Kitarat: akustinen ›

Moro!
 
Useimmilla esim. radiosta kuulemillani levyillä, joissa on soitettu akustista teräskielistä komppikitaraa soundi on ollut todella heleä. Olenkin alkanut pitämään tällaisesta soundista ja äänitellessä todennut, että sellainen istuu biisin äänikuvaan usein paremmin kuin soundi, jossa olisi enemmän tummuutta ja alempia taajuuksia.
Valitettavasta akustinen, jonka tällä hetkellä ei soi kivinkaan heleästi, vaan sen sointi on varsin tumma. Sillä saa äänitettyä todella hyvänkuuloisia melodioita ja näppäilykuvioita, mutta komppauksesta tulee liian "mutainen". Kysymykseni kuuluukin:
 
Mikä kitara (mieluusti alle 1000 euroa) antaa parhaan heleän soundin kompatessa?
 
Millaista mikitystekniikkaa (mikit & mikkien asettelu) olette käyttäneet juuri tällaisen heleän soundin saamiseksi? Eli nyt en puhu ensisijaisesti kitaran omista mikeistä (niistäkin saatte toki kommentoida), vaan ulkopuolisista studiomikeistä.
 
Kiitoksia vastauksista!

12-kielistä mä käyttäisin, jos heleä saundi on on hakusessa.

Harley Bentonin Blues-setti+Rode Nt3
 
:)
 
http://koti.mbnet.fi/~plommi/Musa/kakkastinen.mp3

Jos kappaleessa on useita soittimia tai laulua, niin jokaisen pitäisi sijoittua hyvin omalle taajuuskaistalleen tai muuten äänet menevät päälletysten ja toista ei kuule. Tämä on yleinen ongelma "tummasoundisten" akustisten kanssa, että niitä ei ole hyvä nauhoittaa, eikä niitä saa hyvin nauhalle kuulostamaan siltä miltä soittaja sen kuulee. Lisäksi toiset akustiset, eteenkin D-koppaiset, antavat paksun äänimaailman, joka yleensäkin on aina vaikeampi saada nauhalle. Tästä syystä monet amatöörit ja ammattilaiset suosivat nauhoituksissa pienempikoppaisia kitaroita, joiden soundi on hieman kompressoitunut (hyvällä tapaa) tai sitten puukompinaatioita, joiden luontainen soundi on kirkkaampi kuin vaikka ruusupuun, joka on tunntusti tumma ja kaiullinen. Nauhoittaessa pystyy myös vaikuttamaan siihen mitä mikrofoni ottaa nauhalle sijoittamalla sitä otelaudan mukaisesti joko pois kaikuaukosta, jolloin bassoäänet vähenevät tai sitä päin. 1000euron hintaluokkaan suosittelen valitsemaan kitaran jonka kokoluokka on maksimissaan OM tai pienempi. D- ja Jumbo kitaroita on yleensä aina vaikeampi nauhoittaa, joskin jotkut vaahterakoppaiset jumbot ovat kyllä hyvän kuuloisia nauhoitettuna. Vaikea sanoa mitä tarkoitat soundilla jota yleensä kuulee kappaleissa, koska minusta säännöllisesti kuulee ihan paskalta kuulostavia akustissoundeja levyillä, joiden tekoon on käytetty paljon rahaa ja aikaa. Eli, pienempi koppa ja sivu- ja pohjamateriaaleina vaahtera, mahonki tai vastaava, joka antaa kirkkaamman äänensävyn.

1000euron hintaluokkaan suosittelen valitsemaan kitaran jonka kokoluokka on maksimissaan OM tai pienempi. D- ja Jumbo kitaroita on yleensä aina vaikeampi nauhoittaa, joskin jotkut vaahterakoppaiset jumbot ovat kyllä hyvän kuuloisia nauhoitettuna. Vaikea sanoa mitä tarkoitat soundilla jota yleensä kuulee kappaleissa, koska minusta säännöllisesti kuulee ihan paskalta kuulostavia akustissoundeja levyillä, joiden tekoon on käytetty paljon rahaa ja aikaa. Eli, pienempi koppa ja sivu- ja pohjamateriaaleina vaahtera, mahonki tai vastaava, joka antaa kirkkaamman äänensävyn.
 
Elikkäs kitaran kansi on yleensä kuusta(spruce)? Onko sen luontainen saundi kirkas vai tummempi?
Sitten sivut ja pohja voivat olla muutakin materiaalia? Vaahtera oli englanniksi maple?
Mitä tuo OM -tarkoittaa?
Voisitko vielä antaa esimerkkejä kitaroista, jotka täyttävät kriteerisi?
 
Ihan totta, mitä sanoit tuosta mikin sijoittelusta. Ääniaukkoa kannattaa tosiaan varoa, ettei tule liian tummaa saundia. Mikki vaikuttanee yllättävän paljon. Konkkamikillä vissiin pitäisi mennä parhaan saundin saamiseksi ja kirkkaan / erottelevan.
 
No joo, ei siellä levyillä varmaan kovin usein oo panostettu siihen akustiseen niin paljoa, jos se on vain pieni komppi-mauste kertsissä. Mutta pointti oli se, että lähes aina se saundi jota kuulee on todella heleä niin että erottuu miksauksesta eikä oo muiden soittimien / laulun tiellä.

Entä ohuempi pleku, ohuemmat kielet?
 
Tuossa jotain mikittämisestä, mutta luultavasti olet näistä perillä paremmin kuin minä:
http://www.saecollege.de/reference_material/pages/Guitars%20acc.htm
 
Nashville-viritys (high strung guitar) vaatinee kitaran säätämisen pysyvästi ohuille kielille (12-kielisen yläkielet 6-kielisessä), mutta helinää varmaan riittäisi: http://www.guitartips.addr.com/tip164.html

Harley Bentonin Blues-setti+Rode Nt3
 
:)
 
http://koti.mbnet.fi/~plommi/Musa/kakkastinen.mp3
 
Lähteekö tämä setti tosiaan Harley Bentonin halpaakin halvemmasta blueskitarasta? :O

Jonnekin sinne kaulan ja kopan liitoskohtaa lienee hyvä mikillä tähtäillä.

Kannattaa myös ettiä sopivat kielet ja pleku.

Hyviä vinkkejä tulee, kiitos!
 
Kieliin on kiinnitetty huomiota:
 
Mitä konkreettista kielisettiä suosittelisitte? (Tämän hetkiset kielet ovat kieltämättä aika vanhat ja tunkkaiset....)

Mitä konkreettista kielisettiä suosittelisitte? (Tämän hetkiset kielet ovat kieltämättä aika vanhat ja tunkkaiset....)
 
Ja kitarassa tumma soundi? Uutta kielisettiä :-)

Lähteekö tämä setti tosiaan Harley Bentonin halpaakin halvemmasta blueskitarasta? :O
 
Kyllä, hyvä kitara, kannattaa ostaa! Lause ei sisältänyt yhtään sarkasmia ja hyvällä kitaralla meinaan että hintaisekseen hyvä kitara. Niin.

Jonnekin sinne kaulan ja kopan liitoskohtaa lienee hyvä mikillä tähtäillä.
 
Tai tallaan. Ja sitten avataan diskanttisäädintä eräskin desibeli. Saundia on palio kehuttu.

Lähteekö tämä setti tosiaan Harley Bentonin halpaakin halvemmasta blueskitarasta? :O
 
Kyllä tuo siitä lähtee. Mulla kävi pari kaveria kaljoittelemassa eilen ja tietenkin siinä kitaroita soiteltiin. Kaverit ihmettelivät kovin tuon HB:n soundia ja soitettavuutta. Koitin tyrkätä tuota mun Yamaha APX-4A:ta käteen "koita nyt tuotakin"-periaatteella, mutta ei se kauaa käsissä pysynyt, kun HB oli enemmän mieleen. 50 eurolla kaveri tuon heti ostaisi, vaikka sanoin uuden maksavan sen 41e:) Toki se voi olla vähän arpapeliä millainen laite sieltä uutena tulee. Sitäkään ei tiedä, miten tuo kitara muuttuu ajan myötä.

Käytättekö aina äänityksissä akustisen kitaran kompissa plekua?
Itselläni ongelma, kun asun kerrostalossa ja huoneistossa asuu "herkkäkorvaisia", niin joudun yrittämään tehdä komppinauhoituksia sormilla kompaten. Lopputulos on kyllä tumma sointi.
Ehkä tosi ohut plektra auttaisi?

Käytättekö aina äänityksissä akustisen kitaran kompissa plekua? Itselläni ongelma, kun asun kerrostalossa ja huoneistossa asuu "herkkäkorvaisia", niin joudun yrittämään tehdä komppinauhoituksia sormilla kompaten. Lopputulos on kyllä tumma sointi.
 
Tuo on varmaan soittotyylistä riippuvaa. Eli, ne jotka käyttävät soittaessaan plektraa soittavat kompit myös nauhalle näin. Tämä menee jo vähän asian vierestä, mutta tuollaisesta nauhoittamisesta ei kyllä tule mitään jos joutuu soittamistaan hillitsemään erinäisistä syistä. Siinä menee fiilinkikin pilalle kun joutuu miettimään tuollaisia asioita. Nauhoittele silloin kun olet yksin ja on mahdollisuus soittaa kunnolla kompit nauhalle.

Juuri noin, eli soittamisesta EI tule luontevaa - eikä oikein mitään - jos vähänkin joutuu hillitsemään ja jarruttelemaan.
Plektralla saa kyllä kompin kuulumaan selkeämmin muiden soittimien seasta. Soittokorkeus on valittava huolellisesti, ettei mene kovin paljoa muiden soittimien taajuuksien päälle.
 
Kun tekee nauhoituksia, niin siinä on jo muutenkin samalla yritettävä tarkkailla monia asioita: esim. vasemman käden aiheuttamat soinnunvaihtoäänet ym kielten vingahtelut pitää saada pysymään tietyissä rajoissa. Niitä pystyy hieman editissä hiljentämään, mutta jo soitossa kannattaa asia huomioida.

Soittokorkeus on valittava huolellisesti, ettei mene kovin paljoa muiden soittimien taajuuksien päälle.
 
Jos kuuntelee valtaosaa rokkilevyjä joissa on akustista kitaraa muiden soittien kanssa, niin kitarasta kuuluu yleensä vain plekun ääni. Silti, jos akustisen kitara miksattaisiin pois, niin sen huomaisi helposti, mutta tämä vain on niin, että kitaran taajuudet menevät aina osittain muiden päälle ja mitä enemmän muita instrumentteja, niin sitä vähemmin/huonommin se kuluu.
 
Kun tekee nauhoituksia, niin siinä on jo muutenkin samalla yritettävä tarkkailla monia asioita: esim. vasemman käden aiheuttamat soinnunvaihtoäänet ym kielten vingahtelut pitää saada pysymään tietyissä rajoissa.
 
Tämäkin on ainakin itselle sellainen homma että ei tule soitosta mitään jos tuollaisia miettii. Parempi yrittää kielivalinnalla ym. seikoilla vaikuttaa niihin etukäteen ja soittaa kuten normaalisti, mutten jää semmoinen rentous puuttumaan.

Käytättekö aina äänityksissä akustisen kitaran kompissa plekua?
Itselläni ongelma, kun asun kerrostalossa ja huoneistossa asuu "herkkäkorvaisia", niin joudun yrittämään tehdä komppinauhoituksia sormilla kompaten. Lopputulos on kyllä tumma sointi.
Ehkä tosi ohut plektra auttaisi?
 
Plekua käytän aina kun yritän saada sen kitaran "heleäksi" ja istumaan muun soitannon joukkoon. Saako plekun paksuutta vaihtamalla isoja eroja saundiin?
 
Tykkään soittaa myös etusormen kynnellä (pidän sormia kuten plekua soittaessa, mutta plekuna toimiikin etusormen kynsi). Näin on helpompi vaihtaa näppäilyyn lennosta. Mutta olen huomannut, että näin äänittäessä tulee turhan tumma soundi.
 
Kerrostalossa asia on vähän niin ja näin....
Jos soittaa liian kovaa (esim. sähkistä vahvistimelle) ja saa vihaiset koputukset naapurista niin eipä oo enää fiilistä jatkaa nauhottamista.
Jos taas joutuu himmailemaan on sekin vähän ärsyttävää...
Pitäis vamaan säästää "vähä" rahaa ja ostaa oma talo. ;D ;D
 
Joku kirjoitti, että nauhoituksissa kuuluu lähinnä plekun ääntä.
Mistä tämä saundi sitten äänitetään? Läheltä pleukia, mutta ei kuitenkaan ääniaukon kohdalta?