 HC-Audio
14.12.2003 12:39:34 | |
|---|
samoin kuin kaikki radioheadin levyt, ainakin minulle aika hitaasti ja ajan myötä aukenevat "It's My duty to please that booty" |
 Nuppi
14.12.2003 13:00:36 | |
|---|
totta, parhaat levyt usein aukeavat hitaasti esim. Toolin Lateralus aukesi mulle hitaasti mutta varmasti and when the day arrives, i´ll become the sky and i´ll become the sea |
 jussiohman
14.12.2003 14:07:20 | |
|---|
Sori teidän vammasuus jos ette tajua jotain heti; ei silti liity sairas kilpailu kuka kuuntelee hitaiten aukenevaa musiikkia, joka muka olisi täten jotenkin erityisen hienoa ja kompleksia..
Ihme ininää. Vaikka olenkin enimmäkseen samaa mieltä topikin tehneen kanssa, en pidä omaa musamakuani mitenkään kehittyneempänä tai parempana kuin muiden. Jos kuuntelet musiikkia eri tavalla, niin mitä sitte? Onko musiikki niin vakavaa että pitää aina tapella just tollasista asioista. IMHO aveikkapataheluvanooiis! |
 Penasol
14.12.2003 14:33:51 (muokattu 14.12.2003 14:36:33) | |
|---|
Olen kyllä monesti havainnut, että jotkut levyt vaativat useita kuunteluita ennen kuin niiden hienouden ymmärtää.
Kuulin Magman De Futura- kappaleen joskus yläasteella ensimmäistä kertaa, olisiko siitä jotain 4 tai 5 vuotta. Tykästyin siihen biisiin välittömästi, mutta viime viikonloppuna löysin siitä uusia puolia, vaikka olen sitä aika paljon kuunnellut. Asiaan luultavasti kyllä vaikuttaa nauttimani päihteet. Taidankin noutaa sen Magman Üdü wüdün...
Edit. Korjasin levyn nimen, se ei tulekaan yhteen, outoa. "Puolustusvoimien huumekielto pätee vain rauhan aikana." |
 salmivaara
16.12.2003 12:18:54 | |
|---|
Kyllä minun ikisuosikki-levyt on melkein kaikki olleet niitä, jotka kolahtavat täysillä jo ensikuuntelulla.
Totta. Mitä järkeä väkisin kuunnella jotain levyä "jos se vaikka sit niinq aukenis"? Ei paska punnitsemalla parane. Tsjp. Against the grain, thats where Ill stay, swimming upstream, I maintain against the grain |
 pihinen
16.12.2003 16:03:44 | |
|---|
Omalla kohdalla en välttämättä sanois, että parhaat levyt aukenee hitaasti, mutta jotkut levyt kylläkin. Ainkoinani tykästyin Ozzyn Wainting for darknessiin, mutta kun kuulin koko levy, ei se oikein säväyttäny. Mutta se parani joka kuuntelukerralla ja nyt 15 vuotta myöhemmin se on edelleen yksi parhaista levyistä, siis Bark at the Moon. Nykyään tiedän aika tarkkaan heti ensi kuulemalta onko levy kuuntelemisen arvoinen vai ei. |
 paavi
16.12.2003 16:14:16 | |
|---|
Totta. Mitä järkeä väkisin kuunnella jotain levyä "jos se vaikka sit niinq aukenis"? Ei paska punnitsemalla parane. Tsjp.
Tossa mä oon eri mieltä. Itelläni niin monta esimerkkiä musiikista, joka on auennut hitaasti mutta antanut sitten sitäkin enemmän. I know the pieces fit |
Dr. Muff
16.12.2003 17:49:25 | |
|---|
Tossa mä oon eri mieltä. Itelläni niin monta esimerkkiä musiikista, joka on auennut hitaasti mutta antanut sitten sitäkin enemmän.
Mul olis kans. Semmoset platat mitkä iskee ensikuulemalta, paljon toistoa ja helposti omaksuttavat melodiat, on usein pitemmän päälle arvonsa menettäviä, ja rupeavat parhaassa tapauksessa ärsyttämään. Myykää mulle ja Screamer! |
 Teijo K.
16.12.2003 19:59:46 | |
|---|
Mul olis kans. Semmoset platat mitkä iskee ensikuulemalta, paljon toistoa ja helposti omaksuttavat melodiat, on usein pitemmän päälle arvonsa menettäviä, ja rupeavat parhaassa tapauksessa ärsyttämään.
Miksi ihmiset aina olettavat, että ensikuulemalta iskevät levyt ovat myös yksinkertaisia? Kyllä minä sain valtavat kiksit Gentle Giantin- In A Glass Housesta jo ekalla kuuntelulla. Ei tarvinnut odotella mitään ihmeellisiä aukeamisia, että osasin arvostaa sen musiikillista antia. Jiihaa.
-Teppo "Jiihaa" Nättilä. |
Hmmm... Tää on menny nyt omituiseen kompleksinen-simppeli -kilpailuun tää topiikki. Mun mielestä sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kans, onko levy kompleksinen vai simppeli, että kuinka nopeasti se aukenee. Mä luulisin päinvastoin, et jotkut levyt mitkä on mulle avautunu hitaasti, ei oo kovinkaan kompleksisia. Ei tosin silleen hirveen instant hittikamaakaan, ja just se niistä ehkä tekee hitaasti aukenevia, että ne on oikeestaan vähän tylsiä =P Tosin voi myös hyvin olla, et mulla on korvissa vikaa enkä osaa kuunnella =P Who is it that controls everything in the darkness
Happiness Sadness can no longer control
Who is it that lead you away from me
Joy Pain can no longer control
~ Silver Ash |
Dr. Muff
17.12.2003 21:16:48 | |
|---|
Miksi ihmiset aina olettavat, että ensikuulemalta iskevät levyt ovat myös yksinkertaisia? Kyllä minä sain valtavat kiksit Gentle Giantin- In A Glass Housesta jo ekalla kuuntelulla. Ei tarvinnut odotella mitään ihmeellisiä aukeamisia, että osasin arvostaa sen musiikillista antia.
Onhan toki niitäkin. Ei ollut tarkoitus tarkoitus ilmoittaa että asia on näin ja näin, mutta useasti ainakin olen omalla kohdallani näin kokenut. Kyseessä on kuitenkin subjektiinen asia, joten siitä on turha peistä kääntää. Myykää mulle ja Screamer! |
nakki23
18.12.2003 09:47:27 | |
|---|
Onhan se kiva jos musiikki on syvällistä ja kuuntelua kestävää, mutta eikö olekin kaikkein hienointa kun heti ensi kuuntelulla leuka loksahtaa auki ja biisi iskee kuin miljoona volttia? Harvemmin tuota tosin enää nykyään tapahtuu.
Minulle kävi noin kun kuulin Tarotin Suffer our Pleasuresin.
I Rule iski kuin miljoona volttia. Helvetin hyvä riffi siinä kertosäkeessä ja levy tykkittää vitun lujaa neljää viimeistä piisiä lukuunottamatta(vaikka ei nekään huonoja ole). |
 ltg
18.12.2003 10:05:10 (muokattu 18.12.2003 10:05:30) | |
|---|
Minulla kolahti Opethin Blackwater park ensimmäisellä kuuntelukerralla, eikä tuo niinkään "helppo" levy liene. Ensimmäistä kertaa kuulin siis koko yhtyettä, ja vaikken varsinainen metallimies ole, niin pirun hyvältä kuulosti. Tosin paranee aina kuuntelun myötä hyvätkin levyt. Ok, kuiske kuuluu, kuuluuko, no kuuluu kuuluu keksiukko. |
 NHR
18.12.2003 10:24:01 | |
|---|
Tästähän nyt on eri koulukuntia jos mistä, mutta minusta parhaat levyt ovat sellaisia, jotka SEKÄ
1) kolahtavat heti ainakin sen verran, että jaksaa kuunnella uudelleenkin, ETTÄ
2) kestävät useampia kuuntelukertoja, tai jopa paranevat vanhetessaan.
Mainitaanpa nyt sitten vaikka pari (ääri)esimerkkiä, jotka ovat vuosien mittaan minuun tällä tavalla vaikuttaneet:
Mory Kanten "Akwaba Beach" ja
Deep Turtlen "...Vomitsprinkler..."
Esim. näitä tulee edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti kuunneltua... Did you ever wonder if your mom gave dad a blowjob just before she kissed you goodnight? |
 Jäärä
18.12.2003 10:38:49 | |
|---|
Mulle mun parhaat levyt ovat heti kuullostaneet loistavilta, niistä on sitten senkin jälkeen auennut uusia uloittuvuuksia. Huonoihin (tai siis niihin, joita itse pidän huonoina) ei mielenkiinto/aika riitä mihinkään jujun etsimiseen ja moniin uudelleensoittokertoihin.
Ihminen kyllä aika nopeesti pakkokuuntelemalla alkaa jollain tasolla pitämäänkin niistä kokoajan toistetuista kappaleista, varsinkin jos niistä väen väkisin yrittää löytää jotain hyvää tai jos muuta ei ole tarjolla. "Koneella on koneen tahti" |
 xulu
18.12.2003 10:54:56 | |
|---|
Pakko hehkuttaa ikisuosikkiani Neurosiksen Trough silver in Bloodia.Aluksi olin ihan pihalla että mitä tapahtuu mutta kuitenkin nappas sen verran palleista että kiinnostus säily.Siltä levyltä on löytynyt niin paljon uusia juttuja, taustaääniä + pari kohtaa jota ei aikasemmin ole rekisteröinyt.Kuullu levyn varmaan satoja kertoja.Parhautta.Mutta ei se nyt sitä tarkota että jos levy on eka kuulemalta ns.siinä,että se olisi paska... If a man wishes to rid himself of a feeling of unbearable oppression, he may have to take to Hashish. ~Friedrich Nietzsche |
 lxi
22.12.2003 16:42:03 | |
|---|
Tästähän nyt on eri koulukuntia jos mistä, mutta minusta parhaat levyt ovat sellaisia, jotka SEKÄ
1) kolahtavat heti ainakin sen verran, että jaksaa kuunnella uudelleenkin, ETTÄ
2) kestävät useampia kuuntelukertoja, tai jopa paranevat vanhetessaan.
Aivan. Jos levy on ensikuulemalta tylsä ja paska, ei siitä ole tarve odottaa sen enempää. Mutta jos jotain mielenkiintoista löytyy, se inspiroi kuuntelemaan uudelleen, ja joskus löytyy helmi. Vomitsprinkler on muuten tosiaan oiva esimerkki. "I do not agree with what you have to say, but I'll defend to the death your right to say it." -- Voltaire |
 Veikko
22.12.2003 16:45:28 | |
|---|
En ole koskaan ymmärtänyt miten levy voi aueta hitaasti. Jos jokin kuullostaa huonolta tänään tekee se sitä myöskin ensi viikolla ja kolmen vuoden päästä. Joku ihme myytti tuo "levyn aukeaminen". "Sähköurku!!!" (nuoren J. Karjalaisen äänellä) |
lxi
22.12.2003 16:49:36 | |
|---|
En ole koskaan ymmärtänyt miten levy voi aueta hitaasti. Jos jokin kuullostaa huonolta tänään tekee se sitä myöskin ensi viikolla ja kolmen vuoden päästä. Joku ihme myytti tuo "levyn aukeaminen".
Eli sinulle levy paljastaa koko olemuksensa heti ensimmäisellä kuuntelulla, eivätkä sen aiheuttamat tuntemukset muutu myöhempien kuunteluiden myötä miksikään? "I do not agree with what you have to say, but I'll defend to the death your right to say it." -- Voltaire |
Veikko
22.12.2003 16:56:54 | |
|---|
Eli sinulle levy paljastaa koko olemuksensa heti ensimmäisellä kuuntelulla, eivätkä sen aiheuttamat tuntemukset muutu myöhempien kuunteluiden myötä miksikään?
Ei. Kirjoitin hieman huolimattomasti. Syvin aatokseni ajatuksen tiimoilta on se, että jos levy kuullostaa huonolta heti niin sitä se myös on. Eikä levylle josta ei pidä montaa kuuntelu kertaa edes suo. Yksi riittänee.
Kelvollisista levyistä, ainakin osasta riittää/löytyy uutta ja vanhaakin mielenkiintoista kuunneltavaa loppuelämäksi. Tälläinen itselläni levy on esmes. Sting: Ten Summoners Tales. Siinä riittää minulle vielä yllin kyllin kuunneltavaa. "Sähköurku!!!" (nuoren J. Karjalaisen äänellä) |
Saturnina