Kitarat: soittaminen ›

Niin, aivan rakkaat mnettiläiset: Mikä tekee esimerkiksi Robert Johnsonista tai Muddy Watersista tunteikkaamman soittajan, kuin vaikka Steve Vai tai vaikka Alex Skolnick? Mielestäni herrojenn soitossa on aivan vitusti tunnetta. Mitä vittua edes on tunne? Missä se on mitattavissa?
 
Kertokaa nyt jumalauta. Ja Anteeksi perkeleesti.

Se, että soittaa huonosti. Tai näin olen käsittänyt. Ei pysy ihan timessä jne. = tunnetta.
 
Jazzäijät toki päästelee miljoonaa, siinä se on kai vähän eri asia.

Se, että soittaa huonosti. Tai näin olen käsittänyt. Ei pysy ihan timessä jne. = tunnetta.
 
Jazzäijät toki päästelee miljoonaa, siinä se on kai vähän eri asia.
 
Ai se vai? Jos jumalauta Mr. Vai soittaakin melko tarkasti, eise minun silmissä tee hänestä tunteetonta, kuunnelkaa esimerkiksi For the love of god.

Et ole ainoa, joka on tätä ihmetellyt. Blueskitaristi saattaa ränttätänttää kompatessaan miettiä lähinnä huomisen viinaostoksia, ja sankarihevisooloa leveässä haara-asennossa sahaava pitkätukka saattaa mielessään olla juuri teurastamassa lohikäärmeitä. Tai päinvastoin, mistä minä tiedän. Pointtina se, että miten sivustakatsoja voi muka päätellä, kuinka suurta tunnetta kitaristin soitossa juuri nyt on? Bendien määrästä? Vibraton käytöstä?
 
Kai se loppuviimeksi kulminoituu siihen, että osaa rypistää kunnon synnytysirvistyksen naamalle lavalla ja muistaa tilittää karua elämäänsä lavan ulkopuolella :)

Tunteikkuus:
http://www.youtube.com/watch?v=ZTVnCyDoQlQ
 
Tunnettomuus:
http://www.youtube.com/watch?v=pkZ3Ba7Hk7Q
 
Noh?

Eiköhän se ole niin, että soiton tunteikkuus riippuu tasan siitä, millaisia tunteita soitto herättää kuuntelijassa. Fareri saattaa vetää tilunsa elämää suuremmalla fiiliksellä, mutta valtaosaan kuuntelijoista se ei tee minkäänlaista vaikutusta. Ei herätä tunteita, on siis tunteetonta. BB Kingin soitto puolestaan on bluesin kuuntelijoiden mielestä todella tunteikasta, mutta se johtuu vain siitä, että BB:llä on kyky herättää tunteita soitollaan. Myöskin jonkun yleisesti tunteettomana pidetyn hevitiluttajan, esimerkiksi Farerin soitto saattaa jonkun mielestä olla hyvin tunteellista. Makuasioita...
 
Harvinaisen epäselvä viesti, mutta koittakaa ymmärtää. Ei tähän aikaan yöstä ajatus liiku.

Odotan sitä hetkeä kun FF siirtyy kitarasta Chapman Stickin soittajaksi :/

Ainako tästä vääntää pitää..? :) Soittajan aspektista tunteikkuus on sitä mitä hän tuntee soittaessaan. Kuulijan näkökulmasta sitä, mitä hän tuntee seuratessaan soittoa. Ja nämä ovat totaalisen subjektiivisia asioita.
 
Soittakaa enemmän, puhukaa vähemmän.

Jos tota ferrarin soittoa ei ollu nopeutettu niin.....niin....Toi hippivideo oli kyl aika tunteikasta..

"Tunteet ovat ristiriidassa järjen kanssa" - Spinoza
Päätekö sama kitaransoittoon ja ylipäänsä musiikkiin? Jotkut sanovat, että musiikin pitäisi syntyä tunteista, mutta onko Farerin über-tilun taustalla esim. "Hard love woman"-stoori, vai onko Farerilla joku muu syy vetästä kameralle miljoona nuottia sekunnissa? Pitäisikö musiikissa sittenkin - Spinozaa mukaillen - passiiviset tunteet (rakastuminen, vihastuminen, jne.) järjellistää aktiivisiksi (ottaa tunteilta valta pois), eli luoda musiikkia vain järkeä käyttämällä? Siinä sitä pähkinää. Hyvä jos joku tajusi.

Tunne on loppujen lopuksi nettimuusikon viimeinen oljenkorsi perustellessa oman suosikin paremmuutta. Yleisenä sääntönä voi sanoa että tunne loppuu siinä vaiheessa kun tulee liikaa nuotteja. Tunnetta ei kannata lähteä tulkitsemaan esim. ilmeistä koska hevimuusikolla ne ovat teeskenneltyjä.

No mutta esmes. progessahan on juuri kysymys tarkkuudesta ja orjallisesta nuoteistasoittamisesta(?).
 
Ai on vai?
 
Reps.. :-)

"Tunteet ovat ristiriidassa järjen kanssa" - Spinoza
 
Mä en Spinozan ajattelua muutenkaan voi millään allekirjoittaa, mutta sanotaan nyt vaikka näin: Järjen vastakohta ei ole tunne, vaan tyhmyys.

On vietävän tyhmän näköistä kun kaveri vääntää naamaa kuin apina (siis soittaessaan kitaraa). Ilmeisesti tunteella soittaminen liitetään usein tuohon naaman vääntämiseen. Minusta on ainakin kivempi katsella sellaista soittajaa, joka soittaa "coolisti tunteella" ilman suurempia maneereja, kuin soittajaa jota katsellessa tulee mieleen ettei vain joku tunkisi samanaikaisesti bassokitaraa hänen ahteriinsa. Ehkä nämä teknisesti taitamattomammat kitaristit yrittävät kompensoida soittataitoaan elehtimällä enemmän ja vääntämällä naamaa... Mutta siihenhän jää tosin enemmän aikaakin...

Oisko kyse enemmän soiton vivahdeikkuudesta kuin naaman väännöstä?
Esim. tossa farerin soitossa ei musta hirveesti nyansseja ollut, se oli semmosta
on/off paahtoa.
Jos itseilmaisun keinot on kauheen rajalliset ja soitto kaavamaista niin se
ei ainakaan mussa herätä hirveesti vastakaikua.

On vietävän tyhmän näköistä kun kaveri vääntää naamaa kuin apina (siis soittaessaan kitaraa).
 
joskus jotain''tunteekasta'' soittaessa huomaa ilmehtivänsä omituisesti. yleensä kaverit huomaa sen, itse ei niinkään. ja totta, se on aika tyhmän näköistä :)

On hieman epäreilua rinnastaa nuo kaksi YouTuben videopätkää keskenään, kun toinen on pelkkää shred-juttua/nopeuden esittelyä kotona (Fareri) ja toinen konserttitaltiointi.
 
Katsokaapas vaikka tämä Rusy Cooleyn keikkataltiointi, minusta ainakin siinä on tunnetta... eikä ainoastaa siksi, että kaveri vääntää valitettavasti naamaa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=5fKG8YW_Ujw
 
Ja Rustyn videoita löytyy enemmän kaverin kotisivuilta:
http://www.rustycooley.com/video.html

tunne on sitä mitä soittajalla liikkuu päässä, ei sitä mitä kuuntelija luulee kuulevansa hmm äärimmäisen tunteellisessa soitossa ei ihminen pysty hallitsemaan tuskissaan omia kasvonliikkeitään, siitä siis nuo ilmeet 8) olen myös todennut että mahdollisimman kovassa ja nopeassa menossa tunteet purkautuu paljon vahvempina ja helpommin ;)

http://www.youtube.com/watch?v=4Lb9h0J_ajA
 
Sanokoot muut mitä tahansa niin tuosa on mun mielestä sitä tunnetta