Kitarat: kitarakamat ›

Nyt alkoi sitten kitarakuume - ei hyvä! Ennen kuin pistän rahani menemään, niin kysyisin muutaman jutun ettei ala myöhemmin harmittamaan:
 
Kertokaapa minulle, ikäni stratomallisella kitaralla soittaneelle, että mitä etua on Les Paul-mallisissa kitaroissa siitä että kaula on liimattu eikä pultattu kiinni lankkuun? Kuinka onnistuu kaulan vaihto?
 
Onko paljonkin erilaisia tapoja kiinnittää kaula liimaamalla?
 
Minkälaisia mikkejä ovat nämä PAF vintage mk1 ja mk2 -mikit joita esim Tokain tuotteista löytyy? Miten kuvailisit niiden saundia?

Kertokaapa minulle, ikäni stratomallisella kitaralla soittaneelle, että mitä etua on Les Paul-mallisissa kitaroissa siitä että kaula on liimattu eikä pultattu kiinni lankkuun?
 
Soi paremmin, sustainia enemmän (pääsääntöisesti).
 
Kuinka onnistuu kaulan vaihto?
 
Onhan siihenkin konstit. Kai. Hemmetin vaikeeta se kuitenkin on. Nyt vasta tajusin, että tätähän tässä ei kysytty.
 
Onko paljonkin erilaisia tapoja kiinnittää kaula liimaamalla?
 
Neck thru. Eli kaula jatkuu bodyn läpi. Yleensä kitara tehty kaulan ympärille.
 
Minkälaisia mikkejä ovat nämä PAF vintage mk1 ja mk2 -mikit joita esim Tokain tuotteista löytyy? Miten kuvailisit niiden saundia?
 
Perus.

No sillä yksityiskohdall että miten kaula on kiinni bodyssä ei ole mitään tekemistä musiikin tai soittamisen kanssa.
Toinen tekee tällä tavalla ja toinen tuolla tavalla. Molemmin päin saa hyviä kitaroita. Eihän muuten kukaan ikinä koskaan missään olosuhteissa soittelisi Les Paulilla tai toiset Stratolla.
Osta kummantyyppisen haluat. Kaikki ne muut liitännäis ominaisuuden niissä kitaroissa on paljon tärkeämpiä kuin ne liimat tai pultit.

Kertokaapa minulle, ikäni stratomallisella kitaralla soittaneelle, että mitä etua on Les Paul-mallisissa kitaroissa siitä että kaula on liimattu eikä pultattu kiinni lankkuun? Kuinka onnistuu kaulan vaihto?
 
Tähän väliin kultakorvat varmaan kertoisivat legendaa sustainista ja soundista, mutta kun kitarat tuppaavat olemaan osiensa summa soundin puolesta, ei eri kaulanliitosten oikeata soundi- ja sustaineroa ole niin helppo lähteä erittelemään. Eiväthän ne puupalikatkaan, joista kitarat on veistetty, ole täysin samanlaisia.
 
Tärkein etu liimakaulassa on pulttikaulaan verrattuna mielestäni parempi ulottuvuus ylänauhoille, kun ei ole sellaista mötikkää tiellä. Les Paul nyt ei ehkä ole ihan paras esimerkki helposta pääsystä ylänauhoille, mutta esimerkiksi Ibanez Artist on melko vaivaton soittaa.
 
Liimakaula tai pulttikaula on meikäläisen puolesta ajankohtainen kysymys vain silloin, kun puhutaan jostain perinnemallista. Itse en esimerkiksi ostaisi Les Paulia, jossa on pulttikaula, taikka stratoa, jossa on liimakaula..jos nyt siis ihan näistä kitaroista perinteisimmässä muodossaan puhutaan. Pulttikaulaisessa LP:ssa vain ei ole sitä oikeaa fiilistä tai jotain. :)
 
Minkälaisia mikkejä ovat nämä PAF vintage mk1 ja mk2 -mikit joita esim Tokain tuotteista löytyy? Miten kuvailisit niiden saundia?
 
MK2:silla varustettuja Love Rockeja olen kokeillut, vaikuttivat aika perinnehenkisiltä soundeiltaan, eli sellaiset pehmeäsoundiset ja pienitehoiset mikit. Olivat myöskin varsin kiertoherkkiä vähänkin kovemmilla volyymeillä. MK1:sten (jotka kaikissa Japanissa tehdyissä Tokai Love Rockeissa on nykyään) pitäisi olla paremmat.

Onko paljonkin erilaisia tapoja kiinnittää kaula liimaamalla?
 
Edellä on jo selvennetty pääperiaatteissaan tavat. Ite Gibson kiinnittää Les Paulien kaulat siten, että kaula-aihiossa on runkoon tuleva ns. neck tenon eli kaulaa on kavennettu sellaiseksi toisesta päästä muotoilluksi "soiroksi" joka on sovitettu rungossa olevan jyrsityn uran mukaan. Saattaapa olla että Love Rockeissa on tuo tehty samalla periaatteella. Pultattu kaula taas ideana tuli hra Leolle siitä, että jos kokoonpanovaiheessa tulee esim. kaulalle joku haaveri, ei koko kitaraa tarvitse pistää hylkyyn vaan kaula on näppärästi vaihdettavissa joka liimakaulaisissa kitaroissa on hankalaa ilmeisistä syistä... Haittana tulee tuo perinteisen ruuvien pohjalevyn tarvitsema yleensä neliskanttinen "rappunen" siinä kaulan ja rungon liitoskohdassa, mikä liimakaulaisilla on yleensä loivahkoksi veistetty ja enemmän "käden mukaiseksi" muotoiltu. Puhumattakaan sitten läpirungon kaulojen eli "neck-thru" kaulojen miltei olemattomasta liitoskohdasta. Mitä taas noihin Ibanez Artisteihin tulee, niin tokihan niissä on ylänauhoille pääsy helpompaa kuin LP:ssä kun sattuvat olemaan double-cutteja eli "kaksisarvisia" vähän SG:n tapaan. Lisäksi omaavat todella loivan kaulan ja rungon liitoksen, erikoisesti ennen -79 valmistetut Artistit joissa on "kuuluisa smooth heel"- kaulaliitos. Myöhemmissä on hivenen jyrkempi, en tiedä miksi..

Edellä on jo selvennetty pääperiaatteissaan tavat. Ite Gibson kiinnittää Les Paulien kaulat siten, että kaula-aihiossa on runkoon tuleva ns. neck tenon eli kaulaa on kavennettu sellaiseksi toisesta päästä muotoilluksi "soiroksi" joka on sovitettu rungossa olevan jyrsityn uran mukaan. Saattaapa olla että Love Rockeissa on tuo tehty samalla periaatteella.
 
Tähän foxin mainioon selitykseen vielä parit (tosin Gibsonille vähemmän mairittelevat) kuvat noista liimakaulan liitoksista:
http://www.gibson.com/products/custom/csu/summer9story.html

Tähän foxin mainioon selitykseen vielä parit (tosin Gibsonille vähemmän mairittelevat) kuvat noista liimakaulan liitoksista:
 
Heikko paikka pettää aina.. :) Ja eiköpä liene reilua tiedottaa yleisölle mahdollisista "ongelmakohdista". Toki tuossa lyhyemmässä tenonissa on vähemmän liimapintaa joka taas voi aiheuttaa valitettavia ongelmia.. Lainaanpa tähän tuosta täkstistä:Rarely, if ever, has a Gibson neck and body become separated by anything other than misuse or neglect. Eli kaatuminen/putoaminen murtaa lavan tahi jopa irrottaa kaulan liimaukset. Seen that...

Eli kaatuminen/putoaminen murtaa lavan tahi jopa irrottaa kaulan liimaukset. Seen that...
 
En ole kyllä nähnyt ikinä kitaraa, josta olisi rungon päästä kaula irronnut. Mutta tuo lapa on kyllä Les Paulien heikko kohta, kaularaudan säätökolo heikentää tuota aika hyvin. Gibsonillahan oli joskus sellainen lavan liitoskohtaa tukema "kyttyrä" lavan takana, mutta ilmeisesti Gibson-puristit riehaantuivat siitä, kun ei ollut kaula enää samanlainen kuin joskus 1950-luvun lopulla...

Tuota 50-luvun Les Paulien long neck tenon -tyylistä liitosta käytetään myös monissa sellaisissa modernimmissa kitaroissa, joissa runko on ikään kuin "liian kaukana" kaulasta, jotta saataisiin aikaa perinteinen, pitkä liimaliitos. Eli siis selkokielellä kaula jatkuu myös kaulamikin alle pidentäen näin liitosmittaa, vaikka muuten massaa rungolla sauman kohdalla vähän olisikin. Esimerkkinä mainittakoon vaikka PRS, joka käyttää ko. metodia sekä pultti- että liimakauloissa.
 
Eli kuten kuvasta huomaa ei otelauta tule rungon päälle juuri ollenkaan (vrt. 50-luvulla suunnitellut kitarat), mutta kaula kuitenkin jatkuu vielä pitkälle runkoon kaulamikin alla.
 
Periaatteessahan wanhan liiton lestereitä voisi pitää melkein läpikauloina, niissähän on kuitenkin hyvin pitkä tuo kaulaliitoksen sauma. Ja väittääpä jotkut kultakorvat jopa kuulevansa eronkin long neck tenon- ja tavallisen kaulan välillä.
 
EDIT: eli tuollaisella upotetulla pulttiliitoksella (=PRS)ei ole sitten tuota Foxin mainitsemaan häiritsevää pattia kaulan juurella.

EDIT: eli tuollaisella upotetulla pulttiliitoksella (=PRS)ei ole sitten tuota Foxin mainitsemaan häiritsevää pattia kaulan juurella.
 
Eipä näinkään, kuten melko monessa muussakaan "uudemman polven" pulttikaulassa. Tuo olikin tarkoitettu esmerkiks perinteikkäästä neck plate + 4 ruuvia - liitoksesta. Okei, myös MicroTilt + 3 ruuvia...

Kertokaapa minulle, ikäni stratomallisella kitaralla soittaneelle, että mitä etua on Les Paul-mallisissa kitaroissa siitä että kaula on liimattu eikä pultattu kiinni lankkuun?

Soi paremmin, sustainia enemmän (pääsääntöisesti).
 
En itse omista kuin pulttikaulaisia sähkiksiä enkä tosiaankaan ole mikään saundiexpertti, mutta väittäisin, että liimakaulaisuuden kuulee just tuossa sustainissa. Ja soi muutenkin... öö, olis pitänyt harrastaa viininmaistelua. :) No, täyteläisemmin ja "mehukkaammin" (jep, kuulosti tosi kornilta). Sen huomaa ehkä parhaiten särösoundilla pitkissä (venytetyissä) äänissä. Vaikka hidasta mollibluusia vingutellen.
 
Uskoisin itse, että jos kahdessa samanmallisessa kitarassa on muuten samanlaiset puuosat ja elektroniikat sun muut tavarat, mutta toinen on liima- ja toinen pulttikaulainen, niin eron kuulemiseen ei tarvitse olla "kultakorva". Kaverilla on jostain koululta 200 markalla ostettu 70-luvun erittäin kevyt, paljon Les Paulia muodoltaan muistuttava liimaliitoksinen Yamaha, johon hän on asentanut kaulaan japsi-Fenderin yksikelaisen mikin. Vaikka on halpa peli eikä lähelläkään Gibsonia, niin kyllä sen liimakaulan olemassaolon kuulee, just pitkissä äänissä.
 
Heh, tuli tosta kultakorva-nimestä mieleen yhden suomalaisen miekkosen haastattelu muutama vuosi sitten HiFi-lehdessä. Sillä oli viimeisen päälle valikoidut kalliit äänentoistolaitteet, ja kaiken kruunuksi hän oli laittanut (kalliiden) kaiutinkaapeleiden ja lattian väliin legopalikat, vissiin viimeisimpienkin kuminoiden tai resonointien estämiseksi... Ja näillä huippustereoilla hän sitten kuunteli lähinnä testilevyjä.

Kaverilla on jostain koululta 200 markalla ostettu 70-luvun erittäin kevyt, paljon Les Paulia muodoltaan muistuttava liimaliitoksinen Yamaha, johon hän on asentanut kaulaan japsi-Fenderin yksikelaisen mikin. Vaikka on halpa peli eikä lähelläkään Gibsonia, niin kyllä sen liimakaulan olemassaolon kuulee, just pitkissä äänissä.

 
Tuossa hyvin suuren osan soundierosta voi selittää myös talla, se kun vaikuttaa aivan hurjan paljon. Laita teleen lesterin talla niin onpas peli.