Bluesangstia, mutta ei mitään ränttätänttää tällä kertaa.
Kuuletko, jos kuiskaan
sulle meren takaa?
Oletko nähnyt, kuinka
voimattomana makaan?
Oi tyttöni kevytkenkäinen,
tietäisitpä kuinka raskas
on sydämeni..
Tuulen lailla sinä kuljet
ja minä olen niin kaukana.
Kuuletko kuinka minä huudan?
Sinä olet niin kaukana.
Oi, tyttöni kevytkenkäinen,
tietäisitpä kuinka raskas on sydämeni.
Tietäisitpä kuinka suuri
on suruni.
Kenen syliin sinä tänään painat pään?
Kenen syliin sinä tänään painat pään?
Ja mä en tiedä missä olen, en tiedä, mutta tänne jään.
Yön yksinäiseen syliin minä tänään painan pään.
Kuuletko jos huudan
sulle meren takaa?
Kuuletko jos huudan?..
Oi tyttöni kevytkenkäinen,
tietäisitpä kuinka
kivi sydäntäni painaa.
Tietäisitpä,
kuinka lyijysaappaissani
olen kulkenut
tyhjää maisemaa.
Kenen syliin sinä tänään painat pään?
Kenen syliin sinä tänään painat pään?
Ja mä en tiedä missä olen, en tiedä, mutta tänne jään.
Maan syliin kai tänään painan pään.
Tuulta vasten takiasi,
läpi myrskyn vuoksesi.
Tuulta vasten takiasi,
läpi myrskyn vuoksesi. Terve, ja kiitos kaloista! |
Minusta erittäin hyvä. Voin kuvitella tuon sanoituksen pääsevän vielä pitkälle.
Kiitokset.
Kyseessä on muuten viides versio tuosta
tekstistä. Nyt olen siihen jotakuinkin tyytyväinen.
Kliseinenhän tämä viisu on, mutta ei (toivottavasti) niin groteskisti, ettei se pieni pilke silmäkulmassa näkyisi. Terve, ja kiitos kaloista! |
oo-p
Sheikki