Kitarat: kitarakamat ›

Heips!
 
Oon nyt pitemmän aikaa koittanut etsiskellä sitä oikeaa grunge-säröä, mutta nyt tuntuu, että lähes kaikki mahdollinen säätely on tehty näillä kamoilla. Tällainen Nirvana ja Soundgarden tyyppinen jyräävä särö olisi hakusessa. Loistava esimerkki hakemastani säröstä on Soundgardenin Outshined nimisessä biisissä, Nirvanan biiseistä esim. In Bloom on lähellä samaa. Oon kans pohdiskellu tuleeko kyseisissä biiseissä se jyty kitarasta vaiko bassosta? Bändin kanssa kun soittelen niin kokonaisuus on kuitenkin tärkeämpi. Kamoista voi lukea lisää jäsenkuvauksesta.
 
Kannattaisiko harkita säröpedaalia vai jotain muuta muutosta?
 
Kiitoksia jo etukäteen.

Musta tuntuu että noissa biiseissä se jyty tulee siitä että kitarat on tuplattu. Molemmissa esimerkeissä itse asiassa on aika kuivat saundit. En osaa nyt mitään oikein yleispätevää vinkkiä kyllä nyt antaa.

Musta tuntuu että noissa biiseissä se jyty tulee siitä että kitarat on tuplattu. Molemmissa esimerkeissä itse asiassa on aika kuivat saundit. En osaa nyt mitään oikein yleispätevää vinkkiä kyllä nyt antaa.
 
Tässä viime aikoina tuli Nevermind dokumentti, jossa just kertoiltiin nauhotuksista. Kitarat on tuplattu kyllä, mutta kyllä ne livenäkin kuulostaa ainakin melkein yhtä jykevältä. Siihen suuntaan siis on hakusessa, identtistä saundia tuskin voi saada.
 
E: Oma saundi kuulostaa omaan korvaan ainakin hieman sirisevämmältä, ei niinkään jykevältä. Ja ennen kuin kukaan kerkeää tulla sanomaan mitään Gain-potikan suunnasta niin kerron, että kyllä sitä on kokeiltu pyöritellä pienemmällekkin. ;)

E: Oma saundi kuulostaa omaan korvaan ainakin hieman sirisevämmältä, ei niinkään jykevältä. Ja ennen kuin kukaan kerkeää tulla sanomaan mitään Gain-potikan suunnasta niin kerron, että kyllä sitä on kokeiltu pyöritellä pienemmällekkin. ;)
 
No eipä taida tuo Valvestate olla paras mahdollinen vahvistin tuollaiseen musaan. Sirisevä säröhän on yksi sen vakio-ominaisuuksista:)
 
Nevermindilla Kurt käytti vahvistimena Mesa/Boogie Studio .22:sta.
 
Tuolta näkyy tarkemmin kamoja: http://www.kurtsequipment.com/

No eipä taida tuo Valvestate olla paras mahdollinen vahvistin tuollaiseen musaan. Sirisevä säröhän on yksi sen vakio-ominaisuuksista:)
 
Nevermindilla Kurt käytti vahvistimena Mesa/Boogie Studio .22:sta.
 
Tuolta näkyy tarkemmin kamoja: http://www.kurtsequipment.com/
 
Tuo sivu on käyty aika hyvin läpi kyllä. Tosiasiahan on, että ei Valvestatesta voi saaha Mesa/Boogien saundia, mutta lähelle olisi tarkoitus päästä. Olisiko sitten jotain säröpedaalia, joka olisi edes lähellä hakemaani saundia? Mielellään kuulisin myös kannattaako korostaa jotakin tiettyä EQ:n osa-aluetta.

http://www.thomann.de/fi/digitech_grunge.htm
 
tuolla pitäisi saada hyvät grunget. olen nähnyt ydellä videolla käytettävän tuota ja aika Nirvana saundit kyllä oli

Valvestateen puhdas kanava... sitten hommaat jonkun säröpurkin... Digitechin hot head, Bossin Ds-sarjalaiset... tai jonkun vastaavan laitoksen. Sitten vaan tallamikkiä käyttöön tonet ja volumet täysin auki. Täysin samanlaista saundia on vaikea saada kun siihen saundiin vaikuttaa niin monet eri tekijät, mutta eiköhän noilla perus grunge pörinää irtoo
 
pahoittelen tekstin epäkypsää ulkoasua ja muotoilua :)

Tuo sivu on käyty aika hyvin läpi kyllä. Tosiasiahan on, että ei Valvestatesta voi saaha Mesa/Boogien saundia, mutta lähelle olisi tarkoitus päästä. Olisiko sitten jotain säröpedaalia, joka olisi edes lähellä hakemaani saundia? Mielellään kuulisin myös kannattaako korostaa jotakin tiettyä EQ:n osa-aluetta.
 
no bassot pikkasen alle kello kahentoista... mid ja treb sitten pikkasen päälle sen kahentoista... noin ainakin mie lähtisin. Aika miedoilla asetuksilla. Tietysti noi asetukset kannattaa korvalla säätää ittelle sopivan kuulosiksi. Saundiin kun vaikuttaa myös kitara, mahdolliset säröpurkit, kaiutinkaappi yms yms

Electro-Harmonixin jompikumpi Big Muff, kannattaa joskus ostaa koska musta tuolla luulis menevän jotain Nirvanaakin. Jotain arvostelua tais olla m.netissäkin
 
Jeu, jatkakaa..

middleä ja fuzzia..

Kiitoksia asiallisista kommenteista! Ite oon päässy lähimmäs säätämällä bassot kaakkoon, middlejä vähän leikattu ja trebleä vähän reilu klo 12. Tuota Digitech Hot Headia voisin kokeilla, kun hintakaan ei hirvitä. Erityisesti tykkäilen, kun on erikseen basso ja treble tossa eikä pelkkää tonea, joka taas on DS-sarjalaisissa.

Grungesärö on oma lukunsa, ja taidetta itsessään. Pari juttua kun ottaa lähtökohdaksi, niin alkaa löytyä tuota rouheaa ja rakeista ison kitaran soundia.
 
1) aja aina kitara yhtä aikaa useampaan vahvistimeen niin että niissä on eri efektipedaalit välissä, esim tummempi soundi + fuzzia ja kirkkaampi soundi + distortioneja
2) käytä aina useampaa säröpedaalia peräkkäin boostaamaan toisiaan
3) jos mahdollista, aja kitara vielä yhteen vahvistimeen jossa on hyvä puhdas (pikku-Mesat, vanhat Fenderit) ja ota sieltä puhdas botne
4) viivästä toista vahvistinlinjaa vaikkapa delaylla 12-25 millisekuntia ennen särötystä
5) älä kaiuta säröä. Jos haluat käyttää kaikua, tarvitset puhtaan kitaran kaiutettavaksi
 
Sitten kun halutaan se soundi joka Bob Mouldilla on Sugarin alkupään levyillä, joudutaan mahdollisesti hakemaan Eventide Ultra Harmonizeria ja vastaavia studiolaitteita kitaran ja vahvistimien (joiden välissä on aina viive) kanssa. Hieno särö on se, kahdet Marshallit ja kahdet Jazz Chorukset tai Fenderit.

mä en nyt ihan nirvana soundeilla soittele, mutta ihan persoonallisella "grunge" säröllä, tosin ehkä kevyemmällä mitä tässä haetaan.
 
Resepti:
 
Putkivahvari, mulla toimii yks kanavainen Laney. Hieman Gainia, että putket saa pikkuisen rosolle, mutta kuitenkin niin että headroomiakin löytyy.
 
Siitä sitten joku sopiva medium-gain overdrive, missä on itsessään jo rikas mutta lämmin särö. Sitä sitten buustailee jonkun toisen overdriven kanssa. Itseäni miellyttää Catalinbread yhdistettynä laneyhin, tosin huippu boosteria en ole vielä löytänyt. Kitarassani on vielä hieman tukkoinen mikki mahonkikepukkaan, mutta toivottavasti asia korjaantuu Seymour Duncanin '59 talla mikillä. Kaappina V30 aiheutta herkullisen midlen.
 
Mutta, nykyiselläkin kalustolla tulee ihan mukavaa grunge pörinää, vaikka musiikkityylin puolesta sotken siihen ajoittain kaikkea sekavaakin.
 
Niin, what's the point? Eli löydä joku erittäin mieluisa overdrive jonka ominaissoundi miellyttää, sitä sitten yrittää buustailla tarpeen vaatiessa erilaisilla pedaaleilla, tai laittaa sen buustaamaan jotain toista pedaalia.
Ja styrkka missä on tasapainoinen ja mehukas clean, sitä on hyvä ajaa rosolle äsken mainituin konstein. oikotietä onneen tuskin löytyy, mutta maltin kanssa järkevää tulosta voi saada aikaan:)

Grungesärö on oma lukunsa, ja taidetta itsessään. Pari juttua kun ottaa lähtökohdaksi, niin alkaa löytyä tuota rouheaa ja rakeista ison kitaran soundia...
 
Kuulostaa järkevältä, mutta meikäläisen budjetilla ei tollasta kamarinkiä noin vain kasailla. Tässä nyt ensimmäiseen hätään haen vähän tuollaista pehmeämpää distortionia. Uskoisin, että tällä pääse jo lähemmäs sitä saundia mitä haen.

..Kannattaisiko harkita säröpedaalia vai jotain muuta muutosta?
 
Kannattanee ainakin koeajaa muutaman eri perus särö/OD-pedaalin yhdistelmää suoraan efektilooppiin, niin ei se valvestaten (etuasteen) ominaissoundi pääse liikaa dominoimaan soundia.
 
Välillä jo kaksikin hyvin valittua overdriveä tuottaa aika hulppeita ikisustain stoner/grunge sävyjä, vaikka yksinään olisivatkin suhteellisen mietoja tai muuten pliisuja vekottimia. (itsellä on Jubileen loopissa yleensä SD-1+SD-2 tai SD-2+BD-2 tms).
 
Ja jos ei räkä riitä, niin sekaan vielä joku futsi ja/tai EQ.

Tubescreamer + Big Muff
 
Siitä se lähtee.

Välillä jo kaksikin hyvin valittua overdriveä tuottaa aika hulppeita ikisustain stoner/grunge sävyjä, vaikka yksinään olisivatkin suhteellisen mietoja tai muuten pliisuja vekottimia.
 
Tää on kyllä totta. Omien kokemuksien perusteella juuri nuo ns. Low-Medium-gain pedaalit toimivat kahdestaan kun tauti. Vielä kun kaivaa jotain persoonallisia laatikoita, niin yhdistelmät voivat olla todella viehkeitä. Esim Ibanezin TubeScreameri (siis se ihan orginaali) pelaa makoisasti monet muun pedaalin kanssa
 
siitä tulee ehkä hiukan sotkuista big muff+tubeScreamer, tosin grungessahan se ei o pahaksi

Sitten kun halutaan se soundi joka Bob Mouldilla on Sugarin alkupään levyillä, joudutaan mahdollisesti hakemaan Eventide Ultra Harmonizeria ja vastaavia studiolaitteita kitaran ja vahvistimien (joiden välissä on aina viive) kanssa. Hieno särö on se, kahdet Marshallit ja kahdet Jazz Chorukset tai Fenderit.
 
Bob Mouldilla on todellakin nerokas soundi, pidän vielä enemmän Hüsker Dün aikaisesta murinasta.
 
... tosin, silloin ei mistään Grungesta puhuttu vielä yhtään mitään.

Nevermindilla Kurt käytti vahvistimena Mesa/Boogie Studio .22:sta.
 
Toisen lähteen mukaan käytti omaa Mesa/Boogie Studio Preamp-Crownin pääte-Marsun 4x12 - settiään. Lisäksi mausteina käytettiin Fenderin Bassmania ja Vox AC30:a. Noita futsipedaaleja en tämän kaltaiseen saundiin lähtisi suosittelemaan, ne on enemmän sitä Mudhoney/Melvins-osastoa sitten. Lithiumissa käytettiin Nevermindilla Big Muffia Bassmaniin, ja kuulostaahan se aika erilaiselta. Mutta enemmän ehkä pedaalisäröä putkivahvariin kuin säröä putkivahvarista itsestään tässä haetaan. Mielenkiintoista muuten on, että Cobain äänitti usein putkicomboilla (Bleach ja In Utero on tehty Twin Reverbillä), mutta livenä ei ollut koskaan täysputkikonetta.
 
Soundgardenin juttu taas on ehkä enemmän siinä soittotyylissä, drop-d riffejä tummalla putkisäröllä. Peaveyn VTM:äähän taisi Thayil käyttää Badmotorfingerin aikaan, mutta myöhemmin mukaan tuli Mesan Rectot, ja studiossa signaalia jaettiin useampaan vahvariin.