Bänditoiminta ›

Elikkä on vähän semmone ongelma, että kun minä tai toinen kitaristi tuodaan kämpille uusia biisejä ja esitellään ne rumpalille, niin rumpalia ei oikein kiinnosta kuunnella mitä selitetään vaan haluaa mieluummin, että aloitetaan soitto heti ja hän soittaa "jotain". Ja tuo jotain pistää pakoittain kyllä pään niin turhautumaan että ei stana!
 
Rumpali ei koskaan sävellä juttujaan. Ei keskity ja ajattele millainen juttu tuota biisiä palvelisi parhaiten ja miten eri soittimista saataisiin yhtenäinen tiivis paketti. Ei. Mieluummin soittaa soolon 5min ajan ja kun ei mitään free-jazzia veivata vaan metallia , niin ainakaan minun korvaani tuollainen rumpalointi ei korostu mitenkään fiksuna taikka kehuttavana elementtinä. Taitoa mieheltä kyllä piisaa, ei siinä mitään. Mutta jos skittariffitkin veivasi jokakerta "vähänsinnepäin" niin ei se nyt mitenkään treenatulta kuullosta.
 
Itse ongelma tässä on se, etten tiedä miten tuosta rumpalille huomauttaisi. Nostaako kissa pöydälle ja möläyttää suoraan, vihjaillako pikkuriikkisen että mikä on mun mielestä siistiä vaiko antaa hänen tehdä rummuillaan mitä huvittaa?? Hänen soitin kuitenkin. Inhottaa vain jos hän tuosta loukkaantuu niin homma voi jummata vielä enemmän paikoillaan. Äärimmäisellä nöyryydellä ei ole häntä meinaan siunattu (kuten ei minuakaan).
 
Jeesatkaa oi rakkaat m.nettiläiset!

Kyllä minä möläyttäisin suoraa päin naamaa.

Kyllä minä möläyttäisin suoraa päin naamaa.
 
Jep samaten.. Itselläni on liian usein sama tapa..

Ehkä teidän ei kannatakaan sälyttää rumpukuvioiden säveltämistä täysin rumpalin harteille - varsinkaan jos kaverin keskittymiskyky ei siihen riitä. Luonnostelkaa vaikka biisien rumpukuviot jollain sävellysohjelmalla ja antakaa rumpalille midi kuunneltavaksi. Helpottaahan se rumpalin työtä, kun on joku pohja edes valmiina.

Itse en ikinä mitään muuta sanonut, kuin kuvailin "noin suunnilleen" minkälaista komppia johonkiin riffiin olin itse ajatellut. Sitten yksinkertaisesti kokeiltiin toimiko vai ei, tai jos rumpalilla oli mielestään parempi idea niin kokeiltiin sitä. Jos kumpikin halusi pitää omanlaisensa, kompromissattiin jonkinlainen välimuoto, jota tosin harvoin tapahtui..
 
Niin ja fillit ym. tällaiset jätin täysin rauhaan. Helvettiäkös minä kitaristinretku niistä tajuan, paitsi toki mielipiteen kyllä heitin jos jokin kohta paskalle kuulosti.

No tuossa tilanteessa kannattaa joko sanoa suoraan tai potkia ulos bändistä. Meinaan jos ei yhtistyöhalua löydy, mitä sellaisella soittajalla tekee? Soittakoon niitä jazzejaan kotona tms.
 
Meillä ainakin menee niin, että useimmiten minä teen biisistä tabin, jonka sitten esittelen bändille. Kitarat ovat oikeastaan ainoat mitkä menevät lähes yks yhteen tabin kanssa. Basso tietty menee sointujen mukaan, mutta meidän kaveri heittelee sinne sellaiset kuviot mukaan etten niitä kyllä ite keksisi. Rummut on kans, teen niistä sellaiset perusversiot, fillejäkin joskus mukaan(entinen rumpali kun olen), jotka annan sitten rumpalille kuunneltavaksi. Reeniksellä sitten yhessä muokataan biisi kasaan, yleensä eroaa alkuperäisestä merkittävästi, muttei kuitenkaan liikaa. Sama toimii totta kai myös kitaroihin ja bassoon, eli usein rumpalillamme on joitain ideoita, että mihin väliin sopisi pieniä melodian pätkiä, fillejä tms. joita sitten katotaan siinä. Vaikka rumpalimme ei mitään kitaroista ymmärräkkään, ei se silti tarkoita että siitä pitäisi vetää herneet nenään jos hän ehottaa että voisko jonkun jutun tehä sillä ja sillä tavalla.

Bändeissä joissa itse soittelen hommat puhutaan aina suoraan. Joskuus ystävälliseen ja joskus käskevään sävyyn ja hyvä näin. Monesti myös biisin tekijöillä on valmiit ideat rummuille. Joskus päässä joskus jopa nuotilla. Niillä sitten mennään ja jos ideat ei toimi ja groove on hukassa niin kyllähän sen yleensä kaikki huomaa ja sitten kokeillaan jotain muuta.
Joskus tulee taas pelkkä aihio johon kokeillaan kaikennäköisiä komppeja ja yleensä päädytään perus Popepaan:D
 
Mutta kannatan suoraa puhetta. Herneitä ei tuollaisista asioista pidä vetään nekkuun. Aina ei rumpalikaan oo oikeassa. Ja rumpalilta kunnioitusta säveltäjää/biisinikkaria kohtaan! Muuten löytää itsensä yksin kellarista treenaamassa!

Jos olisi samanlainen ongelma, niin ehkäpä kirjottaisin mnettiin asiasta ja toivoisin notta ko. henkilö lukee sen.

Jos olisi samanlainen ongelma, niin ehkäpä kirjottaisin mnettiin asiasta ja toivoisin notta ko. henkilö lukee sen.
 
No ehkäpä tässä onkin vähän selvää juonittelua messissä ;).. Jos herra lukisi niin joko 1.hän olisi asiasta hiljaa ja tekisi muutoksen tai 2. hän loukkaantuisi ja ilmottaisi asiasta minulle jolloin voisin turvautua heittoon "Just tota mä tarkoitin! Arvasin että sä loukkaannut!"... Tuossa siis vain "hyvät" vaihtoehdot.

No ehkäpä tässä onkin vähän selvää juonittelua messissä ;).. Jos herra lukisi niin joko 1.hän olisi asiasta hiljaa ja tekisi muutoksen tai 2. hän loukkaantuisi ja ilmottaisi asiasta minulle jolloin voisin turvautua heittoon "Just tota mä tarkoitin! Arvasin että sä loukkaannut!"... Tuossa siis vain "hyvät" vaihtoehdot.
 
Mut ny ku se lukee tuon ni sä häviät taas. On se elämä vaikeeta :(

Mut ny ku se lukee tuon ni sä häviät taas. On se elämä vaikeeta :(
 
Taitaa kuitenkin onnekseni käyttää enemmän rumpalien.nettiä

Ehkäpä siltä rumpalilta voisi hienovaraisesti kysäistä, että "kiinnostaako sulla yhtään?"

Ehkäpä siltä rumpalilta voisi hienovaraisesti kysäistä, että "kiinnostaako sulla yhtään?"
 
Tai niin kuin eräs lappilainen kaverini eilen "Lähekkö völhjyyn?"

Elikkä on vähän semmone ongelma, että kun minä tai toinen kitaristi tuodaan kämpille uusia biisejä ja esitellään ne rumpalille, niin rumpalia ei oikein kiinnosta kuunnella mitä selitetään vaan haluaa mieluummin, että aloitetaan soitto heti ja hän soittaa "jotain". Ja tuo jotain pistää pakoittain kyllä pään niin turhautumaan että ei stana!
 

 
Kuullostaa liian tutulta. Monesti ei ehdi edes riffiä kertaalleen soittaa, niin rumpali lätkii jo omiansa sen sijaan että kuuntelisi ja miettisi mikä mihinkin toimii. Hiljaisempaakin miestä ottaa päähän, kun on saanut aikaan mielestään jotain soittamisen arvoista ja herra kannumies ei voi edes kertaalleen kuunnella sitä ilman että soittaa "jotain".

Oon kans ton guitarwallin kannalla, että jos se ei siis halua teitä kuunnella niin mitä helvettiä se teitä pompottaa? Teitä on kaks ja sitä vaan yks, kyllä te sille kapuloita rattaisiin pystytte heittään :D Kapulat vaan kädestä pois, tanakka läpsäys takaraivoon ja sanot että "perkele juippi, kuka vittu sä luulet olevas, joku lars ulrich vai!!?" Sit se on valmis kuunteleen kun huomaa että sulla on asiaa... Häirittette vaan sitä tarpeeks kauan ni eiköhän se ala kuunteleen... Pitäis ainakin...
 
Ja jos se vaan ei millään usko ni potki se ulos sen kaveris kaa...

Kapulat vaan kädestä pois, tanakka läpsäys takaraivoon ja sanot että "perkele juippi, kuka vittu sä luulet olevas, joku lars ulrich vai!!?"
 
Joo kyl toi on niinku just silleen miten asiat kannattaa hoitaa, niinku.sillee niinnkuifdsj1111!!!!+

Ehdottomasti sanokaa suoraan mitä mieltä olette. Bändihomma ei ikinä toimi, jos ei puhuta suoraan. Jos palautteesta vetää herneen nenään, niin omapa on vika.

Ensimmäinen asia, mitä minulle itseäni inspiroinut kitaristi opetti oli se, että 'työskentele aina vain itseäsi parempien muusikoiden kanssa'. Se, jolla on päätä voi kompensoida sillä omia heikkouksiaan. Itse tosin olen rikkonut tätä lähetyskäskyä rikkomasta päästyäni, joten toimikoot sitten vaikka anekdoottina.
 
Se on selvää, ettei kaikki bändit eivät voi rakentua puhtaasti rehellisyyden periaatteelle. Monta yksilöä = monta kompromissia. Mutta siinä vaiheessa, jos ei bändin jäsentä huvita kuunnella, mitä muut ajattelevat niin ulos bändistä. Jos lähdetään periaatteella "kun ei parempaakaan löydetä" liikenteeseen niin tuloksena ei voi olla mitään erikoista. Metallimusiikissa (tai missään muussakaan musiikkityylissä, kun on kysymys aloittelevista tai ei-levyttäneistä bändeistä) ei kuitenkaan ole niin kovin harvinaista, että joukossa on niitä vääränylpeitä tapauksia.
 
Ensin ehkä se, jolla on parhaiten bändin toiminnan ja periaatteiden kokonaiskuva hallussa, ottaa rumpalin kanssa kahden kesken puheenaiheeksi asian ja sitten aletaan miettimään, missä vaiheessa homma kusee. Ei ole mikään salaisuus, että jokainen bändi tarvitsee ns. kusipään, joka sanoo miten homma toteutetaan. Demokratia ei toimi, ainakaan bändihommissa, jos persoonat eivät täysin vastaa toisiaan (mikä on diagnoosi suurimmassa osassa tapauksia). Diplomaattinen tulee olla, mutta, jos säveltämääni biisimateriaali kohtaan osoitettaisiin omassa piirissä välinpitämättömyyttä, puuttuisin kyllä asiaan.

Elikkä on vähän semmone ongelma, että kun minä tai toinen kitaristi tuodaan kämpille uusia biisejä ja esitellään ne rumpalille, niin rumpalia ei oikein kiinnosta kuunnella mitä selitetään vaan haluaa mieluummin, että aloitetaan soitto heti ja hän soittaa "jotain". Ja tuo jotain pistää pakoittain kyllä pään niin turhautumaan että ei stana!
 
Ymmärrän rumpalia. Varsinkin jos soittoaika on rajallinen niin mitä sitä aikaa joutavanpäiväisyyksiin käyttämään. Mun mielestä rumpali voikin vaan soittaa jotain päälle, siinähän se oikea komppi siihen löytyy.
 
Itseltäni ainakin katoaisi soittohimot täysin jos treenit piti käyttää liian tarkkojen sovitusten miettimiseen. Mielummin hahmottelee sen sointujärjestyksen mahdollisimman pitkälle reenien ulkopuolella. Tietysti jos on mahdollisuus reenata rajattomasti bändin kanssa niin kyllähän siinä sitten kerkeää sovituksiakin tarkemmin miettiä.
 
Edit. Ei varmaan ammattilaisten tyyli, mutta puhuinkin omasta puolestani ja mulle tärkeintä bänditoiminnassa on että soittaminen on kivaa