Bald Anus 06.02.2007 19:33:01 | |
---|
Otsikko kertoo enemmän kuin kaksi sanaa. Robert Johnsonin ja BB. Kingin levyjä voipi oikein mainiosti suositella. Kiitokset etukäteen vastanneille. "Remember, Sully when I promised kill you last? I LIED!" ~John Matrix
THV-Klubi #12
Paskakitaristit #1 |
MarkoA 06.02.2007 19:54:17 (muokattu 06.02.2007 20:05:50) | |
---|
Onko Johnsonilta montakin levyä?? ;) No, kuitenkin, kyseiseltä herralta suosittelen 2004 julkaistua Genius of the Blues - kokoelmaa joka sisältää käsittääkseni kaikki miehen koskaan nauhoittamat kappaleet. 29 laulua yhteiskestoltaan 76 ja rapiat minuuttia. Suosittelen, jos olet roots bluesin ystävä. Huone pimeäksi ja stereot sopivalle, hieman savua ja sopivaa tunnelmaa.. Rujoa ja hienoa. Sweet Home Chicago on meikäläisen suosikki noista biiseistä. Edit: Kävin tsekkaamassa sinun signaturen ja tuli mieleen, että sulle mieluista musaa saattais olla vaikkapa Rory Gallagherin tuotanto? Esimerkiksi alkuun vaikkapa Calling Card 76 vois sopia. Ja ihan Blues puolelta Howlin Wolf ois yks kova kuunneltava. May Your Will Be Done Dear Lord |
Bald Anus 06.02.2007 20:08:51 (muokattu 06.02.2007 20:13:57) | |
---|
Kävin tsekkaamassa sinun signaturen ja tuli mieleen, että sulle mieluista musaa saattais olla vaikkapa Rory Gallagherin tuotanto? Esimerkiksi alkuun vaikkapa Calling Card 76 vois sopia. Ja ihan Blues puolelta Howlin Wolf ois yks kova kuunneltava. En osaa sanoa, en tunne niin noita bluesartisteja. Mikä tahansa käy, kunhan se on hyvää bluesia. Ja kyllä semmonen vanhemman polven blues genitaalialueita hyväilevillä sooloilla luulisi uppoavan parhaiten. EDIT: Ja tarkemmin sanottuna hidas ja sweet home chicago -tyylinen. "Remember, Sully when I promised kill you last? I LIED!" ~John Matrix
THV-Klubi #12
Paskakitaristit #1 |
willie 06.02.2007 20:11:49 | |
---|
Bassoa vuodesta 1972. |
Bald Anus 06.02.2007 20:14:42 | |
---|
Niin ja jos Cläbältä olis jotain levyjä, jotka olisivat lähes 100% bluesia! Plussaa, jos on herran omia biisejä. "Remember, Sully when I promised kill you last? I LIED!" ~John Matrix
THV-Klubi #12
Paskakitaristit #1 |
panadol 06.02.2007 20:15:58 | |
---|
|
MarkoA 06.02.2007 20:52:24 (muokattu 06.02.2007 23:38:33) | |
---|
Niin ja jos Cläbältä olis jotain levyjä, jotka olisivat lähes 100% bluesia! Plussaa, jos on herran omia biisejä. From the Craddle. Parasta Clapton bluesia sitten Breakereiden. Tämän levyn tiimoilta on ilmeisesti julkaistu jotain Live videotakin, koska semmonen harjoittelu-keikka löytyy itseltä VHS:llä. Aivan ykkös soittoa, soittelee vielä pääasiassa 335:llä eikä vain ainoastaan Stratolla. Edit: Linkki em juttuun liittyen: http://www.youtube.com/watch?v=9l_qwvSQyjA Toinen taas, Sessions for Robert J - jossa Clapton soittaa RJ:n biisejä todella hienosti työstettynä. Tästä tulee vielä cd:n mukana DVD jolla esitetään muutaman biisin nauhoitustilanteita. Parasta Claptonia nämä kaksi edellämainittua IMO. May Your Will Be Done Dear Lord |
slowdive 06.02.2007 21:03:48 | |
---|
En osaa sanoa, en tunne niin noita bluesartisteja. Mikä tahansa käy, kunhan se on hyvää bluesia. Ja kyllä semmonen vanhemman polven blues genitaalialueita hyväilevillä sooloilla luulisi uppoavan parhaiten. EDIT: Ja tarkemmin sanottuna hidas ja sweet home chicago -tyylinen. Albert Kingiä ja Buddy Guytakin voinee suositella. Levyjä nyt pysty oikein nimeämään kun noilla blues-artisteilla tuppaa sitä tuotantoa olemaan, mutta tsekkaa parit viiden tähden kokoelmat vaikka www.allmusic.com "One good thing about music, when it hits you, you feel no pain." (B.Marley) |
RonRoco 07.02.2007 01:11:15 | |
---|
I got the Blues... |
Makkari 07.02.2007 11:25:44 (muokattu 07.02.2007 11:27:58) | |
---|
Niin ja Rober Johnsonin kaikki äänitetty materiaali löytyy tästä: http://www.amazon.com/Complete-Reco … 8342943-8859131?ie=UTF8&s=music ja se olis sit siinä Eipä ole, sillä myöhemmin julkaistulla, remasteroidulla King of the delta blues singersillä on alternatiiviotto Travelin' Riverside Bluesista, jota ei ole Complete Recordingsilla. ;) No hyvä paketti joka tapauksessa se Complete. Nautintoa saattaa vähän häiritä, että kun useimmista biiseistä on kaksi ottoa, niin ne tulevat levyillä peräkkäin. Itse tosin kuuntelen Johnsonia lähinnä pieninä annoksina ja yksittäisinä biiseinä. Muuten menee liian vaaralliseksi. ;) Ja B.B. Kingin klassikkona pidetään kai sitä Live at the Regalia. ja hyvähän se tosiaan on. Itse suosittelen vielä Lightnin' Hopkinsia. Sekä sähköistä, että akustista musiikkia. I'd love to change the world, but I don't know what to do, So I'll leave it up to you. |
weelie 07.02.2007 12:19:21 (muokattu 07.02.2007 12:32:03) | |
---|
BB Kingistä on vaikia sanoa mikä on parasta. On sen verran saundi muuttunut ajan myötä. Alkupuolen tuotanto ("3 o'clock blues"), 60-70-luvun matsku ("Thrill is gone"), ja sitten 90-luvun ja sen jälkeiset vedot. Alkupään tuotanto on lähempänä T-Bone Walkeria, 60-70-luvun matsku on sitä klassista valkoisen miehen BB:tä ja 90-00-lukujen matsku on pehmeämpää ikääntynyttä BB:tä. 70-luvun loppu ja 80-luku jääköön vähemmälle arviolle... Live-levyistä klassikkoja mm. nämä: At the Regal (villiintynyt teiniyleisö, kuuluisat vedot) At Cook county jail (vähemmän laulua, enempi kitaraa) Blues is King (klassikko blueskitarasaundi) 50-luku: Original Greatest Hits (esimerkiksi, en ole tätä edes kuullut, mutta näyttäisi olevan hyvä 2CD:n summary) 60-70-studiolevyistä esim: Indianola Mississippi Seeds (popimpaa, "Hummingbird") Completely Well ("Thrill is gone") Myöhempi tuotanto: Let The Good Times Roll (swingiä, ei kitaraa) Riding with the King (Claptonin kanssa vedetty duolevy) Blues on the bayou (pehmeää kuin silkki) -------- Claptonin bluesia, esim: John Mayall and the bluesbreakers Unplugged From the cradle Layla and assorted love songs ... Buddy Guylta voi kokeilla esimerkiksi: Junior Wells: Hoodoo man blues (huuliharppua ja savuista 60-luvun bluestunnelmaa) Damn right I've got the blues (comebacklevy 1990-luvun taitteesta) Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä sekä niitä viestejäni jotka eivät tarjoa merkittävää lisäinformaatiota kaikille lukijoille, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
Mage 07.02.2007 20:02:55 | |
---|
60-luvulla tehtiin melkoinen määrä levyjä missä brittiläinen teiniorkesteri säesti autenttista puuvillapellon sarkavälissä syntynyttä bluesneekeriä. Levyistä voi olla montaa mieltä mutta yksi niistä tuntuu saavan järjestäen positiivisia kommentteja osakseen. Otis Spann levytys Biggest thin since Colossus missä Fleetwood Mac (S. P. Leary rummuissa) säesti maestroa. Tämä toimi minulla herätyksenä sekä Flidareihin että Spannin tuotantoon mistä molemmista on löytynyt toinen toistaan parempia levyjä ja biisejä. Koska tältä levyltä löydy yhtään heikkoa lenkkiä väitän sellainen ei ole mikään bluesmies jos ei tätä levyä ole kuullut (Bannia ja lukkoa provosta) Nyt biisit ovat näköjään saatavilla Otis Spann Complete Blue Horizon Sessions CD:llä bonuksin varustettuina mutta tosin ilman hienoa sontiaiskantta. Mielipiteen arvo on taloustieteellisesti arvioituna olematon, koska sen tarjonta ylittää aina kysynnän |
shellraiser 08.02.2007 07:57:00 | |
---|
Robert Johnsonin levytyksistä klassikoina pidetään alunperin Columbian julkaisemia "King of the Delta Blues Singers" http://www.amazon.com/Delta-Blues-S ... 16180-8184946?ie=UTF8&s=music-LP.tä jota vinyylinä ei enää saane Kyllä siitä vielä joku aika sitten liikkui uusintapainoksia. John Lee Hookerin tuotantoon tutustumista voi suositella. Ja kukaan ei ole vielä sulle suositellu Muddy Waters'ia. |
Meisseli 08.02.2007 22:36:50 (muokattu 08.02.2007 22:38:24) | |
---|
Otas kuunteluun Paul Butterfield blues band. Ja Peter Greenin aikainen Fleetwood mac. Myöskin John Lee Hooker toimii. Sitten Jon Spencer blues explosion(Punkki-bluesia) Dr. John. (Piano-Bluesia mutta mahtavaa musaa.) Edit. Tulipa monta John-nimistä.. Eräässä Led Zeppelinissä vaikutti eräskin John Bonham.. Blues-Bändi. Tsekkaa myös ikisuosikkibändini: Cream Mountain www.strangefruit-band.com
www.ketolajawitikainen.com
"Joillain soittajilla on se joku pikkujuttu joka pistää musan toimimaan, mä en tiä mikä se on, mutta mulla on se" -Ron Wood |
Levyistä voi olla montaa mieltä mutta yksi niistä tuntuu saavan järjestäen positiivisia kommentteja osakseen. Otis Spann levytys Biggest thin since Colossus missä Fleetwood Mac (S. P. Leary rummuissa) säesti maestroa.
Sanotaan näin, että tää ei vaan ole niin järjettömän korni ja huonosti soitettu kuin ne monet muut. Mutta mielestäni kyllä kumpainenkin akti toimii paljon paremmin erikseen.
Tämä toimi minulla herätyksenä sekä Flidareihin että Spannin tuotantoon mistä molemmista on löytynyt toinen toistaan parempia levyjä ja biisejä.
Tässä osuttiin asian ytimeen. Monille nää oli ovi paremmille apajille, ja siitä näille levyille iso propsit; hyvää mainosta. Mutta musiikkina nää on mielestäni aivan yhdentekeviä ja jos mahdollista antavat bluesista just sen mun mielestä väärän kuvan (sinnepäin vedettyä tylsää jammailua ja riipivillä kitarasoundeilla).
Koska tältä levyltä löydy yhtään heikkoa lenkkiä väitän sellainen ei ole mikään bluesmies jos ei tätä levyä ole kuullut (Bannia ja lukkoa provosta)
Oho, panokset kovenee joka kappaleella? :). Mut jotta ei menis ihan natsien rypistämiseksi, niin semmoiset levyt Albert Kingiltä kuin 'King Of The Blues Guitar' ja sitten 'I'll Play The Blues For You' ... mielestäni hyviä levyjä ja mainioita levyjä tutustuttamaan ylipäätään bluesiin; aika hyvä yleismeininki , eikä turhan deep heti alkuun. Näiden kautta ainakin itse innostuin aikanaan bluesista. God made me funky |
Mage 09.02.2007 14:42:58 | |
---|
Mutta musiikkina nää on mielestäni aivan yhdentekeviä ja jos mahdollista antavat bluesista just sen mun mielestä väärän kuvan (sinnepäin vedettyä tylsää jammailua ja riipivillä kitarasoundeilla). Hämmentynyt hauholta haluaa kysyä että (nimenomaan tuon levyn kohdalla) missä kappaleessa tulee tätä "tylsää jammailua" ja "riipiviä kitarasoundeja" ? Mut jotta ei menis ihan natsien rypistämiseksi, niin semmoiset levyt Albert Kingiltä kuin 'King Of The Blues Guitar' ja sitten 'I'll Play The Blues For You' ... mielestäni hyviä levyjä ja mainioita levyjä tutustuttamaan ylipäätään bluesiin; aika hyvä yleismeininki , eikä turhan deep heti alkuun. Näiden kautta ainakin itse innostuin aikanaan bluesista. A. King on kyllä Kingien kingi ainakin noilla Stax levyillä, joskus myöhemmin Tomato levyillä taustoilla onnistuttiin pilaamaan paljon. Sattuiko kukaan muu olemaan Porissa joskus 90-l alussa kun mies heitti keikan? Mielipiteen arvo on taloustieteellisesti arvioituna olematon, koska sen tarjonta ylittää aina kysynnän |
dfloreno 09.02.2007 15:19:10 | |
---|
Hämmentynyt hauholta haluaa kysyä että (nimenomaan tuon levyn kohdalla) missä kappaleessa tulee tätä "tylsää jammailua" ja "riipiviä kitarasoundeja" ?
Oikeastaan kaikissa biiseissä. Mielestäni sen erottaa kilometrien päähän, että kitaristit ei oo samalla aaltopituudella Spannin kanssa. Kukaan ei chicagossa kompannut noilla leirinuotiokitara-otteilla..
A. King on kyllä Kingien kingi ainakin noilla Stax levyillä, joskus myöhemmin Tomato levyillä taustoilla onnistuttiin pilaamaan paljon. Sattuiko kukaan muu olemaan Porissa joskus 90-l alussa kun mies heitti keikan? Heh, mä oon kuunnellut niin paljon huona funkkia/soulia että mulle putoo kyllä noi Tomatonkin jutut. En nähnyt Kingiä Porissa, harmi. God made me funky |
sus 09.02.2007 16:24:35 | |
---|
Mites Muddy Waters? Tämä herra on ehkä suurimpia suosikkejani. Kai jostakin joku kokkari löytynee, miehen albumeita saattaa olla vaikea löytää. The swirling sound of the universe, streaming through your soul. The vibration of ALL, right here, right now...! |
panadol 09.02.2007 17:33:59 | |
---|
|
MadMatt 09.02.2007 18:00:33 | |
---|
Peruskattausta Eli Asiallisia kokoelmia muutamilta bluesartisteilta. ( suht helposti saatavilla olevia) Muddy Waters- His best (chess) Howlin`Wolf- His best (chess) Albert King- More big blues Otis Rush- The classic cobra recordings Lightning Hopkins- jackstopper blues Elmore James- The Sky Is Crying. The History of.. |