Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Itseltä on löytynyt normi Ghost Reveries ja sain tuossa sen Special Editionin levykaupasta kun oli tarpeeksi leimoja leimakortissa. Mielestäni dokkari oli erittäin mielenkiintoinen ja hieno, mutta tuota mainintaa "and the never-before-seen Director's Cut of "The Grand Conjuration" music video", kun se videohan on se täsmälleen sama lyhyt versio mitä löytyy youtubesta yms. Eipä tuolla nyt niin väliä ole, en niin musiikkivideoista perusta.

Niinpä. Vähän hanurista kun tällainen systeemi ei suosi niitä jotka ostivat Ghost Reveriesin heti kun se ilmestyi.
 
Kätevä rahastaa, kun monet tosifanit ostavat sen kuitenkin kahteen kertaan.

Tulin hommanneeksi Anttilan alesta tuon Ghost Reveries -spesupaketin edukkaasti - eipä ole Opeth meikäläiselle aiemmin näin kovasti kolahtanut. Multa löytyy ennestään Still Life, BWP ja Deliverance. Vaikka nuo aiemmatkin lätyt ovat toimineet ihan mukavasti, niin jokin on jäänyt puuttumaan.
 
Uusimmalla Opethin musa on jotenkin vielä monipuolisempaa ja rikkaampaa kuin aiemmin, löytyy niin tunnelmaa, hienosti rakennettuja melodioita ja hiukan Toolin päin kallistavia rytmikikkailuita (ja kyllä, ne kuulostavat Toolilta eivätkä niiltä 70-luvun esikuvilta). Päälle kun heittää vielä mainiot kosketinmatot ja Micken ennestään tiukentuneen tulkinnan, niin kyseessä on mun makuun paras Opeth-levy. Ai niin, sounditkin ovat todella komeat varsinkin kuulokkeilla rauhassa diggaillessa tämän huomaa... Oiskohan Roadrunnerilla ollut heittää hieman isompaa budjettia studiohommiin, tiedä häntä.

(ja kyllä, ne kuulostavat Toolilta eivätkä niiltä 70-luvun esikuvilta). Päälle kun heittää vielä mainiot kosketinmatot...
 
Mielestäni nuo syna jutut juuri tekevät sen 70-luvun fiiliksen tälle levylle.

Mielestäni nuo syna jutut juuri tekevät sen 70-luvun fiiliksen tälle levylle.
 
Juu, tuo on kyllä totta. Opethin musassa on aiemminkin ollut semmonen varsin miellyttävä 70-lukulainen progeviba. Tarkoitin tuossa niitä rytminakuttely-juttuja, missä rummut ja kitarat napsaa synkassa jotain harvinaisempia tahtilajeja - ne tuovat mieleen Toolin.

Oiskohan Roadrunnerilla ollut heittää hieman isompaa budjettia studiohommiin, tiedä häntä.
 
Käsittääkseni bändi ei ollut millään levy-yhtiöllä kun Ghost Reveries nauhotettiin.

Ai niin, sounditkin ovat todella komeat varsinkin kuulokkeilla rauhassa diggaillessa tämän huomaa... Oiskohan Roadrunnerilla ollut heittää hieman isompaa budjettia studiohommiin, tiedä häntä.
 
Ei siihen ylimääräistä budjettia tarvita, kun äänityspaikkana toimi Cutting Room Facilities ja apuvoimana Jens Borgren. Kyseisestä mestasta kun on aivan viime aikoina tullut jonkin sortin kultakaivos. Parin viime vuoden aikana studiolla on valmistunut ainakin "kolme 5/5 ässää", eli Opethin Ghost Reveries, Katatonian The Great Cold Distance ja Amon Amarthin With Oden On Our Side. Tolkuttoman kovaa jälkeä.

Ei siihen ylimääräistä budjettia tarvita, kun äänityspaikkana toimi Cutting Room Facilities ja apuvoimana Jens Borgren. Kyseisestä mestasta kun on aivan viime aikoina tullut jonkin sortin kultakaivos. Parin viime vuoden aikana studiolla on valmistunut ainakin "kolme 5/5 ässää", eli Opethin Ghost Reveries, Katatonian The Great Cold Distance ja Amon Amarthin With Oden On Our Side. Tolkuttoman kovaa jälkeä.
 
...ja vielä lisätäkseni tai täsmentääkseni hieman... levy (Ghost Reveries) oli JO valmis paljon ennen kuin Opeth neuvotteli itsensä Roadrunnerille tai neuvotteli ylipäätäänsä kenenkään levy-yhtiön kanssa.
 
Olen täysin samaa mieltä tuosta Borgrenista. Nuori "sälli", mutta varma "kuuma nimi" tulevaisuudessa.
 
Mikael Åkerfeldt kommentteja, kun etsivät tai hakivat "oikeanlaista" äänimaailmaa Ghost Reveriesille:
 
"setting sounds with Jens was very easy and interesting. We tried several different amps and changing valves etc...we ended up using Laney's, Mesa Boogie's, Vox's and even some fucking Pod's. I hate those things but I can't deny they sound great occasionally."

Käsittääkseni bändi ei ollut millään levy-yhtiöllä kun Ghost Reveries nauhotettiin.
 
Aivan, kyllähän mä tuosta olinkin jo lukenut levyn kansista... Pääs vaan unohtumaan :)

Heheh. Sattuipas hauska juttu silmään, kun silmäilin Rauhan Tervehdystä - ja ei, en kuulu kirkkoon, mutta silti tuota vielä postilaatikosta puskee (toim. huom.). Artikkelissa "Virret antavat tilaa epäillä" olevassa kuvassa eräs musiikinopettajaksi pian valmistuvan naisen hyllyssä komeilee Opethin Darnation! :D Tosin, jos hyllyssä olisi komeillut Still Life, niin olisin kyllä tippunut totaalisesti sohvalta. :D

Opethin Darnation! :D
Sori ihan pakko tarttua tähän. Darnation... Darn!!! :D

Mikä biisi tuo on muuten mikä soi tuossa GR-dokkarissa siinä kohdassa kun on Peter puhuu introsta ja siitä niiden kättelytavasta? On hienon kuuloinen biisi siinä meinaan.

Sori ihan pakko tarttua tähän. Darnation... Darn!!! :D
 
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Damnation/Deliverance kaksikosta puhutaan yleisesti myös D1- ja D2-nimillä.

Tulipa tuossa täydennettyä Opeth-kokoelmaa. Damnation (7,95e) ja Lamentations DVD (13,95e) irtosivat CDONista kyllä ihmeen halvalla... Ihan vinkkinä tämä, jos joltain nämä vielä puuttuvat.

Eilen tuli kuulemma öypettiä radio Rockilta 8-|
 
JEA

Eilen tuli kuulemma öypettiä radio Rockilta 8-|
 
JEA
 
Oho, plussan paikka heille jos noin tekivät.

Oho, plussan paikka heille jos noin tekivät.
 
Taisi olla Klaus Flemingin torstain ohjelma, mikä ikinä sen nimi onkaan...
Biisi oli kuiteski Ghost Reveriesiltä ja kymmenisen minuuttia pitkä. Aika pitkä radioon mutta mikäs siinä!
 
e: niin ja biisin nimihän ei koskaan selviä

Taisi olla Klaus Flemingin torstain ohjelma, mikä ikinä sen nimi onkaan...
Biisi oli kuiteski Ghost Reveriesiltä ja kymmenisen minuuttia pitkä. Aika pitkä radioon mutta mikäs siinä!
 
No tuohan on jo brutaalia!

Taisi olla Klaus Flemingin torstain ohjelma, mikä ikinä sen nimi onkaan...
 
Onko se vielä metalliliitto vai onko muuttunut sitten eri radiokanavan myötä.. Mutta hieno homma, että Opethkin radiosoittoon pääsi, vaikka onkin ehkä yksi kappale / vuosi, mutta silti:)