Fall: Haepa Winamp plugari Peacemaker. Silla pystyy hidastamaan biisin nopeutta, ja pystyt plokkailemaan sulle vaikeata juttuja helpommin.
 
Onkos sellaista plugaria millä pystyy muuttamaan sävelkorkeutta? Kuin joissain vanhoissa levyissä ei biisit oo soitettavissa ihan E-vireestä, eikä kitaraakaan viitsisi virittää aina sen mukaan... Tuolloin blokkailukin on aika vaikeaa.

Onkos sellaista plugaria millä pystyy muuttamaan sävelkorkeutta? Kuin joissain vanhoissa levyissä ei biisit oo soitettavissa ihan E-vireestä, eikä kitaraakaan viitsisi virittää aina sen mukaan... Tuolloin blokkailukin on aika vaikeaa.
 
Samaisella pluginilla (Pacemaker) onnistuu myös sävelkorkeuden muuttaminen.

Niin just! Tiedän monta esimerkkiä, että kaveri vetelee sähkökitaralla vaikka minkälaisia sweeppi-kuvioita, mutta kun lyödään akkari käteen ja sanotaan: "Säestä sä, niin me lauletaan" niin kaveri on huuli pyöreenä: "Emmä osaa sointuja..."
Siis mitä helvettiä?! Järki käteen siinä hommassa, perus sointusäestys pitäisi, IMO, aina ottaa ensin haltuun, sitten vasta lähteä soittelemaan sitä bodomia.
 
Aika vaikea uskoa, että joku joka on soolosoittamisessa sillä tasolla, että sweepit tms. jutut lähtee sujuvasti ja puhtaasti, ei osaa vedellä akkarilla avo/barre- sointuja?

Nyt kun tässä on seurannut ja kirjoitellut, niin on myös tullut samalla mietittyä, että miten mikään mistä tässä juuri keskustellaan liittyy aloitusviestiin?
 
Jooh, lopetan off-topicin tähän ketjuun.

anteeksi ei mitään

Se on kuulkaas lapsukaiset sellanen homma, että toiset soitteleepi tabeista ja toiset plokkailee korvalla. Jotkut käyttää myös molempia.
 
Takaisin hiekkalaatikolle taas.

Ainakaan mun kohdalla ei oo totta ettei sävelkorva kehity jos soittelee tabeista ja virittää mittarilla. Tietysti kitaransoittoa aloittaessa noin 3 vuotta sitten soitin tabeista ja viritin mittarilla. Kuitenkin sävelkorva on kehittynyt vahingossa siinä sivussa ja nykyään en edes omista viritysmittaria. Ja kitarat on vireessä.
 
Tabeista silti soitan lähes aina mutta se johtuu laiskuudesta. Jos pitää opetella soittamaan joku biisi niin onhan se hitosti hitaampaa alkaa blokkaileen levyltä, kun GP:ssä voit pistää biisin soimaan midinä ja soittaa mukana.

nykyään en edes omista viritysmittaria. Ja kitarat on vireessä.
 
Tuo laite onkin omiaan keikkatilanteessa, jolloin kitara voidaan virittää biisien välissä ilman yleisön häirintää turhilla viritysäänillä. Kotisoittelussa kitaran virittää vaikka levyn kanssa samaan vireeseen kätevästi ilman mittariakin, jos yhtään korvaa on.

Tuo laite onkin omiaan keikkatilanteessa, jolloin kitara voidaan virittää biisien välissä ilman yleisön häirintää turhilla viritysäänillä. Kotisoittelussa kitaran virittää vaikka levyn kanssa samaan vireeseen kätevästi ilman mittariakin, jos yhtään korvaa on.
 
Kyl mää sen verran puukorva oon, että ennen narulle nykäisyä kyllä pyöräytän kepakon virittimen läpi. Jokainenhan nyt varmaan treenit pystyy korvalla vetämään. Puhumattakaan kotosalla jammailusta.

Se on kuulkaas lapsukaiset sellanen homma, että toiset soitteleepi tabeista ja toiset plokkailee korvalla. Jotkut käyttää myös molempia.
 
Ja kolmannet plokkailee korvalla tabit ittellensä ja soittelee sitten niistä, kuten allekirjoittanut.
 
Tabien hyödyt ovat selkeät. Esimerkki: Kaveri soittaa ja sanoo "Moro, tuun tunnin päästä sit soittaan, niin soitetaan se Metallixin Everything Else Matters". Kumpi on nopeampaa, katsoa melkein oikein menevistä tabulatuureista vai alkaa pyörittelemään levyä ees taas kuunnellen mikähän se 32. tahdin seitsemäs sävel nyt taas olikaan? Muutenkin tabulatuureista on kätevämpää opetella biisejä "aamupalaksi" niin, ettei tarvitse uppoutua ja keskittyä tarkasti kuulemaansa.
 
Myös nuottien edut ovat selkeät: Mikä tahansa tilaisuus, jossa pitäisi soittaa muiden soittajien ja soittimien kanssa vaikkapa humppaa ja sellaisia biisejä, joita ei osaa ulkoa. 99,9% todennäköisyydellä kappaleista on saatavilla nuotit paikan päällä, mutta tabeja tuskin löytyy.
 
Korvakuulolta blokkaamisen edut: Voi soittaa mitä tahansa, mitä kukaan on koskaan äänittänyt, olettaen että äänite on saatavilla. Oma sävelkorva kehittyy, jonka jälkeen myös kitaran virittäminen on helpompaa. Parantaa ja vaatii keskittymiskykyä, eikä sovellu KAIKKIMULLEJAHETI -tyypeille.
 
Ammattilaismuusikkoudessa kaikista näistä on todennäköisesti hyötyä. Se on kuitenkin kunkin oma asia, mihin pyrkii ja mitä haluaa soittaa kenenkä kanssa. Kotihevareiden tuskin tarvitsee osata nuotteja ja bluespappojen tabulatuureja. Älkää siis käännyttäkö ketään toiseen "uskoon" omien näkökantojenne perusteella, ainoa käypä peruste on kunkin soittajan oma tarve.
 
Totuus kuitenkin on, että monipuolisuus on valttia ja minkään osa-alueen taitamisesta ei ole ainakaan haittaa.

Kotisoittelussa kitaran virittää vaikka levyn kanssa samaan vireeseen kätevästi ilman mittariakin, jos yhtään korvaa on.
 
Aika monen korva oli hukassa esim. siinä sooloskabassa joka ei ollut 440 vireessä. Toi "yhtään korvaa" on aika suhteellinen käsite. Mm. se joka ilmoitti omaavansa absoluuttisen sävelkorvan veti vireen pieleen.

Itellä ainakin tabit on auttanu paljonkin tossa kitaroinnin aloittamisessa.
Pikkuhiljaa kun alkaa korjaileen niitä tabien virheitä ja kuuntelee samalla nauhoitettua versiota nii kyllä se itselläni ainakin on auttanut korvan kehitykseen.
Itellä on kyllä suurin osa kappaleista tullu tabien kautta opeteltua, mutta minun mielestäni tabit on vaan kehittäny omaa sävelkorvaa ja kyllä sitä muutaman biisin on tullu opeteltua korvalta ja on kyllä ihan erillainen onnistumisen ilo kun on oppinut korvalta soittaan.
Kyllä ne tabit auttaa jos niitä osaa soveltaa.

Esimerkki: Kaveri soittaa ja sanoo "Moro, tuun tunnin päästä sit soittaan, niin soitetaan se Metallixin Everything Else Matters". Kumpi on nopeampaa, katsoa melkein oikein menevistä tabulatuureista vai alkaa pyörittelemään levyä ees taas kuunnellen mikähän se 32. tahdin seitsemäs sävel nyt taas olikaan?
 
Mulla jälkimmäinen vaihtoehto. Sulla tai naapurin Penalla ehkä tuo toinen?

tabeja on tehty jo kauan ennen tietokone ja internet aikaa, varmaan jo satoja vuosia...
niiden tarkoitus nimeomaan opastaa sormitusten käyttöä.
 
Pianistilla nuotin luku on suht helppoa kun se on kirjoitettu se e nuotti sinne ekalle viivalle niin sen tietää tarkkaan mistä painaa. Kitaristi joutuu nuottia lukiessaan miettimään nopeasti päässään että miltä niistä 6:sta kielestä sen saman e:n näppäisi. Tuohon tabi auttaa.
 
Toki jos haluaa opetella "lukemalla soittamaan" niin nuotit on se kirjoitusväline ja kieli joka on jo kehittynyt täysin.
 
Provona : Tabit on lähinnä kitaristi / basisti ja 2000 luvun nintendo sukupolven kiva apuväline - 10 vuoden päästä ne tabit voi uploadata kitaraan jonkun usb 4.0 langattoman väylän kautta ja se vilkuttelee sulle oikeita ääniä mitä painaa ja jos et jaksa painaa niin se korjaa virheet :)
 
Mulla ei tabeja vastaan mitään, ihan hyvä keksintö.

tabeja on tehty jo kauan ennen tietokone ja internet aikaa, varmaan jo satoja vuosia...
niiden tarkoitus nimeomaan opastaa sormitusten käyttöä.
 
Vissiin ainakin luutuille on kirjoitettu tabulatuureja jo keskiajalta lähtien.
 
Pianistilla nuotin luku on suht helppoa kun se on kirjoitettu se e nuotti sinne ekalle viivalle niin sen tietää tarkkaan mistä painaa.
 
Pianistinkin pitää miettiä silti, millä sormella minkäkin sävelen ottaa, koska sormituksien valinta on keskeinen osa soiton helppoutta ja jouhevuutta.
 
Kitaristi joutuu nuottia lukiessaan miettimään nopeasti päässään että miltä niistä 6:sta kielestä sen saman e:n näppäisi. Tuohon tabi auttaa.
 
Niin. Kitaristin ongelma on kaksinkertainen pianistiin nähden: kitaristin pitää päättää a)miltä kieleltä ja b)millä sormella kukin ääni soitetaan. Joillekin sävelille on siis helposti parikymmentä eri soittotapaa.

Vuoden alussa hylkäsin tabulatuurit lähes kokonaan ja siirryin tavallisiin nuotteihin. Miksi? Siksi, koska joudun vetämään humppaa, jenkkaa yms. vanhojen tansseissa ja on aivan turha luulla, että jostakin löytyisi tabulatuureja kyseisiin melodioihin. Kyllähän ne korvallakin vetää, mutta haluan kehittää itseäni. :)
 
Nuotit ovat vaikeampia opetella, mutta se oman näkemyksen osuus kasvaa, kun mitään asemaa ei ole mainittu nuoteissa, vaan juotuu itse päättämään mistä sen melodian soittaa ja tietenkin, mistä se soundaa parhaimmalle. Näin siis humpan tanssimusiikin puolella.
 
Huipputeknisiin tiluihin tabut ovat varmaan OK, tai koska en itse ainakaan ole vielä tarpeeksi hyvä lukemaan nuotteja. :)
 
Taisi mennä aiheen ohi, kun täällä taitaa olla menossa korva vs. tabulatuurit -, eikä nuotit vs. tabulatuurit -taistelu.
Jatkakaa, tä ketju on jännää luettavaa.

Mulla jälkimmäinen vaihtoehto. Sulla tai naapurin Penalla ehkä tuo toinen?
 
Tässä ollaan lähellä sitä asian ydintä. En tiedä, miten naapurin Pena toimii, mutta itse en ainakaan kykene kovin monimutkaisia kappaleita nopeasti blokkaamaan, vaikka sitä olen harjoitellutkin. Eri asia tietysti jotkut kolmen soinnun poppibiisit ja muut yksinkertaiset kappaleet. Eli siis vaikka sinä pystyisitkin blokkaamaan biisin kahdella kuuntelukerralla, niin esimerkiksi minä ja Pena emme siihen välttämättä pystyisi. Siksi suosittelen kunkin käyttävän sitä tapaa, mikä ITSESTÄ tuntuu parhaalta enkä sitä, mitä muusi.netin iso&viisas mies käskee.
 
Tottakai suosittelen ihmisiä blokkaamaan korvakuulolta mahdollisimman paljon, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että esim. tabulatuurit pitäisi hylätä kokonaan. Väärinkin menevät tabulatuurit laskevat kynnystä päästä sisään biisiin ja blokkaamista vähän hallitseva soittaja kuulee tabista kohdat, jotka menevät eri lailla kuin biisissä ja korjaavat ne. Sokeasti en itse ainakaan tabulatuureihin luottaisi - ne ovat vain niiden kirjoittajan näkemys kappaleesta - itse soitan mieluummin oman näkemykseni mukaan ja merkitsen kikat muistiin tabulatuureihin, jotta muistan ne vielä puolen vuoden tauonkin jälkeen.

Amen.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!