Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olen tehnyt yhden bodyn ko. puusta. Reikiä poraillessa tuli sellainen tuntuma että puu on välillä erittäin kovaa. Terä ei meinaa upota milliäkään, mutta hetkenpäästä uppoaa sentin niikuin olis balsaa poraamassa.
 
Jep, oon huomannut tuota itsekin joistain mahongeista.Itse en kyllä riskeereis ja tekis tuommosesta kaulaa. Mm. AMF myy kaulamahongiksi sellaista homogeenistä mahonkia, jonka johdosta mm. mulla on noissa kepeissä runkojen ja kaulojen kesken vähän sävyeroja kuin puut ovat vähän erilaisia l. runkopuuna voipi olla tuollaista vaihtelevampaa mahonkia.
 
Mihinkäs suuntaan niiden puun syiden olis paras olla kaulassa? Mistä kohtää pölkkyä ja mihin suuntaan sahattu ? Ja mitä sahaus tapaa kannattaa varoa?
 
No kaks tapaa on jees...
Flat-sawn on yleisempi ja ihan ookoo
http://upload.wikimedia.org/wikibooks/en/4/46/Flatsawn.png
Quarter-sawn ois sitten se kaikkein paras ja jämäkin vaihtoehto
http://upload.wikimedia.org/wikibooks/en/a/a4/Quartersawn.png

Mulla on parissakin lyhytskaalaisessa bassossa laminoitu khayakaula. Ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Tosin aika tasalaatuista rakenteeltaan ovat nuo minun valkkaamat palikat olleet. Haminassa on Seppälän Venetarvike, josta löytyy hyvälaatuista kuivaa khayaa ja sapelia.
Marko

Väitän vastaan. Poropeukalo rakentaa hyvin soivan (siis soundillisesti) soittimen takuuvarmasti, jos puut ovat vain hyviä. Oon kylä nähny jos kohta kahdenkinlaisia "räpellyksiä", mutta prkl, soivat kuin unelma.
Eri asia on sitten ovatko ne kauniita, helpposoittoisia, intonoivia jne. Mutta se perussoundi, se on hyvä.
 
Poropeukalo ottaa jostain kohtaa kaulaa vähän liiaksi pois/tekee paskan kaula/lapaliitoksen ja sitten kitarassa pitää olla ysin kielet, että siitä saa minkäänlaista perussaundia ulos.
 
Hyväkään puu ei soi, jos rakenteessa on vikaa.

Aina jyrsittäessä on katsottava mihin suuntaan työstää, se terä määrittää sen, ei niinkään puun syyt, ja joillakin puulajeilla on vain huonompi halkeamislujuus.
 
Se miten päin puu on tukista sahattu vaikuttaa sen puun elämiseen, tuo säteittäin sahattu (Quarter-sawn) elää vähemmän ja on siksi parempi vaihtoehto, teki mitä tahansa.

Tämä ei nyt välttämättä enää puihin välittömästi liity, mutta välillisesti ainakin, joten ei jaksa uutta ketjua aloittaa moisen vuoksi...
 
Alkoi kiinnostamaan nuo puiden väliset liimaliitokset... Kuinkas, onko kukaan empiirisesti kokeillut, että minkälainen liima on "riittävän hyvää" ? Että esim. PU-liimat, plastikit 3M:t yms eivät kenties riitä, vaan pitää olla tuota PVAC:ta (tämäkö se lyhenne nyt olikaan), kuten esim. Titebond? Haullakin löysin jonkun verran asiasta juttua, mutta kysytäänpä samalla ajankohtainen tieto asiaan, että mistä näitä erikoisliimoja mahtaa saada järkevään hintaan?
 
PS: näin asioista mitään tietävänä on helppo kyseenalaistaa ihan "perustotuuksiakin" :D
ei se pahaa tee konkareillekaan every now & then ;)

Tais olla Liikanen joka myy soitinrakentajiakin halvemmalla.
 
Edit: siis Titebondia

Mistään en ole löytänyt mitään infoa tai tutkimusta siitä kuinka kovaksi mikäkin liima kuivuu tai kuivuuko aliphatic resin -liimat kovemmaksi kuin pvac-liimat. Näin vain on ja on aina ollut. Voipi olla ihan hirveää paskaa tuo väite tai sitten ei.
 
Tutkimusta on ihan helppo itsekin tehdä. Ei tarvitse kun laittaa liimaa johonkin paperin palalle ja katsoa miten ja millaseks kuivuu.
 
Testasin tolla tavalla Erikeeperiä ja Titebondia. Testien perusteella voin sanoa sen että nauran nille jotka Erikeeperiä käyttää kitaran rakennuksessa.

Tutkimusta on ihan helppo itsekin tehdä. Ei tarvitse kun laittaa liimaa johonkin paperin palalle ja katsoa miten ja millaseks kuivuu.
 
Testasin tolla tavalla Erikeeperiä ja Titebondia. Testien perusteella voin sanoa sen että nauran nille jotka Erikeeperiä käyttää kitaran rakennuksessa.
 
Uhh... ja se liima käyttäytyy siinä paperin palalla varmasti samalla tavalla kuin kahden puun välissä.
 
Itse olen (tässäkin asiassa) jotakuinkin sitä mieltä, että oleellisempaa on työ kuin materia. Paska liitos on paska hyvälläkin liimalla kun taas hyvä liitos on hyvä lähes liimalla kuin liimalla. Optimaalinen liitos on sellainen, jossa ei liimaa edes tarvita - kaksi tasaista pintaa pysyy kyllä kiinni toisissaan ilman liimaakin ;-)

Optimaalinen liitos on sellainen, jossa ei liimaa edes tarvita - kaksi tasaista pintaa pysyy kyllä kiinni toisissaan ilman liimaakin ;-)
 
Harkitsen tästä lähtien entistä kovemmin otelautojen pulttaamista ruuveilla otelautamerkkien kohtaa kaulapuuhun. Tulis varmaan tappo sustainit.
 
Eipä tarvitse sitten miettiä miten liima vaikuttaa kaularaudan toimivuuteen.

Onko joku tehnyt kenttätutkimusta täälä pohojolassa kasvaneen vaahteran ja muualta tuodun soundieroista? Täälähän ne puut kasvaa hitaampaa, eli tulee painavampaa ja kestävämpää. En mie mistään mitn tiijä, mutta ainakin tuntuu että tuo kotimaisesta vaahterasta tekemäni kaula resonoi ja yleensäkin soi paremmin ja "lujempaa" kuin mitä ulkomaiset kokeilemani vastaavat ratkaisut.
 
Ja mitäs ne ameriikan lepän ja kotimaisen tervalepän soundi/ym. erot olivatkaan? Tervaleppä on ainakin helvetin hienon näköistä luonnostaan. Upea puna. Ja kyllä tuo hyvin soikin.

Vaikka en ole kitaramies, niin hanureita kuitenkin rakentelen koulussa.. Kannattaa itse kunkin hieman raottaa silmiään "hyvän" puun perään muiden soittimien osalta ku kitaroiden etc - ei saa ajatella liian suppeasti.. Yritän vähän selventää asiaa yleisellä tasolla - kuitenkin oman tulevan ammattialani kautta...
 
Ottakaa ja tutkikaa muita _vanhempia_ soittimia ku sähkökitara, niin näette, miltä se puu näyttää/käyttäytyy/jne. esim. yli 100 vuoden jälkeen. Paine- /lämpökuivattu puun ominaisuuksista tiedetään liian vähän - eikä näiden puiden ominaisuuksista voida sanoa kaikkea, kuten miten rakenne muuttuu vuosikymmenien myötä, ennen kuin on kulunut niitä vuosikymmeniä... Ainakaan meiän opetteja ei suosittele tekokuivattua puuta suoralta kädeltä...
 
Itse olen menossa kaatamaan pääsiäisenä sedän kanssa tervalepää mökiltä. Mitä oon lukenu ja kyselly opettajilta niin tuo puu saa kuivua 1-2 vuotta ulkona ja 2-3 vuotta sisällä. Tätä puuta ei kuivata koneellisesti. Kuivaushan täytyy tapahtua oikein (linkit perässä..). Aikoinaanhan eräskin hanureiden valmistaja kuivatti 10 vuotta puuta, ennen kuin käytti.. No silloin ei ollut vielä konekuivausjuttuja..
 
Hyvänä esimerkkinä puun väärästä käytöstä hanurissa on kielipenkin välilevy, joka väärin tehtyä (syyt väärässä suunnassa) halkeaa 70 % varmuudella vuosien saatossa. Itse rakennan uusia soittimia ja korjailen tälläkin hetkellä 1930-luvulta olevaa Viipurissa tehtyä hanuria.. Se soitin on tehty oikein - osat ovat ehjiä. Ajan patina luonnollisesti näkyy. Seuraavaksi 1920-luvulta saksassa tehty soitin huoltoon...
 
Itse laitoin vähän kysymyksiä tähän Puuproffan foorumille - vielä ei ole mitään tullut vastauksia.. Käykää ihmeessä katsomassa osoite http://www.puuproffa.fi/ Siellä on erittäin kattavast hyvää tietoa yleisesti puista solutasolta kasvun kautta kaatoon sekä sahaamiseen.. Itse luin sivuston läpi yhdellä kertaa ku oli niin hyvä :)
 
Sitten jos puufirmoja miettii, niin http://www.suomentervaleppa.fi/ on ainakin minulla mielenkiinnon kohde. Tekevät saunajuttuja jne, mutta sieltä vois vähän kysellä rakapuun hankinnassa. Voi olla täysin hukkareissu tai suksee... Tiedä sitten, mitä puuta kitaroissa käytetään, mutta ainakin hanureissa tervaleppä on yleisesti käytetty puu.
 
Meillä on tuolla koulussa vielä entisen Kouvolan harmonikkatehtaan puita. Vanhimmat ovat 70-luvun alussa kaadettu. Osa puista on mielestäni väärin sahattu tukkimaiseksi - monet hyvät oksattomat puut ovat haljenneet pahasti. Hyvän soitinpuun perään kannattaa katsoa. Mm. syysuunnat ovat tärkeitä.. Kanattaa muistaa, että soitinpuu on erikoispuuta - vain paras osa rungosta kelpaa. Työstössä tapahtuva puun hukkaprosentti on mielettömän iso; palikka saa olla reippaasti isompi kuin tavoitepalikan koko..
 
Ja viimeisenä asiana tuo liimausjuttu.. Puuliima vs. Titebond - Titebond wins.. Eli ainakin mun tekemät hanurit on titebondilla kasassa.. Ja se on sitten se, mitä meiän linjalla suositellaan rakennukseen.

Ottakaa ja tutkikaa muita _vanhempia_ soittimia ku sähkökitara, niin näette, miltä se puu näyttää/käyttäytyy/jne. esim. yli 100 vuoden jälkeen. Paine- /lämpökuivattu puun ominaisuuksista tiedetään liian vähän - eikä näiden puiden ominaisuuksista voida sanoa kaikkea, kuten miten rakenne muuttuu vuosikymmenien myötä, ennen kuin on kulunut niitä vuosikymmeniä... Ainakaan meiän opetteja ei suosittele tekokuivattua puuta suoralta kädeltä...
 
Ja juuri tässä mennään mielestäni metsään. Niissä vanhemmissa soittimissa, vanhemmissa kuin sähkökitara, ääni vahvistetaan akustisesti. Akustisessa kitarassa koppa vahvistaa kielen värähtelyä jne. Sähkökitarassa periaate on kokonaan toinen. Kielen värähtelyn poimii talteen mikrofoni ja signaali vahvistetaan sähköisesti - täysin kitaran ulkopuolella. Sähkökitarassa puilla ei ole siis mitään tekemistä äänen vahvistamisen kanssa kuten on asiain laita vanhemmissa _akustisissa_ soittimissa.
 
Siksi sähkökitaran rinnastaminen akustisiin soittimiin on lähtökohta väärä. Siksi sähkökitaran tutkiminen akustisten soittimien periaatteiden mukaan tuottaa vääriä johtopäätöksiä. Sähkökitara on modernin ajan soitin, ja kunnes sen ymmärtää, elättää ja ruokkii akustisen soitinrakennusperinteen mytologiaa - Alppien varjoissa kasvaneita taikapuita; lakkareseptejä, jotka eivät tapa saundia jne.
 
Hyvänä esimerkkinä puun väärästä käytöstä hanurissa on kielipenkin välilevy, joka väärin tehtyä (syyt väärässä suunnassa) halkeaa 70 % varmuudella vuosien saatossa. Itse rakennan uusia soittimia ja korjailen tälläkin hetkellä 1930-luvulta olevaa Viipurissa tehtyä hanuria.. Se soitin on tehty oikein - osat ovat ehjiä. Ajan patina luonnollisesti näkyy. Seuraavaksi 1920-luvulta saksassa tehty soitin huoltoon...
 
...Osa puista on mielestäni väärin sahattu tukkimaiseksi - monet hyvät oksattomat puut ovat haljenneet pahasti. Hyvän soitinpuun perään kannattaa katsoa. Mm. syysuunnat ovat tärkeitä.. Kanattaa muistaa, että soitinpuu on erikoispuuta - vain paras osa rungosta kelpaa. Työstössä tapahtuva puun hukkaprosentti on mielettömän iso; palikka saa olla reippaasti isompi kuin tavoitepalikan koko..
 
Vanhasta soitinrakennusperinnettä voi tietysti soveltaa paljon myös sähkökitaran rakennukseen. Pitää vain ymmärtää, millä tavalla sähkökitara on soittimenaan omanlainen, niin ymmärtää, että mitä osaa perinnetiedosta on järkevää sähkökitaran rakennukseen soveltaa. Sillä on väliä myös sähkökitarassa mihin suuntaan puun syyt kaulassa kulkevat, kuinka tiheässä puun vuosilustot ovat jne.
 
Ja viimeisenä asiana tuo liimausjuttu.. Puuliima vs. Titebond - Titebond wins.. Eli ainakin mun tekemät hanurit on titebondilla kasassa.. Ja se on sitten se, mitä meiän linjalla suositellaan rakennukseen.
 
Sitten kun vielä ymmärtää, miksi Titebond on soitinrakennukseen parempaa kuin normi pvac-liima, niin ollaan asioiden ytimessä. Se että joku suosittelee, ei kerro itse liiman ominaisuuksista tai soveltuvuudesta mitään. Itse röytämällä ja kantapäänkautta oppimisessa on ainakin se etu, että ymmärtää miksi mikäkin on niin kuin on. Oppinsa mestareilta saaneilta tämä ymmärrys monesti puuttuu. Kivun ymmärtää vasta kun on itse kokenut sen.

Ja juuri tässä mennään mielestäni metsään. Niissä vanhemmissa soittimissa, vanhemmissa kuin sähkökitara, ääni vahvistetaan akustisesti. Akustisessa kitarassa koppa vahvistaa kielen värähtelyä jne. Sähkökitarassa periaate on kokonaan toinen. Kielen värähtelyn poimii talteen mikrofoni ja signaali vahvistetaan sähköisesti - täysin kitaran ulkopuolella. Sähkökitarassa puilla ei ole siis mitään tekemistä äänen vahvistamisen kanssa kuten on asiain laita vanhemmissa _akustisissa_ soittimissa.
 
Olet ihan oikeassa siinä, että sähkökitarassa mikrofoni poimii talteen kielen värähtelyn. Pointti sähkökitaran kohdalla onkin siinä, että sähkökitaran rakenne, puut, yms. seikat vaikuttavat siihen miten se kieli värähtelee. Eli pohjimmiltaan sähkökitarakin on akustinen soitin ja puutkin vaikuttavat siihen, mitä sieltä mikistä loppujen lopuksi pihalle tulee.

Olet ihan oikeassa siinä, että sähkökitarassa mikrofoni poimii talteen kielen värähtelyn. Pointti sähkökitaran kohdalla onkin siinä, että sähkökitaran rakenne, puut, yms. seikat vaikuttavat siihen miten se kieli värähtelee. Eli pohjimmiltaan sähkökitarakin on akustinen soitin ja puutkin vaikuttavat siihen, mitä sieltä mikistä loppujen lopuksi pihalle tulee.
 
Toki, mutta koska puut eivät sinänsä ole tekemisissä äänen vahvistamisen kanssa, niin niitä ei voi mitata samalla mitalla kuin akustisten soittimien puita. Sähkökitaran akustinen saundi ei kerro paljoakaan siitä, minkälainen on se saundi, joka lähtee jakista eteenpäin. Ts. esimerkiksi bassovoittoinen akustinen saundi ei ole yhtä kuin bassovoittoinen sähköinen saundi, vaan asia voi olla kokonaan päinvastoin jne. Erilainen toimintaperiaate, eri mitta puille...

Nii.. olisikohan pitänyt sanoa edellisessä viestissä "viittaan ensimmäiseen viestiin".. Keskustelu on vaan kääntynyt sähkökitarajuttuun jälleen kerran tällä palstalla :D
 
Eli kuten sanoin, puun ominaisuuksista _yleisellä_ tasolla. Eli vähän laajemmalla katseella kannattaa ja täytyykin puuta ja sen ominaisuuksia miettiä kuin vain sähkölankun kautta.

Itse oon fantasioinut sellaisesta "aukisoittokoneesta", jossa jo valmis kitara altistetaan pitkäaikaiselle ehkä kovallekin värähtelylle. Notta josko se siitä paranisi se soitin :o) Toisaalta, värähtelyjen pitäisi kai olla samanmoisia taajuuksiltaan ja voimakkuuksiltaan kuin kitaran itse tuottamat värähtelyt, että se kaiketi soisi "auki" sitten tämän värähtelykäsittelyn jälkeen. En taida hakea vielä patenttia ;o)

Joo, mä oon jo vuosi tehnyt sillee et kitara millä soitetaan tietynlaista musiikki, niin olen sen viikoksi laittanu kaiuttimen viereen ja esim. bluesia antanut tulla viikon verran samoin tuntuu toimivan myös kantri ja jazz, eli kaikki soittimeni ovat saaneet saman käsittelyn ja ainakin kun Peevo on niillä soittanut niin on kuulostanut ihan oikealta kitaralle ominaiselta saundilta, varmaan se kitaroilleni soittama musiikki on avannut oikean taajuiset puurakkulat niistä:-) :-)
Asiallisesti sanottuna, tuon puun auki soitto on paikallaan, parin tunnin soiton jälkeen lankku ja akustinen soivat ihan eri tavalla.

...Itse käytän nykyään pu-liimaa kaikkeen liimaukseen. Se on tiettävästi kovinta soitirakennukseen sopivaa ja lähes jokapaikasta saatavaa liimaa täällä Pohjolassa. Pu-liiman ainut huono puoli on se, että sillä liimattuja saumoja ei käytännössä saa liimauksen jälkeen auki. PItää vain laskea sen varaan, ettei tarvitsekaan. ..
 
Voitko paljastaa mitä merkkiä käytät? Mulla on lukuisia täysin erilaisia kohteita ja jatkuvasti saa tapella liimojen etsimisen kanssa. Liimako PU-liima metallia esimerkiksi nahkaan?

Nostanpa tämän kun haluaisin konkreettisia merkkisuosituksia PU-liimasta?

En tajua ainakaan ite yhtään puun ominaisuuksista, miten niistä voi jotenkin laskea kosteusprosenttia ja silleen? Kun jerrysmusicissa mydään kitaroita joissa materiaalin kosteusprosenttia on kuulemma laskettu reilusti, johtuen suomen ilmastosta... Mitä ihmettä? Mulla ei oo yhdenkään kitaran kaula menny mikskään ikinä, aina ollut ihan suorana vaikka ne on kokenut kylmää, kuumaa ja kosteetakin ilmaa... Mun mielestä se on ihan bullshittiä koko säätö jostain kaulan puun ominaisuuksista... tietty oon nähny kitaroita joissa on ihan vino kaula, mutta en tiiä mistä se johtuu, on varmaan vaan joku viallinen kaularauta tai jotain... En sit myöskään tiiä miten lämpö vaikuttaa, itellä ei oo mielestäni ainakaan mitenkään vaikuttanu suoruuteen... Mutta jos vaikka joku lämpölaajeneminen on erilainen otepuulla ja kaulan muilla matriaaleilla niin taipuuko se jotenkin? Pinta ainakin kärsii, joten kai se puukin elää jotenkin siinä alla, vaikee sanoo :)