Kitarat: soittaminen ›

Nyt on plärätty nuo 7 moodia läpi. Kertokaas, mitä biisejä olis, joiden päälle voi vedellä erilaisia improvisoituja moodisooloja ni sais käyttää käytännössä moodeja.
 
Ja nyt tiiän tämmöset setit:
Jooninen moodi sopii maj7 ja 6-sointujen päälle
Doorinen sopii m7 ja m6 -sointujen päälle
Fryyginen sopii m7 -soinnun päälle
Lyydinen sopii maj7 ja 6 -sointujen päälle
Miksolyydinen sopii 7 ja 6 -sointujen päälle
Aolinen sopii m7 -sointujen päälle
Lokrinen sopii m7b5 -soinnun päälle
 
Mutta missä biisissä on esim. pelkkää seiskasointua? Ei missään! Minkälaisiin sointukiertoihin eri moodit sopivat?
 
Toisin sanottuna haluan moodit arkipäiväiseen soittamiseen. Saa kertoa iha yleisesti et missä kaikessa yhteydessä voi käyttää mitäkin, ja missä musiikissa/biisissä voi kuulla jotain tiettyä moodia paljon ym ym.
 
Kiitos etukäteen vastauksista

Frank Gambalen "Modes no more mystery" oli erittäin hyvä opetuspätkä jonka kerran näin. Kannattaa tsekata. Itse en tiedä moodeista mitään. :-)

Pohdiskelua: Onko sen koko biisin oltava yhtä sointutyyppiä, jotta kykenet hyödyntämään jotain moodia soitossasi?
 
Eiköhän se moodien osaaminen tule parhaiten esiin nimen omaan siinä, että osaat taktisesti oikeissa paikoissa käyttää eri sointuja parhaiten "kuvaavia" moodeja. Esimerkiksi melkein mikä tahansa jazz-standardi sisältää yleensä maj7-tyyppisiä, m7-tyyppisiä ja 7-tyyppisiä sointuja, joihin voit jo kokeilla hyvin suurta osaa moodeista.
 
En halua pelotella vielä tässä vaiheessa kauheasti, mutta myös harmonisen ja melodisen molliskaalan sävelistä rakentuu omat moodinsa lähtösävelestä riippuen. Etenkin melodisen mollin moodit ovat mielenkiintoisia ja tuovat mukavaa lisäväriä "tavallisiin" moodeihin. Etenkin lyydinen b7, toiselta nimeltään miksolyydinen #4 on mukava korvike perus-miksolyydiselle seiskasoinnun päälle soitettaessa - kunhan ei vaan sorru kahlaamaan pelkkää skaalaa ylös/alas, vaan käyttää maltilla niitä "avainääniä" kustakin moodista, eli tässä tapauksessa #4:ää ja b7:aa. Toinen seiskasointujen päälle soitettava, lähestulkoon "pakollinen" opittava on melodisen mollin 7. moodi eli "alt-asteikko" - ainakin jazzympyröissä ja miksei muuallakin!
 
Niin ja, m7b5-soinnun päälle lokrinen, jossa on palautettu 2, eli melodisen mollin 6. moodi on paljon kivemman kuuloinen kuin peruslokrinen, jossa alennettua toista säveltä monesti pyritään välttämään.
 
Lisää melodisen mollin moodeista täällä:
http://outsideshore.com/primer/primer/ms-primer-4-3.html
...kannattaa kyllä kahlata koko opus, hirmu hyvä perusteoriapaketti improvisoinnista, moodeista, soinnuista ja sen semmoisesta.

Hitto, pakko sanoa näin pikku-lauantai pienissä että en kyllä ymmärrä teoriasta vittujakaan. Ainut juttu minkä tiedän on "molli-skaala" ja sillä lähetään. Yleensä jos johonkin tarvitsee sooloa soittaa, niin yritän korvillani kuulostella mikä sopii mihinkin kohtaan. Ei mulla mutta... ehkä kannattaisi minunkin teoriaa opetella, kun ei ole harmainta aavistustakaan että mistä puhutaan?

Hitto, pakko sanoa näin pikku-lauantai pienissä että en kyllä ymmärrä teoriasta vittujakaan. Ainut juttu minkä tiedän on "molli-skaala" ja sillä lähetään. Yleensä jos johonkin tarvitsee sooloa soittaa, niin yritän korvillani kuulostella mikä sopii mihinkin kohtaan. Ei mulla mutta... ehkä kannattaisi minunkin teoriaa opetella, kun ei ole harmainta aavistustakaan että mistä puhutaan?
 
Kyllä sitä hyvällä korvallakin kuuhun pääsee! Mutta kyllähän vähän enempi teoriaa kannattaisi ottaa haltuun, kun pelkkä molliskaala. Mitäs soitat duuribiiseihin?

Mutta missä biisissä on esim. pelkkää seiskasointua?
 
*reps*
 
Miten olisi melkein mikä tahansa blues-kappale? Blues on tottakai ennen kaikkea jotain aivan muuta kuin moodien ja soinnun sävelien kahlaamista, mutta jos vähän jazzimpaa sooloa haluaa soittaa, niin pelkkää dominanttia riittää silmänkantamattomiin.
 
Antero

Nyt on plärätty nuo 7 moodia läpi. Kertokaas, mitä biisejä olis, joiden päälle voi vedellä erilaisia improvisoituja moodisooloja ni sais käyttää käytännössä moodeja.
 
Ja nyt tiiän tämmöset setit:
Jooninen moodi sopii maj7 ja 6-sointujen päälle
Doorinen sopii m7 ja m6 -sointujen päälle
Fryyginen sopii m7 -soinnun päälle
Lyydinen sopii maj7 ja 6 -sointujen päälle
Miksolyydinen sopii 7 ja 6 -sointujen päälle
Aolinen sopii m7 -sointujen päälle
Lokrinen sopii m7b5 -soinnun päälle
 
Mutta missä biisissä on esim. pelkkää seiskasointua? Ei missään! Minkälaisiin sointukiertoihin eri moodit sopivat?
 
Toisin sanottuna haluan moodit arkipäiväiseen soittamiseen. Saa kertoa iha yleisesti et missä kaikessa yhteydessä voi käyttää mitäkin, ja missä musiikissa/biisissä voi kuulla jotain tiettyä moodia paljon ym ym.
 
Kiitos etukäteen vastauksista
 
Täällä oli taannoin tiukat jauhamiset käynnissä moodivampeista. Linkitetäänpä se tänne: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … amp;t=115541&o=40&#p4357114
 
Siitä alkuun.

Kyllä sitä hyvällä korvallakin kuuhun pääsee! Mutta kyllähän vähän enempi teoriaa kannattaisi ottaa haltuun, kun pelkkä molliskaala. Mitäs soitat duuribiiseihin?
 
Rinnakkaisduurin ;)
Am -> C jne.

Kyllä sitä hyvällä korvallakin kuuhun pääsee! Mutta kyllähän vähän enempi teoriaa kannattaisi ottaa haltuun, kun pelkkä molliskaala. Mitäs soitat duuribiiseihin?
 
No, niinkuin sanottiin, eli jos biisi menee esim.G-duurista, niin etsin sitten niitä E-mollin säveliä sinne.
Enkä nyt varsinaisesti ole tuohon molliskaalaan juuttunut, lisäilen "erilaisiakin" ääniä sooloihini mitkä kuulostavat sopivalta, mutta ei vain ole hajuakaan että mistä skaaloista nekin sitte lie. Annan korvani hoitaa asian. Ehkä sitä teoriaa sitten joskus...

Rinnakkaisduurin ;)
Am -> C jne.
 
Heh. Sen takia kysyinkin, että miten pärjää pelkällä molliasteikoilla! Rinnakkaisduuri on jo sitten ihan eri asia, vaikka samat sävelet löytyykin. Mutta niinhän ne on sitten kaikki mooditkin selvää pässinlihaa jos ei alkusävelellä oo mitään merkitystä!:)

Kannattaa noiden moodien saundia kuulostella, eli miltä ne kuulostaa tai mitä niistä tulee mieleen. Sitten tutkii minkälaisten sointujen kanssa sopii yhteen, ihan vaikka itse rakentamalla kyseisen moodin perussävelelle erilaisia sointuja.

Ensimmäisenä ehdottaisin, että jaetaan urakkaa hieman ja otetaan aluksi haltuun yleisimmät ja täten käytännönläheisimmät modekset. Nämähän ovat siis doorinen ja miksolyydinen. Tiivistän näihin kahteen siksi, että niillä pystyy useimmissa tilanteissa rikastamaan harmonista vaikutelmaa blues-rock-pop -akselilla.
 
Kertokaas, mitä biisejä olis, joiden päälle voi vedellä erilaisia improvisoituja moodisooloja ni sais käyttää käytännössä moodeja.
 
Doorista voi harjoitella vaikka Miles Davisin "So What"- tai John Coltranen "Impressions" -biisien mukana. Miksolyydistä sitten Herbie Hancockin "Maiden Voyage":n tahtiin. Selkeintä nimittäin on, että menee suosiolla jazzin maailmaan vaikka ei tykkäisi siitä musasta yhtään. Sieltä on helpompi tulla sitten takaisin poppiin, rokkiin ja heviin, kun on saanut kunnolla näiden moodien sävelkielet korvan taakse.
 
Mutta missä biisissä on esim. pelkkää seiskasointua?
 
Suurimmassa osassa funk -biiseistä. Hyvä treenibiisi on esim. "The Chicken" Jaco Pastoriuksen versiona.
 
Toisin sanottuna haluan moodit arkipäiväiseen soittamiseen.
 
Jos tärkeintä on käytännönläheisyys, niin minun mielestäni kannattaa ehdottomasti lähteä siitä, että kokeilee luonnollisen molliasteikon korvaamista doorisella silloin, kun se on biisin puitteissa mahdollista. Miksolyydisellä voi korvata perus-pentatoniset asteikot blues -meiningissä. Toisaalta molemmat, sekä doorinen että miksolyydinen, sopivat vaihtoehtoisesti ja rinnakkain korvaamaan mollipentatonista.
 
Pelkästään noita kahta käyttämällä saa sooloista jo huomattavasti eksoottisemman kuuloisia kuin soittamalla vain tyypillisiä pentatonisia blues -juttuja. Jossain vaiheessa 1990/2000 -lukujen taitteessa tuntui siltä, että joka toinen amerikkalainen grunge-bändi oli "löytänyt" miksolyydisen asteikon tuomaan jotain vaihtelua tyypilliseen rockin sävelkieleen sekä laulumelodioissa että kitarasooloissa.
 
Toisaalti, jokaisella moodilla on omanlaisensa sävelkieli. Paras juttu ei välttämättä ole se, että keksisi jonkin vakiofraasin johon vain vaihtaisi jonkin yksittäisen äänen moodin mukaisesti. Minun mielestäni eri moodeissa toimii hieman erilaiset fraasit, koska sävelten purkaussuunnat vaihtelevat asteikkorakenteen mukaan.
 
Kannattaa siis opetella muutaman fraasin verran miksolyydisen sävelkieltä, muutama fraasi doorisen tyypillistä sävelkieltä jne. Tämä on käytännönläheistä. On tietysti hyödyllistä treenata asteikkoja myös ideatasolla, kuten suurin osa aikaisemmista kommentoijista onkin kirjoittanut.
 
Tästä aiheesta Jarmo Hynninen on tehnyt mainion kirjan nimeltä Rhythm & Blues Workshop.
 
http://www.netlife.fi/~jarmohyn/J.H … hythm%20%26%20Blues%20Workshop.html
 
Ostaisin itsekin tuon paketin ja opettelisin ne etydit, jos en ko. asioita jo osaisi. Jarmo sanoi lähteneensä kirjan tekoon juuri tästä käytännönläheisestä näkökulmasta; asteikot ja niiden käyttäminen on tyypillisimpiä toiveita kitaristien keskuudessa.

Kiitti Apricot. Toi teksti autto biisiesimerkeillään sikana.Lisää vaan biisiehdotuksia, mihin voi moodisooloja vetää päälle.
 
Mut nytten huomasin tämmösen:
Eräässä kitarakirjassa oli tehty taulukko miksolyydiseen skaalaan sopivista otteista.
Sävellaji: F G A B C D E
Otteet: F G A B C D E
F7 G7 A7 B7 C7 D7 E7
Bb C D E F G A
Eb F G A Bb C D
Cm Dm Em F#m Gm Am Bm
Dm Em F#m G#m Am Bm C#m
 
Okei, miten nuo määrittyvät että juuri noin menee? Esim C-miksolyydisen kanssa pitäisi sopia otteet C, C7, F, Bb, Gm ja Am.
C-Miksolyydisessähän sävelet ovat C D E F G A Bb C
 
Tarkoittaako tämä, että aina miksolyydisen kvintti eli viides sävel ja seksti eli kuudes sävel pitää olla mollissa, ja juuriääni/perussävel voi olla seiskassa. Ja että sekunti eli toinen sävel sekä terssi eli kolmas sävel eivät sovi soitettavaksi miksolyydisen kanssa ollenkaan. ???
 
Myös doorisesta oli talukko. Laitan ylös vain c:n ja D:n sävellajit
Sävellaji: Cm Dm
Otteet: Cm Dm
Dm Em
Eb F
F G
Gm Am
Bb C
 
C-Doorisen moodin sävelet siis C D Eb F G A Bb C
 
Tämäkö tarkoittaa, että doorisen perussävel (eli toonika?) pitää olla mollissa, myös sekunti ja kvintti pitää olla mollissa. Ja seksti ei kelpaa ollenkaan soitettavaksi doorisen kanssa...?
 
Mikä logiikka näillä taulukoilla on? Että miksi juuri joku tietty sointu ei sopisi moodin kanssa soitettavaksi ja joku tietty pitää olla molli ja joku pitää olla seiska ym ym...
 
Ja onhan muillekin moodeille saman tyyppiset taulukot varmaankin. Voisiko joku laittaa kaikkien moodien taulukot tänne. Tai edes kertoa, että miten ne muodostetaan.
 
Huh nämä moodit... pää räjähtää

Okei, miten nuo määrittyvät että juuri noin menee?
 
Kuhunkin moodiin käy kaikki ne soinnut, joissa ei ole ko. moodin ulkopuolisia säveliä. Eli esim. C-miksolyydiseen käy mikä tahansa sointu, jossa ei ole muita ääniä kuin c, d, e, f, g, a, Bb.
 
Tarkoittaako tämä, että aina miksolyydisen kvintti eli viides sävel ja seksti eli kuudes sävel pitää olla mollissa, ja juuriääni/perussävel voi olla seiskassa.
 
Nyt taitaa mennä käsitteet sekaisin. Puhutaan sointuasteista, ei sävelistä. Mutta olet oikeilla jäljillä. Esim. miksolyydisen viidennen asteen sointu on molliseiska.
 
Moodeista puhuttaessa kannattaa käyttää nelisointuja, koska ne ilmaisevat moodin paremmin kuin kolmisoinnut.
 
Ja että sekunti eli toinen sävel sekä terssi eli kolmas sävel eivät sovi soitettavaksi miksolyydisen kanssa ollenkaan. ???
 
Ei nyt niinkään. Mä en tajua noista taulukoista mitään, mutta 7 -äänisen asteikon kaikille sävelasteille voidaan rakentaa sointu yksinkertaisesti kasaamalla terssipino kustakin sävelasteesta ylöspäin.
 
C-Doorisen moodin sävelet siis C D Eb F G A Bb C...
 
...Tämäkö tarkoittaa, että doorisen perussävel (eli toonika?) pitää olla mollissa, myös sekunti ja kvintti pitää olla mollissa. Ja seksti ei kelpaa ollenkaan soitettavaksi doorisen kanssa...?
 
Öö... teepä yksinkertaisesti niin, että otat asteikosta jonkun sävelen, ja kasaat sen päälle joka toisen ylemmän sävelen. Eli siis vaikka näin: C, Eb, G, Bb => ta-daa, muodostui Cm7 -sointu. Sama juttu vaikkapa a:sta eteenpäin: A, C, Eb, G => muodostui Am7b5 -sointu, eli vähennetty molliseptimi.
 
Jonkun moodin soinnut muodostuvat siis vain ja ainoastaan sen moodin sävelistä. Yksinkertaista. Ja kaikilla sävelasteilla on jokin sointu. Ko. soinnun tyyppi määräytyy moodista tulevien äänten perusteella, sekä sen että mitkä ovat koko moodin sävelten väliset intervallisuhteet.
 
Mikä logiikka näillä taulukoilla on?
 
Sitä sopii kysyä. Ehkäpä kannattaisi hankkia jostain jotain muita taulukoita. Nyt näyttää siltä, että asiat vain monimutkaistuvat noiden taulukoiden ansiosta.

Jossain vaiheessa 1990/2000 -lukujen taitteessa tuntui siltä, että joka toinen amerikkalainen grunge-bändi oli "löytänyt" miksolyydisen asteikon tuomaan jotain vaihtelua tyypilliseen rockin sävelkieleen sekä laulumelodioissa että kitarasooloissa.
 
Joo! Itsellä pisti korvaan tämä sama juttu ja hommahan sinänsä toimi, koska niin selkeesti duuri ja molli oli tohon mennessä iskostunut rockmusaan.
 
Tästä aiheesta Jarmo Hynninen on tehnyt mainion kirjan nimeltä Rhythm & Blues Workshop.
 
http://www.netlife.fi/~jarmohyn/J.H … hythm%20%26%20Blues%20Workshop.html
 
Ostaisin itsekin tuon paketin ja opettelisin ne etydit, jos en ko. asioita jo osaisi. Jarmo sanoi lähteneensä kirjan tekoon juuri tästä käytännönläheisestä näkökulmasta; asteikot ja niiden käyttäminen on tyypillisimpiä toiveita kitaristien keskuudessa.
 
Tässäköhän ois se riittävän selkokielinen, mutta ihan perusasiat "ohittava" teos, jota olen etsinyt?!
 
Moodien idean ja käytön tajuan, mutta käytännössä homma tahtoo meikäläisellä mennä kaavamaiseksi kelailuksi. Juuri fraasien kautta hommaan sais "luonnollisuutta"?!
 
Hitto! Tätä palstaahan kannattaa näköjään välillä lueskella!?:D

Hitto! Tätä palstaahan kannattaa näköjään välillä lueskella!?:D
 
Tää palstahan on parhaita innovaatioita sitten pyörän keksimisen! :D

Eräässä kitarakirjassa oli tehty taulukko miksolyydiseen skaalaan sopivista otteista.
Sävellaji: F G A B C D E
Otteet: F G A B C D E
F7 G7 A7 B7 C7 D7 E7
Bb C D E F G A
Eb F G A Bb C D
Cm Dm Em F#m Gm Am Bm
Dm Em F#m G#m Am Bm C#m
 
Etkö voi ihan itse tutkia, mitä sointuja sopii mihinkin. Jos vaikkapa otat F-miksolyydisen, niin kirjoita sen sävelet paperille ja alat länsimaiseen sointumuodostustapaan tekemään niistä sointuja. Eli terssejä päällekkäin. C-duurissa tuo käytännössä tarkoittaisi sitä, että ensin lähdet C:stä ja otat C:n, E:n ja G:n (C-duuri). Sitten lähdet D:stä ja otat D:n, F:n ja A:n (D-molli). Ja niin edespäin. Kun olet saanut jokaisen sävelen soinnutettua (joku varmaan kertoo tuohon paremman ilmaisun), niin ala laajentamaan niistä syntyneitä sointuja. Susnelosia, majorseiskaa, dominanttiseiskaa, ysiä, kolmeatoista, alennettuja vitosia, kutosia... Ja sitten tutkit miltä ne kuulostavat yksin, ja varsinkin toistensa seurassa. Siinä sitä hommaa.
 
Edit: Eikä saa unohtaa sitä Juccizen kertomaa sointumuodostustapaa. Eli terssien sijaan latoo kvartteja päällekkäin, ei voi olla kuulostamatta jazzilta.